Gynekologi/ seksologi Anneli Kivijärvi on sitä mieltä, että parisuhteessa ei saa pihdata, vaikka itseä ei haluttaisi.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/laakari-ja-seksologi-uskollisuudella-ei-ole-mitaan-arvoa-jos-kumppani-ei-suostu-seksiin/
Ääripäät tietysti ovat, että mennään haluttoman ehdoilla ja seksiä ei ole lainkaan, tai enemmän haluavan ehdoilla ja seksistä ei saa koskaan kieltäytyä. Eiköhän ero tule noissa kummassakin tapauksessa.
Kannatatko sinä esim. suihinottopakkoa impotenteille miehille? Entä haluaisitko harrastaa seksiä, josta toinen ei nauti?
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/laakari-ja-seksologi-uskollisuudella-ei-ole-mitaan-arvoa-jos-kumppani-ei-suostu-seksiin/
Ääripäät tietysti ovat, että mennään haluttoman ehdoilla ja seksiä ei ole lainkaan, tai enemmän haluavan ehdoilla ja seksistä ei saa koskaan kieltäytyä. Eiköhän ero tule noissa kummassakin tapauksessa.
Kannatatko sinä esim. suihinottopakkoa impotenteille miehille? Entä haluaisitko harrastaa seksiä, josta toinen ei nauti?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Antaa, saada, pihdata?! En käsitä noita termejä.
Jos parin henkilösuhteet ja terveys ovat kunnossa niin kumpikaan ei pihtaa jolloin ei myöskään ole "saajaa".
Onko "annettava"? Kun molempien tarkoitus on tuottaa kumppanille mielihyvää niin eihän sen välttämättä tarvitse tapahtua saman aikaisesti!
On luonnollista, että on tilanteita joissa ei kertakaikkiaan syty mutta nehän ovat havaittavissa ennen kuin haluttomamman tarvitsee ilmaista sitä sanoin tai elein joka saattaa olla toista loukkaava viesti.
Tilanteiden esiintyvyys myös vaikuttaa niiden sisältämään viestiin.
47:n avioliittovuoden aikana on vaimoni viestinyt pahoitellen pari, kolme kertaa, ettei ole sopiva ajankohta. En ole kokenut noita tilanteita "pihtaamisina".
Pelkkä primitiivinen kiima ei kanna loputtomiin. Aktiivisen seksielämän säilyvyydessä painottuu parisuhteen muu sisältö pitemmän päälle.
Aloituksen linkki lakkasi jostain syystä toimimasta.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/laakari-ja-seksologi-uskollisuudella-ei-ole-mitaan-arvoa-jos-kumppani-ei-suostu-seksiin/7428
Mieluummin pitää kieltäytyä seksistä kuin ryhtyä siihen, vaikka toinen osapuoli ei halua. Tietysti jos toinen ei halua seksiä eikä sitä ole esim. puoleen vuoteen, niin nakertaahan se suhdetta. Eikä tällaisessa suhteessa ole uskollisuudella mitään arvoa. Kuten tuossa kirjoituksessa luki. Siitä olen samaa mieltä.
Hyi, missä kumppanin arvostus? Kukaan ei kuole seksinpuutteeseen.
Missä on kumppanin arvostus sillä puolisoista, joka katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä jopa kokonaan vuosikausiksi?
Seksin puutteeseen ei kuole, mutta ei siihenkään, että innostuisi seksiin puolisonsa kanssa, eikö niin? Ja tuo arvostus menee saman lailla. Jos kieltäytyy seksistä, niin eipä sekään kumppanin arvostusta osoita.
Ei varmaan kuole. Mutta onko sun mielestä oikein, että parisuhteen seksi pyörii vain sen haluttoman ehdoilla? Eikö haluttoman olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä missä vika piilee ettei haluta? Vai onko vika aina puolisossa?
Jos rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan niin yrittää edes korjata tilanteen ja mahdollisesti hakee apua omaan haluttomuuteensa. Vai miten sun mielestä?
Kyllähän siinä parisuhteessa on jokin perustavaa laatua olevaa vikaa, jos seksi on ainoa puheen aihe ja suurin ongelma?
