elisakettu on karannut Miehen Logiikasta

.

"Identiteettini on valitettavasti # ANASTETTU #" mut haitanneeko tuo mittään :)

har!111

.

Oon muuten ihmetellyt miksei kukaan ole älynnyt leipoa meistä paria missään vaiheessa. Onhan sulla tuo harhaanjohtava sukunimikin :)

Vaikka kyllä tuo ukko vieläkin tuossa on. Mutta täällä edes vauhtia on, uusia tulleitakin ja joku aina sinkku ja erehtyy tänne.

valtakunta kirjoitti:

Vaikka kyllä tuo ukko vieläkin tuossa on. Mutta täällä edes vauhtia on, uusia tulleitakin ja joku aina sinkku ja erehtyy tänne.

Siis palstalle erehtyy, ei tänne min luo😱

Minä jo hetken luulin että ruusunenkin on muuttanut sukupuoltaan. Niin kuin palstojen muu transvestiittiväki.

Mutta kiva kun ukkosen kanssa pyyhkii hyvin :)

elisakettu kirjoitti:

Minä jo hetken luulin että ruusunenkin on muuttanut sukupuoltaan. Niin kuin palstojen muu transvestiittiväki.

Mutta kiva kun ukkosen kanssa pyyhkii hyvin :)

Hyvin ja hyvin.
Hän kokee masennus jaksoja,väliin on niin alhaalla että pelkään.epäonnistunen tekee sen ei muu.

valtakunta kirjoitti:

Hyvin ja hyvin.
Hän kokee masennus jaksoja,väliin on niin alhaalla että pelkään.epäonnistunen tekee sen ei muu.

Olen pahoillani puolestanne.

Varmaan yrität parhaasi, mutta muista että puolison tehtävä ei ole parantaa. Hoitoa ja apua pitää saada ja vaatia muualta. Ja tehtävä selväksi että apuun on sitouduttava.

elisakettu kirjoitti:

Minä jo hetken luulin että ruusunenkin on muuttanut sukupuoltaan. Niin kuin palstojen muu transvestiittiväki.

Mutta kiva kun ukkosen kanssa pyyhkii hyvin :)

Olisi kiva jos olisi oikeita sähköpostiystäviä mutta niitä ei löydy😥. Täällä jollakin aikaa siihen kun ei ole mustis eukkoa perässä mutta en sovi kenellekkää, koska en halu mitään läheisempää.

elisakettu kirjoitti:

Olen pahoillani puolestanne.

Varmaan yrität parhaasi, mutta muista että puolison tehtävä ei ole parantaa. Hoitoa ja apua pitää saada ja vaatia muualta. Ja tehtävä selväksi että apuun on sitouduttava.

Olen vaan ahdistunut ja leikin täällä, jos ei muuta ole. Mutta ei se hae apua. Tiedäthän. Oon muutaman kerran varannut ajan sen puolesta ja eipä se sinne mene ja koituu vaan lasku harteille ,mitä sossu ei maksa.

valtakunta kirjoitti:

Olisi kiva jos olisi oikeita sähköpostiystäviä mutta niitä ei löydy😥. Täällä jollakin aikaa siihen kun ei ole mustis eukkoa perässä mutta en sovi kenellekkää, koska en halu mitään läheisempää.

Joo tuttu tunne. Itse olen helkkarin huono ystävä. Ja syy, miksi en pidä kontaktia enää palstakirjoittajiin.

valtakunta kirjoitti:

Olen vaan ahdistunut ja leikin täällä, jos ei muuta ole. Mutta ei se hae apua. Tiedäthän. Oon muutaman kerran varannut ajan sen puolesta ja eipä se sinne mene ja koituu vaan lasku harteille ,mitä sossu ei maksa.

Ongelmat ei häviä jos kääntää selän niille, ne vain kasvavat.

elisakettu kirjoitti:

Olen pahoillani puolestanne.

Varmaan yrität parhaasi, mutta muista että puolison tehtävä ei ole parantaa. Hoitoa ja apua pitää saada ja vaatia muualta. Ja tehtävä selväksi että apuun on sitouduttava.

En saa sen vertaa parempaa. Vähän johtuu omastaan ikävän asian valittamisestaan mutta ei hoida ongelmaa.

