Moikka ! Lukekaa tämä...
tarvitsen apua
Jouduin osastolle 4kk sitten. Minulle on syötetty ainakin Ketipinoria, Risperidonia, Zyprexaa ja Abilifyita. Olen 16 vuotias. Diagnoosikseni todettiin jonkun ajan kuluttua breakdown eli jonkinlainen loppuunpalaminen. 2 viikkoo osastolla ollessani ilman lääkkeitä minulla ei ollut mitään muisti tai ajatteluvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Lääkkeiden aikana mulla oli mm. tälläisiä oireita/haittavaikutuksia
-zombimaisuus
-ilmeettömyys
-vaikea muodostaa sanoja
-ajattelukyky todella huono
-esim kirjoittaminen vaikeaa(kamala käsiala, ajatus ei kulkenut yhtään)
-raju lihominen
-ei minkäänlaisia tunteita
-ei mielihyvää tai kiinnostusta mihinkään
-huono muisti (sanavarasto tuntuu olemattomalta ja sanat aina hukassa)
-vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa(yllämainittujen takia)
-päättelykyky ja muut kongjitiiviset vaikeita
-opitut asiat on unohtuneet täysin(koulussa/yleissivistys)
Kun esim. ajatus meni täysin jumiin ja kerroin siitä lääkärille kiellettiin , että se ei millään voi johtua lääkkeestä koska annos on pieni ja sanottiin että sama haittavaikutus (tuntui että pää oli jumissa eikä ajatus kulkenut) ei voisi tulla kaikista noista lääkkeistä. olin kokoajan lääkkeitä vastaan kun ne toi tuollaisia oloja eikä mitään positiivista ja siellä melkein paheksuttiin sitä ja vanhemmat huusivat että miksen ota hoitoa vastaan.
Nyt sain vihdoin 2 viikkoa sitten lääkärin suostuteltua lopettamaan lääkkeet. Osa haittavaikutuksista hävisi jo ennemmin ja osa loppui lääkkeiden loputtua mutta vielä nyt samana on pysynyt:
-ajatus ei kulje kunnolla
-en pysty pohtimaan asioita
-muisti on todella huono(vaikeuttaa arkeakin huomattavasti ja edelliset päivät on aivan sumun peitossa)
-sanat ova hukassa ja sanavarasto suppea
-kongitiiviset tuottavat ongelmia
-en osaa ratkaista mitään älyllistä
- opitut tiedot ovat kateissa
-en ymmärrä lukemaani ja asioiden tajuaminen on vaikeampaa
-entisenä sosiaalisenatyttönä sellaiset tilanteet ovat nyt yleensä kauheita
Onko kellään kokemuksia tai tietoa edes osasta näistä että palaudunko ennallani vai jäänkö tälläiseksi?
Kestämätöntä tästä tekee myös se, että minua ei usko lääkäri tai koko psykiatria eikä muistiongelmaani edes oteta tosissaan vaan kysytään olenko nukkumut huonosti edellisyönä. sossu väittää että olen keksinyt päässäni tuon kaiken ja vanhemmat ajattelevat että lääkäri tai psykiatria on poikkeuksetta oikeassa ja minä väärässä ja uskovat että kaikki ajatus ja muistiongelmat yms johtuu breakdownista ja menee ajankanssa ohi. olen yrittänyt kaikkeni todistaa milloin milläkin mutta minut vain haukutaan ja haukuttiin kiittämättömäksi ja itsekeskeiseksi kun en ottanut/ ota "apua" vastaan. Jos yritän selittää asiasta ja turhaudun ja menen itkemään ja keskustelumme menee huutamiseks, minut haukutaan mielisairaaksi hulluksi ja uhataan monella kuukaudella osastoa ilman lomia. Ennen tätä vanhempani olivat erittäin hyviä minulle. olisipa elämäni ongelmat vielä normaalia 16vuotiaan poikahuolia
Joten onko minulla toivoa että palaisin ennalleni?:( Auttakaa jos mitään tiedätte.. kaikki on avuksi
SSRI-lääkkeet ja Neuroleptit aivovaurio
25
3766
Vastaukset
- mr.brain_scan
Muistiongelmat haittaavat omaanikin sosiaalista elämää, pääasiassa koska muiden kasvoista ei aina muista heti, kuka se toinen on. Menee pari sekuntia ja jo tämä pikkujuttu on aika veemäistä. Miksi muuten jouduit sairaalaan, osa oireista saattaa johtua siitä. Todennäköisesti pääosa oireistasi johtuu lääkkeiden sivuvaikutuksista; tulevaisuus on sikäli arvaamaton, että lääkkeistä suuri osa on verraten uusia, eikä niiden mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia tunneta, koska kukaan ei ole käyttänyt lääkettä esim kahtakymmentä vuotta. Itselläni on kela-korvattavia epilepsialääkkeitä, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Ehkä aiheuttavat aivovauriotakin, kaikki on mahdollista. Eli sen suhteen ollaan samassa veneessä, eläviä koekaniineja. Olen nyt 10 vuotta syönyt ja saattaa olla, että hitaasti taannun vihannekseksi enkä huomaa asiaa kehityksen hitauden vuoksi.
