Vaivannut nyt jo jonkin aikaa tämä asia. Toive olisi saada se ensimmäinen seurustelusuhde edes. En ole kaunis, en seksikäs, small talkissa ihan tahmea, enkä tiedä, mistä miehille pitäisi edes puhua. Juttu takeltelee usein jo siihen, että minulla ei useinkaan ole ns. mitään sanottavaa. En joko osaa vastata tai minulla ei ole mielipidettä asiaan/aiheeseen. Jos taas jotain yhteistä jutun juurta löytyy, niin mies päätyy olemaan minulle vain kaveri. En tiedä saako tästä kukaan nyt kiinni.
Lapsena ja teininä olin poikatyttö ja nyt kun on muuttanut jo omilleen, löytää niitä miehiä jotka ovat kiinnostavia niin en osaakkaa jutella ja olla, enkä ainakaan naisellisuudellani ketään houkuttele. Naisellisesti pukeutuminen ja sellainen tietynlainen oleminen on jotenkin ahdistavaa, kun en ole siro ja sievä. Muotoja kyllä löytyy, mutta siinäpä se.
Enpä kyllä sen puoleen ole kovin itsevarma siitä, osaisinko ottaa hellyyttä vastaan. Jo oman äidin halaaminen tuntuu väkinäiseltä ja vastenmieliseltä. Vielä kamalampaa on, jos joku tulee kehumaan jostakin. On minua sanottukin seksikkääksi ja söpöksi yms... mutta sisältäni kumpuaa tuolloin vain pakoreaktio. Voitte vain kuvitella, miltä ajatus seksin harrastamisesta tuntuu.
En oikeastaan edes usko, että tässä maailmassa on ketään, joka voisi rakastaa minua romanttisessa mielessä. Siksi suojelen itseäni.
Emotionaalinen estyneisyys ja epävarmuus. Näillä eletään tämä elämä. Kiva jo tässä vaiheessa itkeä tätä. Pitkä matka vielä edessä kait. Ja niin, olen 19-vuotias. Potkikaa vain pois palstalta, olenhan vain kakara.
Ps. En tullut kysymään neuvoa, enkä hakemaan lohtua. Varsinkaan en halua kuulla noita "Kyllä sä vielä tapaat jonkun johon vaan rakastut ja ah ihanaa!"- höpinöitä. Täytyy vaan purkaa tätä johonkin, kun surettaa, enkä tiedä miten parantaa tilannetta.
Lapsena ja teininä olin poikatyttö ja nyt kun on muuttanut jo omilleen, löytää niitä miehiä jotka ovat kiinnostavia niin en osaakkaa jutella ja olla, enkä ainakaan naisellisuudellani ketään houkuttele. Naisellisesti pukeutuminen ja sellainen tietynlainen oleminen on jotenkin ahdistavaa, kun en ole siro ja sievä. Muotoja kyllä löytyy, mutta siinäpä se.
Enpä kyllä sen puoleen ole kovin itsevarma siitä, osaisinko ottaa hellyyttä vastaan. Jo oman äidin halaaminen tuntuu väkinäiseltä ja vastenmieliseltä. Vielä kamalampaa on, jos joku tulee kehumaan jostakin. On minua sanottukin seksikkääksi ja söpöksi yms... mutta sisältäni kumpuaa tuolloin vain pakoreaktio. Voitte vain kuvitella, miltä ajatus seksin harrastamisesta tuntuu.
En oikeastaan edes usko, että tässä maailmassa on ketään, joka voisi rakastaa minua romanttisessa mielessä. Siksi suojelen itseäni.
Emotionaalinen estyneisyys ja epävarmuus. Näillä eletään tämä elämä. Kiva jo tässä vaiheessa itkeä tätä. Pitkä matka vielä edessä kait. Ja niin, olen 19-vuotias. Potkikaa vain pois palstalta, olenhan vain kakara.
Ps. En tullut kysymään neuvoa, enkä hakemaan lohtua. Varsinkaan en halua kuulla noita "Kyllä sä vielä tapaat jonkun johon vaan rakastut ja ah ihanaa!"- höpinöitä. Täytyy vaan purkaa tätä johonkin, kun surettaa, enkä tiedä miten parantaa tilannetta.
