Fakta on, että eliöt varioituvat. Varioituminen johtuu sopeutumisen aikaansaamista epigeneettisistä muutoksista, joita ohjaavat ulkoiset tekijät, kuten ravinto, ilmasto ja erilaiset stressitekijät. Useimmiten varioituminen ei johda muutoksiin geenisekvensseissä, mutta pitkissä sopeutumislinjoissa geenit saattavat kokea muutoksia. Muutokset ovat yleensä geenivirheitä, jotka solu pyrkii piilottamaan histonien metylaatiolla siten, etteivät vialliset sekvenssit päädy transkriptioon. Voimme havaita ilmiön kromatiinin uudelleenjärjestelynä ja kromosomihäviönä. Hyvä esimerkki on sudesta varioituneet kettulajit. Informaatiota ainoastaan katoaa sopeutumisen kuluessa. Tämä tekee evoluution mahdottomaksi.
Wolf 78 chromosomes
Bat-eared fox 72 chromosomes
Gray Fox 66 chromosomes
Fennec Fox 64 chromosomes
Bengal Fox 60 chromosomes
Kit Fox 50 chromosomes
Tibetan sand fox 36 chromosomes
Red Fox 34 chromosomes
Toinen esimerkki on madeiranhiiren kromosomikato 500 vuodessa:
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/04_00/island_mice.shtml
On vain joitakin harvoja geneettisiä muutoksia, jotka ovat hyödyllisiä. Nekään eivät kuitenkaan perustu satunnaisiin muutoksiin. Esimerkiksi laktoosi-intoleranssi ja korkeaan ilmanalaan sopeutuminen liittyvät molemmat immuunipuolustusjärjestelmän aiheuttamiin geneettisiin markkereihin.
Nykytiede ei tunne ainuttakaan mekanismia laajan mittakaavan evoluutiolle, jossa eliölaji vähitellen kehittyisi kohti toisentyyppistä eliötä. Siksi emme välimuotoja voi havaita luonnossa emmekä fossiiliaineistossa. Johtopäätöksiä voi itse kukin tehdä olemassaolevan tiedon perusteella.
Wolf 78 chromosomes
Bat-eared fox 72 chromosomes
Gray Fox 66 chromosomes
Fennec Fox 64 chromosomes
Bengal Fox 60 chromosomes
Kit Fox 50 chromosomes
Tibetan sand fox 36 chromosomes
Red Fox 34 chromosomes
Toinen esimerkki on madeiranhiiren kromosomikato 500 vuodessa:
http://www.genomenewsnetwork.org/articles/04_00/island_mice.shtml
On vain joitakin harvoja geneettisiä muutoksia, jotka ovat hyödyllisiä. Nekään eivät kuitenkaan perustu satunnaisiin muutoksiin. Esimerkiksi laktoosi-intoleranssi ja korkeaan ilmanalaan sopeutuminen liittyvät molemmat immuunipuolustusjärjestelmän aiheuttamiin geneettisiin markkereihin.
Nykytiede ei tunne ainuttakaan mekanismia laajan mittakaavan evoluutiolle, jossa eliölaji vähitellen kehittyisi kohti toisentyyppistä eliötä. Siksi emme välimuotoja voi havaita luonnossa emmekä fossiiliaineistossa. Johtopäätöksiä voi itse kukin tehdä olemassaolevan tiedon perusteella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Hyvä esimerkki on sudesta varioituneet kettulajit. "
Ei sulla sattumoisin olis laittaa linkkiä johonkin tieteelliseen tutkimukseen, jossa tuo olisi todettu? ;D
Epigenetiikka ei vieläkään aiheuta mitään muutosta, jota genomi ei mahdollista. Kun sukulaislajien genomit eroavat toisistaan, ei epigenetiikka riitä selitykseksi eroihin. Lisäksi epigeneettiset muutokset ovat pääosin palautuvia jo parissa sukupolvessa.
Ihan uteliaisuuttani kysyn...
Kuinka monta tervettä ihmistä olet saanut käännytettyä hihhuliksi?
Aattelin vaan, että nuo älyvapaat viestisi kyllä varmasti pitävät huolen siitä ettei kukaan normaali älyllä varustettu ihminen tule aatteeseesi ikinä uskomaan. ;D
Jeesuksella oli translokaatio 21.
On surkuhupaisan näköistä, kun uskovainen sekoittaa uskoonsa tieteen Valittuja Paloja. Ei ressukka ymmärrä, että molemmat menevät pilalle...
Logiikallasi ihminen on vaurioitunut simpanssi. Oletko tajunnut, että nykyään biologiassa ollaan aivan eri tasolla kuin jossa kromosomien laskemisessa.