Ihmisten pitäisi siirtyä positiivisesta ajattelusta negatiivisempaan suuntaan, tästä voisi olla paljon hyötyä. Ihmisen positiivinen ajattelu irroittaa ihmisen todellisuudesta ja saa ihmisen elämään ns. kuplassa. Asiat eivät nimittäin ole yleisestikkään niin kauhean hyvin, maailmalla soditaan jatkuvasti ihmisiä ja lapsia kuolee, luonnonvarat alkaa loppumaan ja voimme olla lähellä jopa koko ihmiskunnan tuhoa. Onko mitään syytä vain hymyillä kun mitään ei olisikaan ja jatkaa kuluttamista sekä matkaa ihmiskunnan tuhoon hymyissä suin? Asiat ei tule välttämättä olemaan koskaan hyvin, ei nyt eikä tulevilla sukupolvilla, onko siis syytä hymyillä tässä maailmassa, vai onko se hymy juuri pahojen ihmisten kasvoilla? On aika astua realiteettien maailmaan, hyväksyä totuus, olla surullinen ja tehdä asioille jotakin.
Ihmisten ajatteluun muutos
Pohdiskelen
2132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"On aika astua realiteettien maailmaan, hyväksyä totuus, olla surullinen ja tehdä asioille jotakin."
Maailman ongelmat johtuvat juuri siitä että ihminen tekee asioille jotakin.
Ratkaisu on passiivinen vastarinta, laiskuus, sana "ei". Tehdään vain minimi. Maataan sohvalla. Syödään jotain moskaa jos on hirveä nälkä. Ei käydä missään, ei ajeta, ei lennetä, ei katsota TV:tä, ei osteta TV:tä, ei osteta mitään jollei ole aivan pakko. Ei osteta mitään uutta tuotetta vaan käytetään vanhoja. Ei käydä lääkärissä, ei äänestetä.
Ihan oikea analyysi positiivisesta, opportunistisesta ja ilma elementin ihmisistä, muuten paitsi tuo, että sellaiset ihmiset eivät pyri parantamaan maailmaa on väärä käsitys. Kyllä hekin pyrkivät parantamaan maailmaa, jotka ovat positiivisesti elämään suhtautuvia.
Oportunisteihin ei vain siinä määrin luoteta maailmanparantajina kuin realisteihin.
Jokun naisten tasa-arvokin olisi opportunistin ollut vaikea viedä lävitse, koska hänen suunnitelmansa olisivat olleet luultavasti ylimitoitetut. Sen sijaan tuon tasa-arvon veivät lävitse tavalliset negatiivisesti ja murheellisesti elämään suhtautuvat poliitikot??
Väittävät Wikipediassa, että Julius Caesar olisi ollut taipuvainen epikurolaisuuteen sen sijaan Marcus Aurelius stoalaisuuteen. Kunpi sai enemmän aikaan maailman parantamiseksi onkin sitten vaikeampi päätellä? Näyttäisi kuitenkin siltä kuin opportunistiset poliittiset hankkeet olisi tuomittu epäonnistumaan - ne eivät välttämättä sittenkään paranna maailmaa.
Melkein väitän, että muutosta ei tarvita kuitenkaan eri ihmisluonteiden ajatteluun, vaan ajatelkoot ne, jotka ennenkin ovat negatiivisesti ajatelleet yhä niin ja tehkööt maailmasta yhä edelleen parempaa paikkaa asua. Opportunistien pitää löytää muita harrastuksia.
Realisti rakentaa jätteiden käsittelylaitteistot, mutta opportunisti kieltää jätteiden viemisen kaatopaikoille kokonaan. On selvä huomata, että realismi on järkevämpää.