Mulla oli teini-iässä huoran maine ja mua kiusattiin rajusti. Kaikki lapsuuden ja teini-iän ystävyys suhteet on menny poikki ja joudun aloittamaan täysin puhtaalta pöydältä, toivoisin että saisin sinun kautta ystäväpiiristäsi myös itselleni uusia ystäviä ja toki aion hankkia niitä myös muuten. Mulla ei oo myöskään enää välejä perheeseeni tai sukuun, joten jos teet mun kanssa lapsia, mun puolelta lapset ei valitettavasti tuu saamaan mummoa ja ukkia, serkkuja yms. Meidän suku on myös hyvin pieni ja eniten vanhuksia, joten senkään takia lapsilla ei tulisi olemaan mun puolelta serkkuja. Vanhempani olivat myös ongelmallisia ihmisiä, molemmilla enemmän tai vähemmän mielenterveysongelmia, isä myös alkoholisti, kotona oli usein riitelyä ja riehumista, vanhemmat oli myös jonkun verran välinpitämättömiä mua kohtaan ja useat asiat oon saanu opetella kovimman kantapään kautta... Ainut valopilkku ja rakas asia, oli mun koira, jonka jouduin hylkäämään vanhemmille kun muutin kotoa pois, koska mulla ei ois varaa pitää sitä, siitä ois tullu hirvee tappelu, kuka sen saa siis pitää ja tähän vuokra-asuntoon ei saa myöskään ottaa lemmikkejä.
Nyt oon 21-vuotias, mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö, on muitakin terveysongelmia jotka yritän hoitaa kuntoon, en tiedä tuunko koskaan onnistumaan siinä kun nämä sairaudet on luokiteltu kroonisiksi ja lääkärit ei osaa auttaa, vaan ovat jättäneet minut oman onneni nojaan, niinpä olen turvautunut sitten vaihtoehtohoitoihin... Masennukseen ja unettomuuteen söin joskus lääkkeitä, mutta en oo syöny enää pitkiin aikoihin kun huomasin ettei nekään pidemmän päälle auta ja ovat aika hirveitä myrkkyjä nuo kemialliset lääkkeet! Psykologilla kävin myös juttelemassa.
Koen että mun elämä on mennyt pilalle ja haluaisin todellakin saada sen kuntoon, ainut mikä mua estää elämästä on huono terveys, sen takia oon eläny jo useita vuosia eristäytyneesti ja jos en saa terveyttäni kuntoon, en pysty seurustelemaan tai hankkimaan uusia ystäviä, nämä ovat niin noloja ja rajoittavia vaivoja! Näin se vaan on mun kohdalla, muita vaihtoehtoja en itselleni anna. Itsemurha pyörii usein myös mielessä, jos asiat ei enää järjesty. Itken usein ja mieli on ollut maassa.
Mulla ei oo vielä ammattia tai töitä, koulu jäi kesken kiusaamisen takia, mutta yritän itselleni ammatin hankkia, oon eläny jo 2v persaukisena toimeentulotuella.
Oon vieläkin neitsyt, mulla ei oo eläessäni ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, mulla oli kyllä joskus haave että tämän ikäisenä oisin pienen lapsen äiti ja onnellisessa suhteessa, olisi töitä ja saisin palkkaa, kaunis koti, ystäviä, ulkonäkö ja terveys kunnossa. Tiedän että minusta ois tullu niin hyvä ja rakastava vaimo/tyttöystävä, äiti, koska mun luonne on parhaimmillaan ystävällinen, herkkä, tunteellinen, huolehtiva, avoin ja aika ymmärtäväinen.
On nuo haaveita vieläkin, ne vaan tuntuu niin kaukaisilta kun oon näin pohjalla ja mennyt rikki, en tiedä pystynkö koskaan saamaan ees lapsia, koska huono terveys ja stressi vei multa terveyden, joka aiheutui kiusaamisesta ja perheongelmista, psyyke pitäisi saada niin hyvään kuntoon kuin mahdollista, jotta voi olla hyvä äiti ja vaimo. Sekavaa ja epänormaalia on ollut mun elämä, liian paljon ja liian nuorena tullut tehtyä virheitä, enkä mä uskonut että lapsena ja nuorena voi pilata elämänsä.....