Joka tapauksessa, aivojen käyttäminen on niille hyväksi. Pohdi, lue paljon, koeta ymmärtää abstraktejakin asioita, jotka menevät yli hilseen. Esim matikka on tossa hyvä, siinä mokailu osoittaa aika hyvin että mikä onnistuu ja missä pitää tsempata ja parantaa. Opiskele. Sosiaalisissa tilanteissa auttaa paljon, jos muut tietävät ongelmistasi. Oman kokemuksen mukaan ihmiset suhtautuvat tosi hyvin, kun tietävät, miksi olen tällainen, eivätkä joudu pähkäilemään ja pitämään outona yms.
Tsemppiä gurl!- voihann
kiitos vastauksesta ! mulle tuli jonkinlainen loppuunpalaminen, diagnoosi oli joku breakdown. joten ei hirveesti uskois että tosta johtuu:d
- Vuosienmasis
Minä olen ollut vuosia masentunut ja välillä ahdistunut. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa. Tutkin netissä kirjoituksia ihmisten kokemuksista eri masennuslääkkeistä. Sitten päätin pyytää Venlafaxin. Sain sen. Aloitin 37.5mg. Ei oikein auttanut. Pyysin 75.5mg ja sain. Käytin sitä muutamia kuukausia ja totesin että ei vaan auta ja olo on niin toivoton. Lisäsin itse sen 37.5mg kapselit siihen päälle vielä. Otin niitä sitten kuukausia. Eipä auttanut, vaan aloin miettimään että taidan tulla aina vaan masentuneemmaksi ja mitään aikaan saamattomaksi. Lihoinkin ikävästi.
Sitten päätin aloittaa hitaan pudotuksen lääkkeistä, koska tiesin miten kamalat oireet tulee jos lopettaa yht äkkiä. Kaksi kuukautta pudotin milligrammoja pois. Viimeiseksi vielä avasin sen 37.5mg kapselin ja otin ensin sieltä pois yhden pienen niistä kolmesta joita sen sisällä oli. Sitä jatkoin pari viikkoa ja sitten siirryin ottamaan kapselista kaksi pois niitä pieniä pillereitä. ( yllätyin muuten siitä että siellä oli pieniä pillereitä kapselin sisällä ) Söin sitten sitä yhtä sen kapselin sisällä olevaa. Kapselin tietysti laitoin aina kiinni takaisin, ennenkuin otin sen. Sitä otin sitten pari viikkoa ennenkuin lopetin kokonaan. Lopetus oli minun mielestä tehty todella hitaasti ja vähitellen. Nyt on sitten kuitenkin päässä niitä suhahduksia ja heittää samalla päässä. Kuinkahan pahat olisivat olleet lopetusoireet jos olisin lopettanut suoraan ilman hidasta lopetusta?!
Ajatella millainen vaikutus onkaan näillä aivoihin vaikuttavilla lääkkeillä, nyt kun aivot yrittävät tottua olemaan ilman niitä! Eivät meinaa tottua toimimaan kunnolla. Omituista että oloni on ehkä hiukan parempi nyt ilman niitä lääkkeitä. Tiedä sitten kauanko on, mutta ei se masis voi ( toivottavasti) pahemmaksi muuttua kuin oli, vaikka otin lääkettä. Yritän päästä siihen magneettihoitoon, jota annetaan aivoille. Se melko uusi hoitomuoto jota annetaan sellaisille kenellä on vuosia kestänyt masennus, eikä lääkkeet ole auttaneet. Terveyskeskus lääkäri ei ollut kuullut siitä! Hämmästyin, koska hän on myöskin psykiatri. Katsotaan nyt..... - Peterrrr
Vuosienmasis kirjoitti:
Minä olen ollut vuosia masentunut ja välillä ahdistunut. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa. Tutkin netissä kirjoituksia ihmisten kokemuksista eri masennuslääkkeistä. Sitten päätin pyytää Venlafaxin. Sain sen. Aloitin 37.5mg. Ei oikein auttanut. Pyysin 75.5mg ja sain. Käytin sitä muutamia kuukausia ja totesin että ei vaan auta ja olo on niin toivoton. Lisäsin itse sen 37.5mg kapselit siihen päälle vielä. Otin niitä sitten kuukausia. Eipä auttanut, vaan aloin miettimään että taidan tulla aina vaan masentuneemmaksi ja mitään aikaan saamattomaksi. Lihoinkin ikävästi.
