mulla on 17 vuotias poika, jolla epäilen aspergeriä. Mitähän täsä pitäs tehdä ja mihin ottaa yhteyttä? Tähän asti olen vain hyväksynyt tosiasian että poika nyt vaan on erilainen tyyppi, mutta entä kun aikuisikä koittaa? Antaako yhteiskunta olla erilainen?
asperger
mökö
121411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
neuropsykologille tai asiaan perehtyneelle psykiatrille.
Myöhäämpä olet liikkeelle lähtenyt,poika jo 17v...
ei anna ikävä kyllä olla erilainen. Riippuu paljon itsestä, miten paljon kestää.
Itse sain asperger dg:n 36 v. Sen jälkeen musta tuli vahvempi kestämään muiden arvostelu, naureskelu ym. Olen selainen kuin olen enkä muuksi muutu. Mitäpä siitä välitän mitä muut ajattelee vaan elän omaa elämääni.
Täältä voisit saada apua ja tietoa miten päästä as tutkimuksiin:
http://www.autismiliitto.fi/
Lue vaikka Biovitan sivuilta, www.biovita.fi, artikkelit-> autismi(sama tauti, eri vaikeusaste)katso myös tiomersaali ja karnosiini. Sitten tiedät mitä pitää tehdä. Kiinnostava artikkeli löytyy myös osoitteesta http://www.lewrockwell.com/miller/miller14.html
Erillaisuus on rikkaus.
ehkä oikeampi osoite.
Asperger- ja autismiliiton jäsenenä en ole saanut
sieltä kuin vertaisomaishenkilön puh.no:n
Kun soitin sinne, toinen samanlainen, mutta
mieshenkilö oli langan päässä.
AS-henkilöitä toki on yhteiskunnan jokaisella
oksalla, yliopistoväessäkin.
No hehän nyt pyörittelevät huvittuneina
peukaloitaan tyyliin:dg ei välttämättä muuta
mitään Eli
Myös asperger on aspergerille susi.
Uuuuuuu uuuuuuu!
mua kiinnostais että miten diaknoosi tehdään? joutuuko laukkaamaan kauankin jossakin vastaanotolla?
Isoissa aluesairaaloissakin on neurologi-osastonsa.
Hiukan kuin testijuttuja.Muutaman kerran joutuu
käymään.
Luulisin, että dg. selvittää epäilysi pojan
oireiluista.
Minulle as-dg antoi elämälle uutta suuntaa.
Selvisi, ettei erilaisuuteni ole oma, eikä
vanhempienkaan syy.
...niin lue Liisa Laukkarisen kirjoittama kirja Yhden asian mies. Kirja kertoo kirjailijan omasta pojasta, jolla siis on aspergerin sybdrooma.
Miten ajattelit käyttää sitä tietoa siitä onko vai eikö asp?
Eikö huonot henkiset ominaisuudet ole huonoja henkisiä ominaisuuksia, riippumatta siitä mikä diagnoosi niillä sanotaan olevan?
Onko Osama bin Ladenilla, Abu musab-al Zarqawilla tai Mohammed Attalla joku diagnoosi ja vaikkei olekaan, eivätkö he ole joka tapauksessa huonoja ihmisiä henkisistä syistä?
Olen kuullut mediasta lähinnä tämmöisiä selityksiä mitä joku kirjoitti tähän viestiketjuun:
"Selvisi, ettei erilaisuuteni ole oma, eikä
vanhempienkaan syy. "
Sitä voisi tutkia mistä tahansa henkisistä ominaisuuksista, että onko se oma tai vanhempien "syy". Voi tutkia onko se koulun, median, tuttujen, kaverien, sisaruksien, vanhempien, infektioiden, raskausaikaisen biokemian, ympäristömyrkkyjen vai DNA:n "syy", missä tahansa kombinaatiossa.
Huonoja henkisiä ominaisuuksia voi yrittää kohentaa, kompensoida tai muuten ottaa huomioon, riippumatta siitä onko keksitty jotain diagnoosia ja kutsutaanko sitä huomioon ottamista hoidoksi vai itsensä kehittämiseksi.
