Voiko planeetta räjähtää?

Marsin ja Jupiterin välissä lie jo pössähtäny.

http://unsf.mbnet.fi/Kuvat/kartta3.jpg

.

Centt kirjoitti:

Marsin ja Jupiterin välissä lie jo pössähtäny.

http://unsf.mbnet.fi/Kuvat/kartta3.jpg

.

Lue lisää

Taitaa olla törmäyksen seurausta. Mikä planeetan räjäyttäisi?

khkjhkhkhjk kirjoitti:

Taitaa olla törmäyksen seurausta. Mikä planeetan räjäyttäisi?

"Mikä planeetan räjäyttäisi?"
Pitääkö kyseessä olla kemiallinen räjähdys, l. nopea kemiallinen reaktio, jossa vapautuu suuri määrä lämpö- ja liike-energiaa? Silloin tarvitaan jonkin verran räjähteitä, esimerkiksi Jupiterin osalta vähintään 1800 triljoonan megatonnin edestä - mielummin reilusti yli, ettei jää kovin paljoa siivoamista.
Jos jokin muu kuin kemiallinen reaktio kelpaa, löytyy useitakin ratkaisuja, mutta ei välttämättä kovin käytännöllisiä nekään. Useimmat eivät sovi kiireisille räjäyttäjille ja/tai sisältävät hypoteettista teknologiaa.

Niinpä, ei planeetassa mitään sellaista voi tapahtua, mikä sen posauttaisi.

Kosminen törmäys on sitten eri asia.

Massiiviset tähdet sen sijaan päättävät päivänsä räjähtäen.
Aurinko ei kuulu sellaisiin, loistaa tasaista valoaan niin kauan kuin vety riittää.

Kalju_Pitkätukka kirjoitti:

Niinpä, ei planeetassa mitään sellaista voi tapahtua, mikä sen posauttaisi.

Kosminen törmäys on sitten eri asia.

Massiiviset tähdet sen sijaan päättävät päivänsä räjähtäen.
Aurinko ei kuulu sellaisiin, loistaa tasaista valoaan niin kauan kuin vety riittää.

Lue lisää

Tismalleen samaa mieltä. Jos Aurinkokunnan planeetoissa olisi niiden räjäyttämiseen tarvittavat kemikaalit paikoillaan, olisi niillä ollut jo aikaa pössähtää miljardit vuodet. Edelleen uskotaan perustellusti 'proto-maahan' jo aikoinaan törmänneen jotain karkeasti Marsin kokoista (Theia) ja saaneen aikaan Kuun - ei silloinkaan 'totaalista' tuhoutumista. Monta isoa iskua on tullut muihinkin planeettoihin ja siellä nekin vielä mennä lyllertävät radoillaan.

Paljon energiaa vaaditaan planeetan radalta suistamiseen, kuten martta00 toisessa ketjussa osoitti - ja silti tuloksena voisi olla vain lähinnä elliptinen ja/tai ekliptikan tasosta poikkeava rata.

Vielä enemmän potkua vaaditaan viskelemään planeettoja kokonaan ulos Aurinkokunnasta ja - oman arvailuni mukaan - sitäkin hiukan enemmän pudottamaan niitä Auringon poltettavaksi. Se asia kuitenkin taitaa hoitua Maan osalta jo muutaman miljardin vuoden kuluttua.

Toisen tähden lähiohitus saattaisi aiheuttaa tilanteen, että joku planeetta sinkoutuisi ulos aurinkokunnasta. Mikään muu kuviteltavissa oleva tapahtuma sellaiseen tuskin riittäisi.
Paljon sitä suurempi riski olisi törmäävä murikka, joka ei tuhoa planeettaa, mutta tappaa lähes kaiken elämän. Ja sekin todennäköisyys on häviävän pieni.

agnoskepo kirjoitti:

Toisen tähden lähiohitus saattaisi aiheuttaa tilanteen, että joku planeetta sinkoutuisi ulos aurinkokunnasta. Mikään muu kuviteltavissa oleva tapahtuma sellaiseen tuskin riittäisi.
Paljon sitä suurempi riski olisi törmäävä murikka, joka ei tuhoa planeettaa, mutta tappaa lähes kaiken elämän. Ja sekin todennäköisyys on häviävän pieni.