Ei säännöllisellä pihtaamisella mitään hyvää aikaan saa, parisuhde vain huononee ja ajaa toisen vieraan syliin. Parempi sitten antaa lupa toiselle käydä vieraissa. Oma parisuhdekin oli kuin löyhässä hirressä kun avovaimo ei halunut yli vuoteen, tiedä mikä vaivasi, varmaan joku vaihe elämässä mut kyllä oli miehenä kova puute, kireä tunnelma kotona ja muutenkin puhti pois mutta en pettänyt. Sitten taas alkoi suhde elpyä ja palasi seksielämäkin taas uomiinsa ajan kanssa, hyvä niin. On kyllä kummallakin halut vähentyneet mutta kyllä sitä vieläkin tulee peuhattua.
Kannattaako sitten olla lainkaan yhdessä. Mun ja naisystäväni seurustelun alkuvaiheessa kävi selväksi että kumpikin haluaa ja säännöllisesti. Välillä ei aina nappaa yhtäpaljon mutta ei sitä nautinnonhetkeä kannata toiselta kieltää vaikkei itseä niin haluttaiskaan. En minä miehenä ainakaan pystyis elämään seksittömässä parisuhteessa. Tottakai tulee kuivia kausia niin kuin mulla ja naisellani mutta sitten taas naiskennellaan vähän tiiviimmin. Joillekin riittää pari krt kuussa jotkut nai 2-3- krt viikossa, me naidaan aina kun tekee mieli kertoja ei lasketa se on typerää. Pannaan kun panettaa ja kun ei paneta ollaan panematta, aika simppeliä.
Just noin simppelinä se pitää ilman mitään turhaa analysointia ja kertojen laskemista. Aika stressaavaa sekin, jos pitää miettiä, että tämän viikon panokerroista vielä kaksi panematta ja on jo lauantai.
On aivan selvää, että kaikissa parisuhteissa on jaksoja jolloin pannaan kuin kanit ja jaksoja jolloin tulee taukoa. Jännää silti, että ihanasti sujuu, vaikka taukoa olisi ollutkin, itse saan jopa paremmat nautinnot, kun sitä on vähän oikein odottanut.
Naisena tässä juuri harmittaa se, ettei pysty juuri nyt olemaan parhaimmillaan. Leikkaukseen menossa, joka toivottavasti purkaa tämänkin pattitilanteen ja voi taas nautiskella.
Arkielämä rytmittää.
Silloin kun olin kotona vain viikonloput niin tietenkään ei ollut vaihtoehtoja.
Eläkeläisinä ollessamme rajattoman vapaa-ajan harrastukset ovat ohjanneet intiimiseurustelun tiettyyn rytmiin aivan käytännön syistä.
68v vaimoni aktiivisuus on oleellinen tekijä keskiviikkoisissa ja lauantaisissa sessioissamme. Spontaani seksi on harvinaisuus.
Mutta tuo "antaminen"! Minun käsitteistössäni kyse on aktiivisemman osapuolen halusta tuottaa kumppanille mielihyvää.
Siis, aktiivisemmalla tuulella oleva "antaa", ettei passiivisemman tarvitse uhrautua "antamaan"!
"Siis, aktiivisemmalla tuulella oleva "antaa", ettei passiivisemman tarvitse uhrautua "antamaan"! "
Ehkä se niin on. Onneksi olkoon se, että teillä on aktiivisuutta vielä lähes seitsemänkymmenen vuoden iässä. Tuliko niitä lapsia niin, että vietätte nyt isänpäivää?
Hyvää loppusyksyä tai alkutalvea! :)
Kiitoksia toivotuksista!
Tenavat tuotimme maailmaan 70-luvun alkupuoliskolla. Nyt on seuraava sukupolvi kasvamassa.
Isänpäivän lahjukset tulivat jo viime viikolla. Seuraava sukupolvi on muistanut korteilla ja mm. vuosi sitten kankaisella, piirroksin koristellulla treenikassilla.
Maantieteellistä etäisyyttä on sen verran, etten minä ole kovin aktiivinen kyläilijä mutta vaimo on vuosittain kutsuttu muutaman kerran paimentamaan jälkikasvua viikon, parin ajaksi.
Poikamme järjestää omalle vaimolleen vapaita mm. tulemalla pesueensa kanssa meille muutamaksi vuorokaudeksi.
Aktiivisuus säilyy 73v 68v vanhuksilla kunhan keskinäinen perusviihtyvyys on kunnossa kuten myös fyysinen kunto jonka osina ovat elintavat ja intensiivinen kuntoilu. Kun vallitsee rauha ja hyvä tahto niin loppuhan on kiinni vain virikkeistä!
