Aikani toivoin, yritin, ihmettelin ja lopulta valitin. En saanut tyttöystävää, en mistään enkä millään.
Tavoiteltavat tytöt on varattuja. Katukuvasta puuttuu vapaat naiset. Kukaan ei kiinnostunut musta. Ei vahingossakaan. Puuttuu paikat, joissa tapais sinkkunaisia. Baareihin ne menee tanssimaan, ei iskettäviksi. Kouluun ne menee opiskelemaan, ei iskettäviksi. Kaiken on tapahduttava spontaanisti. Vaan tapahtuuko spontaanisti yhtään mitään, kun vastakkainen sukupuoli on täysin passiivinen?
En ole kateellinen muille miehille, joilla on tyttöystävä. Olen onnellinen heidän puolestaan. Silti toivoin, että olisin joskus, edes yhden päivän saanut kokea millaista on seurustella. Minussa ei ole montaa vikaa. Pahimpia on että en ole kova juomaan, en polta. Olen liian tasapainoinen nykynaisille, jotka tahtoo vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen naurettava, koska en saa naista.
Nyt, 25-vuotiaana on hyvä alkaa keskittyä muihin asioihin joista saa elämäänsä sisältöä. Naisista ei siihen ollut.
Tavoiteltavat tytöt on varattuja. Katukuvasta puuttuu vapaat naiset. Kukaan ei kiinnostunut musta. Ei vahingossakaan. Puuttuu paikat, joissa tapais sinkkunaisia. Baareihin ne menee tanssimaan, ei iskettäviksi. Kouluun ne menee opiskelemaan, ei iskettäviksi. Kaiken on tapahduttava spontaanisti. Vaan tapahtuuko spontaanisti yhtään mitään, kun vastakkainen sukupuoli on täysin passiivinen?
En ole kateellinen muille miehille, joilla on tyttöystävä. Olen onnellinen heidän puolestaan. Silti toivoin, että olisin joskus, edes yhden päivän saanut kokea millaista on seurustella. Minussa ei ole montaa vikaa. Pahimpia on että en ole kova juomaan, en polta. Olen liian tasapainoinen nykynaisille, jotka tahtoo vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen naurettava, koska en saa naista.
Nyt, 25-vuotiaana on hyvä alkaa keskittyä muihin asioihin joista saa elämäänsä sisältöä. Naisista ei siihen ollut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi. Tuo mitä kerroit, pitää minunkin näkökulmastani täysin paikkansa, minäkin puhun asioista samassa aikamuodossa, en saanut tyttöystävää. Tällä osastolla on puhuttu mm. liian kovista vaatimuksista ja naisten passiivisuudesta. Tuo että sanoit olevasi naisten mielestä liian tasapainoinen, on varmaankin totta. Eri tavalla ajattelevat naiset ovat tosiaan jo varattuja. Sinkkunaiset arvostavat lähinnä tietynlaista ulkonäköä, halpoja iskuyrityksiä, kovuutta ja vastuuttomuutta. Potentiaalisia yksinhuoltajaäitejä koko porukka, ihan oikein niille. Sinä et ole naurettava, et todellakaan.
Tässä maailmassa ei oikeasti ole mitään spontaania, vaan kaikki perustuu esittämiseen ja juttuihin, jotka on kierrätetty miljoonaan kertaan. Jos joku todella uskaltaa olla oma itsensä, hän saa olla sitä yksin. Tämä on sairas maailma, mutta muuta ei ole. Minuun on yritetty valaa uskoa, että ei kaikki ole niin huonosti, mutta uskon siihen, mitä näen. Toivon paljon sisältöä elämääsi, naisista ei todellakaan siihen ollut.
Tässä sinulle lohdutukseksi nämä tavanomaiset latteudet:
- Löydät hänet kun lopetat etsimisen
- Rakkaus tulee silloin kun sitä vähiten odotat
- Jokaiselle on joku
- Sinkkuelämäkin on tosi kivaa
Ja tässä vielä se tavallinen reaktio tätä palstaa lukevilta naisilta:
"Ihanaa! Juuri tuollaista miestä mä etsin! Mistä sut löytää?"
