Miten saada mieheni takaisin?

Katuva-nainen

Hei

Olen reilu 30 v nainen. Haluan jakaa tarinani teille ja pyydän myös vinkkejä miten saada mieheni takaisin.

Olimme yhdessä lähes 15 vuotta ja meillä on neljä lasta, vanhin pian 9 v ja nuorin täyttää ensi kuussa 3. Välissä 4 ja 6v

Rakastuimme nuorina jo toisiimme ja yhteistä taivalta oli kertynyt jo lähes 15 vuotta, mistä 12v olimme naimisissa ja saimme ihanat lapsemme. Elämämme oli mallillaan mutta en vaan ollut tyytyväinen en osannut olla, en arvostanut kaikkea mitä olin saanut.

Mieheni ei ole koskaan ollut hyvä näyttämään tunteitaan ja kun sitten tapasin miehen joka olikin täysin hänen vastakohta niin tunteikas niin ihana niin menin aivan sekaisin, luulin rakkaudeksi ja aloimme tapailemaan ensin satunnaisesti sitten tiheämmin, aluksi tein tätä salaa milloin missäkin hotellissa. Lopuksi tilanne meni niin pitkälle että aloin vaatimaan eroa ja kerroin rakastuneeni toiseen mieheen. Tämä lamaannutti mieheni ja hän oli syvästi järkyttynyt ja myös masentui pettämisen takia.

Itse en oikein käsitellyt Pettämistäni, en osannut asettua lasten isän asemaan. Jatkoin sillä hetkellä niin taivaallista suhdettani. Uusi mies haki töitä samasta kaupungista ja muutimme pian yhteen..kaikki tuntui oikealta, en tunnistanut hälytysmerkkejä käytöksessäni. Sen pari kuukautta elämä hymyili mutta sitten arki alkoi astumaan kuvaan. Aloin myös kärsimään lasten oireilusta kun olivat vuoroin minulla ja vuoroin isällään. Tämä alkoi näkyä lasten käytöksessä. Pienimmät eivät oikein ymmärtäneet koko tilannetta. Isommat taas halusivat äidin takaisin kotiin.
Tilanne kärjistyi riitoihin uuden miehen kanssa ja silloin kaikki tulvi mieleeni, mitä olin tehnyt kuinka olin satuttanut loukannut tehnyt sen kaikista pahimman.. ymmärsin että olin pilannut käytökselläni mieheni elämän myös lasten elämän. Olin ollut itsekäs :(

Päätin lopettaa suhteen ja haluaisin mieheni takaisin. Miten voisin hyvittää hänelle kaiken. Hän on edelleen järkyttynyt ja puheet yhteenpalaamisesta masensivat hänet taas.
Olen yrittänyt sanoa kuinka paljon häntä rakastan, kertonut olevani niin pahoillani. Haluaisin muuttaa takaisin kotiin jatkaa elämääni perheeni kanssa. Ilman perhettäni olen vaan tyhjä kuori. :(
Mieheni ei suostu kuuntelemaan, eroa emme ole vielä hakeneet, taikka lasten huoltajuussopimusta tehneet. Onko koko peli menetetty? Onko joku onnistunut saamaan rakkaansa takaisin, tunnistaako joku itsensä tarinastani.

Pyydän vain asiallisia neuvoja + muita kommenttia. Tiedän hyvin tehneeni väärin mutta eihän koskaan voi olla liian myöhäistä?
Olen valmis tekemään kaikkeni. Olisi kiva kuulla myös petettyjen miesten kokemuksia.
Kiitos paljon.

-Janica85

45

1169

    Vastaukset

    • Pallo on kokonaan miehelläsi, jos hän ei halua jatkaa liittoa kanssasi niin se on sitten siinä.

    • Et taida tajuta, että olet mahdollisesti toiminut liian väärin. Miehesi ei vaan enää pysty/halua elää sun kanssa tollaisen tempun jälkeen.

      En minäkään pystynyt..

      Älä vähättelee tekosi. Kuten hoit_su jo totesi: tyydy miehesi ratkaisuun. Voit silti vielä elää hyvän elämän - hieman kokeneempana..

      • Virheistään ei ole koskaan liian myöhäistä oppia tulevaisuuden varalle.

        Sinänsä on kovin surullista, että tämä virhe todennäköisesti maksoi sinulle yhtenäisen perheen ja kumppanuuden miehesi kanssa.

        Ymmärrän täysin, mikäli miehesi ei enää halua jatkaa kanssasi. Kun luottamus toiseen on kerran kunnolla järkkynyt, niin...
        Vaikka palaisittekin vielä yhteen, ei asiat välttämättä koskaan palaa ennalleen positiivisessa mielessä.

        Yleisesti ihmettelen kovasti tuota perheen jo perustaneiden ja sinänsä tyydyttävässä parisuhteessa elävien tarvetta päätyä seksisuhteeseen hetkellisten voimakkaiden tunteiden ajamana.

        Järkeviltäkin hmisiltä tuntuu unohtuvan, että se jalat alta vienyt rakkauden ja intohimonkin tunne kyllä laantuu kaikkien kumppaneiden kohdalla siinä vaiheessa kun arki astuu kunnolla kuvioihin mukaan.

