Jopa noiden kirjottaminen samalle otsikolle oli hankalaa, niin onko tuo käytännössä mitenkään mahollista? Se on niiiin tylsää juosta tai hölkätä pitkin purtsia tai katuja, vaikka olis millaset kuulokkeet ja musat soimassa!
Mä En tajua että miten te lenkkeilijät jaksatte sitä? Onko se pakkopullaa, vai miten saatte siitä nautintoa? Itse haluaisin alkaa lenkkeilemään ja monesti olen alottanutkin, mutta aina se tyssää viimestään kahen viikon päästä, eli alle 10krt jaksaa käydä lenkillä :(
Joskus jaksoin aamuintervallia kaks-kolme kuukautta, mutta suoritus kestikin korkeintaa 15min, eikä siinä mitään ehtiny tajuamaankaan..
Apua tää ei oo mikään provo!!
Mä En tajua että miten te lenkkeilijät jaksatte sitä? Onko se pakkopullaa, vai miten saatte siitä nautintoa? Itse haluaisin alkaa lenkkeilemään ja monesti olen alottanutkin, mutta aina se tyssää viimestään kahen viikon päästä, eli alle 10krt jaksaa käydä lenkillä :(
Joskus jaksoin aamuintervallia kaks-kolme kuukautta, mutta suoritus kestikin korkeintaa 15min, eikä siinä mitään ehtiny tajuamaankaan..
Apua tää ei oo mikään provo!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pätee sama kuin kielten opiskelussa. Aluksi vaikeinta oppia se kielioppi. Samalla tavalla tässä kunnon kohottaminen alussa vaikeinta. Vaatii selkärankaa, myöhemmin helpottuu.
Jos on vaikeaa, suosittelen ettei aluksi juokse ollenkaan, vaan sauvakävelee, patikoi, pyöräilee, kävelee sen sijaan että menisi bussiin. Samoin kävelee portaat hissin sijaan.
Huomasin tuon just itsekin! Kävin kirjottelun perään omasta mielestä mitättömän lenkin välillä hölkäten, välillä kävellen ja inan verran juosten, niin oliki ihan kiva reissu. Patikointi vois olla mulle sopivampi juttu kuin tuo sauvakävely.. sehän olis hauskasta nähä reilu parikymppine mies sauvakävelemässä
itse harrastin sauvajuoksua jo teini-ikäisenä kilpahiihtäjänä. Kun menet rankoille pururadoille niin käsityksesi sauvakävelystä muuttuvat. Se on urheilijoiden kokovartalotreeniä. Rankempaa kuin kevyt hölkkä. Joka askeleella tehdään rajusti töitä ja ylämäet vedetään täysiä.
Eihän kaikki lajit sovi jokaiselle. Voi myös ajatella että löydät oman juttusi ja se voi olla ihan mikä tahansa muu kuin lenkkeily.
Itse pidän juoksusta lajin helppouden vuoksi. ovelta ovelle 1 tunti ja hyvä hiki ja endorfiinit tulevat. Paino pysyy kurissa. Lisäksi on mukava suunnitella seuraavia tapahtumia/kisoja joista saa myös motivaatiota lenkille lähtöön.
Mäkin kyllästyin 31 vuotta sitten vaimon kanssa kiertämään korttelia tai pururataa.
Ruvettiin pelaamaan golfia. Siinä menee viisi tuntia ihan itsestään ja kilsoja 10 - 12. Tosi jäärät elääkin vielä yli ysikymppisiksi. Siitä on tehty UKK -instituutin tutkimus seniorigolfareilla. Siis faktaa.
Rupea pelaamaan golfia. Viisi tuntia ja 10 - 12 kilsaa upeassa luonnossa. Eliniän ennuste 10 vuotta sanoo UKK -instituutti. Faktaa siis.
Golfissa saa viisi tuntia reipasta liikuntaa per kierros. Kertynytt 12 kilsaa ei edes huomaa.
Golfaamaan.
olet väärällä palstalla mene golf palstalle kiitos :-)
Onko golfissa nylkkyjä?
Aloita Golffaaminen. ÄO si nousee heti, samoin arvostus maapureiden ja ystävien joukossa. Vaimosi katsoo sinua uusin silmin, olethan nyt alffauros
Tylsistymisen estämiseksi voit kokeilla vaihdella lenkin tyyliä. Saman matkan juokseminen on varmasti puuduttavaa. Ja testaapa auttaisiko, jos otat lenkille mukaan kaverin. Sekin voisi tehdä hommasta mielekkäämpää.
Tässä vielä vinkit erilaisiin juoksulenkkeihin.
https://www.hikipanta.com/juoksu/5-erilaista-juoksulenkkia/
Jos ei ole lenkkikavereita, voit apinoida hölkkäämällä johtavien mielikuvitusjuoksijoiden nylkkäämiä lenkkireittejä.
Jos on tylsää järjestä lenkillä tietokilpailu. Tässä esimerkki: kuka on perussuomalaisten puheenjohtaja, timo soini, timo taikuri, maajussi-timo vai yöntimo.