Minun pitäisi kehittää 4tuntia poissa oloa kotoa,että hän voisi opiskella tai siltä se tuntuu. Toinen on että minun pitää lapset saada tottelee isäänsä kun olen poissa kun silloin esiintyy ilkivaltaa lapsienvälisesti ja välinpitämättömästi.

Olisi ratkottava mutta miten ihmeessä kulutan aikaa eväät mukaan ja ottaa oma aitaus mukaan ja pihalle jossa ei ole pelottavia ihmisiä.

valtakunta kirjoitti:

En saa sen vertaa parempaa. Vähän johtuu omastaan ikävän asian valittamisestaan mutta ei hoida ongelmaa.

Minun pitäisi kehittää 4tuntia poissa oloa kotoa,että hän voisi opiskella tai siltä se tuntuu. Toinen on että minun pitää lapset saada tottelee isäänsä kun olen poissa kun silloin esiintyy ilkivaltaa lapsienvälisesti ja välinpitämättömästi.

Olisi ratkottava mutta miten ihmeessä kulutan aikaa eväät mukaan ja ottaa oma aitaus mukaan ja pihalle jossa ei ole pelottavia ihmisiä.

Miten ihmeessä saan lapset totteleen kun hän ei painota ääntää ja lopulta kuulostaa että on ihan paniikissa tai enemmänkin shokissa.


Tarvis jo omantalon vois aidata huoletta pihan ja silloin ne vois viipeltää loppu ajan pihalla ja remuta kun kotona puuttuu se alue ja tila hengittä ja nuorimmainen karkaa ja taas unohdin muuttaa sellaiseen läheisyyteen, missä on aidattu päiväkotipiha kun loppuu kädet😱

valtakunta kirjoitti:

En saa sen vertaa parempaa. Vähän johtuu omastaan ikävän asian valittamisestaan mutta ei hoida ongelmaa.

Minun pitäisi kehittää 4tuntia poissa oloa kotoa,että hän voisi opiskella tai siltä se tuntuu. Toinen on että minun pitää lapset saada tottelee isäänsä kun olen poissa kun silloin esiintyy ilkivaltaa lapsienvälisesti ja välinpitämättömästi.

Olisi ratkottava mutta miten ihmeessä kulutan aikaa eväät mukaan ja ottaa oma aitaus mukaan ja pihalle jossa ei ole pelottavia ihmisiä.

Mielestäni tämä on lähtökohta. Käytännöntasolla teillä on vastuu perheestä. Jokaisen pitää pystyä hengittämään perheessä ilman ahdistusta. Joo ne ongelmat aina tulee asioista mille ei voi mitään, mutta keskitytään nyt mikä on oma osuus.

Jokaisen (aikuisen, lapsen) pitäisi miettiä omaa rooliaan: vastuu, velvollisuus ja oikeus. Miten ne sovitatte yhteen. Kaikenlainen laiminlyönti ja kajoaminen on kiellettyä.

Sen jälkeen pärjää kun on sotilas upseerikomennussa. Ei tarvitse miettiä ylimääräistä vaan tekee velvollisuutensa. Ja sen jälkeen on helpompi kohdata myös se ulkomaailma.

elisakettu kirjoitti:

Mielestäni tämä on lähtökohta. Käytännöntasolla teillä on vastuu perheestä. Jokaisen pitää pystyä hengittämään perheessä ilman ahdistusta. Joo ne ongelmat aina tulee asioista mille ei voi mitään, mutta keskitytään nyt mikä on oma osuus.

Jokaisen (aikuisen, lapsen) pitäisi miettiä omaa rooliaan: vastuu, velvollisuus ja oikeus. Miten ne sovitatte yhteen. Kaikenlainen laiminlyönti ja kajoaminen on kiellettyä.

Sen jälkeen pärjää kun on sotilas upseerikomennussa. Ei tarvitse miettiä ylimääräistä vaan tekee velvollisuutensa. Ja sen jälkeen on helpompi kohdata myös se ulkomaailma.

Kiellot on ja pysyy. Aina sama rinkula pyörii lapset toimii oikein ja saa palkinnon ja lopulta eivät ole kiltisti ja syyttävät toisia syystä... nauro minulle. Yms. Riita pahenee kun en ole kotona tai mies on sit niin draamaattinen että ohjaa mut heti kotiin.