Kiitos tästä positiivisesta elämänläheisestä viestistä. Itse epäilen, että en ole vanhana yhtä vehreä, mutta sain viestissäsi kimmokkeen siihen, että pidän kymmeniä vuosia itsestäni ja lähimmäisistä huolta. Paremmalla fyysisellä kunnolla jaksan paremmin nuorempana ja olen sitten vanhempana virkeämpi ihminen!
Rauhaa ja hyvää tahtoa isänpäivän lisäksi myös itsenäisyyspäivään ja jouluun! :D
Olen huomannut saman, kun on väliä yhdynnöissä syystä tai toisesta niin se seksin tuoma nautinto tuntuu paljon paremmalta ja varsinkin laukeaminen ja kyllä sen naisestakin näkee kun on väliä ollut ja sitten pääsee taas vauhtiin. Ja parasta tietty kun on ollut jo kauan saman naisen kanssa niin ilmeet ja eleetkin paljastaa että nyt on se hetki.
Allekirjoitan täysin. Siitä, että on saman kanssa ollut jo kauan ja tosiaan ilmeistä näkee ja ihon värähtelystä aistii, että nyt ollaan nautinnon ytimessä, niin siitä eivät pääse kaikki kyllä nauttimaan. Siis ehdottomasti parhainta ja täydellisintä nautintoa. Oikeastaan se onkin parhain palkinto, jonka saa pitkässä parisuhteessa.
Parisuhteessa kannattaa antaa aina kun toinen haluaa. Muuten toisen on pakko käydä vieraissa tai menee hermo.
Hyvässä parisuhteessa annetaan kun toinen haluaa siksi kun sen saa aina korkoineen takaisin vaika ei ymmärrä sitä.
Pihtari aiheuttaa vahinkoa enempi itselleen, mutta ei ymmärrä sitä.
Kannattaa antaa aina puutteessa olevalle vaikka ei ole parisuhteessa.
En tiedä onko se aina niin jos toinen ei ole oikein terve sillä hetkellä. Lisäksi joskus naisella saatta olla kostumisongelmia, miksi hän ei ole oikein innokas. Myös miehen on vähän vaikea antaa, jos ei esimerkiksi hetkellisesti seiso oikein valtavan työstressin takia. En minä ainakaan naisena antaisi kumppanille, jos olisin rättiväsynyt koliikkivauvan takia ja pahoissa univajeissa. Aina ei huvita tai jaksa - ja se minusta pitäisi sallia molemmille sukupuolille.
Ehkä joissakin tapauksissa mies voisi tarjota suuseksiä ja hellyyttä naiselle, vaikka ei jostain syystä seiso. Tai nainen voi tarjota pimppaa pikaseksinä niin hänen ukkonsa on tyytyväinen. Ei seksologi täysin pihalla ole, mutta minusta hänen kantansa on liian jyrkkä. :)
Seksologit ja Väestöliitto ovat siinä väärässä uskossa, että pysyvä, onnellinen parisuhde olisi mahdollinen. Oikeasti himojen pitää olla vain riittävät, jotta lapsia syntyy ja selviää aikuisuuteen. Vaikka perheissä on yleensä enemmän tai vähemmän onnettomuutta, suku joka tapauksessa jatkuu.
Olen ollut viisi vuotta parisuhteessa, joista reilut kaksi vuotta meillä seksittömänä. Enpä olisi joskus uskonut, et ilman seksiäkin voi olla paremmassa parisuhteessa kuin "tavallisessa" kaksi kertaa viikossa. Olin kuullut ammatti-ihmisen kertomana, ettei hyvä parisuhde vaadi seksiä ollakseen uskollinen. Se jäi ihmetyttämään, mutta näin tosiaan on. Aika outoja ovat Annelin kommentit, mut kertonee hänen omista ongelmistaan enemmän.
Vaimo ei tykkää hommista ja tarjontaa on kuitenkin aika paljon muualla. Ei pitäisi nuorta miestä, tai no yli 30 v miestä, laittaa tällaiseen tilanteeseen.