        Pidempään jatkuneessa parisuhteessa tämän tyyppisten tuntemusten tavoittaminen vaatii aivan erityistä vaivannäköä ja yrittämistä, ei se tule itsekseen.

        Onko vanhassa parisuhteessa yritetty keskustella mahdollisista ongelmista, esimerkiksi seksielämän tai muiden tunteiden latistumisesta?
        Onko keskusteluyhteys ylipäänsä kunnossa ja jos ei ole, onko asialle pyritty tekemään jotakin?
        Onko käytetty energiaa, aikaa ja vaivaa pariskunnan kahden keskisen ajan järjestämiseksi?
        Toimiiko arjessa tasapuolinen työnjako esimerkiksi lastenhoidon ja kotitöiden osalta?
        Osataanko arjessa osoittaa toiselle hänen tärkeyttään ja tarpeellisuuttaan, arvostaa toista ja toisen olemassaoloa?


      • Moi. Oon nyt asunut avopuolisostani erossa 4kk. Minä lähdin juuri noiden yllä esitettyjen kysymysten vuoksi. Ei puhuttu tai pussattu ei nähty mitään vaivaa toistemme eteen. Ei yhtään mitään. Niin paitsi 4 vee lapsi on. Kun hän syntyi meiltä aikuisllta hävisi kaikki mielenkiinto toisistamme. Lapsi on meille tärkein. Mut nyt on aloitettu edes vähän jutella ja oltu porukalla ulkona ym. Joo kyl mä rakastan mut tarvin sitä että tunnen että mua rakastetaan ja se näytetään. Ja meil ei täs erilleen ajautumises oo ollut toisia naisia tai miehiä, vain typerät me.


    • Moi,

      Olen itse sillä toisella puolella, toki mies ei ole minua takaisin pyytänyt tai pyytämässä. Mutta, suhde toisen naisen kanssa alkoi hänellä myös pikavauhtia, ja sivusta katsottuna millään muulla ei hänelle ollut merkitystä. Olen miettinyt, että jos hän "herää" tilastaan tai jos suhde toisen naisen kanssa ei onnistukaan ja jos hän silloin ottaa yhteyttä niin mitä tekisin tai mitä toivoisin. Itse haluaisin omaa tilaa ja aikaa. Se vanha suhde täytyy kuopata, käydä läpi kaikki tunteet eroon liittyen, molempien. Jos sen jälkeen molemmat haluavat aloittaa uudestaa uuden suhteen, niin sitten. Mutta vanhaa ei voi jatkaa, koska muuten olette samassa tilanteessa kohta uudestaan. Myös sinun täytyy rauhoittua ja surra erosi, antaa anteeksi itsellesi mitä teit. Nythän omassa pahassa olossa ja paniikissa hyvittelet ja pyristelet. Se ei onnistu!!! joten käy ero läpi, te erositte. Sure. Luovu. Rakenna elämäsi uudestaan. Sitten joskus, pitkän ajan jälkeen voit ehdottaa ex-miehellesi tapaamista. Mutta sen täytyy olla uusi suhde, sillä olet loukannut niin paljon miestäsi, että sitä ei voi antaa anteeksi kunnolla vielä nyt. Anna myös miehesi surra ja erota sinusta! Nythän estät häntä. Elämän täytyy taas tuntua hyvältä ja elämisen arvoiselta, jotta voisi aloittaa suhteen kenenkään kanssa. Kyllä, se sattuu. Ja kyllä, et voi enää saada suhdetta mieheesi takaisin sellaisena, kuin se oli. Siinähän tuloksena oli ero!Ja sitä samaa suhdetta ei voi jatkaa, koska sitä ei enää ole olemassa. Ja se suhde oli myös huono, sinä et saanut mitä tarvitsit ja miehesi ei saanut sitä mitä tarvitsi. Anna molmepien kasvaa ja oppia. Lue Tunne sydämesi kirja- saat ajateltavaa. Toimit nytkin itsekkäästi, kun jattelet itseäsi ja omaa haluasi saada perheesi yhteneiseksi. Saat senbmistä luovut! Tsemppiä!

    • Sinä olet tyhjä kuori. Ilman lapsiasi tai lastesi kanssa. Se käy ilmi kirjoituksestasi.

    • ei pitäs pariutua niin nuorena.
      oon tavannut nykyisen mieheni 15v sitten, ollaan tapailtu, tutustuttu ja tehty suunnitelmia. nyt haluaisin seurustella ja matkustella vuoden sitten elää avoliitossa hetken ja sitten perhe elämää jonka myötä naimisiin. sitten lasten kaavatusta se 20v sitten mulla vielä 50v elämää jäljellä, lisää,uraa,matkustelua, kahdestaan oloa ja lapsenlapsia.
      miksi pitää lisääntyä alle 30v ihmetyttää mua suuresti?

      • Hitot tuolla on mitään tekemistä minkään kanssa.

        Ihmiset menee nykyään parisuhteeseen myöhemmin kuin koskaan aiemmin ja eroja on enemmän kuin koskaan.