Sitten päätin aloittaa hitaan pudotuksen lääkkeistä, koska tiesin miten kamalat oireet tulee jos lopettaa yht äkkiä. Kaksi kuukautta pudotin milligrammoja pois. Viimeiseksi vielä avasin sen 37.5mg kapselin ja otin ensin sieltä pois yhden pienen niistä kolmesta joita sen sisällä oli. Sitä jatkoin pari viikkoa ja sitten siirryin ottamaan kapselista kaksi pois niitä pieniä pillereitä. ( yllätyin muuten siitä että siellä oli pieniä pillereitä kapselin sisällä ) Söin sitten sitä yhtä sen kapselin sisällä olevaa. Kapselin tietysti laitoin aina kiinni takaisin, ennenkuin otin sen. Sitä otin sitten pari viikkoa ennenkuin lopetin kokonaan. Lopetus oli minun mielestä tehty todella hitaasti ja vähitellen. Nyt on sitten kuitenkin päässä niitä suhahduksia ja heittää samalla päässä. Kuinkahan pahat olisivat olleet lopetusoireet jos olisin lopettanut suoraan ilman hidasta lopetusta?!
Ajatella millainen vaikutus onkaan näillä aivoihin vaikuttavilla lääkkeillä, nyt kun aivot yrittävät tottua olemaan ilman niitä! Eivät meinaa tottua toimimaan kunnolla. Omituista että oloni on ehkä hiukan parempi nyt ilman niitä lääkkeitä. Tiedä sitten kauanko on, mutta ei se masis voi ( toivottavasti) pahemmaksi muuttua kuin oli, vaikka otin lääkettä. Yritän päästä siihen magneettihoitoon, jota annetaan aivoille. Se melko uusi hoitomuoto jota annetaan sellaisille kenellä on vuosia kestänyt masennus, eikä lääkkeet ole auttaneet. Terveyskeskus lääkäri ei ollut kuullut siitä! Hämmästyin, koska hän on myöskin psykiatri. Katsotaan nyt.....Miksi pahoinpitelet itseäsi kemikaalien jälkeen vielä sähköllä? Eikö kannattaisi säästää aivosi lisävaurioilta ja pyrkiä puuttumana siihen mikä saa sinut voimaan henkisesti huonosti. Toki nyt, kun olet aivojasi sulattunut vaikka millä aineilla niin tunnemaailmasi jäänee madaltuneeksi pysyvästi, mutta sen kanssa joudut opetella elämään. Ei siihen aivojen sähköttäminen auta vaan matka on aina vaan turtuneempaan tyhjempään suuntaan. Sinä valitset tiesi tietenkin. Sinun elämäsi, sinun oikeutesi.
- Eilenhikantännesanonut
Olen täysin samaa mieltä muisti ja oppiminen taidot menevät en usko palautumiseen olen siitä aika varma koska on niin läheltä tietoa miten käy kun syötetään psyyke lääkkeitä se on niin että enemmistö sinua ei usko sen Tiedän varmasti eli sinuun ei koskaan uskota olen todella pahoillani että tehdään terveistä eläkeläisiä siinä kun on sekin puoli että tavalliset ihmiset uskovat että olet väärässä kuulut niin sanotusti alakastiin eikä kansa usko kun mielenterveys lääkärit ei totuutta kerro se on huijausta täysin Aku kopakkala on hiukan paremmin linjoilla asian kanssa mutta sai paljastuksesta potkut seuraava päivänä kun hänen sydämensä on rehellisesti eikä kadu tekoaan siksi haluaisin hänet tekemään uudet oppikirjat ja takaisin töihin lääkäriksi siis johtavaksi YouTubessa on joku haastattelu mutta alkuperäistä ei löydy enää mielenterveys politiikkaa on laillista natsismia jonka kansa uskoo mutta Luulen että eivät tajua yhtään mitään.... mutta ole varovainen olet yhteiskunnnan jätettä mutta vangit jotka tekevät todella raakoja juttuja vaikka ei kaikista kiinni jää toiset useasti niin ne on vankilassa tapot murhat se on yleensä vain hyvä asia vankiloissa niin pääsee kovempaan porukkaa eikä ole vankilassa tavallaan mitään pulaa mistään siksi ulkomailtakin tullaan tänne tekemään rikokset vankilat parhaita hyvät olot pienet tuomiot.
