Ulkomaiset puolisot suomalaisilla ovat arkipäivää nyky-Suomessa. Varsinkin täällä itärajan tuntumassa on paljon itärajan takaa tulleita vaimoja. Miehiäkin jonkin verran.
Olisi mukava lukea, miten perhe, sukulaiset, ystävät ja tuttavat ovat itäräjan takaa tulleeseen puolisoon/-ehdokkaaseen suhtautuneet.
Ennakkoluulot ? Kieliongelmat ? Kulttuurierot ?
Ympäristön suhtautuminen ? Muuta asiaan liittyvää ...
En kysele neuvoja, kokemukset kiinnostavat.
Itse löysin venäläisen puolison venäläisystävieni kautta ... Ajan kuluessa asiat ovat menneet siihen malliin, että suhteen virallistamista suunnitellaan.
En niin kovasti kaipaisi ärhäkkää räksytystä joistain peräkammarin pojista tai parempaa elämää etsivistä venäläish....a.
Olisi mukava lukea, miten perhe, sukulaiset, ystävät ja tuttavat ovat itäräjan takaa tulleeseen puolisoon/-ehdokkaaseen suhtautuneet.
Ennakkoluulot ? Kieliongelmat ? Kulttuurierot ?
Ympäristön suhtautuminen ? Muuta asiaan liittyvää ...
En kysele neuvoja, kokemukset kiinnostavat.
Itse löysin venäläisen puolison venäläisystävieni kautta ... Ajan kuluessa asiat ovat menneet siihen malliin, että suhteen virallistamista suunnitellaan.
En niin kovasti kaipaisi ärhäkkää räksytystä joistain peräkammarin pojista tai parempaa elämää etsivistä venäläish....a.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on venäläinen mies ja lähipiirini on suhtautunut asiaan varsin positiivisesti. Joskus on tietysti lähinnä kielimuuriongelmia kun puoliskoni suomen kieli ei oikein taivu korkealentoiseen nopeatahtiseen keskusteluun, saatikka nopean puhekielen ymmärtämiseen, mutta toivottavasti tämä asia korjaantuu ajan myötä. Kotona puhumme venäjää jota osaan sujuvasti, osa suvustanikin puhuu venäjää, loppujen ystävien ja kylänmiesten kanssa käytetään englantia jota puolisoni taas osaa sujuvasti joten siinä mielessä ongelmia ei ole kauheasti ollut. Eri asia tietysti jos molemmat osaavat toistensa kieltä vain auttavasti, tällöin voi olla mutkia matkassa enemmän.
Kulttuurieroista: oma tilanteemme on siinä mielessä ihanteellinen että minä olen asunut Venäjällä ja puolisoni on tullut Suomeen työkomennukselle (tapasimme siis Suomessa kun puolisoni oli jo täällä) eli tunnemme molemmat toistemme kotimaita jonkin verran. Näin ollen kulttuurieroihin on aika helppo suhtautua ymmärryksellä. Onhan suomalaistenkin perheiden välillä eroja esim. siinä, miten lakanat vedetään tms...:) Ja toki paljon riippuu siitä, mistä päin venäläinen puolisosi on kotoisin. Jotenkin tuntuu siltä, että suurista kaupungeista olevat about kolmekymppiset ovat ajatusmaailmaltaan aika lähellä länsimaalaisia kaupunkilaiskolmekymppisiä.
Summa summarum, ainakin omassa tuttavapiirissäni ns. normaalit suomalais-venäläiset liitot näyttävät toimivan ja olevan toimimatta siinä missä mitkä tahansa ihmissuhteet. Eri asia on sitten nämä 30 vuoden ikäero-toinen moskovan keskustasta ja toinen jostain Pohjois-Karjalan tuppukylästä-ei yheistä kieltä -tyyppiset pariskunnat joiden yhteiselossa ei näytä olevan ainakaan sivusta seuraten päätä eikä häntää.