http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-2000001931533.html
Vaikka galakseja onkin 10-20 ennen luultua enemmän, se ei vaikuta näkyvässä määrin taivastamme valaisevasti, koska galaksien sisältämien tähtipintojen osuus meidän taivaastamme jää silti lähes olemattomaksi.
Sitä paitsi nuo "lisätähdet" ovat miljardien vuosien etäisyydessä, joten niiden lisävalaistuksen merkitys meille on vastaavasti hyvin pieni. Valaiseva pintahan pienenee etäisyyden neliössä.
Ajatellaanpa ensinnäkin, että omaa Aurinkoamme tarvittaisiin suunnilleen 200 000 kappaletta täyttämään koko taivas maapallon ympärillä. Lähin tähtemme on noin 250 000 kertaa kauempana, joten niitä tarvittaisiin 200 000 kertaa kuusi miljardia kappaletta täyttämään taivas.
Nuo lasketut kaksi biljoonaa galaksia ovat keskimäärin useiden miljardien valovuosien päässä, joten niiden tähtiä tarvittaisiin suuruusluokkaa 200 000 kertaa kuusi miljardia kertaa miljardi kertaa miljardi kappaletta täyttämään taivas. Se on ratkaisevasti enemmän kuin noiden kahden biljoonan galaksin ehkä kaksi biljoonaa kertaa 200 miljardia tähteä. Jo siksi taivaalla näkyy niin paljon pimeää. Lisäksi tulevat "näkemäesteet".
Huomataanpa, että vaikka tähdet näyttävät taivaallamme pieniltä, ne ovat silti suuresti laajeneet ilmakehän ja silmiemme erotuskyvyn heikkouden vuoksi. Jos ne näkyisivät todellisina, ne olisivat kirkkaita kuin aurinko ja vastaavasti paljon pienempiä. Toisin sanoen tähdet näkyvät meille erittäin pieninä, eivätkä siten pysty valaisemaan koko taivasta edes vähää. Linnunradan vyö on tietysti poikkeus, mikä johtuu siitä, että sen tähdet ovat verrten lähellä meitä ja siten näennäisen "kookkaita".
Vaikka galakseja onkin 10-20 ennen luultua enemmän, se ei vaikuta näkyvässä määrin taivastamme valaisevasti, koska galaksien sisältämien tähtipintojen osuus meidän taivaastamme jää silti lähes olemattomaksi.
Sitä paitsi nuo "lisätähdet" ovat miljardien vuosien etäisyydessä, joten niiden lisävalaistuksen merkitys meille on vastaavasti hyvin pieni. Valaiseva pintahan pienenee etäisyyden neliössä.
Ajatellaanpa ensinnäkin, että omaa Aurinkoamme tarvittaisiin suunnilleen 200 000 kappaletta täyttämään koko taivas maapallon ympärillä. Lähin tähtemme on noin 250 000 kertaa kauempana, joten niitä tarvittaisiin 200 000 kertaa kuusi miljardia kappaletta täyttämään taivas.
Nuo lasketut kaksi biljoonaa galaksia ovat keskimäärin useiden miljardien valovuosien päässä, joten niiden tähtiä tarvittaisiin suuruusluokkaa 200 000 kertaa kuusi miljardia kertaa miljardi kertaa miljardi kappaletta täyttämään taivas. Se on ratkaisevasti enemmän kuin noiden kahden biljoonan galaksin ehkä kaksi biljoonaa kertaa 200 miljardia tähteä. Jo siksi taivaalla näkyy niin paljon pimeää. Lisäksi tulevat "näkemäesteet".
Huomataanpa, että vaikka tähdet näyttävät taivaallamme pieniltä, ne ovat silti suuresti laajeneet ilmakehän ja silmiemme erotuskyvyn heikkouden vuoksi. Jos ne näkyisivät todellisina, ne olisivat kirkkaita kuin aurinko ja vastaavasti paljon pienempiä. Toisin sanoen tähdet näkyvät meille erittäin pieninä, eivätkä siten pysty valaisemaan koko taivasta edes vähää. Linnunradan vyö on tietysti poikkeus, mikä johtuu siitä, että sen tähdet ovat verrten lähellä meitä ja siten näennäisen "kookkaita".
Vastaukset 13
Vanhimmat
Po. "10-20 kertaa ennen luultua enemmän..."