Noihan se menee...
tommonen säälin haku on noloa, esim nyt täältä netistä, voinpa kertoa ettei se ainakaan sytytä naisia,
perkele, ota itteäs niskasta kiinni ja miehisty!
tuskinpa sinä nyt niin ruma olet ettet saa "ketään" naista, yritä iskeä omaatasoa olevia.
tuokin ei polta ei juo, tiedät ittekki että se alkaa olemaan plussaa jo tuossa 25 korvilla (kait).
Ai sun mielestä 25-vuotiaana on peli pelattu jo???? HÄH! Sinähän olet nuori mies!!!!
Sitä paitsi minä naisena arvostan sitä, että mies ei polta eikä ryyppää!
Itse olen 25v ja just vasta muutama kuukausi sitten aloittelin seurustelun miehen kans, joka on 29v. Hän muuten tunnusti minulle ajatelleen jo monta vuotta niin, ettei ikinä löydä ketään kunnollista naista, joka ei ramppaa baareissa, ei polta eikä juo. Mutta hyvää kannatti hänenkin odottaa. Hän löysi minut, en polta enkä juo tai ravaa baareissa. Joka ilta hän jaksaa toistaa ne samat jutut, kuinka hän vieläkin ihmettelee, miten hän löysi minut niin monen vuoden odottelun ja etsimisen jälkeen. Sitä paitsi hän oli jo lopettanut etsimisen. Kuitenkin eräänä päivänä hän oli työpaikalla eksynyt sinkkujen sivulle ja lueskellut kotialueensa ilmoituksia, joihin minäkin 25-vuotias nainen olin ilmoitukseni jättänyt. Minä taas naisena kuvittelin, kuinka vaikeaa on löytää rehellinen ja uskollinen raitis mies, joka pysyy rinnalla eikä heti ensimmäisten vaikeuksien tullen lähde hyppelemään kukasta kukkaan. Kyllä se löytämisen vaikeus on sekä miehillä että naisilla. Minä en kumminkaan 25-vuotiaana heittänyt kirvestä kaivoon ja lakannut etsimästä. mehän ollaan vielä nuoria! Itse päätin, että jos en 30-v mennessä ole löytänyt itselleni miestä, niin sitten luovutan ja lähden ulkomaille töihin tai jotakin muuta vähän erilaista sisältöä elämään. Mutta minä löysin ihanan miehen, joka on kokematon eikä ole paljoa aiemmin seurustellut eikä se todellakaan minua haittaa. Rakastan häntä suunnattoman paljon!
Älä luovuta äläkä vaivu itsesääliin. Se ei ole sen arvoista. Nuoruutta on vielä jäljellä ja sinulle voi käydä muutaman vuoden sisällä yhtä onnellisesti kuin miehelleni kävi 29-vuotiaana! Siihenhän sinulla on vielä monta vuotta aikaa... :)
sori, meni toi edellinen viesti väärään kohtaan. Se oli tarkoitettu ketjun aloittajalle, iki-sinkulle. :)
Mitenkö me tavattiin?! Mies oli epätoivoinen, rukoili Jumalaa 4 vuotta auttamaan, että hän löytäisi itselleen puolison, jonka kanssa perustaa perhe. Mies oli jo niin varma, ettei Jumala häntä kuuntele...
Minä, nainen, rukoilin Jumalaa monen monta vuotta, että löytäisin itselleni kunnollisen miehen, jonka kanssa perustaa perhe.