Oon muuttanu kauas sieltä missä mun vanhemmat asuu ja missä mua kiusattiin ja oli huoran maine, suomessa kuitenkin asun ja oon vaihtanu nimeni, laittanu osoitteen ja numeron salaseks, tuskin aion mun tulevalle miehelle entistä nimeä paljastaa, se on sen verran harvinainen tai missä asuin aikaisemmin, enkä kertoa koskaan kaikkea menneisyydestäni, en halua että hän saa ikinä tietää että mulla oli huoran maine ja miten vihattu ihminen oon joskus ollu, en koe että hän tekee niillä tiedoilla mitään, etenkin kun oon kypsyny ja muuttunu ihmisenä, oppinu virheistäni, enkä jaksa ikuisesti kantaa menneisyydestä johtuvaa raskasta taakkaa harteillani.......... Haluan olla vihdoin tavallinen ihminen, joka ei herätä enää muissa syvää inhoa ja vihaa.
Jos tulen edes koskaan miestä saamaan tai mitään muutakaan. :(
Nyt oon 21-vuotias, mulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö, on muitakin terveysongelmia jotka yritän hoitaa kuntoon, en tiedä tuunko koskaan onnistumaan siinä kun nämä sairaudet on luokiteltu kroonisiksi ja lääkärit ei osaa auttaa, vaan ovat jättäneet minut oman onneni nojaan, niinpä olen turvautunut sitten vaihtoehtohoitoihin... Masennukseen ja unettomuuteen söin joskus lääkkeitä, mutta en oo syöny enää pitkiin aikoihin kun huomasin ettei nekään pidemmän päälle auta ja ovat aika hirveitä myrkkyjä nuo kemialliset lääkkeet! Psykologilla kävin myös juttelemassa.
Koen että mun elämä on mennyt pilalle ja haluaisin todellakin saada sen kuntoon, ainut mikä mua estää elämästä on huono terveys, sen takia oon eläny jo useita vuosia eristäytyneesti ja jos en saa terveyttäni kuntoon, en pysty seurustelemaan tai hankkimaan uusia ystäviä, nämä ovat niin noloja ja rajoittavia vaivoja! Näin se vaan on mun kohdalla, muita vaihtoehtoja en itselleni anna. Itsemurha pyörii usein myös mielessä, jos asiat ei enää järjesty. Itken usein ja mieli on ollut maassa.
Mulla ei oo vielä ammattia tai töitä, koulu jäi kesken kiusaamisen takia, mutta yritän itselleni ammatin hankkia, oon eläny jo 2v persaukisena toimeentulotuella.
Oon vieläkin neitsyt, mulla ei oo eläessäni ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, mulla oli kyllä joskus haave että tämän ikäisenä oisin pienen lapsen äiti ja onnellisessa suhteessa, olisi töitä ja saisin palkkaa, kaunis koti, ystäviä, ulkonäkö ja terveys kunnossa. Tiedän että minusta ois tullu niin hyvä ja rakastava vaimo/tyttöystävä, äiti, koska mun luonne on parhaimmillaan ystävällinen, herkkä, tunteellinen, huolehtiva, avoin ja aika ymmärtäväinen.
On nuo haaveita vieläkin, ne vaan tuntuu niin kaukaisilta kun oon näin pohjalla ja mennyt rikki, en tiedä pystynkö koskaan saamaan ees lapsia, koska huono terveys ja stressi vei multa terveyden, joka aiheutui kiusaamisesta ja perheongelmista, psyyke pitäisi saada niin hyvään kuntoon kuin mahdollista, jotta voi olla hyvä äiti ja vaimo. Sekavaa ja epänormaalia on ollut mun elämä, liian paljon ja liian nuorena tullut tehtyä virheitä, enkä mä uskonut että lapsena ja nuorena voi pilata elämänsä.....
Oon muuttanu kauas sieltä missä mun vanhemmat asuu ja missä mua kiusattiin ja oli huoran maine, suomessa kuitenkin asun ja oon vaihtanu nimeni, laittanu osoitteen ja numeron salaseks, tuskin aion mun tulevalle miehelle entistä nimeä paljastaa, se on sen verran harvinainen tai missä asuin aikaisemmin, enkä kertoa koskaan kaikkea menneisyydestäni, en halua että hän saa ikinä tietää että mulla oli huoran maine ja miten vihattu ihminen oon joskus ollu, en koe että hän tekee niillä tiedoilla mitään, etenkin kun oon kypsyny ja muuttunu ihmisenä, oppinu virheistäni, enkä jaksa ikuisesti kantaa menneisyydestä johtuvaa raskasta taakkaa harteillani.......... Haluan olla vihdoin tavallinen ihminen, joka ei herätä enää muissa syvää inhoa ja vihaa.