Henkisten ominaisuuksien huonouden aste ei sinällään kerro sitä onko psykologia tieteenä oikeilla jäljillä nimittäessään jotain ominaisuusrypästä sairaudeksi.
Pahoin pelkään ettei psykologiatiede keksi nimityksiä vain tieteellisin perustein, vaan myös psykologisin perustein eli mm. jotta ihmiset voisivat sanoa ominaisuusryppäästään kuten se lainaamani sanoi.
Neutraalemmissakin tieteissä - kuten antropologia ja paleontologia - on tiettyjä metodologisia ongelmia käsitteenmuodostuksessa.
Oispahan selitys pojan käytökselle. Minä olen hyväksynyt aina ihmisten erilaisuuden. Olis aika tylsää, jos kaikki ois samanlaisia.
Pojalla ois dg:n ansiosta varmaankin mahdollisuus saada jotakin kuntoutusta tms. Viranomaisille ei riitä, että äiti kertoo pojan olevan erilainen nuori.
Koulussa mm. liikuntatunnilla on moitittu laiskaksi. Poika ei kertomansa mukaan vain yksinkertaisesti tiennyt mitä pitää tehdä.
ainakin helpotti tietää, etten olekaan hullu, skitsofrenikko, persoonalliuushäiriöinen tms. enkä kykene muuttumaan radikaalisti, vaikka itse haluaisinkin. Täytyy vaan hyväksyä, että on tälläinen kuin on.
Enkä sittenkään koulussa ollut tahallani itsepäinen, laiska ja hankala niin kuin opettajat väitti. Ja on muuten helvetin rasittavaa, kun porukka luulee vajaa älyiseksi, siksi että ymmärrät asioita erilaille kuin ne.
As on neurologinen juttu, ei psyykkinen vaikka se laittaakin as henkilön käyttäytymään kuin persoonallisuushäiriöinen tai skitsofrenikko, kuten jo edellä mainitsin. As on siis aivojen kehityshäiriö.
Jos et tiedä, miten käyttäytyä, on hieman hankala muutta käyttätymistä tai jos et kykenen "lukemaan" toisen kehon kieltä, niin ei se opettelu niin vain käy; yritetty on. En esim. ymmärrä vihjeitä. Tosin opin, että tuo vihjailu voisi tarkoitta tuota tiettyä, mutta vihjeitä on niin paljon kuin ihmisiäkin. En ymmärrä enkä itse käytä oikeastaan ollenkaan kasvon ilmeitä. En kykenen erottamaan onnelista ja ivallista naurua ja taas ymmärrän ihmisiä väärin. Mulle on melkein mahdottomuus tunnistaa ihmisten kasvoja, joten en siis myöskään tervehdin vastaan tulevia "tuttuja" ja sitten ne luulee, että olen ylimielinen.
Oleko itse as?
Mulla on myös hankaluuksia kasvojen tunnistamisessa. oon oppinu tervehtimään tyyppejä jotka mua tervehtii, vaikka mulla ei oo hajuakaan ketä ne on. Kerran kaupassa joku tuli kyseleen kuulumisia ja poriseen niitä näitä, minä vaan kuuntelin ja koko ajan mietin, että pitäskö mun tuntea tuo kaveri.joskus moikkaan ihan huvikseen tuntemattomia ja katson miten ne reagoi(heh heh). Small talk:a en harrasta, koska se on typerää turhan puhumista.
Onko mulla asp? Empä tiedä ja vaikka oliski niin mitäpä siitä. mulla on yks ystävä, joka tuntee mun ajattelutavan ja se riittää mulle.
Asperger-oireet: huomattava kömpelyys, sujuva kielenkäyttö mutta huono sosiaalinen tietoisuus, kyvyttömyys pitää yllä sos.suhteita, voimakkaat yksilölliset kiinnostuksenkohteet ja vaikeudet ei-verbaalisessa viestinnässä.
Kannattaa varata aika neuropsykologilta.