Minusta molempien pitäisi parisuhteessa yrittää miellyttää kumppaniaan kykyjensä mukaan. Sama viisaus pätee niin seksiin kuin muihinkin asioihin. Tosin seksi poikkeaa joukosta siinä mielessä, että sitä harva suvaitsee muiden kanssa harrastettavan.
Edellisen johdosta minä ainakin eroaisin, jos vaimoa kovin harvoin huvittaisi. Todennäköisesti löytäisin jonkun, jonka mielestä seksi kanssani olisi mukavaa.
Minä olen sitä mieltä, että 6kk seksittömyyden jälkeen ei ole oikeutta mennä vieraisiin harrastamaan seksiä, vaan silloin on oikeus hyvillä mielin lopettaa parisuhde. Suhteen lopettamisen jälkeen on vapaa harrastamaan seksiä kenen (vapaan ihmisen) kanssa haluaa.
Kohtuudella seksiin täytyy suostua myös silloin, jos ei itseä heti huvita. Tosiasia on, että jos ns. pakottaa itsensä innostumaan, niin kesken seksin useimmiten huomaakin olevansa kiihottunut ja halukas. Ihmiset liian herkästi ajattelevat, että se "haluttomuus" on hirmuisen raskas taakka, vaikka todellisuudessa se useimmilla kerroilla lähtee pois ihan vaan panemalla. ;)
Sanoisin kuitenkin että esimerkiksi iso väsymys on hyvä syy olla harrastamatta seksiä. Mutta jos väsyttää kuukauden, niin parisuhteessa on tehtävä asialle jotakin. Ei voi aina vedota siihen, että väsyttää tms, vaan jos jokin jatkuva ongelma on seksiä haittaamassa, niin se ongelma täytyy hoitaa pois.
Seksi on parisuhteen miellyttävimpiä velvollisuuksia.
Kertokaa nyt ihmeessä mitä se parisuhde merkitsee miehelle ja mitä naiselle.
Ja myös nousee ihan ydinkysymykseksi elämässä.
Paljon on työikäisissä henkilöitä, joiden matkatyö saattaa kestä jopa useita kuukausia, miten se seksi siinä menee.
Yritän ajaa takaa, että miksi seksi on jopa eron suurin syy, eikö siellä pääkopassa ole mitään järkevää hieman tasapainottamaan tuota intoa jos toinen ei ehkä jatkuvasti jaksa tai paikat ei yksinkertaisesti kestä.
On raskasta nähdä kumppanin jatkuva tarve ja kun itse ei vain voi terveydellisistä syistä mennä mukaan, vaikka kuinka mieli tekisi.
En usko kenenkään siihen seksin puutteeseen kuolevan ja kuten kuulin sanottavan seksiä voi harrastaa monilla tavoin.
Jokainenhan voi kertoa vain mitä parisuhde merkitsee itselle. Se mikä merkitsee minulle, ei tarkoita, että se merkitsisi kaikille naisille sitä samaa.
"miksi seksi on jopa eron suurin syy, eikö siellä pääkopassa ole mitään järkevää hieman tasapainottamaan tuota intoa jos toinen ei ehkä jatkuvasti jaksa tai paikat ei yksinkertaisesti kestä."
En usko seksin olevan ainoa eron syy missään tapauksessa, mutta totta ihmeessä seksillä on suuri rooli parisuhteessa, sillä missään muussa ihmissuhteessahan ei edes oleteta olevan seksiä. Monet ovat kertoneet, että ystävienkin kesken voi olla seksiä. Tottahan voi, joidenkin mielestä, joissain tapauksissa.
Mielenkiintoista, kun yleensä näissä seksikeskusteluissa puhutaan pelkästä seksistä, tarpeena, haluna. Itse olen nähnyt ja kokenut, että seksihaluihin ja -tarpeisiin liittyy usein paljon muitakin haluja ja tarpeita. Vaikka on tarve seksiin, ei siihen silti välttämättä ole halua, jos sopivaa kumppania ei ole: tähän samaan liittyy se, että puoliso on jossain kaukana muualla.