    • Edelleenkin olet täynnä itsekkyyttä. Päätöntä meininkiä. Luulet voivasi mennä ja tulla halusi mukaan. Luottamusta ei saa koskaan takaisin jos sen kerran menettää. No quick fix. Menee ainakin kolme vuotta ennen kuin miehesi saa ajatuksiaan minkäänlaiseen järjestykseen. Kannatta pysyä taka-alalla sen aikaa.

    • Janica. Asutko paikkakunnalla joka alkaa kirjaimella K

    • Jätit perheesi toisen miehen takia ja sitten jätit tämän toisen miehen kun et ollutkaan häneen tyytyväinen. Selität tämän kakkosmiehen jättämisen syyksi, että lapset kärsi tilanteesta, lasten isä masentui ja pälä pälä ovat pelkkää paskapuhetta.
      Olisit nyt edes yhden kerran rehellinen itsellesi.

      Ethän sinä ensimmäistä miestäsi oikeasti takaisin edes halua, haluat takaisin vain sen vanhan helpon elämän. Et sinä miestä rakasta. Jos rakastaisit, et olisi ikinä tehnyt hänelle noin.

      • Edellinen oli erittäin viisas kommentti.

        Aloittaja ei välttämättä tule olemaan tyytyväinen yhteenkään mieheen, ennen kuin hän on sinut oman sisäisen minänsä kanssa ja se taas vaatii paljon työstämistä.


    • Et tule saamaan miestäsi et todellakaan. Samoin minä koin elämäni sokin. Elimme ihanaa elämää ja luulin että olimme onnellisia. Mies tapasi toisen josta salasuhde alkoi. Sitä oli kestänyt pitkään. Kiinni jäi ulkopuolisen kertomana. Ensin pitkään kielsi asian ja kun todisteen sain tuosta suhteesta ei enään selittely auttanut. Eronhan se tuli. Muutti myös tuon naisen tykö suoraan. Heillä ei kestänyt kuin muutama kk niin erosivat. Mies joutui elämänsä ensimmäisen kerran itsekseen asumaan. Otti yhteyttä ja halusi olla ystävä. Aikani jaksoin kuunnella ja aina jouduin sanomaan etten kykene uudestaan aloittamaan. Koska se luottamus oli mennyt. Aina vaan se itkee ja tulee luokseni. Minulla taas ei sydäntä ole estää sitä. Onhan se lastemme isä. Nyt varmaan tämä loppuelämä menee tätä jatkuvaa itkua ja anteeksi pyyntöjä kuunnellen. Murruin ja otin takaisin mutta eri asenteella aloitin. En pysty edelleenkään luottamaan. Tuskin koskaan tulen enään luottamaan. Lapset haltioissaan kun annoin periksi. Nyt kohtelemme toisiamme sievästi lasten kanssa. Samoin kun olemme kahden niin vaikka toinen kuinka osoittaa kosketusta ja hellyyttä. On takaraivossa Jyske " epäilys esittämisestä. Tämä tulee olemaan myös teidän suhteessa. Sinun pitää todella antaa sille miehellesi tuntea ne epäilykset sinusta. Etkä saa kieltää tai suuttua koskaan jos epäilee sinua jostakin. Se tulee olemaan loppuelämän kirous. Eikä tämäkään elämä ole herkkua. Mutta tyydyn tähän juuri lapsien takia. Katson tilanteen uudestaan kun lähtevät maailmalle.

      • Lapset sopeutuvat lähestulkoon kaikkiin asioihin ja jopa yllättävän nopeasti. Omastakin kokemuksesta voin sanoa että vanhempien ero rassaa aikansa mutta nopeasti siihenkin tottuu ja siitä elämäntilanteesta tulee ihan yhtä normaali kuin siitä elämästä mikä oli ennen vanhempien eroa.

        Eli jätä se tyyppi ja keskity myös omaan hyvinvointiisi. Lapset ymmärtävät kyllä asian kun selität niille ettette pysty enää yhdessä asumaan. Ei mistään pettämisestä kannata tietenkään kertoa vaan mielummin vaikka valkeita valheita.


      • Näin varhaiskasvattajana ja pitkään alalla olleena, olen sata kertaa kuullut tuon ärsyttävän väittämän, että lapset sopeutuvat lähestulkoon kaikkiin asioihin.

        Eivät sopeudu, lapsi vain oppii taitavasti peittämään huonon olonsa, turvattomuuden tunteen, pelkonsa teiltä vanhemmilta. Moni lapsi pyrkii vähentämään vanhempiensa kuormaa erotilanteessa olemalla mahdollisimman kiltti. Lähes jokainen lapsi miettii erosivatko vanhemmat siksi kun lapsi teki näin tai noin. Moni lapsi syyllistää itseään erosta, näkee painajaisia, kokee suurta avuttomuutta.
        Toisen vanhemman puuttuminen jokapäiväisestä arkielämästä, ikävä häntä kohtaan, lapsen huoli siitä miten tämä kotoa poistunut jaksaa yksin, kaikki nämä näkyvät konkreettisesti joka päivä minun työssäni.
        On valitettavaa miten monet järkeviltä vaikuttavat aikuiset kävelevät lastensa parhaan yli toistuvasti tajuamatta edes tätä. Lasten elämä on nykyään hyvin hetkistä. Ihmiset vaihtuvat kotona muutaman vuoden välein, ihmiset vaihtuvat päiväkodissa jopa kuukausittain, opettajat vaihtuvat koulussa lähes joka vuosi, isovahemmillakaan ei ole aikaa kun on ne omat menot, lapsen omat vanhemmat tekevät uraa ja menevät vapaa-ajalla omia menojaan. Lapset istutetaan pelimaailmaan jo 2-3 vuotiaana jotta vanhemmat voivat olla somessa läsnä ystävilleen ja sadoille kavereilleen.

