Niin, siis naiset, huomioitteko miehiä? Miten? Oletteko kiinnostuneet persoonasta, ymmärrättekö että mies saattaa tykätä ja paljon kehuista, pienistä huomion osoituksista, kauniista sanoista ja vilpittömästä mielenkiinnosta häntä, hänen elämää ja tarpeita sekä tunteita kohtaan. Lähinnä mielenkiinnolla vain kysyn. Entä, jos et ole romanttinen, olisitko valmis opettelemaan jos se tekis kumppanisi iloiseksi?
Itse kun oon toisesta kulttuurista, niin mä tiiän, etten pidemmän päälle voi olla suhteessa jossa nainen ei osaa ilmaista tunteita, puhua niistä, olla välillä romanttinen ja vilpittömästi kiinnostunut minusta muullakin tavoin, kuin seksuaallisesti. No mie tutustuin "vahingossa" naiseen, jonka kanssa olen viettänyt lenkkeillen ja jutellen muutama ilta. Nainen on muuten mukava ja pidän hänestä, mutta kun juteltiin romantiikasta, niin hän on näissä tosi huono :(. Mietin, että pystyykö ihminen oppimaan, jos haluaa vai onko se silloin väkisin väännettyä "romantiikkaa" toisen miellyttämiseksi... Nainen kyllä kertoo kovasti pitävänsä minusta ja kiitti että kerroin näistä ajatuksista, mutta mua arveluttaa :/ onko se kuitenkin vain niin, että ihminen joko on toisista kiinnostunut tai sitten haluaa vain suhdetta suhteen vuoksi?
Ku itselläni on sitä kahden avioliiton ja yhden seurustelun kokemusta, niin haluaisin et jos nyt johkin suhteeseen ryhdyn, se ois viimeinen se... ja ku toinen aviovaimoistani ja seurustelukumppani olivat äärettömän kiinnostuneet minun maailmastani, mutta samalla erittäin kontrolloivia, kiukkuisia, epätasapainoisia ja mustasukkaisia draamakuningattaria ja toinen aviovaimoni ei millään tavalla ihmisistä ja heidän sisäisestä maailmasta ollut kiinnostunut, ns tylsähkö nainen, mutta rauhallinen, hyväksyvä ja "stabiili". Niin kysyisin täällä...
Onko olemassa naisia, jotka olisivat miehen alapään lisäksi kiinnostuneet myös hänen yläpäästä ja sen sisällöstä, olisivat huomavaisia, romanttisia, mutta samalla stabiileja ja rauhallisia... eikä mustasukkaisia... kun kavereitakin kun kuuntelen, tarinoissa on aina joko romanttinen epätasapainoinen tai "arkinen" stabiili... niin onko ns sekoituksia olemassa 😂 kannattaako viel oottaa, vai heittää hanskat tiskiin ja muuttua homoksi 😂😂😂
Itse kun oon toisesta kulttuurista, niin mä tiiän, etten pidemmän päälle voi olla suhteessa jossa nainen ei osaa ilmaista tunteita, puhua niistä, olla välillä romanttinen ja vilpittömästi kiinnostunut minusta muullakin tavoin, kuin seksuaallisesti. No mie tutustuin "vahingossa" naiseen, jonka kanssa olen viettänyt lenkkeillen ja jutellen muutama ilta. Nainen on muuten mukava ja pidän hänestä, mutta kun juteltiin romantiikasta, niin hän on näissä tosi huono :(. Mietin, että pystyykö ihminen oppimaan, jos haluaa vai onko se silloin väkisin väännettyä "romantiikkaa" toisen miellyttämiseksi... Nainen kyllä kertoo kovasti pitävänsä minusta ja kiitti että kerroin näistä ajatuksista, mutta mua arveluttaa :/ onko se kuitenkin vain niin, että ihminen joko on toisista kiinnostunut tai sitten haluaa vain suhdetta suhteen vuoksi?