Me tapasimme sitten netin kautta, tutustuimme, ihastuimme, rakastuimme ja nykyisin olemme yhdessä onnellisesti ja perustamme perheen. Molemmat kolmekymppisiä ja luulimme jo kumpikin, ettei kunnon puolisoa tässä elämässä ehdi löytää. Mutta se on vaan niin, että silloin, kun ihmisen keinot eivät enää riitä, siitä vasta Jumalan keinot alkavat. Sitähän harva uskoo ja moni sille nauraa, mutta entinen ateisti on tässä tosi nöyränä ja kirjoittaa tätä juttua tänne palstalle muille esimerkiksi. Tätä on vaikea uskoa todeksi, mutta totta tämä on ja olemme siitä todella onnellisia. Silloin ennemmin, kun en uskonut Jumalaan, en edes tajunnut rukoilla enkä osannut pyytää Jumalalta apua sinkkuuden tuomaan kipeään ongelmaan. Jumala auttoi minut surullisesta ja yksinäisestä sinkkuudesta ja antoi minulle ihanan ja onnellisen parisuhteen. Sitä tosiaan kesti rukoilla monta vuotta, mutta Raamattu lupaa että Jumala kuulee kaikki rukoukset ja myös vastaa niihin, ei ehkä heti samana päivänä tai edes samana vuonna, vaan sitten kun sen aika on tullut. Mieheni ymmärsi, ettei ollut yhtään aiemmin valmis suhteeseen, joten Jumala odotti, että hän kypsyy suhteelle valmiiksi, ja antoi sitten meidän kohdata toisemme. Rukoilen puolestasi, että löydät vielä oikean rakkauden elämääsi. Kun sen löydät, pidä siitä niin hyvää huolta kuin osaat ja muista, että rakkaus on myös valmis kärsimään ja luopumaan omastaan. Siunausta elämääsi.
Elämä on paska juttu! Niin paljon odotuksia ja niin jokaista odotusta vastaa monta pettymystä. Ei siinä mitkään jumalan rukoilemiset auta kun on hirttosolmu jo kaulassa!
Minäkin olen epäonnistunut jokaisessa ihmissuhteessa joka minulla on tähän asti ollut. Olen ollut koko elämäni sinkku, muutaman viikon lyhyitä suhteita lukuun ottamatta. Joten sinä Iki-sinkku et ole suinkaan ainoa jolla ei tässä maailmassa mene hyvin ihmissuderintamalla. Mitään neuvoa en osaa sulle antaa koska itekin olen yks saatanan luuseri. Sun on kai parasta unohtaa ne käärmeet (lue:naiset) ja keskittyä oman elämän parantamiseen. Naiset ei aiheuta muuta kuin harmia.
On totta, että ei ole olemassa kovinkaan montaa paikkaa, jossa voisi helposti ja luontevasti tutustua muihin ihmisiin. Onkohan niitä ollenkaan? Minäkin menen baareihin oikeastaan vain tanssimaan ja pitämään hauskaa enkä etsimään suhteita, sillä vieroksun ketä tahansa miestä, joka tulee juttelemaan. Ne on usein ihan liian kännissä ja hakee vain sitä yhtä juttua. Mutta koulussa tai harrastuksissa mahdollisuudet ovat mielestäni melkein rajattomat. Ainakin itse haluan koulussa ja muuallakin tutustua mahdollisimman moneen uuteen tyyppiin. Mieluiten miehiin.
Harmittaa itseäni se, miten vaikeaa nykypäivänä todellakin on tutustua toisiin. Baarit tuntuvat niin pinnallisilta ja muutenkin suomalaisia vaivaa usein ujous ja pelko omien tunteidensa ilmaisemisesta. Nettitreffeissäkin on mielestäni enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Huvittavaa on se, että näillä palstoilla useampi kuin joka toinen valittelee, miksei mistään löydy kumppania. Monikaan näistä ei löydä baarista ketään eikä myöskään netin kautta. Mitä muita vaihoehtoja on? Mielestäni vaikka kuinka monta, mutta tärkeintä olisi keskittyä omaan rohkeuteen uskaltaa lähestyä toista ihmistä. Ehkäpä minäkin joskus törmään vaikka lenkillä johonkin mukavaan mieheen...