        Kun kysyn alle 6 vuotiailta mitä he ovat tehneet viikonloppuna, lähes jokainen vastaa pelasimme. Kun juttelen tokaluokkalaisten kanssa, vastaus on pelasin.
        Kun juttelen 5 luokkalaisen kanssa, vastaus on pelasin 10h putkeen.

        Ne lapset jotka saavat itkupotkuraivareita, tavaroita viskovat lapset ovat oikeastaan onnellisemmassa asemassa. Äänekkäät saavat apua, heihin on pakko lähipiirin aikuisten, jonkun, jossain, viimeistään koulussa reagoida.

        Hiljaiset ovat itsemurhaporukkaa. Heidän vanhempansa sanovat joka kerran, että en olisi koskaan uskonut, ei ollut mitään merkkejä siitä, että meidän lapsi/nuori voi noin huonosti.


      • Asiaa...ainahan uskotellaan erojen syistä että lasten parhaaksi mutta kun eroista 70% on naisten aloittamia ja toimeenpanijoita kun naisten mieli ja halut menevät kuin tuuliviiri...

        Itsekkin vanhempana miehenä ja ex aloitteesta erosimme ja ei näitä väkivaltaa, alkoholia ja uskottomuutta vaan usko, tahto ja halutila puuttui ex:n puolelta parisuhteemme eteen....
        Olen käynyt lasteni kanssa että eron syyt eivät johtuneet heistä vaan muista syistä (en titenkään selvittänyt todellisia syitä koska siten olisin syyllistänyt heidän äitinsä vaan kaunistelemalla.)
        Hänhän tapasi 4kk jälkeen erostamme uuden miehen joka melkein asui siellä (ja en tästäkään ilmaissut mielidettäni) ja erohan siitä heille tuli vuoden jälkeen että oliko se kummallekkin laastarisuhde ja se ja sama?

        Olen nyt ottanut positiivisena asenteella eromme....nyt minulla on enemmän aikaa ja halua olla vanhempana/isänä lapsillemme kuin varmasti parisuhteemme aikana olisi ja kun en ole mikään pelkkä viikonloppuisä ja minulla on omat säännöt ja kasvatusmetodit kuin ex:n alaisena mahdollisesti ollessani...

        Nyt olen kuullut toista ääntä ex:n puolelta kuin AP kirjoittaa kun ei se elämä niin auvoista, taloudellisesti niin mahtavakaan ja kuinka raskasta onkaan "yksinhuoltana" olla kun lapset on luonaan....(samoinhan lapset on myös luonani ja maksan omasta lompakostani lasten ylöspidon, asunnon, harrastukset kuin lomareissutkin...)

        Sen vaan sanon että yhtään vihreää valoa en näytä ja ilmaise yhteenpaaluusta (ilman katkeruuden häivää kun erostamme on vuosia ja aika korjaa kaiken) ja olenkin erittäin tyytyväinen nykyiseen elämääni miehenä/isänä ja tätä "ilosanomaa" mullekkin vastaavassa ero tilanteissa oleville ystävä ja kaveripiirilleni.


      • nuortenparissatöissä kirjoitti:

        Näin varhaiskasvattajana ja pitkään alalla olleena, olen sata kertaa kuullut tuon ärsyttävän väittämän, että lapset sopeutuvat lähestulkoon kaikkiin asioihin.

        Eivät sopeudu, lapsi vain oppii taitavasti peittämään huonon olonsa, turvattomuuden tunteen, pelkonsa teiltä vanhemmilta. Moni lapsi pyrkii vähentämään vanhempiensa kuormaa erotilanteessa olemalla mahdollisimman kiltti. Lähes jokainen lapsi miettii erosivatko vanhemmat siksi kun lapsi teki näin tai noin. Moni lapsi syyllistää itseään erosta, näkee painajaisia, kokee suurta avuttomuutta.
        Toisen vanhemman puuttuminen jokapäiväisestä arkielämästä, ikävä häntä kohtaan, lapsen huoli siitä miten tämä kotoa poistunut jaksaa yksin, kaikki nämä näkyvät konkreettisesti joka päivä minun työssäni.
        On valitettavaa miten monet järkeviltä vaikuttavat aikuiset kävelevät lastensa parhaan yli toistuvasti tajuamatta edes tätä. Lasten elämä on nykyään hyvin hetkistä. Ihmiset vaihtuvat kotona muutaman vuoden välein, ihmiset vaihtuvat päiväkodissa jopa kuukausittain, opettajat vaihtuvat koulussa lähes joka vuosi, isovahemmillakaan ei ole aikaa kun on ne omat menot, lapsen omat vanhemmat tekevät uraa ja menevät vapaa-ajalla omia menojaan. Lapset istutetaan pelimaailmaan jo 2-3 vuotiaana jotta vanhemmat voivat olla somessa läsnä ystävilleen ja sadoille kavereilleen.