Ku itselläni on sitä kahden avioliiton ja yhden seurustelun kokemusta, niin haluaisin et jos nyt johkin suhteeseen ryhdyn, se ois viimeinen se... ja ku toinen aviovaimoistani ja seurustelukumppani olivat äärettömän kiinnostuneet minun maailmastani, mutta samalla erittäin kontrolloivia, kiukkuisia, epätasapainoisia ja mustasukkaisia draamakuningattaria ja toinen aviovaimoni ei millään tavalla ihmisistä ja heidän sisäisestä maailmasta ollut kiinnostunut, ns tylsähkö nainen, mutta rauhallinen, hyväksyvä ja "stabiili". Niin kysyisin täällä...
Onko olemassa naisia, jotka olisivat miehen alapään lisäksi kiinnostuneet myös hänen yläpäästä ja sen sisällöstä, olisivat huomavaisia, romanttisia, mutta samalla stabiileja ja rauhallisia... eikä mustasukkaisia... kun kavereitakin kun kuuntelen, tarinoissa on aina joko romanttinen epätasapainoinen tai "arkinen" stabiili... niin onko ns sekoituksia olemassa 😂 kannattaako viel oottaa, vai heittää hanskat tiskiin ja muuttua homoksi 😂😂😂
Vastaukset 31
Vanhimmat
Se on ihan horoskoopista kiinni millanen ihminen on. Ja kotiolot toki vaikuttaa, halailtiinko kotona yms
Ei ihmisen perusluonnetta voi muuttaa, itse olen parantumaton romantikko ja varmasti sellaisena kuolen.
Horoskooppi määrittelee naisen.
Siinäs kuulitte ätmit. Ei ihmisen perusluonnetta voi muuttaa. Emme siis saa pillua koskaan
Minä huomion kyllä kumppaniani. Enkä ole mustasukkainen. Enkä jäkätä. Olen romanttinen. Stabiili ja sitoutuva. Minua kiinnostaa myös miehen pään sisältö, suuresti. Jopa enemmän kuin hänen alapää.
Vielä ku löytäs itekki tollasen nii ois kiva
Löydät ihan varmasti sopivan naisen itsellesi :) olet mukava kirjoitustesi perusteella :)
Minun vaimoanikin kiinnosti minun pääni sisältö, jopa liiallisuuksiin asti.
Jatkuvat ristikuulustelut meni liian pitkälle.
Ristikuulustelut? Olikohän mustasukkainen?
Ensimmäiset vuodet se oli ihan sairasta, kaikki mun frendit sanoivat että heitä menemään se nainen.
Olen pahoillani puolestasi. Mustasukkaisuus raastaa hermoja, tiiän :(. Virtuaalihali sulle. Hän ei ehkä ollut sopiva sinulle.
Itse jouduin kauniisti torjumaan ihan hyvän miehen aloitteen. Huomasin nimittäin, että hän ei ole kovin hyvä ilmaisemaan itseään, ei ole kiinnostunut ihmisten sisäisestä maailmasta ja ahdistui, kun kyselin häneltä jotakin syvällisempää, koska ei oikein itse koskaan ole miettinyt asiaa eikä sellaisten miettiminen häntä oikein kiinnostakaan. Hän on enemmän "säästä ja uutisista" puhuva henkilö. Tiedän kuitenkin, etten olis onnellinen hänen hanssa eikä hän minun kanssani. Tiedän millaiseksi muutun, jos toisesta joutuu vetää puoliväkisin ajatuksia ulos. Enkä toivo kellekään pahaa...
Oliko vaimosi vain just sellaista pohtivaa sorttia ja sinä enemmän pinnallisista asioista kiinnostunut?
Mun vaimoni oli äärimmäisen pinnallinen ihminen, en usko että hän olisi tähänkään päivään asti keksinyt yhtäkään ajatustaan itse.
Joo tiedän kyllä sen, itsestä se on kii, eikä oo kyllä ennen tullu purkauduttua jollekkin palstalle mutta kait tunne oli niin uusi minulle mikä vaan vei vaan en anna viedä enään.
Niin ja kiitos kommentista
Samma här. :)
En huomioi miehiä mitenkään.
