Minulle on diagnosoitu kohtalainen kaamosmasennus ja saan mm. kirkasvalohoitoa joka päivä useita tunteja, mutta se auttaa vain vähäsen. Olen kuin zombie lokakuun puolesta välistä marraskuun puoleen väliin, ei auta vaikka nukkuisin suurimman osan vuorokaudesta, väsy on ja päätä painaa jatkuvasti. Huhtikuussa sitten herään jälleen eloon.
Mietinkin nyt vakavissani työpaikan vaihtoa, minulle kelpaisi oikeastaan mikä tahansa työ jossa voisin olla etelämpänä ulkomailla n. puolet vuodesta tai vähän alle, ihan helppoa ei sellaisen työpaikan löytäminen kuitenkaan ole. Näinkään en voi kyllä enää pitkään jatkaa, elämä on käytännössä vain nukkumista työn ohella kuukausikaupalla, muuten ei työnteosta tulisi yhtään mitään.
Mites teillä muilla, haaveiletteko näin pimeän alettua ikinä sellaisesta järjestelystä missä asutte Suomessa kevät- ja kesäajan ja ulkomailla valoisammassa paikassa syys- ja talviajan? En silleen välitä kovinkaan kuumasta, tykkään itse asiassa viileästä, mutta enemmän valoa ja aurinkoa kaipaisin todella raskaasti.
Mietinkin nyt vakavissani työpaikan vaihtoa, minulle kelpaisi oikeastaan mikä tahansa työ jossa voisin olla etelämpänä ulkomailla n. puolet vuodesta tai vähän alle, ihan helppoa ei sellaisen työpaikan löytäminen kuitenkaan ole. Näinkään en voi kyllä enää pitkään jatkaa, elämä on käytännössä vain nukkumista työn ohella kuukausikaupalla, muuten ei työnteosta tulisi yhtään mitään.
Mites teillä muilla, haaveiletteko näin pimeän alettua ikinä sellaisesta järjestelystä missä asutte Suomessa kevät- ja kesäajan ja ulkomailla valoisammassa paikassa syys- ja talviajan? En silleen välitä kovinkaan kuumasta, tykkään itse asiassa viileästä, mutta enemmän valoa ja aurinkoa kaipaisin todella raskaasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haaveilen (kaiken aikaa) asuvani joskus vielä esim. Espanjassa. Osan vuotta ainakin. Nämä pimeät ajat kotimaassa on ihan ylivoimaisen tympeitä. Juuri siksi, että valo piristää ja pimeä masentaa, kolea särettää ja muutenkaan en ole loskavesimoskan kaveri. Talvet on pitkiä kuin nälkävuosi ja voin todentotta sanoa rehellisesti olevani ihan caput kevääseen asti, kunnes aurinko taas alkaa möllöttämään taivaalla.
Käpylisäkkeeni huutaa auringonvaloa.
Siskoni on yhdessä VOKissa muutaman tunnin viikossa vapaaehtoistyöntekijänä ja hän sanoo, että kesällä oli vielä kivaa odottaa turvapaikkapäätöstä mutta nyt on todella karua kun on pimeää ja kylmää. TP-hakijat todella kärsivät tästä ilmastosta ja suurin osa tuntuu uskovan että kantaväestö on siihen tottunut, itse en ole, enkä ikinä totu, muutan Portugaliin toivon mukaan 4-6v päästä kunhan saan ensin talousasiat kondikseen, teen hullun lailla duunia muutaman vuoden saavuttaakseni tämän unelmani.
Ajan mittaan rakastan Suomen neljää vuodenaikaa yhä enemmän.
Minusta kaikki vuodenajat omine piirteineen ovat ihania. Oikein kaipaan kesän jälkeen valon vähenemistä. Sen huomaa ensin elokuussa, kun illat pimenevät..ihanaa.
Tämä etenevä pimeys on jotenkin sykähdyttävän ihana, mutta myös kevät tämän jälkeen. Maaliskuussa voi tuntea kevään tulon, ihan fyysisesti. Nämä vuodenaikojen vaihtelut ovat niin hienoja, että esim. keväällä voi ihan omin silmin havaita päivittäin muutoksia ympäristössään, jos osaa katsoa. Ihanhan siinä mykistyy.
Ainoa syy, miksi en ole Suomesta lähtenyt, ja miksi muutto tuntuisi uhraukselta ja todella surulliselta, on Suomen luonto ja vuodenajat. ME LOVE.
Jos joudun Suomesta muuttamaan pois, tunnen katkeruutta. Valitettavasti muutto saattaa olla jossain vaiheessa edessä. Ei vuodenaikojen takia, vaan Suomen tuhoamisen takia.
Eli kuvittelet että suomi muuttuu pakolaisten takia kelvottomaksi. Ja ajattelet että silloin joku muu maa on parempi. Olenkin huomannut ettei sulla älykkyys päätä pakota! Kai se sinkkuus tekee naisen ajan myötä harhaiseksi kun sitä oman pään sisältöä pöyhii vaan 4 seinän sisällä.
Oikea kaamos olisi mukava joskus kokea! Olen käynyt kyllä Inarissa ja Kittilässä, marraskuussa, mutta ei siellä vielä varsinainen kaamos ollut tuolloin. Vakituisesti kun asun napapiirin eteläpuolella.
Syksyn pimeys vaikuttaa minuun voimakkaasti. Väsyttää, unirytmi ihan sekaisin, ketuttaa, en saa mitään aikaiseksi ja yleinen hengissä selviämisen halu on aika heikko.
Noin niin kuin muuten syksy on hyvää aikaa. Kirkasvalolampusta on ollut apua, mutta jostain syystä tänä vuonna se on vielä laatikossa. --- No eipä ole enää, vau, nyt on kirkasta :)
Ainakaan yksin en haluaisi lähteä valoisammille seuduille. Hyvässä seurassa ehkä. Enemmän mua kiinnostaisi viettää Lapissa pimeä aika. Lämmittelisi saunaa ja mökkiä, vois olla mukavaa.