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Lapsena ja teininä olin poikatyttö ja nyt kun on muuttanut jo omilleen, löytää niitä miehiä jotka ovat kiinnostavia niin en osaakkaa jutella ja olla, enkä ainakaan naisellisuudellani ketään houkuttele."
Kuulostaa erittäin tutulta, mä olen ollut aina poikatyttö, vaikka ei se enää näykään kilsan päähän.
Mitä tähän saa sanoa, jos ei saa lohduttaakaan? :O
Oletko harkinnut terapiassa käyntiä? Siellä voisit viisastua tilanteesi suhteen.
En ole ihminen joka lupailisi parisuhteita muille mutta sen voin luvata että itsetuntosi vielä kehittyy kun kasvat aikuiseksi ja sinusta tulee paljon itsevarmempi ja siksikin onnellisempi kuin nyt. :)
Itsetunto ei kehity aikuisena yhtään miksikään jos ulkopuoliset ei muuta asennettaan sinuun. Ja tuo on fakta. Puhu asiasta vasta sitten jos olet itse kärsinyt huonosta itsetunnosta ja nyt en tarkoita mitään "kun se kovispoika mut jätti kasilla niin menetin itsetuntoni mut onneks sen koviksen kaverin sain iskettyä niin itsetuntoni palas"
Terapiat eivät ole tie silloin jos toiset kohtelee huonosti. Esim rumille ätmeillehän tarjotaan aina vittuunnuksissaan ja ylimielisyyttään "mene terapiaan" korttia koska sillä halutaan alentaa ihminen entisestään torakan tasolle korostaakseen vastaajan omaa erinomaisuuttaan.
No ehkä itsevarmuus on se mikä kasvaa iän myötä. Joskus 40v viimeistään huomaa sen.
On asioita joihin me emme pysty vaikuttamaan (toiset kohtelee huonosti) mutta sen me päätämme ihan itse miten suhtaudumme asioihin joihin emme voi vaikuttaa. Ja jos on vaikeuksia käsitellä ikäviä asioita niin sillon terapia on ihan paikallaan.
Tuu papan luokse niin tehdään susta nainen
Poikatytöt ovat monelle meistä miehistä kiehtovia, vaikka samalla voimme pelätäkin naisia, jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin miten naisten yleisesti odotetaan käyttäytyvän. Voi olla aika vaikea, varsinkin sinun ikäisten poikien ilmaista kiinnostustaan. Ei kai tässä muuta voi sanoa kuin että jokaisen on oltava vain oma itsensä ja luotettava siihen, että tulee rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Ja seksin kanssa ei oikeasti ole mitään kiirettä, kyllä sitä ehtii harrastamaan turvallisen kumppanin kanssa.
sinun täyttyy saada miestä eli päästä kikkelin makuun elikkä mene tinderiin ja hommaat miehen joka antaa kunnolla kikkelii ja sen jälkeen pyydät tinderistä miehiä antamaan kunnolla kikkeliä mutta se vaara tinderissä on että tinderimiehet osaa panna niin livestä et koskaan löydä sen jälkeen parempaa panijaa kuin tinderistä ja siihen jää koukkuun voi tulla ammattikin mutta lääke on kikkelin puute eli kerran kun saat kikkelii niin sen jälkeen osaat olla miesten kanssa ja sen jälkeen jopa vaaditkin joka päivä kikkelii tai vaikko pimpin puute jospa tykkäätkin naisista
Ohjeeksi antaisin elämisen, harrasta ja tee juttuja joista nautit.
Sä tarviit elämänkokemuksia ja onnistumisia.
Sinä olet nainen, kerro vain mihin halukkaat miehet tekevät jonon. Tarvitsetko kenties kehuja? Olet täydellinen juuri tuollaisena, ihana ja herkkä nainen.
Tuo on muuten juurikin aivan totta. Ihminen kun on sellainen kun on, niin ei huijaa muita ja on parasta lajissaan.
Yksi asia minua toisinaan häiritsee. Hymy!