Miksi et?
Ettei ne saa mitään hassuja ideoita. :-I
Höh. :-I
Ihastuksen alkuvaiheessa huomioin, joskus liikaakin. Jossain vaiheessa sitten en huomaa saavani huoiota takaisin ja huomaan, että huomionantamiseni alkaa hyytyä. Saatan kokeilla vielä, mutta pidemmän päälle en ole saanut itse ehkä riittävästi huomiota. Jos muistan merkkipäivää, mies ei muista. Jos kehun jotakin, mies ei kehu tai jos kehuukin, tekee sen niin epäsuorasti, etten tiedä onko kehu joku sarkastinen loukkaus tai niin kierrelty, etten ymmärrä sitä. Anteliainenkin voin olla, minun talouteni ei siihen kaadu, jos joskus huomioisin muita, mutta jos takaisinpäin ei koskaan saa mitään huomiota, niin koen selvittäneeni anteliaisuudella toisen luonnetta.
Sama myös naisten kanssa. Voin tarjota joitakin kertoja. Jos minkäännäköistä vuoronvaihtoa ei ala näkyillä, lopetan senkin. En ole pihi, mutta en myöskään kupattava.
Jos teen miehelle yllätyksen tai vilpittömästi otan hänet huomioon, niin hän pitää sitä itsestään selvänä, mutta mies ei tajua, että minäkään en ole huomioimiselle immuuni.
Pitäisikö miestä sitten jotenkin opettaa tai kouluttaa asiaan, toisaalta en usko koulutuksen voimaan loppujen lopuksi.
En halua itselleni orjallista oloa sillä, että itse huomioin jatkuvasti miestä, mutta mies ei millään tavalla huomioi minua.
En usko, että vaimomatskua löytyy sillä, että joku huomioisi aloittajaa riittävästi. "Vaimomatsku" pian huomaisi, että on parempi antaa miehelle kehuva papukaija, koska se ei odota vastavuoroisia kehuja.
En koe kehuiksi tai huomioiksi vaikka peräänvislausta tai alatyylisiä kommentteja vartalosta tai naisellisten ulokkeiden arvostelua.
On loukkaavaa, jos toinen ei huomioi. Sitten salaan loukkaantumisen, koska on alentavaa joutua kerjäämään huomiota.
Huomioimisella tarkoitan puheita, toisen huomioonottamista ajankäytössä, yhteisesti tehtyjä suunnitelmia ja matkoja. Toisesta välittämistä, toisen ja yhteiseksi hyväksi tehtyjä arjen tekoja. Konkreettinen lahta on vain marginaalinen osa huomioimista. En minäkään palvelijaa miehestä halua, mutta en ala sellaiseksi, mikäli rooli ei ole yhtäläinen sitten molemmille.
Olen kiinnostunut yläpäästä varsinkin, mutta suhtautuminen muuttuu sen mukaan, miten mies peilaa käyttäytymistä takaisinpäin. Jos sitä arvostusta ei tule vaikka ajankäyttöön liittyen, ja miehen olettaa aina hänen pillinsä mukaan tanssittavan, niin pakkanen iskee ilmapiiriin vähitellen.
Tyttöystäväni huomioi minua koko ajan. Saan halauksia joka päivä eikä yksin tarvii lähtee koskaan minnekkään vaan tyttöystävä haluaa aina mukaan vaikka menisin kalaan tai jäkispeliin. Sitähän minä halusin että ei tarttis olla yksin.
Minä tykkään älystä molemmissa päissä😂 ukon oma vika on että epäilen silloin tällöin valehtelu teetti sen. Mutta ei se enää.
Jos huomioin ihmisiä yleensä...
- Kuuntelemalla. Ja näkemällä hänet.
Parisuhteessakin tuo saattaa olla tärkeintä. En tiedä, kun vertailu ei oikein kannata. Osanottaminen toisen mielenkiinnon kohteisiin. Osoittaa se, että toinen on tärkeä. Olla kiinnostunut. Uskaltaa olla eri mieltä.