En siis ymmärrä, miksi kyseinen tähtitieteilijä hylkää nykyisen selityksen yötaivaan lähes täydelliselle pimeydelle. Eli, että maailmankaikkeus on rajallinen eikä sisällä läheskään tarpeeksi valonlähteitä jotta joka kohdassa taivaallamme olisi tähti, niin että se kauttaaltaan loistaisi auringon kirkkaudella. Eikä edes sille huomattavan paljon vaatimattomammalle tilanteelle, että voisimme huomata yötaivalla joka kohdassa edes himmeän valonhohteen tähdistä.
Vetypilvet eivät voi olla kattava selitys, koska sentään voimme (apuvälinein) nähdä niin valtavasti etäisiäkin galakseja joka puolella taivasta. Ellei maailmankaikkeus sitten jatku kaukaisten pilvien takana lähes äärettömiin niin, että ilman tuota suojaa taivas tosiaan loistaisi enemmän tai vähemmän kirkkaana yölläkin.
Miksi tuollaisia valtavia, mittaamattomien valovuosien kokoisia vetypilviä on avaruudessa niin paljon?
Ymmärsin asian niin, että vetyä on avaruudessa hyvin ohuesti, mutta valtavilla etäisyyksillä sekin riittää himmentämään ja lopulta pimentämään hyvin kaukaa tulevan valon, ja galakseja tähtineen on joka suunnassa niin valtavasti, että jos avaruudessa ei olisi tuota olemattoman ohutta vetyä niin yötaivaamme olisi pelkkää valoa. Toisinsanoen näemme vain lähigalaksiemme tähtien valon, ja siksi yötähtitaivaassamme on niinkin paljon pimeyttä.
Tarkistapa laskelmani. Riittäisikö siis valoa taivaallemme, vaikka valon matka maailmankaikkeuden ääristäkin olisi esteetön?
Miksi sitten näemme niin paljon galakseja jopa 13 miljardin valovuoden etäisyydestä. Vai lasketko nekin galaksit lähigalakseiksi?
"Miksi tuollaisia valtavia, mittaamattomien valovuosien kokoisia vetypilviä on avaruudessa niin paljon?"
Erinomainen kysymys minun mielestäni. Kirjoitin kysymyksen englanniksi (esim: "why there is so much hydrogen in the universum") ja hakukone löysi tosi paljon vastauksia, osa niistä käsittääkseni oikein hyviä. Mahtaisiko jokin niistä kelvata kysyjälle?
Suomenkieliset vastaukset eivät minusta olleet kovin hyviä ja osa oli kerrassaan surkeita tai pahasti ohi aiheen.
Tässä taas kirjoitellaan sillä varmuudella minkä vain täydellinen asiantuntemattomuus ja asiaan perehtymättömyys voi antaa.Kts. wikipedia "Olbers' Paradox".
Tyypillisesti jää epäselväksi, mitkä kirjoitukset ovat mainitunlaisia vai ovatko kaikki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olbersin_paradoksi
Nykykäsityksen voi siis mielestäni ilmaista yksinkertaisemminkin kuin tuossa lähteessä. Eli että maapallolle nykyhetkellä näkyviä galakseja ja tähtiä on tosiasiassa perin harvassa taivaalla, koska kohteet - vaikka niitä on paljon - ovat avaruuden etäisyyksien johdosta näennäisesti niin pieniä, että niitä ei riitä läheskään joka paikkaan näkyvällä taivaallamme. Tätähän tuolla karkeilla laskelmillani koetan todistaa.
Olbersin paradoksin lähtökohta taisi olla sellainen, että avaruus on ikuinen ja ääretön, kuten vielä silloin uskottiin. Tällöin jokaisessa pisteessä pitäisi näkyä tähti. Myös kaasupilvet olisivat imeneet lämpösäteilyä niin paljon, että nekin hehkuisivat taustan lämpötilassa.
Iltasanomien artikkeli, johon aloittaja viittasi oli 'tynkä'. Kenties valon imeytyminen vetypilviin oli ainoa osa tieteilijän selityksestä, jonka hän itse ymmärsi. :)
Tuhannesti anteeksi. Tarkoitukseni oli mollata IS:n toimittajaa - ei missään nimessä aloittajaa! Pahoittelen ja kiroan itseni.
Varsinainen "syyllinen" eli IS:n lähde on tässä:
http://www.independent.co.uk/news/science/why-it-gets-dark-at-night-astronomers-prove-theory-olbers-paradox-a7360931.html
Selvä. Lähdeartikkelissa tieteilijä huomioi vaihtoehdonkin. Kiitos täydennyksestä.