En tiedä.
4tuntia tuntuu mahdottomalta yhtälöltä olla poissa kotoa pienien kanssa. Työstä käy nuorimaisen kanssa kyläilyt joten jätin isän päivänkin menemättä juuri tunnissa ei kerkeä tapahtuu kun koti on nyt turvallisin kun tehty turvalliseksi.

valtakunta kirjoitti:

Kiellot on ja pysyy. Aina sama rinkula pyörii lapset toimii oikein ja saa palkinnon ja lopulta eivät ole kiltisti ja syyttävät toisia syystä... nauro minulle. Yms. Riita pahenee kun en ole kotona tai mies on sit niin draamaattinen että ohjaa mut heti kotiin.

En tiedä.
4tuntia tuntuu mahdottomalta yhtälöltä olla poissa kotoa pienien kanssa. Työstä käy nuorimaisen kanssa kyläilyt joten jätin isän päivänkin menemättä juuri tunnissa ei kerkeä tapahtuu kun koti on nyt turvallisin kun tehty turvalliseksi.

Päiväkoti piha on turvallinen kun tehty turvalliseksi aitojen ansiosta.

Se on hankala ikä kaikilla.
Vajaa kaksi jatkuva kiipeily
3v uhma ikä
6-7v (uhma)
10v varhaismurkkukausi alk.(tunteita joita tulee ilman syytä)

minä jos en ole ohjassa mäki on jyrkkä vastassa.

En menisi väittämäänkään, että lasten kanssa touhuilu on mitään ruusuilla tanssimista. Kovaa ja kokopäiväistä työtä - ilon hetkineenkin.

Voivahan se olla niinkin, että vanhemmmilla on hieman erilainen fiilis siihen kasvatusotteeseen. Sillä, jolla on ollut sisaruksia enemmän on toisenlainen näkemys kuin joka yksinään kasvanut. Ja omat kasvattajat keskeinen tekijä. Jos ne kovasti poikkeaa toisistaan, niin toisella on kaksinkertainen työkin.

Sit on vaan niin, ettei oikein osaa. Ihan normimeininkiä kun lasten hoitoa tai kasvatusta ei varsinaisesti opita valmiina, vaan siihen kasvetaan itsekin. Harvassa on ne luontaiset vanhemmat. Ja kaikki ei halua tai jaksa opetella. Masennus ja ahdistus muuten lisää sitä opettelun taakan määrää entisestään.

Monille vanhemmille tahtoo käydä niin, että ollaan hieman kesken mitä oikein halutaan. Sitten kun se käy selville, ollaan jo ojassa niinsanotusti turvallaan pohtimassa miks mä näin oon tehnyt. Sen sijaan että jatkaisi oman elämänsä menettämisen murehtimista niin pitäisi mietiä miten sen saa sille tolalle, että selviytyy urakasta viattomia vahingoittamasta. Muuten nekään ei kunnolla kasva.

elisakettu kirjoitti:

En menisi väittämäänkään, että lasten kanssa touhuilu on mitään ruusuilla tanssimista. Kovaa ja kokopäiväistä työtä - ilon hetkineenkin.

Voivahan se olla niinkin, että vanhemmmilla on hieman erilainen fiilis siihen kasvatusotteeseen. Sillä, jolla on ollut sisaruksia enemmän on toisenlainen näkemys kuin joka yksinään kasvanut. Ja omat kasvattajat keskeinen tekijä. Jos ne kovasti poikkeaa toisistaan, niin toisella on kaksinkertainen työkin.

Sit on vaan niin, ettei oikein osaa. Ihan normimeininkiä kun lasten hoitoa tai kasvatusta ei varsinaisesti opita valmiina, vaan siihen kasvetaan itsekin. Harvassa on ne luontaiset vanhemmat. Ja kaikki ei halua tai jaksa opetella. Masennus ja ahdistus muuten lisää sitä opettelun taakan määrää entisestään.

Monille vanhemmille tahtoo käydä niin, että ollaan hieman kesken mitä oikein halutaan. Sitten kun se käy selville, ollaan jo ojassa niinsanotusti turvallaan pohtimassa miks mä näin oon tehnyt. Sen sijaan että jatkaisi oman elämänsä menettämisen murehtimista niin pitäisi mietiä miten sen saa sille tolalle, että selviytyy urakasta viattomia vahingoittamasta. Muuten nekään ei kunnolla kasva.