- Eilenhikantännesanonut
Peterrrr kirjoitti:
Miksi pahoinpitelet itseäsi kemikaalien jälkeen vielä sähköllä? Eikö kannattaisi säästää aivosi lisävaurioilta ja pyrkiä puuttumana siihen mikä saa sinut voimaan henkisesti huonosti. Toki nyt, kun olet aivojasi sulattunut vaikka millä aineilla niin tunnemaailmasi jäänee madaltuneeksi pysyvästi, mutta sen kanssa joudut opetella elämään. Ei siihen aivojen sähköttäminen auta vaan matka on aina vaan turtuneempaan tyhjempään suuntaan. Sinä valitset tiesi tietenkin. Sinun elämäsi, sinun oikeutesi.
YouTubessa on muutamia hyviä paljastuksia siinä on Suomen kielen tekstit miten lääke tehtaat valehtelevat ja keksivät mielisairauksia Mulla on niitä itselläkin sori menis niin pitkäksi mutta ne mitä syöt eli Nämä lääkkeet ne tuhoavat aivosi Täällä mielisairaaksi turhaan itsensä luulevat eivät koskaan enää parane kun aikansa pillereitä syö ne ei paranna sairasta. koska ei voida hoitaa muuten mikä menisi ohi ilman lääkkeitä lääkkeitä syövä on pysyvä sairaus siinä juuri esimerkiksi Tämä minkä Tiedän että tervekin tulee huonoon kuntoon niin miten sairas parantuu serotoniini arvoja ei voi mitata kun poraamalla päähän reiän se on ikävä tosi nyt on villityksenä Tämä kaksi suuntainen jonka ihmiset hakevat jopa tahallaan eikä ajattele seuraamuksia jos rupee syömään niitä cheek koittaa nyt etsiä enemmän näitä kaksisuuntaisia hän on minun tietojen mukaan mainos kasviksia kolmessa Facebook ryhmässä Antti Railio sai 2000 kirjettä ja kiitosta että kertoi mitä sairasta ihmiset eivät oikein tajua kuinka vakava sairaus se on 1 tyypin minkä Suomessa annetaan helposti. Lääkärit antavat senkin helpolla nimi ei ole oikeasti kaksisuuntainen tai bipolaari se on muokattu masennuksesta mikä leviää ihmisiin kuin mikäkin tarttuva tauti se on jo Suomessa monella kaikilla ihmisillä on huonoja vaiheita.siihen lääkärit iskee heti psyyke lääkkeillä eikä nykyisin saa olla pitkään pois töistä jos ei ota lääkettä jos ei ota se ei ole sairas Loma ja on kelassa tappelemassa jostain pienestä summasta tai lopulta sossun asiakas ja eläkeläinen mielisairas.
- Eilenhikantännesanonut
On niitä oikeita kaksisuuntaisia mutta todella vähän mihin Tämä kansa uskoo.....
- Döppernög
Eilenhikantännesanonut kirjoitti:
On niitä oikeita kaksisuuntaisia mutta todella vähän mihin Tämä kansa uskoo.....
Mitä kaksisuuntaisia? Siis kaksisuuntaisia teitä on, ja kaksisuuntaisia viestintävälineitä, esim. kännykät, mutta kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei ole niin kauan kuin sillä viitataan sairauteen.
- pieni_pieni
15-v burnout! Jesh! Kilju lisää! Oi, oi kyllä sulla varmaan on ollut kovaa.
Luvassa helppo loppuelämä. Itte ei tartte tehdä enää mitään. Kaikki hoidetaan puolestasi. Myönny ja suostu vaan kaikkeen niin hyvin menee. Älä odota kuitenkaan liikoja. Kaikesta leikataan ja supistetaan. Määrärahat on vähissä. Eläkkeeseen on vielä aikaa ja se on tossa iässä tosi pieni. Pieni.- niimpäjuuu
en todellakaan ole semmonen et valittasin ja itkisin pienestä. ja joo mustakin diagnoosi oli outo, ehkä väärä. en tiedä mitä ajat takaa lopulla mutta antaa olla. en usko että luit ees kirjotustani kokonaan. rahan määrä ei tässä vaiheessa merkitse paljoa, jos en pysty enää opiskella töihin pääseminen on tosi vaikeaa, tarvitsen jotenkin vain sen verran että pystyn elättämää itteni etten vanhempien nurkkiin muka "täysinterveenä" jää. että joo
- pieni-pieni-
niimpäjuuu kirjoitti:
en todellakaan ole semmonen et valittasin ja itkisin pienestä. ja joo mustakin diagnoosi oli outo, ehkä väärä. en tiedä mitä ajat takaa lopulla mutta antaa olla. en usko että luit ees kirjotustani kokonaan. rahan määrä ei tässä vaiheessa merkitse paljoa, jos en pysty enää opiskella töihin pääseminen on tosi vaikeaa, tarvitsen jotenkin vain sen verran että pystyn elättämää itteni etten vanhempien nurkkiin muka "täysinterveenä" jää. että joo
Irtos oma kommentti ihan siitä että ittelle on määrätty risperidonia. Söin sitä aikani. Kamala lääke. Siitä kommentti. Ihan omasta kokemuksesta.