Hymyilkää ihmiset. Se antaa myönteisen kuvan.
Harrastukset ovat hyviä, koska niissä tulee tekemisiin ihmisten kanssa ja niissä usein on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä täydennystä. Osa sosiaalista harrastuksen lisäksi, osalle se on katkaisuhoitoa arkielämästä, että olisi jotain muutakin.
Mutta hymyilyä kannattaa kokeilla. Vaikka varovastikin. Ihminen on usein parhaimmillaan hymyillessään, vaikka ei olisi meikkiä tai edes tukka kammattu.
Jokaisella on jotain sanottavaa ja puhuttavaa. Hyväksy itsesi sellaisena kun olet ja laske rimaa ätmi tasolle niin löydät jonkun mukavan miehen. Uskolla ei ole paljoakaan tekemistä tässä elämässä, vain teot ratkaisee. Ala vaikka bodaamaan niin saat itseluottamusta ja hyväksy myös ne muut miehet jotka eivät näytä komeilta.
Olet vielä keskenkasvuinen ja aikuistuminen on kivikkoinen polku. Myötätuulta matkallesi.
Ei tarvitse sanoa mitään. Olen haekinnut terapiaa, mutta en tiedä kenen puoleen kääntyä asian kanssa. Opiskelujen puolesta olen terveydenhuollossa kiinni, mutta kun asia ei ole koululiitännäinen mitenkään, niin tuntuu jotenkin arveluttavalta keskustella näistä asioista. Tulen kuitenkin lokeroiduksi iän puolesta vain kasvukipuiseksi. Perheeni on jäänyt etäiseksi hyvästä lapsuudesta huolimatta ja läheisiä ystäviä ei oikein enää ole (jäivät kotikaupunkiin). Eli heistäkään ei ole oikein tukea. Tyhmää tyrmätä kaikki tarjotut apukeinot, tiedän. Vaikeaa. Tosin tuolta opiskelijaterveydenhuollosta voisi kysäistä, josko sieltä jotain apua saisi. En kuitenkaan haluaisi, että perhe tai koulu saa tietää näistä jutuista, niin olisi kiva jos olisi joku muu vaihtoehto.
Kiitos kuitenkin rohkaisevista sanoista <3
Ps. Juuri siksi en ole liittynyt tindereihin tai muihin, kun tiedän että sieltä haetaan vain seksiä ja muuta hetken huumaa
Kun+olet+täysi-ikäinen+niin+voit+kouluterveydenhuollossa,+terveysasemalla+tai+yksityisterapeuteilla+puhua+asioistasi+100+%+luottamuksellisesti.+He+eivät+voi+kertoa+asioitasi+eteenpäin.+
Palstatohtori 12121212 ei näe potilaassa mitään peruuttamatonta ongelmaa. Sopiva ikä, ilmeisesti mukiinmenevä ulkonäkö. Ujoudesta pääsee eroon harrastamalla ja etsimällä työn jossa tapaa ihmisiä.
En ole havainnut etteikö poikatytöille olisi kysyntää. Ainoa ongelma on siinä että kun nainen on tyttömäinen, hän haluaa miehekkään miehen (vastakohdan)...ja kun nainen on poikamainen, haluaakin hän vielä miehekkäämmän miehen (samanlaisen).
No, niitä kaikista miehekkäimpiä miehiä ei riitä kaikille. Ja yleensä ne joita ap tietysti haluaa, eli raamikkaat/rotevat (koska sirolta näyttäminen miehen rinnalla) jne tuppaavat haluamaan naisellisimpia naisia.
Poikatyttöihin sitten ihastuu ne poikatyttöjen mielestä liian neitimäiset pojat. Loogista: poikamainen tyttö, tyttömäinen poika, sopii yhteen ;)
Tämä ei itse asiassa ollut vitsi. Jos kerran sinulla on vaikeuksia ottaa hellyyttä vastaan, luultavasti sinulle sopisi hellä poika joka opettaa sen sinulle. Ei se raamikas jääkiekkojoukkueen kapteeni jota et kuitenkaan saa.
Tämä on ehkä suurin kompastuskivi. Kaikki muu selviää, kunhan tartut toimeen etkä jää kotiin jumittamaan.