        Kun kysyn alle 6 vuotiailta mitä he ovat tehneet viikonloppuna, lähes jokainen vastaa pelasimme. Kun juttelen tokaluokkalaisten kanssa, vastaus on pelasin.
        Kun juttelen 5 luokkalaisen kanssa, vastaus on pelasin 10h putkeen.

        Ne lapset jotka saavat itkupotkuraivareita, tavaroita viskovat lapset ovat oikeastaan onnellisemmassa asemassa. Äänekkäät saavat apua, heihin on pakko lähipiirin aikuisten, jonkun, jossain, viimeistään koulussa reagoida.

        Hiljaiset ovat itsemurhaporukkaa. Heidän vanhempansa sanovat joka kerran, että en olisi koskaan uskonut, ei ollut mitään merkkejä siitä, että meidän lapsi/nuori voi noin huonosti.

        "Näin varhaiskasvattajana..."

        Hyvä että totuuskin tuodaan välillä esiin.


      • nuortenparissatöissä kirjoitti:

        Näin varhaiskasvattajana ja pitkään alalla olleena, olen sata kertaa kuullut tuon ärsyttävän väittämän, että lapset sopeutuvat lähestulkoon kaikkiin asioihin.

        Eivät sopeudu, lapsi vain oppii taitavasti peittämään huonon olonsa, turvattomuuden tunteen, pelkonsa teiltä vanhemmilta. Moni lapsi pyrkii vähentämään vanhempiensa kuormaa erotilanteessa olemalla mahdollisimman kiltti. Lähes jokainen lapsi miettii erosivatko vanhemmat siksi kun lapsi teki näin tai noin. Moni lapsi syyllistää itseään erosta, näkee painajaisia, kokee suurta avuttomuutta.
        Toisen vanhemman puuttuminen jokapäiväisestä arkielämästä, ikävä häntä kohtaan, lapsen huoli siitä miten tämä kotoa poistunut jaksaa yksin, kaikki nämä näkyvät konkreettisesti joka päivä minun työssäni.
        On valitettavaa miten monet järkeviltä vaikuttavat aikuiset kävelevät lastensa parhaan yli toistuvasti tajuamatta edes tätä. Lasten elämä on nykyään hyvin hetkistä. Ihmiset vaihtuvat kotona muutaman vuoden välein, ihmiset vaihtuvat päiväkodissa jopa kuukausittain, opettajat vaihtuvat koulussa lähes joka vuosi, isovahemmillakaan ei ole aikaa kun on ne omat menot, lapsen omat vanhemmat tekevät uraa ja menevät vapaa-ajalla omia menojaan. Lapset istutetaan pelimaailmaan jo 2-3 vuotiaana jotta vanhemmat voivat olla somessa läsnä ystävilleen ja sadoille kavereilleen.

        Kun kysyn alle 6 vuotiailta mitä he ovat tehneet viikonloppuna, lähes jokainen vastaa pelasimme. Kun juttelen tokaluokkalaisten kanssa, vastaus on pelasin.
        Kun juttelen 5 luokkalaisen kanssa, vastaus on pelasin 10h putkeen.

        Ne lapset jotka saavat itkupotkuraivareita, tavaroita viskovat lapset ovat oikeastaan onnellisemmassa asemassa. Äänekkäät saavat apua, heihin on pakko lähipiirin aikuisten, jonkun, jossain, viimeistään koulussa reagoida.

        Hiljaiset ovat itsemurhaporukkaa. Heidän vanhempansa sanovat joka kerran, että en olisi koskaan uskonut, ei ollut mitään merkkejä siitä, että meidän lapsi/nuori voi noin huonosti.

        "Näin varhaiskasvattajana..."

        Hyvä että totuuskin tuodaan välillä esiin.


    • "Olen reilu 30 v nainen."

      Miten sana "reilu" liittyy tähän draamaan,minusta aloittaja ei ole ollut yhtään reilu.

    • Hoida lapsesi ja deittaile joka toinen viikko. ÄLÄ tuo vieraita miehiä ikinä lastesi luo. ..

    • Haloo! 4 lapsen yh. Markkina-arvo lattiassa.

    • Todella surkea tilanne. Olen kokenut itse saman. Olin pitkän liiton aikana muutaman vuoden suhteessa työkaveriin ja muutimme lopulta hänen kanssaan yhteenkin. Sitä kesti puolisen vuotta, minkä jälkeen tajusin homman järjettömyyden ja kuinka paljon rakastan lasteni isää. Olen nyt yrittänyt saada perhettäni takaisin, mutta mieheni ei suostu kuuntelemaan.