Jos tulen edes koskaan miestä saamaan tai mitään muutakaan. :(
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mindeee-,
olet ihan tyypillinen sinkkupalstadaami.
Aika harvoilla lie noi sekaisin pää kuitenkaan.. Se on ikävä seuraus avohoidosta ja ettei apua tarvitsevia voida pistää pakkohoitoon. Harhoista kärsivät eivät omineen parane.
Huoranmaine ja neitsyys myös aika hauska yhtälö eikös? En muista kenenkään väittäneen olevansa neitsyt täällä :P
Ja pöpillä se uhriutuminen on aina läsnä.. Kaikki on muiden vikaa eikä omassa itsessä ole mitään syytä.
Surullista, että noita mielenhäiriöisiä riittää ja eksyy palstalle aina. Trollipöpit sentään ovat vain surkuhupaisia tapauksia. :)
Lappeenrannan kokeneimmalla panomiehellä oli poikuus tallella.
Juorut ja totuus harvemmin on sama asia.
liian nuorena tullut tehtyä virheitä, enkä mä uskonut että lapsena ja nuorena voi pilata elämänsä.....
Et kertonut virheistä. Olet siis neitsyt ja paha maailma antanut huoran maineen ja syössyt masennukseen? Kirjotat kuin vika olisi muissa ja siksi tuo "tehtyä virheitä" lause pomppasi kirjoituksestasi.
Et ole ainoa, monella muullakin karut taustat ja monella masennusta. 21v nuo tuntuvat isoilta jutuilta, siis lapsuutesi ja nuoruutesi mutta lupaan sinulle: kymmenen vuoden päästä olet jo paljon onnellisempi. (Älä edes harkitse itsemurhaa, aikuisuus poistaa syvän tunteellisuuden ja tekee tyytyväiseksi)
Ps. Älä laita tätä tekstiä deitti-ilmoitukseesi. Älä kerro ekana vastaantulevalle negatiivisia asioita itsestäsi. Kun keskityt kaikkeen hyvään mitä sinussa ja sinulla on, hyvyyskin lisääntyy. Tunnet itsesi arvokkaaksi ja alat pikkuhiljaa muodostaa uutta, positiivista kuvaa itsestäsi. Jos rämmit syvällä suossa, kukaan ei vilpittömin mielin sellaista kumppania toivo vaan löydät vain hyväksikäyttäjiä. Kun opit arvostamaan itseäsi, voit saada hyvää seuraa.
Olen aikalailla samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa.. ;P
AP:lle.. =).. Ei sulla hätää ole, kun vain muistat, että olet Arvokas ja Opettelet myös Arvostaan itseäsi sellaisena, kuin olet.. Ja muista myös.. "Kun keskityt kaikkeen hyvään mitä Sinussa ja Sinulla On".. ;P
Ihmettelen vaan tuota, jos ole neitsyt, niin miksi huoran maineen sait??
Lappeenrannan kokeneimmalla panomiehellä oli poikuus tallella.
Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan henkilö siellä silmien takana.
Ei historia, sosiaalinen status tai kuppikuntien mussutus etc
Ainoa asia, mikä sinut voi nyt enää parantaa, on kiltin ja kunnollisen miehen rakkaus! <3
21-vuotiaana sinulla on vielä elämä edessäsi. Ehdit käymään niin paljon kouluja ja hankkimaan niin paljon lapsia kuin vain haluat.
Minusta sinulla on nyt puhdas pöytä edessä ja elämä edessä. Sinä kerkeät vielä ja koulunkin pystyt käymään😂 tarvit vaan opastusta ja huolehtivan miehen.
Minde pinde.
Voisin luultavasti... vaikka meillä ikäeroa onkin. Et tosin oikein kertonut siitä millainen muuten olet ihmisenä (lähinnä keskityit kertomaan rankasta taustastasi), mutta sain sinusta mukavan ja sympaattisen kuvan. Jotenkin kuitenkin tuntuu että jäisin enemmänkin ns. opastavan isoveljen rooliin jos ei kemiat muuten sitten kohtaisikaan.
Mutta jos kaikki tuo kirjoittamasi on totta niin sinussa on selvästi taistelijan luonnetta. Nimim. Valtakunta ilmaisi asian hyvin; tarvitset opastusta ja huolehtivan miehen... varmaan ennen kaikkea ystävän. Koira on varmasti hyvä kuuntelija mutta konsultoinnissa jäänee silti ihmiselle kakkoseksi.