"Poikatyttöihin sitten ihastuu ne poikatyttöjen mielestä liian neitimäiset pojat. Loogista: poikamainen tyttö, tyttömäinen poika, sopii yhteen ;)"
Jooh.. Ja tätä AP:n ei sitten Taas kannata Uskoa.. Mun Silmissäni kuten myös Empiiristen kokemusten pohjalta tuo on pelkkää Sontaa.. ;P
Tuon Sonnan Agendaa en jaksa nyt miettiä sen tarkemmin, eli miksi se on nyt tähän Ulottuvuuteen päätetty Ulostaa.. ;P
Ai silläkö sainkin miehen joka silittää vaatteensa. 😂
Ja tietää mikä on purjo.🤔
Minä en tiennyt mikä on purjo ,enkö silittänyt vaatteita. En osaa prässätä vai miksi sitä sanotaan.
Noh.. Kai kenestä vain saa väännettyä mitä vain, jos oikein haluaa.. Ei tuo ainakaan Musta ole mitenkään "NaisMaista", jos osaa Silittää jotenkin ja tietää jotain Ruuasta.. ;P
MiestenKoulussakin (intissä) on PalvelusPaikkoja, joissa Sun on Pakko Silittää LomaPukuun kuuluvat Asusteet tai et pääse Lomille ennen kuin Vaatetus ja sen Siisteys läpäisee Tarkastuksen.. ;P
Noh isän kasvattina, en opittu kuin elään poikamies boxissa ja joka mahdollisti myös sen epämääräisen vapautuksen "koulun käynnistä kun siskojen lapsia hoisin" koska lapsien kasvatus pienempänä auttoi sisareni ja olin vain yksin ja isä töissä.
ei ukko armeriaa käynyt sai vapautuksen mielenterveydellisistä syistä eli kuin tuhkimo osaa kun sisarensa pisti hänet, vaatteensa silittää. Tai koneen fiksaan tai sossunlappunsa viemään. Itse epäilin hänen suuntautumistaankin ja näin painajaisia myös miehen lähtevän miehen mukaan😂
Voi kun ihminen on tuntenut itsensä täysin roskaksi ja lapsena itseänikin nimitin siten kuin olisi hyvä lempinimi😰
Siskojen lapset piti mut elossa.
Sulla on kyllä ollut Aikast Rankkaa.. Mut onneksi osaat arvostaa sitä mitä sulla on ja osaat nauttia myös pienistä asioista.. Se on Taito ja Lahja, jota monella IhmisApinalla ei ole.. =)
Siis Kyllä isä otti 2v vanhemman sisaren takaisin kun löysi sen(äitini lähti salaa miehen matkaa) ja tulin niin iloiseksi.
Siskoni ei tykännyt minusta kun olin ripustautunut ja kiusasi minua ja pidin huolta siitä.Änkeytymällä sen ja poikkiksen väliin ettei ne tee mukeloita kun olivat juonut isän pontikkaa salaa. Ja muutti pois kun sai päättää asuuko missä, kun isä löysi emännän.
Noh mutta elämä on sellaista mitä on. Ei se niin rankkaa ole kun sain päivittäin kiitosta kun availin ovia opettajille.
"äitini lähti salaa miehen matkaa"
Yllättävän usein olen kuullut naisilta IRL elämässäkin, kun heidän äitillään on enemmän tai vähemmän karannut ns. "mopo käsistä".. Mut joo, sellasta Se On.. ;P
"Noh mutta elämä on sellaista mitä on."
Jeps, Pettymykset kuuluvat Elämään ja ElämäOn.. ;P
"Ei se niin rankkaa ole kun sain päivittäin kiitosta kun availin ovia opettajille."
=).. Niin kuin sanoin.. Osaat nauttia hetkistä ja pienistäkin asioista.. Ja osaat olla tyytyväinen siitä mitä on.. =)
Se otti esikoisensa ikäisen miehen.