Sitten tuo romantiikka. Se ei aina alkuun astu jokaisessa suhteessa. Mutta se kasvaa, jos suhde on hyvällä pohjalla. Toiset ovat vain realistisempia kuin romantikot ja voi viedä aikaa huomata se, että toinen tykkää romanttisista eleistä. Mutta kun sen oivaltaa, pitäisi opetella käyttämään niitä. Lähtökohta on helpompi, kun tietää toisen mieltymykset.
Realistina olen opetellut.
Tekaset ruuan, siivoat kämpän, laitat jotain oikein seksikästä päälle..
Ja etkä sitten mökötä.
Miestä on helppo miellyttää.
Totta. eräketun ja alfabertin tokaisut saattavat joskus hieman ärsyttää joitakuita, mutta on niissä perääkin.
Ruuanlaitto voi kuulostaa yksinkertaiselle, mutta on yksi huomion osoitus. Ehkei heille, joille se on itsestäänselvyys. Mutta jos sen tekeminen syystä tai toisesta on haasteellista, niin toinen kokee sen selvänä huomionosoituksena itselleen. Ja kukapa nyt hyvästä ateriasta tai maittavasta iltapalasta kieltäytyisi tullessaan väsyneenä ja nälissään kotiin?
Siivoamiset, jätteen lajittelut, lumityöt tai muut toimet, jotka nyt jonkun täytyy tehdä: sen kun tajuaa että toinen on jo ne tarkoituksella puolestasi tehnyt että aikaa jää muuhun; kiitos kulta. Ihanaa kun ei itse nyt tarvitse tuota tehdä.
Lukemattomia pieniä ja isompiakin asioita mitä nyt yhteisessä taloudessa tulee päivittäin eteen voivat kuulostaa vaatimattomilta. Joku sanoo, että eikös se riitä, että ne nyt vain joku tekee, ei se mitään romantiikkaa tai huomionosoitusta erikseen ole. Kyllä se on, jos aika, voimavarat tai mielenkiinto ei noihin juttuihin aina tahdo riittää. Ja tämä päätee puolin ja toisin.
Ja puolin ja toisin kuulostaa kivalta, jos toinen haluaa olla puoleensavetävä hänen takiaan. Ei siinä sen kummempaa viestiä ole kuin että juuri sinä olet tärkeä, tunteesi ovat tärkeät. On melkoinen sävyero siinä, että toinen laittautuu itseä ja toisia varten yleensä. Mutta juuri minun takiani...
Realistina tiedän, että harvemmin parisuhteessa ajatellaan näin koko ajan. Eikä aina jaksakaan. Täytyy myös ymmärtää, ettei se toinenkaan jaksa. Mutta romantiikan ja itsestäänselvän normielämän ero tulee siinä, minkä teet toisen hyväksi hänen takiaan, eikä siksi että se on vain velvollisuus tai pakote.
Hyvältähän se tuntuu jos vaimo oottaa kotona lämpimänä.. Ja ruokaki on tehtynä valmiiksi. :D
Tommonen kannustaa jaksamaan töissä.
Monet parisuhteet on sellasia jossa se toinen osapuoli vaan vie energiaa.
Valmistan illallisia ja hemmottelen.,järjestän yllätys matkoja. Yhdessä kohta 10 vuotta
Silittelisin ohimennessä. Kehuisin sanoilla. Haluaisin kuulla miten hänen päivänsä on mennyt.
En huomioi ihmisiä ollenkaan.
Voin sanoa, että minä ainakin olen todella rimanttinen ihminen. Ja mustasukkainen olen vain, jos siihen on todellista syytä. Minun periaatteeni on, että kun seurustellaan tai ollaan avioliitossa, niin muita ei enää katsella. Silloin ei tule mustasukkaisuuttakaan. Jos mies on Don Juan tyyppi, niin silloin on parempi pysyä yksin.
Mistähän minä löytäsin tollasen naisen?
Voi kun kaikki ois niin yksinkertasta että ei vaadittais liikaa täydellisyyttä toki aina ei kemiat kohtaa