Rakkaus toiseen sukupuoleen?
Mikä ihmismielessä siihen vaikuttaa? Helppo vastata, vai onko?
Kuvitellaan tilanne, että me kaikki olisimme sokeita ja äänialakin olisi samanlainen.
Mikä itseasiassa on se toinen sukupuoli johon rakastumme? Lihaa, verta ja hormoneja?
Mikä ihmismielessä siihen vaikuttaa? Helppo vastata, vai onko?
Kuvitellaan tilanne, että me kaikki olisimme sokeita ja äänialakin olisi samanlainen.
Mikä itseasiassa on se toinen sukupuoli johon rakastumme? Lihaa, verta ja hormoneja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ihmislajin pienin yksikkö on kaksi ihmistä." (- Jean-Luc Godard)
Rakkautta voi myös miettiskellä vaikkapa Kahlil Gibramin sanoin:
"Puhdistin huuleni pyhällä tulella puhuakseni rakkaudesta.
Mutta kun avasin huuleni en löytänyt sanoja.
Kun olin tietämätön rakkaudesta, minulla oli tapana laulaa siitä lauluja.
Mutta kun opin tuntemaan rakkauden, sanat suussani olivat vain pelkkä hengähdys ja ääni rinnassani muuttui syväksi hiljaisuudeksi".
Sanotaan, että kyllä se luonto tikanpojan puuhun vetää.
Kehen tai mihin rakastumme? Mikä saa rakastumaan juuri häneen? Kai syy on ihan biologiassa. ihmisessä on luonnon ohjailema koodi ja minkä siili piikeilleen mahtaa. Hait nyt telepaattista selitystä, mutta syy on solumassassa (mikä ei sulje pois telepatiaa). Lihaa verta hormoneja ja sähköimpulsseja ne tuottavat mielemme ja tietoisuutemme ja rakkaus on tietoisuuden tila.
Rakastuessaan ihminen tulee riippuvaiseksi toisesta ihmisestä. Rakastetun lähellä oleminen tuottaa hyvää oloa ja kaukana hänestä oleminen tuottaa masennusta. Joku taisi kuvata rakastumista suloiseksi pistoksi sydämmessä.
tiedät kaiken, ja tieteellisesti osaat myös hyvin kertoa.
silti joko et koskaan uskaltanut antautua rakkauden vietäväksi tai olet vieläkin jostain katkera, onko näin?
Ehkäpä olen totaalisesti väärässä jos sanon että rakkaus avaa oven tuntemattomaan myös sinussa, tilaan, missä ei tieteellä pärjää, ja kuvailija tästä kokemuksesta ei ole "joku" vain.
Rakkaus on ovi riippumattomuuteen, koska todella rakastaessaan myös olet yksin, ole hyvä.
rakkaudessa ei pärjää järkeilemällä. Ihmisten voimakkaat ja oikuttelevat tunteet ovat rakkauden maailma, jossa kaikki on sallittua. Jokin biologinen vietti ajaa ihmistä yksi-aviosuuteen ja kun tämä olematon kirjaamaton sääntö rikkoutuu pääsee helvetti irti. Rakkaus ja viha ovat sukulaisia toinen menetetty toinen saavutettu. Tunteet kun menevät järjen edelle syntyy toiveita pelkoa katkeruutta ja onnea. Koitamme maksimoida onnen emmekä kestä suuren onnen jälkeistä isoa krapulaa, kaikki hyvä kun loppuu aikanaan ja väliaikaista kaikki on vaan. Eläkäämme hetkessä ja seikkailussa voihan sen onnen niinkin saavuttaa. Ehkä elämässä pitäisi saavutta tila missä hallitsee, mutta antaa tilan myös huokutuksille ja seikkailulle, tai uskaltautumalla välillä pois hallitsemaltaan linnakkeelta.
Pyrin vain puolueettomasti tarkastelemaan asiota en muuta. Ja se joku taisi olla mika valtari, mutta en muista oliko. Mieleeni jäi vain hyvä kuvaus