      Olen ollut hyvin aktiivinen ja myöntyvä koko ajan, mutta mieheni ei enää suostu edes keskustelemaan kanssani. Tätä on jatkunut jo muutaman kuukauden ja yrittäminen taitaa olla puolestani tässä. Jos mies ei halua pelastaa perhettään, niin ei se voinut olla hänelle kovin tärkeä alunperinkään. Talokin on vielä myymättä, joten paluu olisi todella helppoa, mutta jääräpää mikä jääräpää. Neuvoisin jatkamaan elämässä eteen päin. Jos toinen ei halua yrittää suhteen pelastamista, niin sille on kovin vähän yksin tehtävissä. Nykyiselle kumppanilleni en ole asiasta puhunut enkä aio puhuakaan, koska on parempi pitää elämässä joku pysyvä elementti. Toistaiseksi mennään sitten näin. Kyllä se tästä vielä paremmaksi kääntyy, kun jaksaa uskoa ja yrittää. Tiedä vaikka muutos olisi jo kulman takana :)

      Iloista talvea sinulle.

      • No just....jannica on on harrastanut pitkän liiton aikana muutaman vuoden salasuhteessa työkaveriin ja yhteiselo on kestänyt puolivuotta....ja nyt ex-mies ei kuuntele, keskustele ja on vielä "jääräpää"??!!

        Jos nyt ensinnäkään ex-mies ei halua palata siihen menneisyyteen ja sama kohtalo saattaa löytyä vielä edestäpäin toisena versiona.

        Ja tuohan se auttaakin..." Nykyiselle kumppanilleni en ole asiasta puhunut enkä aio puhuakaan, koska on parempi pitää elämässä joku pysyvä elementti." kun on nyt vain joku vaan jannicalle että eikö se tämä "suhde" ensin pitäisi selvittää ennenkuin lasten isän kanssa vois lämmitellä vanhaa suhdetta....

        Talot ja lapset eivät ole se yhdistävä tekijä enään....mutta tässähän mennäänkin naisten logiikalla ja kaikki on oikeutettua kun nainen sen tekee mutta jos oliskin mies tämä jannica niin oliskin aika SIKA mieheksi.


      • siis hetkinen, tämä ei voi olla edes totta. Sinulla oli vuosien salasuhde, sitten erosit ja muutit yhteen tämän uuden kanssa, sitten sinulla samalla on jo toinen (kolmas tai ties kuinka mones) "kumppani" ja samalla et tajua kun alkup. miehesi ei suostu puhumaan asiasta, ja aikajana on muutama kuukausi !!!!. ei saatana. olet lutkien lutka. Ja mies saa kunnian olla tarinan konna ja jääräpää. heheh. yhyyy.
        "olen kokenut saman", voi vittu. olet järjestämällä järjestänyt saman itsellesi ja helvetin miehellesi mistään piittaamatta.
        "Jos mies ei halua pelastaa perhettään, niin ei se voinut olla hänelle kovin tärkeä alunperinkään." tommosessa lutkassa mitään ole pelastettavaa.


      • Tsemppiä jannica99:lle. Jokainen tekee elämässä joitain virheitä ja tärkeintä on niistä oppiminen, ja sinä olet selvästikin oppinut omistasi. Harmi ettei lastesi isä tilannetta tajua, mutta ehkä lopulta on parempi näin? Hän ei vaikuta ollenkaan täydelliseltä, koska päästi sinut jo kerran pois. Uskoisin, että kun uskallat tehdä rohkeita ja toisinaan raskaitakin päätöksiä, niin löydät sen oikean vielä. Tänä päivänä naisen ei ole enää pakko jättäytyä kodinkoneeksi vaan meillä on oikeus onneen siinä kuin miehilläkin.

        (Edelliset kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa - netissä on aina näitä alaikäisiä haastamassa.)


      • Sieltähän oikein fiksu neuvo tulikin että ensin mennään minäminä linjalla ja tehdään temppuja miettimättä ja temppujen jälkeen vasta mietitään ja vielä syyllistetään ns petetty osapuoli.

        Lisättävä vielä että nykyään ne kodinkoneet pyörii sähköllä eikä niinkuin edellisellä nyrkkipyykillä.


      • Kiitos tsempistä kkk111. Uskon, että tämä elämä tästä tipahtaa raiteilleen. Pitää vain jaksaa odottaa ja tehdä töitä asian eteen. Esimerkiksi vuodenvaihteessa töihin tuli oikein mukavan oloinen mies. Ehkä onni onkin vain antanut odottaa :)

        Olen myös huomannut kuinka ilkeitä ja itsekkäitä kommentteja täältä saa eikä tämä kirjoittelu sen takia tunnukaan kivalta.


    • Niin vaikea case että jos exösi suostuu pariterapiaan niin siellä voi purkaa ulkopuolisen kanssa ja nähdä miten käy.

    • Kiva tarina, ehkä totta.
      Minä suosittelen lirkuttelu linjalle ryhtymistä.
      Lupaa ottaa poskeen aamuin illon ja niellä ryynit,
      siihen halpaan ukot yleensä haksahtaa.

    • Naisilla on se ongelma että 30 korvilla niillä on tulenpalava halu "arvottaa" itsensä uudelleen. Siinä vaiheessa kun mies rauhoittuu 20-vuotiaiden menoista ja alkaa keskittymään perheeseen sekä yhteiseen tulevaisuuteen, niin naisille tulee tarve koittaa josko vielä on vientiä. Tämä on sotkenut monta avioliittoa ja poikkeuksetta se on pysyvää.