Tuntuu kauheelta, että sinä noin nuorena - vielä aivojen kasvu ja kehitysvaiheessa - joudut syömään tuöta.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata - korkeintaan herättää miettimään missä mennään ja miksi. - apppp
pieni-pieni- kirjoitti:
Irtos oma kommentti ihan siitä että ittelle on määrätty risperidonia. Söin sitä aikani. Kamala lääke. Siitä kommentti. Ihan omasta kokemuksesta.
Tuntuu kauheelta, että sinä noin nuorena - vielä aivojen kasvu ja kehitysvaiheessa - joudut syömään tuöta.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata - korkeintaan herättää miettimään missä mennään ja miksi.aivanjuu. saanko kysyy jos muistat että mitä oireita sulla tuli ja onkp jäänyt mitään pysyvää/lähtikö kuinka nopeesti pois?
- pieni-pieni-
apppp kirjoitti:
aivanjuu. saanko kysyy jos muistat että mitä oireita sulla tuli ja onkp jäänyt mitään pysyvää/lähtikö kuinka nopeesti pois?
Kaikki ei ole hyvin.
En tiedä oikeasti onko mikään hyvin. Kaikki vaan on.
En usko, että mikään on enää ikinä niin kuin ennen. Minä en enää koskaan tule olemaan minä, niin kuin minä olin, tunsin, elin ja olin.
Nyt on vain nyt. Nyt on vain nyt.
Ei ole haaveita. Ei ole unelmia. Ei ole tavoitteita.
Kamalan vaikea sanoa. Tämmöstä tämä nyt vaan on.
Höh. Omissa papereissa lukee: ilmeetön.
Enpä tuota tajunnut vuosi sitten - ilmeetön - se kai kuvastaa kaikkea aika hyvin, mitä tämä nyt on. Mikään ei tunnu miltään. Minä elän ja olen ja teen ne jutut, mitä luulen, että minulta odotetaan. Minulla itsellä ei enää juurikaan ole merkitystä.
Jos se on se lääkitys, mikä minulle annettiin, mikä tämän teki, minun pitäisi kai olla hyvin - hyvin - vihainen, närkästynyt, katkera, pettynyt, raivostunut,.. enpä oikein jaksa tuotakaan. Tämä vaan nyt on niin tätä.
Joo, olen jopa miettinyt, että noita nappeja pitäisi ottaa lisää, jotta kaikki vaan olisi ja lakkaisi tämä olemisen tuska. Ehkä lopetin liian aikaisin lääkityksen? Laatikko tolkulla on lipastossa syömättömiä lääkeitä. Niillä kai saisi lobotomian saatettua loppuun.
Mitä kaikkea jäi jäljelle lääkkeen lopetuksesta.
Olen kirjoittanut siitä tänne jo monesti.
Pitääpä päivittää tuntemukset. Nyt ilman lääkitystä vuoden alku puolelta. Ei hyvä, mutta parempi ilman lääkkeitä. Olen pärjännyt töissä. - Doimer
Kannattaa katsoa kolmiosainen dokumenttisarja Who Cares in Sweden, joka on nähtävissä ilmaiseksi osoitteessa www.whocaresinsweden.com.
Dokumentti kertoo SSRI-aineiden aka "masennuslääkkeiden" neurotoksisesta vaikutuksesta, joka tekee ihmisestä hyvin välinpitämättömän (dokumentin nimen mukaisesti). Vaikutus voi olla pysyvä. Samalla sarja paneutuu psykiatrian myytteihin ja siihen miten kansalaisia huijataan sekä alan että teollisuuden toimesta.
Sarja on tehty Ruotsin tilanteesta, mutta Suomen, kuin kaikkien muidenkin länsimaiden tilanne on käytännössä sama, joten kaikki tieto on siirrettävissä suoraan Suomen tilanteeseen.