Jos vatvot kaikkia nuita asioita päässäsi, ne varmasti siellä pysyy ja pahenee. Kaikilla on menneisyys.. kaikilla varmasti on asioita joita ei halua muistella. Itse painin aikoinaan pahojen ongelmien kanssa, oli kiusaamista, alkoholisti isä, vanhat vaatteet kun ei ollut varaa uusiin ym. Tytöt ja pojat nauroivat minulle ja kirjoituksesi perusteella omaat samantyylisen luonteen kuin minä.
Tärkeintä on että yrität unohtaa kaiken pahan, helpommin sanottu kuin tehty, mutta lienee kohdallasi ainoa vaihtoehto. Mitä lääkkeisiin tulee, ssri lääkekuuri voisi olla sinulle hyvä apu ammattilaisen kanssa keskustelun ohella. Ne on turvallisia ja niitä vetää niin moni nuori ettei moni uskoiskaan. Itellä on ollut sama asenne lääkkeitä kohtaan ja olen onneksi masennukset onnistunut selvittämään ilman kemiaa. Masennus on sairaus, johon ei tahdonvoima auta. Samallalailla kun käden murtmuminenkin, murtuneella kädellä ei tehdä töitä vaikka kuinka yrittäis ja tahtoa olis, masentuuneena ei saa elämäniloa vaikka kuinka yrittäis. Olin onnekas, mutta sinun ei tarvitse olla, koska apua varmasti saat kun pyydät. Olin sinun ikäinen kun olin ekaa kertaa parisuhteessa, se päättyikin nopeesti ja uitiin taas pahassa suossa. Tällä hetkellä olen tasapainoinen 29v mies ja naisia minulla on ollut ehkä liikaakin ja vientiä on tälläkin hetkellä. Monet kauniit ihmiset on pelkkää pintaa ja nekin painivat ongelmien kanssa, toki ehkä eri ongelmien mitä sinulla. Kun löytää oman tasapainon, pystyyy elämään omana rehellisenä itsenään ilman, että tarvii olla kenenkään kanssa. Koskaan en uskonut että minulla on asiat näin hyvin kun ne on nyt, mutta niin vain kävi.
Arvostan kirjoitustasi, huomaa että sinulla on suuri sydän. Moni mies arvostaa sitä kun opit sitä itsekkin arvostamaan ja ennenkaikkea opit arvostamaan ITSEÄSI semmoisena kuin olet. Tarkoitus ei ole sinua masentaa lisää, mutta fakta on se ettet pysty rakentamaan mitään tervettä suhdetta tuossa sinun tilanteessa. Keskity parantamaan eka itsesi, niin parisuhde tulee jossain vaiheessa kuin itestään. Olet vielä nuori nainen.
Tsemppiä!
Hyvä kommentti tämä :))))) kaikilla meillä on tosiaan menneisyys eikä ketään toista pysty omistamaan!
Niin emmehän ole myytävänä.
Voisin, mutta osana prosessia joutuisit yrittämään suhteiden uudistamista sekä perheeseesi että ystäviisi (ei onnistumisvelvoitetta, vain yrittämisvelvoite). En myöskään antaisi sinun liikaa "lainata elämääni" koska nähdäkseni sinunkin pitäisi pystyä kehittämään omasi, sensijaan että puet lainahöyheneni.
Muuten minulla sitten on heikko kohta kaikenlaisia pesästä pudonneita ja muuten itsensä loukanneita tyttösiä kohtaan joten sikäli asemasi ei olisi tutustumismielessä kehno lainkaan.
Mitä hyödyttää tämmöinen myötätunnon tuputus ja valheellisen minäkuvan pönkitys. Kyllä inhimillisintä
olisi valmentaa väistämättömään ja tukea tässä rikkinäisyydessä loppuelämän yksinäisyyteen ja loputtomaan masennukseen.
Reilua olisi kertoa väistämättömästä alkoholi ongelmasta, alkoholistin lapsista tulee suurella todennäköisyydellä alkoholisteja.
Toki jos on päässyt fyysisestikin rapistumaan ja painoa on 150 kiloa, niin sitten menee vaikeaksi. Mutta moni mies antaa paljon anteeksi, jos nainen vain on perusnätti.