Niihän se on ainut kuka tässä turvalla on ukkoseni. Tai minusta siltä tuntuu sanotaa pärjään ja heti soittaa," ei lopeta vaikka sanon"
" tekee ilman syytä välinpitämättömästi"
Sit alkaa uhkailut "muutan pois" .
Ei ole helppoa. Kävin mutkan äitillä ilman lapsia😂

Noh aiemmin pieten vastoin käymisten kohdalla kun lapset ei kuuntele painu pihalle "puhuu itseään uhka kuvia" pelkään taas toistuvan.

Sinäänsä ei haittaa vaikka ei pärjäisi mutta voisi sitten rehellisesti sanoa. Ennen kuin pahempaa tapahtuu mutta sitä en ymmärrä miksei itse mene "4tuntii pihalle opiskelee" vaan meidän pitää mennä vaikka syynä sanoo "ettei halua jättää lapsien kanssa yksinää"

Ongelma on pärjään mutta tressatessa, en pärjää jos täytyy olla huolissa siitä yhdestä kun sen mielentilasta, en tiedä.

on tässä turvalla ukostani, en lapsistani tajuan vaan kun kukaan ulkopuolinen ei pärjää niiden kanssa.
Miten kummassa milloin ne aivot on siinä "ahaa elämyksessä sitä pohdin".

elisakettu kirjoitti:

En menisi väittämäänkään, että lasten kanssa touhuilu on mitään ruusuilla tanssimista. Kovaa ja kokopäiväistä työtä - ilon hetkineenkin.

Voivahan se olla niinkin, että vanhemmmilla on hieman erilainen fiilis siihen kasvatusotteeseen. Sillä, jolla on ollut sisaruksia enemmän on toisenlainen näkemys kuin joka yksinään kasvanut. Ja omat kasvattajat keskeinen tekijä. Jos ne kovasti poikkeaa toisistaan, niin toisella on kaksinkertainen työkin.

Sit on vaan niin, ettei oikein osaa. Ihan normimeininkiä kun lasten hoitoa tai kasvatusta ei varsinaisesti opita valmiina, vaan siihen kasvetaan itsekin. Harvassa on ne luontaiset vanhemmat. Ja kaikki ei halua tai jaksa opetella. Masennus ja ahdistus muuten lisää sitä opettelun taakan määrää entisestään.

Monille vanhemmille tahtoo käydä niin, että ollaan hieman kesken mitä oikein halutaan. Sitten kun se käy selville, ollaan jo ojassa niinsanotusti turvallaan pohtimassa miks mä näin oon tehnyt. Sen sijaan että jatkaisi oman elämänsä menettämisen murehtimista niin pitäisi mietiä miten sen saa sille tolalle, että selviytyy urakasta viattomia vahingoittamasta. Muuten nekään ei kunnolla kasva.

Sinäänsä uskon johtuvan ihan siitä ukon lahjakkuus on siinä kirjallisuudessa ja minun taas tilanne ratkomisissa paikan päällä että korvaan montakin kättä.mutta raskasta se on😂

On onni kun tulen on edes ruoka valmiina.🤔 ärsyttävintä on jos ukko tuhahtaa heittäneen työnsä meneen ja aloittaneen alusta taas silloin sen minkä olen rakentanut koen turhaksi koska en saa silloin hengändys taukoa vaan taas pitäisi jaksaa uudestaa rakentaa. Tehdä sen elämä niin helpoksi,ettei näe lapsista pahaa puolta.

Mutta oon taas törmännyt tähän kun kulutan liikaa poissa pistää mun tukemisen ranttaliksi eli vie tukipuuni altani. Eli romahdan.

Sen miehen itsevarmuus saatava kuntoon.

valtakunta kirjoitti:

Sinäänsä uskon johtuvan ihan siitä ukon lahjakkuus on siinä kirjallisuudessa ja minun taas tilanne ratkomisissa paikan päällä että korvaan montakin kättä.mutta raskasta se on😂

On onni kun tulen on edes ruoka valmiina.🤔 ärsyttävintä on jos ukko tuhahtaa heittäneen työnsä meneen ja aloittaneen alusta taas silloin sen minkä olen rakentanut koen turhaksi koska en saa silloin hengändys taukoa vaan taas pitäisi jaksaa uudestaa rakentaa. Tehdä sen elämä niin helpoksi,ettei näe lapsista pahaa puolta.