"matkatyö saattaa kestä jopa useita kuukausia, miten se seksi siinä menee. "
Ihan rehellinen vastaus: jos matkatyö kestää kuukausia, ei voi olettaa kenenkään; ei siellä muualla eikä siellä kotona olevan kokonaan ilman seksiä kuukausia. Matkatöissäkin ollessa on vapaa-aikaa. Samoin kotona olevalla puolisolla. Enkä tarkoita tällä, että sekä matkatöissä oleva/hänen puolisonsa kotona harrastaisi ihan mahdottomasti seksiä sillä aikaa kun puoliso on poissa. Ei. Se menee tasan tarkkaan niin, että mitä useammin matkatöissä käydään, tai mitä pidempiä työjaksot on, sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys toisista suhteista. Monissa tapauksissa voidaan puhua ihan kaksoiselämästä. Monille kun sopii kaikkein vähiten varsinaiset irtosuhteet, joihin kuuluu mm. maksullinen seksi tai kumppanin iskeminen baarista yms.
"En usko kenenkään siihen seksin puutteeseen kuolevan"
Yksilöllistä.
Kun mietit mitä eroa on kyvyllä ja halulla, alat päästä oikeille jäljille.
"Yritän ajaa takaa, että miksi seksi on jopa eron suurin syy, eikö siellä pääkopassa ole mitään järkevää hieman tasapainottamaan tuota intoa jos toinen ei ehkä jatkuvasti jaksa tai paikat ei yksinkertaisesti kestä."
Eksäni oli perusterve ja selvästi ainakin itsetyydytykseen kykenevä. Päätti silti yksipuolisesti, että meidän suhteessamme ei enää ole keskinäistä seksiä - koskaan. Ei kuulemma huvittanut. - Ero tuli vasta, kun hän löysi seksuaalisuutensa uudelleen eli löysi uuden naisen itselleen. Kyllä mua kaduttaa, että odotin. Olin pakkoselibaatissa ikävuodet 34-40.
Jos terveydellisistä syistä seksiä ei ole, niin se on hyvin poikkeuksellista. Seksiähän voi olla muutoinkin kuin yhdyntää... Esimerkiksi suuseksiä, erilaiset hyväilyt yms. Myös paljon erilaisia leluja löytyy tarvittaessa apuvälineiksi.
Ja minulle parisuhteessa on tärkeintä ME-henki, tiimi. Jos kummani ilmottaisi lähtevänsä puoleksi vuodeksi vaikka ulkomaille töihin yksin, niin isku olisi yhtä suuri, kuin jos seksiä ei olisi puoleen vuoteen. Kaikissa ratkaisuissa on otettava huomioon ME, jos parisuhteessa haluaa elää. Toki joustojakin täytyy olla, se on toisen huomioimista. Joskus tulee parin viikon työreissu, ja joskus pariin viikkoon ei vain haluta. Elämä on, ja kohtuus kaikessa.
40v saman miehen kanssa on opettanut yhtä sun toista ja tuntee toisen tarpeineen aika perusteellisesti. Ei ole tarvinnut miettiä tuleeko intiimiä kanssakäyntiä liikaa vai liian vähän koska meillä on niin samanlaiset tarpeet eli molemmat ovat aktiivisia sen suhteen ja kumpikin ollaan aloitteellisia.
Jos joskus olen kieltäytynyt vaikka väsymykseen vedoten ja olen huomannut kuinka pettyneen ja loukkaantuneen näköinen ilme miehelläni on niin olen ajatellut etten halua tuottaa enää sellaista mielipahaa toiselle koska itsestäkin tuntuisi kurjalta jos toinen kieltäytyisi.
Muutama vuoksi taaksepäin mieheni oli eturauhasen suurentumisen takia ns. "höyläyksessä" ja silloin emme rakastelleet muutamaan kuukauteen koska hänellä oli katetri noin kuukauden verran ja toipuminen siksi kesti. Silloin ei kyllä itsekään ajatellut eikä tehnyt mieli intiimiä yhdessäoloa kun oli tärkeintä toisen toipuminen.
Miehelle oli tietenkin kovempi pala se sairastaminen koska hän pelkäsi ettei pystyisi enää rakastelemaan sen operaation jälkeen. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja rakastelukerrat ovat ehkä jopa lisääntyneet hieman vaikka siemennestettä ei tietysti enää tulekaan tämän operaation seurauksena mikä miestäni kyllä masensi jonkun verran mutta lohdutin häntä että mihinpä me sitä siemennestettä enää tarvitaankaan paitsi jos nuoremman naisen haluaisit joskus itsellesi ;).