Jos haluat kasvattaa kuntoa, niin ei sen miltään mukavalta kuuluisikaan tuntua. Tylsät lenkit ja pahalta tuntuvat lenkit kuuluvat asiaan. Sitten kun on hyvä juoksukunto niin alkaa enemmän nauttimaankin siitä tekemisestä. Esim vaikka lämpiminä kesäiltoina on nautintoa juosta pitkiä lenkkejä hiljaisuudessa. Ota joku tavoite, mistä saat motivaatiota. Osallistu vaikka jollekin puolimaratonille. Jos itselläni on vaikeuksia lähteä juoksemaan, niin se auttaa, että asetan lenkilleni jonkin minimitavoitteen. Yleensä joku tietty km-määrä, jonka saa vielä juosta vaikka niin hitaasti kuin pystyy. Jos joka lenkillä pitää juosta 10 km täysiä, niin ei tule lähdettyä ollenkaan.
Yleensä ongelma on se, että hitaat lenkit juostaan liian kovaa ja nopeat vedot liian hiljaa ja siksi homma ei ole hauskaa. Hitaat lenkit voi jopa osittain kävellä ja sitten nopeat vedot täysiä, joko lievään ylämäkeen tai alamäkeen. Tulee voimaa ja nopeutta.
Muista myös tehdä muuta. Urheilun on tosiaan tarkoitus olla hauskaa. Ui, pyöräile, retkeile.
En ole vakuuttunut. On helppoa lenkkeillä kevyttä pitkää ja lyhyttä kovaa. Kunto tuntuu hyvältä, mutta numerolappu rinnassa totuus paljastuu.
Jokaisella on oma tarkoituksensa sille miksi juoksee. Itse en juokse pitääkseni hauskaa, enkä oikein näe mitä huvittavaa siinä edes on... Juoksen terveydellisistä syistä, se antaa henkistä ja fyysistä voimaa (ja ulkonäöllisistä). Olen ilonen ja kiitollinen kun olen terveet jalat pystyn juoksemaan. Kai se on myös vähän luonnekysymys, millä tavalla kokee juoksun ja kuinka siitä nauttii parhaiten. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa juosta, ellei sitten juokse tavoitteellisesti. Mitä enemmän ulkoilijoita, ihan millä tyylillä tahansa, niin sitä parempi koko yhteiskunnalle.
Itse olen joskus juossut niin, että jokainen lenkki täysiä ja sitten ihmettelin kun loppuviikosta ei enää jaksanut. Nykyään olen oppinut myös juoksemaan hiljaa (pientä pakottamista se kyllä vaatii, ja katse maassa keskittymistä). Joten koen tollaset hiljaiset lenkit niin että kerään siinä energiaa, usein seuraavana päivänä on voimat palautuneet.
No se on sun häpeä. Todennäköisesti et koskaan ole juossut numerolappu rinnassa. Pointti on se, että pitkät hiljaa ja kun treenaa tehoja niin tosissaan. Hauskaa pyhäinpäivää sinulle.
Kolme+tavallista+kuntoilumallia:
Mene metsään. Suunnistustaustalla olen aina juossut lenkkini metsässä, omilla poluilla ja umpimetsässä. Fyysisesti riittävän haastavaa ja tarjoaa myös visuaalista virikettä eli alati vaihtuvaa luontoa. Ikinä ei ole tylsistyttänyt. Metsässä jokainen askel on erilainen erilaiselle alustalle ja pitää miettiä erikseen. Ongelma on pikemminkin se, että malttaa tulla lenkiltä pois, kun töihinkin pitäisi ehtiä eikä lenkit saisi kuormittaa liikaa.
Vaatii oikeaa asennoitumista, ei siinä ainakaan koskaan mietitä että kauanko tämä kestää ja koska loppuu, sen voi ottaa ikäänkuin meditaationa
Kolmella viikkoharjoituksella pääsee pitkälle, eikä niitä pidä vetää tyyliin "täysillä". Lisäksi koirankusetusta ja muuta mitokondriota kehittävää pihaleikkiä ja palauttavaa ulkoilua. Joka päivä juoksevan pitäisi olla jo kondiksessa, eikä vasta wannabe. Naamakuvan verenpaineesta näkee, kenellä ei kuntoilu ole hanskassa. Joskus vähemmän on enemmän. Ellei muuta, säästyt turhilta harrasteperäisiltä vammoilta.
Juuri näin! Vähemmän on enemmän ja laatu korvaa määrän. Kolme oikealla ajatuksella* tehtyä lenkkiä per viikko > viisi väkisten väännettyä.
*Esim. 1 perus-pk 1 lyhyt/kova/vk 1 pitkä/rento/rauhallinen eli tehokas on se perusrytmi. Jos viikkoon mahtuu enemmän lenkkejä ja on vielä niin nuori että yhden yön unet palauttaa niin silloin loput kolme perussettilenkin lisäksi tehdyt lenkit on pk-lenkkejä = rauhallisia normilenkkejä, eli ei mitään revittelyjä.
Plus, mitä enemmän ikää = sitä enemmän palautumisaikaa. Ei mitään järkeä puurtaa lenkkiä lenkin päälle väsyneenä jos ei varaa _riittävästi_ aikaa palautumiseen eli kehittymiseen. Lenkki romahduttaa kunnon ja varsinainen kehitys tapahtuu siinä palautumisjaksossa (= riittävä lepo & tankkaus).
Parikymppisenä armeijaikäisenä jannuna voi vetää aamu- ja iltatreenin päivässä ja 6-8 tuntia välissä laadukas lounas riittää palautumiseen. 30-35 eteenpäin, viimeistään 40-45, palautumisajan "laatu" korostuu yhtälössä. Pelkkä kova treeni ilman lepoa tekee Jackista tylsän tyypin.