Mutta oon taas törmännyt tähän kun kulutan liikaa poissa pistää mun tukemisen ranttaliksi eli vie tukipuuni altani. Eli romahdan.

Sen miehen itsevarmuus saatava kuntoon.

Se mies ei luota itseensä.

valtakunta kirjoitti:

Niihän se on ainut kuka tässä turvalla on ukkoseni. Tai minusta siltä tuntuu sanotaa pärjään ja heti soittaa," ei lopeta vaikka sanon"
" tekee ilman syytä välinpitämättömästi"
Sit alkaa uhkailut "muutan pois" .
Ei ole helppoa. Kävin mutkan äitillä ilman lapsia😂

Noh aiemmin pieten vastoin käymisten kohdalla kun lapset ei kuuntele painu pihalle "puhuu itseään uhka kuvia" pelkään taas toistuvan.

Sinäänsä ei haittaa vaikka ei pärjäisi mutta voisi sitten rehellisesti sanoa. Ennen kuin pahempaa tapahtuu mutta sitä en ymmärrä miksei itse mene "4tuntii pihalle opiskelee" vaan meidän pitää mennä vaikka syynä sanoo "ettei halua jättää lapsien kanssa yksinää"

Ongelma on pärjään mutta tressatessa, en pärjää jos täytyy olla huolissa siitä yhdestä kun sen mielentilasta, en tiedä.

on tässä turvalla ukostani, en lapsistani tajuan vaan kun kukaan ulkopuolinen ei pärjää niiden kanssa.
Miten kummassa milloin ne aivot on siinä "ahaa elämyksessä sitä pohdin".

Varmaan melkein kaikki kasvattajat joskus miettineet tuota: miten pärjätä tuon tai heidän kanssa?

Rooleissahan joskus kääntyy se, että unohdetaan kuka on aikuinen ja kuka on lapsi. Vanhempi jopa pelkää lastansa, ettei saa tätä kuriin (luovemmilla ja hyväksytyillä keinoilla) ja lapsi oivaltaa tämän. Helppo on lapsen jekuttaa vanhempi ja olla kuin ei kuuliskaan ja lällälää lää iskältäpä pääsi pieru. Huumori on kyllä sallittua. Siitä ei pidä ottaa itseensä vaan itseänsä niskasta kiinni ja yhtyä nauruun. Mutta topakasti tuotava esille se että nyt riittää jä tämä homma nyt tehdään näin ja aina perustella se. Ettei lapsi syyllistyisi. Monella kun tahtoo niin sanotusti tässä vaiheessa mennä herne nokkaan kun hermot on muutenkin riekaleina (varsinkin jos yhteistyö ei pelitä) ja pelkää sitteen reagoivansa liiankin voimakkaasti (sanoilla ja teoilla). Sanomattakin on selvää että sittenhän kaikkihan jo meneekin päin helvettiä.

Itsehallintaa oppii vaan itsetuntemusten kautta. Ja se itsetuntemus tulee oikeestaan vasta nöyrtymisen kautta. Että tunnistaa itsensä ja hyväksyy tosiasiat. Tämä on se vanhemman vaikein rooli oikeastaan koko sopassa.

Tunnistamisen jälkeen on mietittävä oma kasvun paikka. Miten siihen päästään. Helppoa se ei ole, mutta sitäkin palkitsevampaa, vaikka tuossa vaiheessa se vaikuttaa elämänpituiselle maailmanluokan kauhuleffalta, jota ei halua mennä katsomaan.

Oppiessaan tarpeeksi itsestä oppii sitä itsehallintaa. Ja kyllä siinä jonkinlaisen vääpelin arvonimen oppii itselleen hankkimaan. Mutta tekee sen oikeista perustoista käsin, eikä pelkästään kuvittelemalla niitä. Se kun vähän kuin korttitalon rakentamista.

valtakunta kirjoitti:

Se mies ei luota itseensä.

Se on monen ongelma. Mikä taas ajaa erilaisiin ahdistus-/masennustuntemuksiin.