Pahimmat narkit ja spurgut ketä minä tiedän omasta ikäluokasta on kunnon kulissi ja kermaperheistä. Itse olen alkoholistin lapsi, korkealle kouluttautunu turhaan koska alani töitä ei oo. Ps. En ole alkoholisti. Osaan ehkä nähdä asioita eri näkökulmista kun monet ei alkoholistien lapset ja osaan arvostaa pienempiä hyviä asioita tässä maailmassa.
"Pahimmat narkit ja spurgut ketä minä tiedän omasta ikäluokasta on kunnon kulissi ja kermaperheistä."
Tämä tosiaan koskee vaan omaa lähipiiriäsi ja ei kerro laajemmin ilmiöstä. Yleensä mitä heikommista oloista tulee, sitä heikommat eväät elämään. Ei toisin päin.
Eiköhän lähtökohdat oo kaikilla samat jos itellä pääkoppa niin haluaa. Toisia pakotetaan lukemaan, urheileen ym. Tiiän monia alko ja narkkien muksuja, ne joi alkoholia ekan kerran täysi-ikäisenä, kun ei tehnyt mieli, eikä uskaltanut. Kun taas suurin osa lastensuojelun asiakkaista on aloittanut paljon aiemmin, ja niistä löytyy kaikenlaisista lähtökohdista olevia lapsia ja nuoria tasaisesti. Ärsyttää tuo sun asenne. Itse tiedän ehkä liikaakin näistä asioista, siksi vaivauduin kirjoittamaan.
"Kun taas suurin osa lastensuojelun asiakkaista on aloittanut paljon aiemmin, ja niistä löytyy kaikenlaisista lähtökohdista olevia lapsia ja nuoria tasaisesti."
Voi haloo...että lastensuojelussa kaikenlaisista lähtökohdista olevia tasaisesti? Kuule pitää olla jo aika syvältä perhe-elo että lapsi laitetaan laitokseen. Ei siellä ole lähtökohdiltaan hyvän elämän omaavia terveitä lapsia ja nuoria.
Iso osa niistä muksuista on laittanut ihan itse asiansa siihen kuntoon, että sijoitusta tarvitaan.
Mitä helvettiä? Pikku juttujahan noi on, ei mitenkään sen ihmeempiä kuin monella muullakaan.
Hei
Ota katse tulevaan. Luo rutiineja: ulkoilua, liikuntaa. Ihan tunnin kävely 5 x viikossa tai puolentuntia kaksi kertaa päivässä. Ne piristävät. Pidä paikat siistinä, sinulla on siihen aikaa. Netissä pyöriminen ja sohvalla makaaminen masentavat. Mieti, mistä pidät ja tee niitä asioita.
Unohda ihmissuhdepaineet vähäksi aikaa, sinulla on nuorena aikaa ja keskity itseesi. Koulutusta kannattaa hommata, samalla löytyy uusia ihmisiä. Menneitä ei kannata liikaa murehtia, vaan nykyisyyttä. Olen yli 4-kymppinen, eikä tässä iässä nuoruuden huoranmaineita naisessa mieti. Oma olemus ja luonne vaikuttavat.
Paljon on omissa käsissäsi. Aloita liikunnalla ja syö terveellisesti.
Muistakaa: masentuneelle (aloittaja on ilmiselvästi masentunut kuten kertoo) EI IKINÄ.saa sanoa "mene lenkille, se piristää".
Tuo on ihan psykiatrien ohjeena ollut lehdissäkin monta kertaa. Itsekin olin joskus masentunut ja minulle sanottiin mene lenkille, aurinko piristää. Masentuneena vaivuin vain vielä syvemmälle masennukseen koska koin etten riitä ja minua painostetaan olemaan aktiivinen. Toisekseen kirkas auringonpaiste aiheuttaa esim migreeniherkille migreeniä joten senkään takia ei kannattanut ottaa riskiä. Masentuneella on voimat ihan minimissä, energiatasot nollissa. Hän on vähän kuin henkisesti halvaantunut.
Neuvosi on hyviä mutteivat liikunnan osalta sovi aloittajalle, joka ilmoittaa sairastavansa keskivaikeaa masennusta.
Siinä olen samaa mieltä ettei tuossa tilanteessa kannata parisuhdetta etsiä vaikka se tuntuisikin pelastukselta. Kumppanin tehtävä olisi olla auttaja ja se ei olisi tasapainoinen suhde.