=0.. Mut mua ei yllätä enää oikein mikään noiden outoilijoiden touhuissa.. Tuo kun ei ole "edes" vielä oudointa tiettyjen Yksilöiden touhuissa.. VoiElämä.. Jotkut IhmisApinat on oudoistakin oudompia.. ;P
Mites sinulla on mennyt kokonaisuudessa?
Noh, jos ei nyt lähetä sille linjalle.. Varsinkaan tälläisessä paikassa.. Kyllä mä aina välillä droppaan jotakin tännekin, mutta en ehkä enää niin avoimesti, kun joskus/jossain vaiheessa täällä ja IRL.. Virheistä oppii, että joillekin voi ja pystyy puhumaan asiasta, kun asiasta ja joidenkin kanssa ei.. Ja jotkut voivat käyttää kerrottuja asioita enemmän tai vähemmän Outoiluun ja Persestelyyn.. ;P
Se on kuitenkin täälläkin EriAsia kirjoittaa satunnaisilla rekkaamattomilla nimimerkeillä, kuin rekatulla.. Varsinkin jos ei ole Feikkaaja SonnanJauhaja tjmv.. ;P
Noh, jos ei nyt lähetä sille linjalle.. Varsinkaan tälläisessä paikassa.. Kyllä mä aina välillä droppaan jotakin tännekin, mutta en ehkä enää niin avoimesti, kun joskus/jossain vaiheessa täällä ja IRL.. Virheistä oppii, että joillekin voi ja pystyy puhumaan asiasta, kun asiasta ja joidenkin kanssa ei.. Ja jotkut voivat käyttää kerrottuja asioita enemmän tai vähemmän Outoiluun ja Persestelyyn.. ;P
Se on kuitenkin täälläkin EriAsia kirjoittaa satunnaisilla rekkaamattomilla nimimerkeillä, kuin rekatulla.. Varsinkin jos ei ole Feikkaaja SonnanJauhaja tjmv.. ;P
Juuh.. Rauhassa vaan.. Sulla ei ole mihinkään kiire, eikä kannata hätäillä Seksinkään suhteen.. Tutustu ensin rauhassa (sitten kun on sen aika) ja vasta sitten harkitse sen seksin ottamista mukaan suhteeseen, jos/kun Susta siltä tuntuu.. Älä suostu painostukseen tai muuhun outoiluun.. Siitä tiedät, että mies on väärä, jos jotain painostusta tjmv. ilmenee.. Eli vain Omasta Halusta ja Valinnasta.. ;P
Sellainen mies on varmasti just Sulle hyvä, joka oikeasti siltä tuntuu, että Kemiat Kohtaavat.. MolemminPuolisesti Fyysisesti ja Psyykkisesti(Kun olet tutustunut Rauhassa ensin).. ;P
Yes! Näin se on!
Hyvä jos jollekin kelpas.. ;P
Kun ei kuitenkaan noilla jutuilla ole mikään kiire, eikä ole mikään pakko tehdä mitään ainakaan sen takia "Kun Muutkin" tjmv.. ;P
Helposti vain Satuttaa ja/tai Sekoittaa itseään, jos lähtee kiirehtimään/hätäilemään.. ;P
No en usko, että sä olet mikään menetetty sielu. Olet vaan epävarma itsestäsi ja ikääkin on vähän, että kyllä kerkeät sitä kokemuksen kautta saamaan lisää. Ihan takuulla. Pohdit minusta vaan vähän väärään suuntaan itseäsi. Monet meistä on itsestään epävarmoja ja toiset jää siihen olotilaan, jos lähtee jotenkin varsinkin vertaamaan toisiin.
Itse olen huomannut, että ihastun ja rakastun aina hiukan poikatyttömäisiin naisiin. En ole tietoisesti sellaista hakenut, mutta nykyinenkin on sanonut sellainen olleen nuorempana ja vaikka minä näen hänet seksikkäänä ja todellisena naisena, niin edelleen hän ei ihan täysin rinnoin ota sitä ihan suoraan vastaan. Se on varmaan naisille sisäänrakennettu juttu. :D
Olen muutamalla naiselle sanonut, että maailmassa juuri sinä olet maailman paras olemaan sinä. Ei sinun tarvitse mitenkään muuttua, vaan hyväksy itsesi tuollaisenaan ja ole siitä ylpeä. Voisin vaan kuvitella, mitä sinäkin vielä kerkeät rakentamaan itsellesi elämäsi aikana, kunhan vaan arvostat itseäsi ja sitä tulevaa miestäsi, joka ymmärtää sinun ainutlaatuisuutesi.