Hyvä sarja aiheesta. - aloittajaa
kiitos ! TIETÄÄKÖ KUKAAN onko suomeksi sellaista kirjaa joka keskittyisi nimenomaan psyykelääkkeisiin (ei vain psykiatriaan) englanninkielisenä tiedän mutta se ei oo tarpeeks vahva kieli vanhemmille. olisi tärkeä saada vanhemmat ymmärtämään miksi olen tälläinen kun he eivät usko mua ja nettipalstoja. enkä kestäisi loputonta valittamista ja haukkuja kauaa.
- Doimer
aloittajaa kirjoitti:
kiitos ! TIETÄÄKÖ KUKAAN onko suomeksi sellaista kirjaa joka keskittyisi nimenomaan psyykelääkkeisiin (ei vain psykiatriaan) englanninkielisenä tiedän mutta se ei oo tarpeeks vahva kieli vanhemmille. olisi tärkeä saada vanhemmat ymmärtämään miksi olen tälläinen kun he eivät usko mua ja nettipalstoja. enkä kestäisi loputonta valittamista ja haukkuja kauaa.
Peter Götzschen uusin teos Deadly Psychiatry And Organised Denial on suomennettu nimellä Tappava Psykiatria Ja Lääkinnän Harha (Sitruunakustannus).
Kirja keskittyy nimen omaan reseptihuumeiden aka "psyykenlääkkeiden" todellisiin vaikutuksiin, joista viranomaistatahot, FIMEA, EMEA, FDA kuin kansalliset lääkäriliitot ja psykiatrian ammattikunta vaikenevat. Mukana on myös kannanotto psykiatriseen pakottamiseen (psykiatriseen orjuuteen) liittyen.
Varsin hyvä teos, jos haluaa tietoa reseptihuumeiden hyväksyntään, "tehokkuuteen ja turvallisuuteen" liittyvistä vääristellyistä tutkimustuloksista ja psykiatrian alan perusmyyteistä (esim. kemiallinen epätasapaino, ADHD-huijaus etc.). Todellisista seuraamuksista suosittelen Robert Whitaker kirjaa Anatomy of an Epidemic niille, joilta englannin kieli sujuu. Valitettavasti ei ole käännöstä juuri suomeksi.
Toinen kirja, joka keskittyy nimen omaan pilleripeliin on Maarit Nermeksen teos 'Näyttöönperustuvaa masennuksen lumehoitoa.' Kirja on hieman hiomaton oikeinkirjoituksen puolesta, mutta sisällöltään mielenkiintoinen katsaus psykiatrian käymään pilleripelleilyyn kansalaisten terveyden ja hengen kustannuksella. Kirja esittelee myös henkilöitä, jotka ovat politisoinnissa mukana tavalla tai toisella sekä heidän yhteyksiään teollisuuteen. Ihan peruspätevä teos.
Kolmantena on James Daviesin suomennettu teos Cracked (suom. 'Hajalla'), mutta tämä teos keskittyy pillereiden sijaan psykiatriaan alana. Sen kulisseiden takaiseen peliin ja alan yleiseen pseudotieteellisyyteen.
Suomeksi on valitettavan vähän saatavilla. Toisaalta olkaamme onnellisia, että Götzschen ja Daviesin kirjat on kuitenkin käännetty. Ne pystyvät laatunsa ja laajuutensa puolesta avaamaan kansalaisten ymmärrystä merkittävästi. - aloittajajjaa
kiitoss ! :)
- Elämävoittaa