Itsetuntemuksen lisääminen oikeastaan hyödyttää myös ymmärtämään muita. Kuten mistä tuo kumppani saattaisi ilahtua ja miksi on väsynyt ja miten tärkeätä on antaa huomiota jne. Kun ei oikein tunnista itseään (hyväksy) niin ei näe muitakaan. Ja silloin toisen arvostaminen ja kunnioittaminen ei ole mikään itsestäänselvyys parisuhteessa tai ihmissuhteissa yleensäkään. Eli rakasta ensin itseäsi niin kykenet rakastamaan muita pitää hyvinkin paikkansa.

elisakettu kirjoitti:

Varmaan melkein kaikki kasvattajat joskus miettineet tuota: miten pärjätä tuon tai heidän kanssa?

Rooleissahan joskus kääntyy se, että unohdetaan kuka on aikuinen ja kuka on lapsi. Vanhempi jopa pelkää lastansa, ettei saa tätä kuriin (luovemmilla ja hyväksytyillä keinoilla) ja lapsi oivaltaa tämän. Helppo on lapsen jekuttaa vanhempi ja olla kuin ei kuuliskaan ja lällälää lää iskältäpä pääsi pieru. Huumori on kyllä sallittua. Siitä ei pidä ottaa itseensä vaan itseänsä niskasta kiinni ja yhtyä nauruun. Mutta topakasti tuotava esille se että nyt riittää jä tämä homma nyt tehdään näin ja aina perustella se. Ettei lapsi syyllistyisi. Monella kun tahtoo niin sanotusti tässä vaiheessa mennä herne nokkaan kun hermot on muutenkin riekaleina (varsinkin jos yhteistyö ei pelitä) ja pelkää sitteen reagoivansa liiankin voimakkaasti (sanoilla ja teoilla). Sanomattakin on selvää että sittenhän kaikkihan jo meneekin päin helvettiä.

Itsehallintaa oppii vaan itsetuntemusten kautta. Ja se itsetuntemus tulee oikeestaan vasta nöyrtymisen kautta. Että tunnistaa itsensä ja hyväksyy tosiasiat. Tämä on se vanhemman vaikein rooli oikeastaan koko sopassa.

Tunnistamisen jälkeen on mietittävä oma kasvun paikka. Miten siihen päästään. Helppoa se ei ole, mutta sitäkin palkitsevampaa, vaikka tuossa vaiheessa se vaikuttaa elämänpituiselle maailmanluokan kauhuleffalta, jota ei halua mennä katsomaan.

Oppiessaan tarpeeksi itsestä oppii sitä itsehallintaa. Ja kyllä siinä jonkinlaisen vääpelin arvonimen oppii itselleen hankkimaan. Mutta tekee sen oikeista perustoista käsin, eikä pelkästään kuvittelemalla niitä. Se kun vähän kuin korttitalon rakentamista.

Minä tunnistan mutta ukolle kun sanon asioita se tulee joskus viikon kahden päästä ymmärtämään asian. Pieninä paloina. Silloin sanon enkö sanonut. Hän vaan nauraskelee niin sanoit.

Lopulta hänellä on myös valtava tahto uhmata ja itsekin tiedostaa. Lapsien uimiset käytin hienosti ja hengissä pärjättiin. Mutta ukkosenikin sanoi että varmasti puolet hukkuisi jos hän veisi.

Olemme tiedostaneet toistemme heikkoudet ja vahvuudet. Olen käytännöllinen hän taas järjestäitymisempi.
Hän ajoissa, minä myöhässä.
Hän pystyy tekemään enemmän nopeammin ei niin tarkastimut sinne päin.
Minä hitaasti ja harkinnalla ja pyrin täydellisyyden tulokseen.
Hän kirjaviisas minä maalaijärjen käyttäjä.
Vaikka molemilla olisi mahdollisuus onnistua myös toisessa.

Tuen häntä oikeaan suuntaa ja hän taas tukee kirjallisuudessa minua sanojen hahmottamisessa.

Olemme vastakohtia mutta määränpää sama.

valtakunta kirjoitti:

Minä tunnistan mutta ukolle kun sanon asioita se tulee joskus viikon kahden päästä ymmärtämään asian. Pieninä paloina. Silloin sanon enkö sanonut. Hän vaan nauraskelee niin sanoit.

Lopulta hänellä on myös valtava tahto uhmata ja itsekin tiedostaa. Lapsien uimiset käytin hienosti ja hengissä pärjättiin. Mutta ukkosenikin sanoi että varmasti puolet hukkuisi jos hän veisi.