      Vanha sanonta:"Ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada muttei halua sitä minkä voi saada" pitää tässökin kohtaa paikkansa.

      Aloittaja on tuhonnut miehensä ja lastensa elämän jättämällä heidät. Ja nyt kyselee että mitä voisi tehdä saadakseen tilanteen ennalleen. Voin sanoa:"Et mitään". On täysin miehesi armosta kiinni huoliiko hän sinua takaisin. Ja jos huolii, niin älä odota ihan hetkeen aikaan hellyydenosoituksia. Ja seksiinkin kuluu vielä paljon pidempi aika.

    • Mitä opimme? Ihmiselle ei riitä yksi- ei yksi kaveri tai seksuaalipartneri..eikö voitas vaan luopua yksiavioisuudesta? :)

    • Höpö höpö mitään et ole pilannut.Voit toki ukkosi kinuta takaisin mutta ei se mitään muuta hän on mitä hän on. Et ole pilannut mitään jos ei tunteitaan osoita. Ei kai tappaisi kuitenkaan? Voittehan yrittää uudestaan mutta luultavasti eroatte kun lapset isompia. Ihastuksia tulee ja noin voi käydä vielä jos puupökkelö puolisona ei seksiä tms. Älä kuitenkaan luule että sinun syytä kaikki höpö höpö höpö nainen nyt ryhdistäytyä hän.

    • Menkää perheneuvojalle.
      Aloittakaa uudestaan puhtaalta pöydältä
      lasten tähden.
      Antakaa toisillenne toinen mahdollisuus.
      Olemme vain ihmisiä.

    • Hei Janica. Luin kertomuksesi. Minä naisena kuten nämä muutkin ymmärrämme sinua ja ikävääsi. Ei auta muu kuin vaihtaa elämän sivua ja toivoa, että seuraava olisi nykyistä parempi. Josko pyytäisit miestäsi kirjoittamaan ylös, mitä hän toivoo oman elämänsä seuraavalta sivulta (pariterapeutin kikka). Jos tarvitset tukea olen hyvää juttuseuraa. Juuri äsken laitoin seurakyselyn Tallinnaan shoppailemaan kyselyn, kuka lähtisi mukaan. Lähde mukaan reissuun yksin tai lastesi kanssa. Ajankohtakin on vielä avoin.

    • Olet rikkonut ex-miehesi luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla jot ei voi korjata.

    • Ikävä lukea tällainen tarina. Loogisesti ajateltuna olet kohtalosi ansainnut, mutta se että lapset kärsivät on tietenkin erittäin paha juttu. En kuitenkaan usko tilanteen paranevan "paluusi" myötä vaan alituinen riitely ja asian pallottelu vaan pahentaa tilannetta. Jos entinen miehesi löytää luotettavan ja rakastavan uuden puolison on lapsillakin varmaan parempi olla. Eli lyhyesti sanottuna - olet ansainnut kaiken paskan joka eteen tulee - valitan....

    • Hei..... Aikas inhottavasti sanottu tuo edellinenkin.... Mutta paljon kokeneena ja nähneenä, älä yritä vain lasten tähden! Saat olla itsekäs ja hakea tarvitsemaasi, koska silloin voit olla onnellisempi ja antaa lapsillesikin enemmän. Harva suhde tule muuttumaan niin radikaalisti ja vanhat kaunat unohtumaan.... Elämme vain hetken ja kuolemme vain kerran, silloin on oikeus saada elää!!

    • Ihmisen alämään mahtuu erilaisia kriisejä. Varmaan Sinunkin kohdalla kävi juuri niin. Olet loukannut miestäsi, se on selvää. Hänellä on oikeus olla pettynyt käytökseesi.
      Mutta pisteet sinulle siitä, että myönsit ja tunnistit tekemäsi virheet. Jos liittonne on kestävällä pohjalla, saatte kyllä työstettyä asiat kuntoon. Kannattaa keskustella rauhassa ja ammattilaisen läsnäollessa. Miehelläsi ei ole oikeutta murehtia asiaa ikuisesti. Jos välitätte toisistanne, ymmärrätte myös, että kaikkea voi sattua. Tässä, jos missä, testataan liittonne pysyvyyttä. Se on vaativa koe, tässä ihmissuhteiden kertakäyttöyhteiskunnassa. On helppo ulkopuolisena neuvoa, että teidän juttunne oli sitten siinä. Mutta parisuhteen tilan tietävät vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat sen suhteen osapuolina. Eivät muut. Tuo ei ole eroamisen paikka, vaan suhteenne kasvun paikka. Tärkeintä on puhua asiat halki niin, ettei tuo nouse lyömäaseeksi myöhemmissä erimielisyyksissä, vaan että se keskustellaan, ymmärretään ja unohdetaan. Toivon teille rohkeutta ja viisautta.

    • You tube ! Laulu................Anteeksi voin antaa,unohtaa en.!
      Olisiko kyseessä Maalaistalon poika.?

    • Kiitos taas tsempisttä kkk111 ja muut! Ne lämmitti kovasti kovia kokenutta sieluani.
      Olen jo monta kertaa huomannut kuinka ilkeitä ja itsekkäitä kommentteja täältä saa eikä tämä kirjoittelu sen takia tunnukaan kivalta.