Ihanteellisinta tietysti olisi sellainen suhde jossa nämä halut olisivat samanlaiset. Toisilla vaan menee mielenkiinto vanhemmiten sairauden tai jonkun muun syyn takia. Naisilla vanhemmiten jos on kuivuusongelmia niin siihenkin saa apua ilman hormonaalisia hoitokeinoja.
Ylivoimaisen esteen ymmärtäminen.
Olimme 67v ja 62v kun pakoputkeani lyhennettiin syövän vuoksi 30cm. Paksusuolen, ohutsuolen mutkaan kairattiin reikä johon asennettiin pohjasta tyhjennettävä pussi jonka ihon puolen pohja oli muotoiltava ja suojattava jollakin kitillä muutaman päivän välein vai olikohan se jokainen päivä.
Vaimo hoiti hoitsun hommat koska kutsumamme kotisairaanhoitaja kieltäytyi tehtävästä.
Tuo 3kk oli selibaattiaikaa koska pussukka sivuilmiöineen ei innostanut intiimiin kanssakäymiseen vaikka se ei olisi sitä täysin estänytkään.
Tuona aikana painoni putosi 6kg vyötärön ohentumatta.
Kerran tuli ohutsuoli aukosta ulos.
Aukon sulkemisen jälkeen seurasivat "reippaat" viikot jolloin ensimmäisinä öinä nukuttelin eteisen lattialla, avoimen wc:n oven edessä.
Matot oli poistettu lattioilta ja korvattu sanomalehdillä.
Ei seksi puolin eikä toisin.
Tätä vaihetta kesti muutaman viikon kunnes elämä alkoi palautumaan entisiin uomiinsa.
En muista, että kummallakaan olisi ollut mitään tauosta johtuvia seksuaalisia paineita. Elämisen painopiste oli muualla.
Kun oloni alkoi olemaan melkein normaali, kehoitin vaimoani lähtemään virkistäytymismatkalle kaverinsa kanssa koska meiltä oli jäänyt kaksi tavanomaista reisua väliin eikä minusta vielä ollut lähtijäksi.
Naiset olivat viikon Berliinin joulumarkkinoilla.
Kahdesta kohden hajalle revitty alavatsani asetti alkuun omat rajoituksensa mutta noin yhdeksän kuukauden kuluttua revohkan alkamisesta olin aikaisempaa terhakammassa kunnossa.
Tuon elämänvaiheen jälkeen osaa arvostaa aikaisemmin itsestään selviä asioita hieman toisella tavalla.
Vielä mikään ei osoita hiipumisen merkkejä mutta elämme terveellisesti ja kuntoilemme molemmat. Minä rankemmin, vaimo ulkoiluluontoisesti ja aerobisen liikunnan alarajan sykeen tietämissä.
Parisuhde on muutenkin tasapainottelua kaiken välillä, niin on myös seksin kanssa. Tuo seksologin kannanotto oli sikäli outo, että siinä painostettiin "pihtaavia" "antamaan". Seksinhän pitäisi olla antamista ja saamista. Jos se on vain toiselle aina antamista, niin tuskinpa hänkään suhteesta kovin nauttii ja kokee sen "antoisaksi". Enemmänkin peräänkuuluttaisin kumppanin "viettelyä" seksiin.
Juuri näin. Jos pettäminem tulee kuvioihin, ei omaa puolisoa haluta senkään vertaa kuin aikaisemmin. Kun pettäjä kärsii haluttomuudesta, joutuu petetty puoliso kärsimään suoraan siitä, ettei häntä haluta ja kierre on valmis.
Ja seksologi on provonnut tai kuuluu vain yhteen ihmisryhmään täälläkäkin korjoittaneista. Parisuhde ja rakastaminen on paljon tärkeämpää kuin seksi.
Ei ole pakko antaa! Tuskin myöskään ketään, tai aika harvoja varsinaisesti sytyttää seksi vastentahtoisen kumppanin kanssa. Vai mitäköhän seksologi tähän sanoisi?
Tottahan toki jos seksistä on kotona pulaa, niin lähdetään vieraisiin. Usein se on kuitenkin käytännöllisempi vaihtoehto kuin ero. Yllättävää ehkä, mutta näin ajattelee aika suuri osa seksihaluttomista puolisoistakin. Itse pidän seksistä hyvinkin paljon. Ellen pitäisi tai en muuten vain jostain syystä sitä haluaisi puolison kanssa harrastaa, niin en todellakaan ihmettelisi puolison vieraissa käyntiä. Mieluummin sitä, ettei kävisi. Silti en voi sanoa, että sallisin kumppanille toiset seksisuhteet, tai en sallisi. Hän päättää mitä tekee. Kaikkein paras vaihtoehto ei ole puhua koko aiheesta, etenkään jos kumppani ei VOI jostain syystä taipua seksiin.