Olemme tiedostaneet toistemme heikkoudet ja vahvuudet. Olen käytännöllinen hän taas järjestäitymisempi.
Hän ajoissa, minä myöhässä.
Hän pystyy tekemään enemmän nopeammin ei niin tarkastimut sinne päin.
Minä hitaasti ja harkinnalla ja pyrin täydellisyyden tulokseen.
Hän kirjaviisas minä maalaijärjen käyttäjä.
Vaikka molemilla olisi mahdollisuus onnistua myös toisessa.

Tuen häntä oikeaan suuntaa ja hän taas tukee kirjallisuudessa minua sanojen hahmottamisessa.

Olemme vastakohtia mutta määränpää sama.

Tukee pienissä asioissa, jotka helpottaa. Mutta sama ongelma on jos toinen tehnyt aina niin tuntuu vaikealta jatkaa mihin toinen jäänyt.😍

Aina minä parannan mutta yhtä äkkii tilanne muuttuu joku muu ei kestä tahtiani.

valtakunta kirjoitti:

Tukee pienissä asioissa, jotka helpottaa. Mutta sama ongelma on jos toinen tehnyt aina niin tuntuu vaikealta jatkaa mihin toinen jäänyt.😍

Aina minä parannan mutta yhtä äkkii tilanne muuttuu joku muu ei kestä tahtiani.

Toinen on että poltan itseni loppuun.

valtakunta kirjoitti:

Toinen on että poltan itseni loppuun.

Selkä ei enää reistaa pahasti pystyn tekeen jo vatsalihaksii ja kyykkyjäkin tein eilen. Oon niin hyvällä päällä siitä.

valtakunta kirjoitti:

Minä tunnistan mutta ukolle kun sanon asioita se tulee joskus viikon kahden päästä ymmärtämään asian. Pieninä paloina. Silloin sanon enkö sanonut. Hän vaan nauraskelee niin sanoit.

Lopulta hänellä on myös valtava tahto uhmata ja itsekin tiedostaa. Lapsien uimiset käytin hienosti ja hengissä pärjättiin. Mutta ukkosenikin sanoi että varmasti puolet hukkuisi jos hän veisi.

Olemme tiedostaneet toistemme heikkoudet ja vahvuudet. Olen käytännöllinen hän taas järjestäitymisempi.
Hän ajoissa, minä myöhässä.
Hän pystyy tekemään enemmän nopeammin ei niin tarkastimut sinne päin.
Minä hitaasti ja harkinnalla ja pyrin täydellisyyden tulokseen.
Hän kirjaviisas minä maalaijärjen käyttäjä.
Vaikka molemilla olisi mahdollisuus onnistua myös toisessa.

Tuen häntä oikeaan suuntaa ja hän taas tukee kirjallisuudessa minua sanojen hahmottamisessa.

Olemme vastakohtia mutta määränpää sama.

Mutta tuohon kuulosti hyvältä. Kyllä te yhdessä pärjäätte :)

elisakettu kirjoitti:

Mutta tuohon kuulosti hyvältä. Kyllä te yhdessä pärjäätte :)

Joskus se oli paljon hitaampaa että upposi mitä sanoi😂 sen vuoksi 7vuotta hulluutta kriisiä ne suhteen alut.

Mutta kyllä me pärjätää kunhan toi nyt tuosta ryhdistyisi tai ollaan molemmat sie turvallaan.

Kiitos kauniista sanoista ja levollisia unia YöPerhonen.

Ensisijaisesti olen pelkkä palstakirjoittaja kuten tähänkin asti. Mun koti taas on... :)

Erinäisten sattumusten vuoksi on hieman aikaakin.

elisakettu kirjoitti:

Kiitos kauniista sanoista ja levollisia unia YöPerhonen.

Ensisijaisesti olen pelkkä palstakirjoittaja kuten tähänkin asti. Mun koti taas on... :)

Erinäisten sattumusten vuoksi on hieman aikaakin.

Sait juopottelun takia kenkää töistä?

Ikis..M kirjoitti:

Sait juopottelun takia kenkää töistä?

Älä nyt innostu :-D Siksi toisekseen, näin varmaan annoin ymmärtää kommentissani dyykkikselle.

Kai tätä teen litkimistä voi juopotteluksi sanoa. Ja kohta varmaan tulee potkutkin jos olo ei ala kohentua.