Voin sun kaa kirjoitella lisääkin täällä ja mielellään pohdin asioita sunkin kanssa, enkä mä täällä kirjoittele vaan jonninjoutavaa jargonia, että sanon asiat aikalailla suoraan. Joko sä haluat oikeasti jonkun elämänkumppanin tai sit et. Siinä ei oikeastaan välimuototapausta ole. Se pitää muistaa. :)
Ei sinulla mitään todellisia ongelmia ole. Olet liian ujo etkä uskalla lähestyä muita ihmisiä. Luultavasti olet myös nirso eikä sulle kelpaa muut kun ne komemmat pelimiehet. Naiset on kaikki samanlaisia ja ne haluaa niitä samoja suosittuja pelimiehiä
Mikä ongelma? Tuohan on oikein siedettävä kokonaisuus ja sinulla on ihan mainio itsetuntemus joten vaikutat sikäli luotettavalta ja uskottavalta. Sua nyt ei vaan "isketä" kuten romantiikannälkäistä muikkelia, vaan tutustuminen ja yhteinen juttu varmaan löytyy vähän toisella tasolla.
Ja mitä noihin ruumiillisen kanssakäymisen muotoihin tulee... sitten kun löytyy joku jonka kanssa se tuntuu hyvältä se tuntuu sitten hyvältä. Luultavimmin suurin ongelmasi on sitten että pystytkö pikkuisen siirtyä mukavuusalueeltasi pois kokeilemaan noita juttuja - jos pystyt niin sitten opit hyvässä seurassa mikä siinä on kokemisen arvoista.
Hyvin inhimilliseltä tapaukselta vaikutat, se on ihan hyvä niin.
Välillä tulee näitä heikoimpia hetkiä. Onneksi on nämä anonyymit palstat ajatusten purkua varten! Asia vaivaa kyllä vielä pitkään, vaikka olen päättänyt, että jos jotain on tapahtuakseen se myös tapahtuu. Tavalla tai toisella.
En mielestäni pidä yllä minkäänlaista "rimaa". Jos joku on kiva tyyppi, hän on kiva tyyppi. En tiedä, minkälaisia ominaisuuksia oikeasti toivon mieheltä. Ehkä se on osasyy siihen, miksi tuntuu vaikealta.
Olipa kiva lueskella vastauksianne :) Tuli edes vähän parempi mieli.
Voi kuulostaa tylsältä vastaukselta, mutta olet oikeasti vielä niin nuori, että älä murehdi tuollaista asiaa kuin sen ensimmäisen seurustelusuhteen puuttuminen :) Itse tapasin ensimmäisen kunnon poikaystäväni 21-vuotiaana, melkein 10 vuotta sitten.
Keskustelutaito on täysin opittavissa oleva asia. Hanki harrastuksia, liity vaikka johonkin järjestötoimintaan ja tutustu ihmisiin. Keskustelua syntyy, kun osoitat olevasi toisesta ihmisestä kiinnostunut. Kuuntele toista, esitä kysymyksiä ja kerro myös itsestäsi, jotta toinen voi esittää myös sinulle kysymyksiä.
Kannattaa naisihmisenä panostaa edes jonkin verran ulkonäköön. Mieti mikä tyyli olisi eniten omasi. Kokeile vaatteissa eri värejä ja sävyjä ja sovita eri mallisia vaatteita, jotta tiedät mikä omalle vartalollesi on paras. Opettele myös meikkaamaan ja laittamaan hiuksia. Ei tarvitse olla Instagram-kulmameikkejä, tekoripsiä tai hiustenpidennyksiä, luonnollinen tyyli on usein paras. Huoliteltu ulkonäkö tuo itsevarmuutta ja ulkonäöstä tehdään nopeasti johtopäätöksiä :)
Hellyyden antaminen ja vastaanottaminen tulevat sinulta luonnostaan, kun tapaat sinua kiinnostavan henkilön. En minäkään vanhempiani halaillut ja kyllä silti osaan olla toisen lähellä.