Ylempänä kirjoittavalle sanoisin että ssri lääkkeet auttaa joillekin muttei suinkaan kaikkia. Terapiaa ja stressitöntä elämää suosittelen. Ei mitään paineita, paranet varmasti ja itse olen ajan myötä oppinut sietämään masennusjaksoja paremmin koska kun kerran siitä on noussut, jatkossa on helpompaa kun tietää ettei vakavakaan masennus ole loputonta.
Amatöörinä kirjoitan ja itseä liikunta piristää. En masennusta sairasta, joten korjauksesi lienee paikallaan. Sitä varmaan kannattaa tehdä, mistä pitää. Jos tulee pitäisi tehdä -tunne, eikä huvita liikkua, se varmaan masentaa lisää. Mutta jos se tuntuu hyvältä, niin pienellä ulkoilulla voi saada hyvän startin päivään.
Kyllä. Lievään masennukseen liikunta ja ulkoilu on erittäin hyvä hoitokeino. Aloittaja kirjoitti itsemurha-ajatuksistaan niin hänen kannattaa keskittyä tekemään vain sitä mihin voimat riittää ja mistä tulee edes vähän hyvä mieli.
Masentuneenahan ei saa enää iloa siitä mistä on tavallisesti saanut.
"Oon vieläkin neitsyt, mulla ei oo eläessäni ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, mulla oli kyllä joskus haave että tämän ikäisenä oisin pienen lapsen äiti ja onnellisessa suhteessa, olisi töitä ja saisin palkkaa, kaunis koti, ystäviä, ulkonäkö ja terveys kunnossa. Tiedän että minusta ois tullu niin hyvä ja rakastava vaimo/tyttöystävä, äiti, koska mun luonne on parhaimmillaan ystävällinen, herkkä, tunteellinen, huolehtiva, avoin ja aika ymmärtäväinen."
Onhan sulla vielä perusasiat kunnossa sitten kun et ole lutkaillut itseäsi pilalle ja ihan asialliset haaveet, miksei nuo muka voisi toteutua? Nythän sulla on jonkinlainen kouluttautuminen kuitenkin käynnissä ja miehenhän voit löytää ihan sattumaltakin ihan milloin vaan. Lapsiasiassa ei ehkä kyllä kannata sitten kiirehtiä liikaa vaan tutustua ensin kunnolla mieheen ennen kuin alkaa lapsen tekoon. Hoitele nyt vaan noita perusasioita pikkuhiljaa kuntoon niin kyllä se jossain vaiheessa päivä paistaa risukasaankin, ei ihan heti eikä varmaan ihan täydeltä terältä alkuun mutta pikkuhiljaa ja pienin askelin onnistumisia niin kyllä se siitä.
Kaikki miehet haluu tuollaisen naisen
Aivan turhaa luoda normalisoitumisen illuusiota tälläiselle pysyvästi rikkinäiselle ihmisrauniolle!
Vanhemmille putkaa linnaa vankeutta kovennettuna
kun on vastuuttomasti leikkinyt pissi vehkeillä!!
Ei suurin osa tule olemaan pysyvästi rikkinäinen ihmisraunio. Voisi ajatella että vain henkilöt jotka esim käyttävät aamusta iltaan päihteitä, voisivat kuolla rikkinäisinä ihmisraunioina. Kaikilla muilla on toivoa, paljon toivoa.
Itsellänikin taustalla sellainen helvetti lapsuus ja nuoruus etten kenellekään toivo sitä. Olen 10 vuotta käynyt psykiatrilla, en ole koskaan lääkkeitä käyttänyt, mutta vasta nyt, 40v kynnyksellä koen olevani hyvin hyvin onnellinen. En enää mieti enkä näe painajaisia lapsuudestani. En olisi voinut uskoa että vielä joskus olen terve ja onnellinen.
Miksi en voisi mutta naisille kelpaa vain jännä miehet
Voisit sopia hyvin perikselle (nimim. Totuus2017 Official palstalla). Vain muutama vuosi ikäeroa, samanlainen tausta, molemmat kilttejä ja kunnollisia ja myös totaalikokemattomia eli ns. samalla lähtöviivalla myös noiden juttujen suhteen. Peris olisi varmaan halukas tutustumaan suhun.
Vääräpaikka sinulle.
Tulee mieleen osittain oma teini-ikä kirjoituksesta. Tekisi mieli keskustella yhteisistä kokemuksista.
Hienoa, että et ole sortunut neitsyyden menettämisen ryhmäpaineeseen, kuten suurin osa ikäisistämme.