Lue lisää

Jees. Jos Maa olisi lähdössä, olisivat meret pian jäässä, muutamien kuukausien tai vuosien kuluttua (Aurinkokunnasta lähdön vauhdista riippuen) sataisi ilmakehä alas ja sitten alkaisi kai olla pinnalla hiukan hiljaisempaa.
Tuo murikka olisi ehkä sittenkin hiukan mukavampi vaihtoehto. Maanjäristysten, tsunamien ja tulipalojen rauhoituttua ja pölyn laskeuduttua voisivat ainakin mikrobit aloittaa alusta - ja ties vaikka joku sitkeä monisoluinenkin olisi vielä hengissä. Karhukaiset on kovaa porukkaa ja hyönteismaailma yllättää sekin monin tavoin. Matelijat selvisivät Meksikonlahden tömäyksestä n. 65 miljoonaa vuotta sitten, joten ehkä joku niistä selviäisi seuraavastakin rytinästä.

Centt kirjoitti:

Marsin ja Jupiterin välissä lie jo pössähtäny.

http://unsf.mbnet.fi/Kuvat/kartta3.jpg

.

Lue lisää

siihen on ollut muodostumassa todennäköisesti planetta mutta jupiterin vetovoima on estänyt sen ammoisina aikoina...

ressu1 kirjoitti:

siihen on ollut muodostumassa todennäköisesti planetta mutta jupiterin vetovoima on estänyt sen ammoisina aikoina...

Tuo taitaa olla se pääteoria, minkä ressu1 mainitsi.

Hajonnutta planeettaa pidettiin vahvana ehdotuksena asteroidien syntyperäksi siinä vaiheessa, kun asteroideja alettiin löytää 1800-luvun alussa. Titius-Boden lakihan antoi viitettä sille, että tuolla Marsin ja Jupiterin välissä olisi pitänyt olla planeetta - ja juuri sopivalta etäisyydeltähän löytyi ensin Ceres, sitten Pallas, Juno, Vesta, Astrea jne. Hajonneelle planeetalle oli nimikin - olikohan Phaeton ? - mutta myöhemmin huomattiin asteroideissa erilaisia koostumuksia. Oli kivisiä, rautaa sisältäviä, hiilikondriitti-tyyppisiä ja jäisiä, yms. Jos kaikki olivat peräisin yhdestä rikkoutuneesta planeetasta (ja siihen törmänneestä kappaleesta), oli vaikea selittää mm. havaittu erilaisuuksien kirjo.

Ajatukselle, että Jupiter esti planeettaa muodostumasta, oli ja on edelleen paljon perusteita. Eräs pienehkö pointti on, että nykyisessäkin asteroidivyöhykkeessä on 'jakoja', alueita, jotka Jupiterin kierrosresonanssi pitää tyhjinä. (Vrt. Saturnuksen renkaiden jaot)

Muitakin teorioita on tietenkin ollut, mm. Sergei Nayakshinin elegantti esitys (https://www.technologyreview.com/s/421977/elegant-new-theory-explains-origin-of-asteroid-belt/) ja tietenkin Morbidellin ja kumppanien viimeaikaiset tietokonesimulaatioihin perustuvat kaasuplaneettojen vaellukset, jotka varsin mukavasti selittävät asteroidien erilaiset piirteet ja monta muutakin seikkaa.

Aiemminhan ajateltiin planeettojen syntyneen osapuilleen nykyisille sijoilleen Aurinkokunnan muodostuessa. Havainnot eksoplaneetoista, mm. 'kuumista jupitereista' yms, aiheuttivat aluksi melkoista hämmennystä, mutta vapauttivat myös teoreetikkojen ajattelua. Aika eksoottiselta tuntuu ajatella, että Jupiter olisi hurjassa nuoruudessaan lähtenyt hortoilemaan kohti Aurinkokunnan keskusta, mutta Saturnus kävi hakemassa sen takaisin. Tämä näin erinomaisen yksinkertaistettuna maallikon kuvitelmana, mutta jotain sen suuntaistahan Nikean mallin 'hyppäävä Jupiter-versio' kertoo. Matkalla sopi sitten ahmaista erinäisiä asteroideja ja laahata ja tuuppia muita nykyisin havaittaville sijoilleen (ja pelata hiukan pingistä Neptunuksella tai sen semmoista pientä.).
Kuten arvata saattaa, tätäkin teoriaa on muunneltu, täsmennetty ja varioitu. Ks. esim: https://en.wikipedia.org/wiki/Five-planet_Nice_model