Hei sinulle! Kurjaa, että olet joutunut kestämään tuollaista. Kummallista, että loppuun palamiseen on määrätty noin hurja lääkitys. Onneksi pääsit eroon mokomista pillereistä. Kyllä on mahdollista saada psykoosilääkkeistä aivovaurio. Eräs tuttuni ei palannut koskaan ennalleen zyprexa-lääkityksen jäljiltä, mutta sinä olet paljon paremmassa kunnossa kuin hän, koska kykenet tänne kirjoittelemaan. Uskon, että lääkäri epäili voinnissasi jotain muutakin kuin loppuun palamista. Psykiatreilla on tapana nähdä kaikenlaiset asiat sairautena. Loppuun palaminen ja mielen järkkyminen aiheuttavat myös muistin ja kognitioiden huononemista. Sinun pitäisi saada itsesi tasapainoon. Muista ettei elämä koskaan voi olla täydellistä. Mitä aiempaan lääkkeiden käyttöösi tulee, sinulle voi jäädä niistä jotain, mutta aivot aika hyvin palautuvat ajan kuluessa. Liikkuminen raittiissa ilmassa auttaa ja terveellinen ruokavalio. Nämä kumpikin tuovat myös oikeanlaista mielenlaatua ja rentouttavat. Zyprexaa kauhistelen, kun tiedän mitä se voi tehdä. Mutta unohda se. Vaikutat kuitenkin suhteellisen hyväkuntoiselta. Kehottaisin sinua huolehtimaan vain nykyhetkestäsi, että voisit paremmin ja saisit itsesi tasapainoon. Voin kertoa, että vielä paljon pahempaa on olemassa mitä olet kokenut. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet mielekkääseen elämään. Surettaa sinun ja vanhempiesi välit. Toki ymmärrän heidän asenteensa, mutta heillä on kuitenkin hyvin mustavalkoinen kuva psykiatriasta.Eihän se nyt niin ole, että kun astut psykiatrin vastaanotolle, hän määrää sinulle ihmepillerit, ja sitten kaikki on järjestynyt. Psykiatriassa on monia ongelmia, ja se on lääketieteen alue, joka on vielä aivan lapsen kengissään. Tilannetta pahentaa kyvyttömyys kriittiseen suhtautumiseen ja asenneongelmat. Usein vieläkin on tällainen hullu-normaali jaottelu. Se johtuu silkasta tietämättömyydestä, ja kai jonkinlaisesta pelosta. Mutta koskapa tämä eläminen ja oleminen olisi täydellistä!
Yritä saada itsesi kuntoon. Toivon sinulle kaikkea hyvää!:)- luota-itseesi
"Psykiatriassa on monia ongelmia, ja se on lääketieteen alue, joka on vielä aivan lapsen kengissään."
Niin ja psykiatria on aivan oma alansa lääketieteessä kun liikkuu jossain niinkin korkealentoisessa asiassa kuin mieli, käytös ja emotionaalinen kärsimys, jonka näkee lääketieteellisenä ongelmana johon on lääketieteellinen ratkaisu.
Ihmiset nykypäivänä suhtautuu henkisiin ongelmiin kuin niihin olisi aina lääkeratkaisu ja niihin löytyisi simppeli ratkaisu kuten serotoniinivajaus joka ratkeaa serotoniinin takaisinoton estäjällä tai kemiallinen epätasapaino aivoissa jonka ratkaisee lääke. Mitä kaikkea ihmisten puheissa liikkuukaan selityksenä mistä vaikka masennus johtuu. Ihmisiin on mennyt psykiatrian antama tieto todella täydestä ja värittynyt uskomuksin. Se on vähän ristiriitaista tuo luottamus siihen nähden kuinka lapsenkengissä psykiatrian tieto on. Jälkikäteen sopii vaan miettiä lukemani perusteella kuinka hölmö sitä on ollut kun on alkanut jollain lääkkeellä minkä vaikutusmekanismia ei täysin ymmärretä ja varmasti kauaskantoisia vaikutuksiakaan kehossa lääkitä välittäjäaineita vuositolkulla. - Uitto
"Psykiatriassa on monia ongelmia, ja se on lääketieteen alue, joka on vielä aivan lapsen kengissään."
Psykiatria ei ole lääketieteen vaan lain osa-alue. Höpsö. Psykiatria on yksi valtion sosiaalikontrollin välineistä poliisivoimien lisäksi.