Jaa. Täytyy tästäkin asiasta tehdä tasa-arvokysymys. Entä jos pihtaava osapuoli on mies? Mites sitten? Onko miehen pakko ottaa kädet ja muut apuvälineet käyttöön, jotta saisi naisensa tyydytettyä? Entä jos korvikkeet ei toimi naiselle, täytyisi olla ja tarvittaisiin "sitä itseään"? Ei niin kuin muuten, mutta tämä on nyt maailmalla jo melko yleinen trendi, miesten pihtaaminen.
Kaikki on suhteellista, niin tämäkin. Haluamisella, huvittamisella ja vastenmielisyydellä on eroa. Jos on kielteinen asenne seksiin, ei saa siitä nautintoa, kokee sen tai ylipäänsä kosketuksen vastenmieliseksi tai juuri kumppanin kanssa vastenmieliseksi, on itsestään selvää, ettei sekstailu kiinnosta. Tällöin on myös parasta pihdata. Seksi on vuorovaikutusta, eikä sitä tuossa edellisessä tapauksessa voi olla, joten parempi jättää väliin.
Moni joka yleensä pitää seksistä, ja nauttii siitä (suhde on muutenkin kunnossa), ei kuitenkaan halua sitä välttämättä silloin kun kumppani haluaa. Syitä voi olla monia ja useita. Jos syy on ymmärrettävä, ohimenevä ajan x kuluttua; ehkä terveyteen liittyvä, niin on itsestään selvää, ettei seksi kiinnosta. Peräänkuulutan parin molempia osapuolia tekemään kumppanistaan havaintoja. Jos esim. peräti tietää, että vaimolla on kuukautiset, häntä väsyttää, on aivan tööt, niin silloin ei pidä edes ehdottaa seksiä.
Monet eivät koe seksiä vastenmielisenä, mutta eivät oikein nautikaan siitä. Seksi on vähän niin ja näin, "ihan sama". Seksiin ryhdytään kumppanin kanssa aina silloin kun nähdään tarpeelliseksi olla kumppanille mieliksi, silloin kun huvittaa. Varsinaiset pihtaajat ovat tässä ryhmässä.
Parisuhteessa tärkeintä on itse suhde. Jos se ei ole hyvällä tolalla, niin varmasti seksikään ei luista. Pelkästään seksiongelmasta tai etenkin seksin määrästä puhuminen, vastoin yleistä keskitystä, lisää tuskaa parisuhteessa. Jos sanoo "rakas, suhteessamme on liian vähän seksiä" - toinen ahdistuu - ja erittäin todennäköisesti ei halua seksiä senkään vertaa kuin aiemmin. Jos toinen sanoo "rakas, suhteessamme on liikaa seksiä", niin vastaavasti toinen ahdistuu. minulla on vankka käsitys siitä, että seksin määrä -kysymyksiä ei pidä käsitellä sellaisenaan parisuhteessa ollenkaan. Vaan molempien pitää miettiä tykönään miten kumppania saisi muilla keinoin johdateltua seksitoimissaan "oikeaan" suuntaan. Luovuus, hulluttelu, ilo, toiseen keskittyminen täysillä, kumppanin tunteminen ym. eivät ole niitä huonompia keinoja ainakaan.
Jos joutuu toteamaan, että parisuhteessa menee suht ok muuten, mutta seksiä on liian vähän; pitää miettiä mikä on vähän ja mikä taas aivan liian vähän. Mikäli päättää mennä vieraisiin, se pitää tehdä ehdottomasti salaa.
Tuo kumppanin johdattelu "oikeaan" suuntaan on asiaa!
Mutta noiden termien sisältö taitaa merkitä eri ihmisille eri asioita.
Pihtaaminen? Kieltäytyy ilkeyttään, vastavetona, tavoitteena jotain muuta jne.
Haluttomuus? Toisen osapuolen harkitsematon lähestyminen tai väärä tilannearvio. Inhimillistä.
Kyvyttömyys? Molempien tulee miettiä syitä siihen.