      Vuodenvaihteessahan meille töihin tuli oikein mukavan oloinen mies. Ehkä onni onkin vain antanut odottaa. Olen kovasti yrittänyt saada hänet, mutta se pirulainen on kiinnostuneempi firmamme kirjanpitäjästä, joka ei ole minkään näköinen harmaa hiirulainen.

      Uskon, että vielä kevään aikana saan sen firmamme uuden miehen suhteeseen. ja kukas sitten nauraakaan? ;-)

    • Tarinaani on todennäköisesti samanlainen, mutta löysin kiireellisen ratkaisun entisen poikaystäväni palauttamiseksi takaisin kotiin niin monen vuoden erotuksen jälkeen. Aviomieheni kärsi suhteessa toisen naisen kanssa töissä ja jätti minut. Sain Avioliiton oikeinkirjoituksen casting-ohjelman hengellinen isä, mentori ja parantaja nimeltään Oduduwa. 2 päivää sen jälkeen kun lounas oli kirjoittanut minulle nimensä loitsun takaisin mieheni kotiin luokseni, se oli yllätys, en osaa edes selittää kuinka kaikki tapahtuu, se toimii BABa: n lupauksena.
      Aviomieheni oli aluksi erittäin jämäkkä, mutta aviomieheni Anderson tuli takaisin kotiin pyytämään anteeksi ja pyytämään anteeksi antamista, tänään olemme nyt onnellisempia kuin koskaan.
       En olisi voinut tehdä tätä rakkausloitsun osaa aktivointiin ilman Baba Oduduwan apua. Olisin luopunut ja uskonut, että koska aviomieheni näki jonkun toisen, hän sanoi, että olemme tehneet. Lounastamisen jälkeen Rakkausloitsun, mieheni soittaa minulle matkapuhelimella ja hän palaa takaisin kotiin seuraavana päivänä.
      Olen kiitollinen tälle henkiselle avioliiton parantajalle, joka auttoi minua. Suosittelen häntä kaikille, joilla on avioliitto tai mikä tahansa suhdekriisi, ota nopeasti yhteyttä tähän henkiseen loitsun palauttajaan palatakseen entinen rakkaus.
      tässä on hänen henkilökohtainen sähköpostiosoite: (dr.oduduwaspellcaster@gmail.com)

    • Tarinaani on todennäköisesti samanlainen, mutta löysin kiireellisen ratkaisun entisen poikaystäväni palauttamiseksi takaisin kotiin niin monen vuoden erotuksen jälkeen. Aviomieheni kärsi suhteessa toisen naisen kanssa töissä ja jätti minut. Sain Avioliiton oikeinkirjoituksen casting-ohjelman hengellinen isä, mentori ja parantaja nimeltään Oduduwa. 2 päivää sen jälkeen kun lounas oli kirjoittanut minulle nimensä loitsun takaisin mieheni kotiin luokseni, se oli yllätys, en osaa edes selittää kuinka kaikki tapahtuu, se toimii BABa: n lupauksena.
      Aviomieheni oli aluksi erittäin jämäkkä, mutta aviomieheni Anderson tuli takaisin kotiin pyytämään anteeksi ja pyytämään anteeksi antamista, tänään olemme nyt onnellisempia kuin koskaan.
       En olisi voinut tehdä tätä rakkausloitsun osaa aktivointiin ilman Baba Oduduwan apua. Olisin luopunut ja uskonut, että koska aviomieheni näki jonkun toisen, hän sanoi, että olemme tehneet. Lounastamisen jälkeen Rakkausloitsun, mieheni soittaa minulle matkapuhelimella ja hän palaa takaisin kotiin seuraavana päivänä.
      Olen kiitollinen tälle henkiselle avioliiton parantajalle, joka auttoi minua. Suosittelen häntä kaikille, joilla on avioliitto tai mikä tahansa suhdekriisi, ota nopeasti yhteyttä tähän henkiseen loitsun palauttajaan palatakseen entinen rakkaus.
      tässä on hänen henkilökohtainen sähköpostiosoite: (dr.oduduwaspellcaster@gmail. com)

    • sellainen nainen joka KERRAN menee, tekee sen kyllä toistekkin kun aika tulee.
      naisen kannattaa ymmärtää että miestä ilettää katsellakin kyläluutaa.
      sama kait pätee toisinkin päin.luulisin.

    • Jannica, olet henkisesti hyvin vajavainen.
      Toivomme hartaasti että x-miehesi on jo saanut itselleen hyvän vaimon ja lapsilleen rakastavan äidin. HE ansaitsevat kaiken hyvän ja kauniin.

    • Sitä saa mitä tilaa se on GAME OVER.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia juhlimassa kavereiden kanssa

      Sofia nähty juhlimassa tämän illan aikana eri puolella Helsinkiä ilman Stefua. Onkohan tullut jo ryppyjä rakkauteen?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      82
      2212
    2. Nyt on kyllä Soffa juubassa

      Ihan känninen postaus. Partsielämää jee...alamäki vai putki
      Kotimaiset julkkisjuorut
      50
      1906