Kurkkaa sinäkin lavasteiden taakse: http://www.szasz.com/
- luota-itseesi
Olet vielä ihan ok aloittaja joskus, kunhan et jatka samaa rataa. Ihminen voi kyllä palautua lääkkeistä, mutta itse en usko että tulen palautumaan enää, koska lääkevieroituksesta on jo aikaa. Minä söin SSRI-lääkkeitä vuosikymmenen ihmeen vähin haittavaikutuksin mielestäni (niin ainakin luulin), mutta vieroituksessa niistä menin huonoon jamaan ja erehdyin hakemaan apua osastolta ja elämäni meni täysin pilalle, kun psykiatri intoutui ylilääkitsemään minua, kun psykiatrina luuli että ratkaisu on lääkkeissä ja sai minutkin uskomaan sen yhdessä vaiheessa, kunnes menetin uskoni täysin koko lääkkeisiin ja lääkäreihin. Tietenkin kun yhden lääkkeen vieroitusta lääkittiin monella lääkkeellä päällekäin miten sattuu niin tulos ei ollut hyvä. Olen saanut kärsiä myös mm.muistihaitoista, kognitiivisista ongelmista ja juuri erään kirjoittajan kirjoittamasta emotionaalisesta tyhjyydestä tuon jälkeen. Yksi lääkkeistäni oli mainitsemasi lääke. Elämästä on hävinnyt usko tulevaan, kun mikään ei tunnu miltään. Tuntuu että kaikki psyykenlääkkeet hiljalleen vievät kykyä tuntea samalla tavalla kuin ennen, niiden kaikkien vaikutus on se, enemmän tai vähemmän ja pitkällä tähtäimellä ihminen menettää jotain tärkeää sisimmästään, kun turvautuu noihin. Ne negatiiviset tunteet ja itkukin no parempia kuin ettei tunne mitään! Yhden vieroituksen sijaan sain useamman sillä en olisi voinut lääkkeiden aiheuttaman olotilan ja haittojen takia jatkaa niissä, ja elämäni on ollut aivan kamalaa siitä lähin. Sain kokea, kuinka hirveitä haittoja noissa lääkkeissä on pahimman kautta ja kokemukseni takia en luota enää psykiatriaan tai ainakin näen että lääkkeissä on liikaa riskejä. Psykiatrit eivät todellakaan tiedä, mitä tekevät läheskään aina. En ikinä ennen lääkevieroitusta ja kokeiluja ollut kokenut, etten pysty olemaan paikallani, kun olin niin motorisesti levoton mikä oli yksi karseimmista tiloista mitä olen koskaan kokenut mihin minulle syötettiin rauhoittavia, ja minulla meni täysin kyky nukkua ilman lääkkeitä lääkesotkujen jälkeen ja niilläkin unenlaatuni on heikko. Olisin myös vihainen jos suuri osa näistä ongelmistani johtuisi lääkkeistä, jos en olisi niin turra. Elämäni ei ole enää palautunut entiselleen ja on pitänyt oppia elämään jäljellä olevien palasten kanssa. Olen kuin varjo entisestään ja tunnen menettäneeni osan itsestäni. Psykiatri kokee, että ongelmani on masennus, itse tiedän, että ongelmani juuret piilee liioissa lääkkeissä. Sitä en sano, koska todennäköisesti hän vain pitää minua hulluna jos sanon noin. Minulle on ehdotettu jopa sähköhoitoa, kun masennukseni on "hoitoresistantti", mutta ei pelkoa että riskeeraisin muistiani enkä usko että se ratkaisisi enää yhtään mitään. Luotan intuitiooni ja itsetuntemukseeni kokemusteni jälkeen nykyään enemmän kuin yhdenkään lääkärin sanaan. Kunpa olisin aiemminkin tajunnut niin tehdä.
- tyhjapaako
Hmmm...minulla on noita samoja juttuja. Muisti on tosi huono, sanat häviää kun puhun jonkun kanssa. Joudun nykyisin sanomaan ihmisille että mistä minä taas olinkaan puhumassa. En muista asian nimeä josta olin sanomassa jotain, vaan pitää kuvailla että siis sellainen... siis katsos nyt öö hm no tällainen, mikä se nyt on nimeltään.
Uutuutena on etten muista mistä nappuloista pitikään painaa kaukosäätimessä. No ei sentään kovin usein, mutta on outo tunne kun pää menee ihan tyhjäksi yht äkkiä. Viimeksi en muistanut kuinka saan kännyssä viestin esille. Oli vähän noloa sanoa R-kiskalla nuorelle pojalle että odotas nyt vähän kun mietin miten mennään viesteihin. Ihan tyhjältä tuntui taas pää silloin.
Minä en ole enää nuori ja minulla saattaa olla alkavaa Alzheineriä. Sain viimeinkin lääkärin hommaamaan minulle pääsyn muistitestiin, aivojen magneettikuvaan ja sitten neurologin luokse. Toivottavasti aivot löytyvät, ettei ole tyhjää vaan :-) . Kaikki voi kyllä johtua myös masennuksesta ja ahdistuksesta. Aivot ovat vaan yksinkertaisesti niin väsyneet ettei ne jaksa toimia kunnolla. Nukunkin aina 10-11 tuntia.- Peterrrr
Käytätkö ta oletko joskus elämäsi aikana käyttänyt neurolepteja tai muita "psykiatrisia" aineita, eli aineita, joita psykiatriassa käytetään? Vai tarkoitatko, että kognitio-ongelmat olisivat alkaneet kohdallasi muista syistä?
- kaljakassivainen
Mielenterveysongelmainen zombi kävelee ympäriinsä ja haisee.
Suihkussa ei ole taas käyty viikkoihin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo768412Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583253- 382594
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj182175- 272161
Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto362149- 131907
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151713- 651678
- 181619