Usko rukoukseen aiheutti kuolemia

Jumala ei koskaan tee mitään. Jotkut tosin tulkitsevat mieleisiään sattumuksia Jumalan teoiksi, mutta objektiivisesti ottaen näyttää kyllä siltä että Hän ei puutu milloinkaan mihinkään ja meidän ihmisten on hoidettava ihan kaikki itse.

SHIT HAPPENS.

Ja tietenkin arvaukseni mukaan "uudestaansyntyneet" helluntailaiset siellä tapattavat epäuskoisia lapsiaan Jumalan sanalla. Lääkäri on heidän mielestään itse perkele, koska ei ole "uudestisyntynyt helluntailainen".

Raamattu ei lupaa, että kaikki parantuvat. Ihmisten elinpäivät ovat ennalta määrätyt, todennäköisesti elimistön hajoaminen on kirjoitettu jo geeniperimään. Lääketieteellinen apu on aina paikallaan, koska monet sairaudet voidaan parantaa. Ja vaikka elämän pitkittäminen ei olisi mahdollista, niin oireita voidaan lievittää.

En ole itse koskaan törmännyt porukoihin, joka kieltäisivät lääkäriltä avun hakemisen. Päinvastoin, on myös rukoiltu esim. operoivan lääkärin puolesta. Ja oltu kiitollisia parantumisesta tapahtui se millä metodilla tahansa. Sellainen uskohan on vinksahtanutta, joka odottaa Jumalan toimivan vain yhdellä tavalla. Silloin ihminen pyrkii astumaan Jumalan saappaisiin, vaikka rahkeet eivät riitä.

On toki olemassa yhteisöjä, jotka eivät usko lääketieteeseen (mm. Christian Science). Ne ovat kulttihenkisiä porukoita, jotka pyrkivät kontrolloimaan jäseniään kaikin tavoin. Tervehenkinen kristillinen seurakunta ei sellaista koskaan tee. Jumala on antanut meille aivot ja harkintakyvyn. Niitä ei kannata luovuttaa uskontoa epäraittiisti tulkitseville, joilta arvostelukyky selvästi puuttuu.

Sairaan lapsen on aina toimitettava ensin lääkärin hoitoon ja sitten siinä ohessa voidaan rukoilla hänen puolestaan. Jumala käyttää lääkäreitä ja parantaa myös heidän kauttaan. Jumala voi myös parantaa ilman lääkäriä. Mutta sairaan tulee ottaa yhteyttä lääkäriin varsinkin silloin kun kysymyksessä on vakava sairaus. Sitten myös rukousta. Koskaan ei tule jättää lääkkeitä pois ennen kuin lääkäri antaa siihen luvan. Lääkärin on siis ensin todettava potilas terveeksi ennen kuin potilas saa jättää lääkkeet pois. Näin minä neuvoisin sairaita.

Rukoilin kerran vakavasti sairaan lapsen puolesta vanhempien läsnäollessa. Koin että Jeesus kosketti lasta lyhyen rukouksen aikana. Tiesin että Jeesus kosketti lasta ja paransi hänet. Lapsi myös reagoi Jeesuksen kosketukseen näkyvästi. Annoin vanhemmille kaksi neuvoa.

1. Viekää nyt lapsi mahdollisimman pian lääkäriin lääkärin uudelleen tutkittavaksi. Sanokaa hänelle että lapsen puolesta on rukoiltu ja että Jeesus on parantanut hänet. Pyytäkää lääkäriä tutkia uudelleen onko lapsi parantunut.

2. Älkää jättäkö lapsen lääkkeitä pois ennen kuin lääkäri on todennut lapsen terveeksi ja lupaa jättää lääkkeet.

Viikon tämän jälkeen tapasin äidin. Äiti sanoi iloissaan vieneensä lapsen lääkärille. lääkäri oli todennut lapsen olevan täysin terve. Tällaisia tekoja Jeesus tekee. Mutta sairaiden lasten lääkkeitä ei koskaan saa jättää pois ennen kuin lääkäri antaa luvan. Mutta jos vanhemmat tietävät että lapsi parani rukouksen kautta, ei uskotella sellaista vaan nähdään ja koetaan parantumisen tapahtuneen, silloin ei tietenkään enää lääkkeitä tarvita. Mutta epävarmoissa tilanteissa aina tulee ottaa lääkkeet kunnes lääkäri on todennut parantumisen tapahtuneeksi. Jumalan parantaessa jonkun ihmisen parannetun keho kestää lääkkeet kunnes lääkäri vapauttaa niistä.

Oletan, että jotkut uskovat pitävät sitä epäuskon merkkinä, jos uskon rukouksen jälkeen haluavat vielä turvautua lääketieteeseen. Potilaan kuolema luonnollisesti aiheuttaa elinikäisen murheen ja trauman ja tällaisen tapahtuman jälkeen tuskin on enää halua rukoilla sairaiden puolesta.

Asiaa on käsitelty myös täällä
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14244650/rukouksella-on-merkitysta

On kysymyksessä sitten rukoilijan antama ohje tai rukoiltavan oma päätös lääkkeen jättämisestä ottamatta, kuoleman tapauksia on tapahtunut maailmalla. Noissa tapauksissa on yksinkertaisesti uskottu Raamatun kehotuksiin turvata yksin Jumalaan:

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi" (San. 3:5).
"Turvaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme" (Ps. 62:9).
"Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio" (Jes. 26:4).

Näyttää siltä, että Jumala ei tuekaan uskovien ehdotonta uskoa Häneen antaessaan näiden kuoleman tapausten tapahtua. Raamatun mukaan taivaallinen Isämme on monin verroin parempi hyvien lahjojen antaja kuin maalliset isät (Matt. 7:11). Kukaan maallinen isä ei kuitenkaan rankaisisi erehtyväistä lastaan tekemästään "virheestä" siten, että antaisi jonkun kuolla sen seurauksena.

Ihmettelen kovin!

Helluntailaiset luottavat moniin parantajiinsa ja näiden tekemiin ihmeisiin.

Jos sairas parantuu, se on ihmeparantajan ansiota.
Jos taas sairas kuolee, niin syy on kuolleen vähässä uskossa.

Johonkin väliin tuossa pitäisi kai mahtua se Jumala, Jeesus ja Pyhä Henkikin?