Elät ihanaa ikäkautta. Älä murehdi turhaan, vaan nauti nuoruudestasi.
AP täällä. Kävin puhelemassa opiskelijaterveydenhuollossa, ei tullut mitään "jatko-toimenpiteitä" ja jotain se nainen kirjoitteli tietokoneelle. Vaikutti kyllä huolestuneelta ja nimitti ongelmaani alemmuuden tunteeksi. Oikeastaan tuntui aika hyvältä jutella jollekkin ulkopuoliselle ja itkeä ja kertoilla mieltä painavia asioita. Ei se silti poista tätä tiettyä tunnetta. Varmasti kaikki tuntevat tarvetta sille omalle rakkaalle jossain vaiheessa elämää... Nyt vain odotellaan uusia ihmisiä ja tilaisuuksia tutustua!
Kiitos tuesta ja kauniista sanoista kaikille teille ihanille<3
Milloin sua on kehuttu seksikkääksi?
Oho. Kuulostaa kovin tutulta tuo kirjoitus. Olet vähän kuin minä. Tosin minä olen nyt 25-vuotias ja päässyt tuon vaiheen yli. Olin myös lapsena poikatyttö. Lisäksi olin tyttöjen puolesta aina syrjitty joten se vaikutti itsetuntooni ihmissuhteiden kanssa. En kelvannut tytöille kaveriksi joten oletin ettei kukaan mies voisi minusta kiinnostua, koska ajattelin, että parisuhteeseen niitä vaatimuksia olisi vielä enemmän ja selvästi minussa oli jotain vikaa.
Minusta tuli kyllä siinä parikymppisenä melko tyttömäinen ja poikatyttövaihe jäi pitkälti pois. Kuitenkaan en osannut jutella pojille/miehille muutoin kuin kaverimielessä ja ihan yleisestikin olen todella huono small talkissa.
Kun sain opiskellessa kavereita niin nämä rohkaisivat minua olemaan itsekin aloitteellinen. Monet nuoret miehet eivät välttämättä uskalla aloitetta tehdä tai sitten tekevät aloittee"kaverimielessä", jolloin nainen ei ymmärrä mitä mies tahtoo. Minä ainakin kompastelin tämän kanssa. Oletin aina, että mies puhu minulle vain ystävällisyyttään.
En tiedä oletko jo opiskelemassa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun olet niin tilanne voi helpottaa. Opiskellessa löytää helpommin itsensä kaltaisia ihmisiä. Ota pieniä askeleita. Minä lopulta päätin kehittää itseäni aloitteellisemmaksi. Ihan pieniä juttuja vaan. Pyysin samassa opiskeluporukassa ollutta poikaa kahville. Ei meille kehittynyt suhdetta, mutta meistä tuli erittäin hyvät ystävät. Jos mies hakeutuu seuraasi niin hän todenäköisesti pitää sinusta ainakin jossain mielessä niin ehdota jotain tekemistä. Tuolla tyylillä minä löysin oman mieheni ja hyvä mies löytyikin :) Jos itse on aloitteellisempi, pystyy myös paremmin vaikuttamaan siihen millaisen miehen löytää.
Mutta ehdottomasti ei kannata ottaa mitään paineita. Ei kaikki aloita seurustelua vielä teini-iässä ja se voi olla hyväkin asia. Jää monta turhaa sydänsurua välistä. Minä kävin treffeillä ja seurustelin ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Ja nykyisen mieheni löysin 23-vuotiaana. Ei ole mikään kiire.
Ja pyh pah AP! Sinussa ei ole mitään vikaa, kun itsetuntemuksesi on noinkin hyvä! Nyt vaan pää pystyyn ja tee elämästäsi mielenkiintoista ja itsellesi merkittävää. Pian huomaat, että elämääsi virtaa uusia ihmisiä ja sosiaalistut :) Kenties sieltä sitten löytyy se kiva poika, jonka kanssa tekee mieli halia ;) <3