AJATUKSIANI ERÄÄNÄ YÖNÄ
Esitän tässä syyn miksi maailma nähdään deterministisenä ja vaihtoehdon koko maailmankaikkeuden persuperiaatteelle.
Syy minkä takia deterministisyys vaivaa ihmismieltä johtuu perimmiltää meidän matematiikan logiikasta. Tieteen perustahan on matematiikka ja matematiikkahan on jo itsessään absoluuttisen deterministinen, eli jos tiedetään alkuehdot mille tahansa yhtälölle saadaan aina sama vastaus tilanteesta riippumatta.
Väitän että tämä ei päde aktuaalisessa maailmassa. Väite johtaa siihen, että itse matematiikan kielellä ei voida esittää tyhjentävää vastausta maailmankaikkeuden perusperiaatteesta. Näin ollen myöskään lopullinen teoria ei ole välttämättä mielekäs ihmismielelle, koska se vaikuttaisi irrationaaliselta.
Selitys miksi kosmos näyttää täydelliseltä:
Maailma näyttää täydelliseltä, koska se logiikka johon se nojaa on pohjimmiltaan ihmismielelle käsittämätön. Vaikka annetaan samat alkuehdot tulos voi aina olla erilainen, näin ollen yhtään väärää vastausta ei voi ilmentyä, koska kaikki vastaukset ovat samanaikaisesti oikeita sekä vääriä. Sillä on kuitenkin eräänlainen resonanssi eli hyvin pienet eroavaisuudet eri tulosten välillä eivät ole sallittuja.
Maiilmankaikkeuden logiikan analogiaksi kelpaa vaikka ontto pallo (yhtölön prosessointi) johon kaadetaan vettä (yhtälö). Vesi tulee ulos reijistä ilmentyen yhtälön erilaisina tulos resonansseina. Eli yhtälöllä on monta vastausta, kaikki yhtä oikeita tai vääriä, täydellisiä.
Meidän universumi siis on yhdestä reijästä valuva vesi. Se kuka yhtälön on pannut onttoon palloon jossa on reikiä on toinen juttu.
Esitän myös, että luvut "äärettömyys" ja osin myös "nolla" ovat parhaita lukuja maailmankaikkeuden logiikan ymmärtämiseksi. Jos ihmismieli pystyisi käsittämään luvun äärettömyys, hallitsisi se tätä todellista logiikkaa, minkä avulla ihminen ymmärtäisi maailmankaikkeuden juuriamyöten. Nyt äärettömyys on tavallaan vain tumma varjo, jota vältellään, mutta tämä siksi koska ihminen ei pysty näkemään sitä mistä tämä irrationalisuuden varjo tulee.
Yhteenveto:
Maailma ei todellisuudessa ole deterministinen. Se vain nähdään helposti sellaiseksi, koska logiikka jolla sitä tarkastelemme on väärä ja itsessään deterministinen (matematiikka).
Jotta ihmismieli pystyisi käsittämään maailmankaikkeuden logiikan pitäisi sen hallita täydellisesti äärettömyyden logiikkaa.
Maailmankaikkeuden yhtälö antas aina eri vaihtoehtoja vaikka alkuehdot olisivat samat. Tämä kuitenkin tiettyjen resonanssien sisällä.
KIITOS jos jaksoit lukea.
Esitän tässä syyn miksi maailma nähdään deterministisenä ja vaihtoehdon koko maailmankaikkeuden persuperiaatteelle.
Syy minkä takia deterministisyys vaivaa ihmismieltä johtuu perimmiltää meidän matematiikan logiikasta. Tieteen perustahan on matematiikka ja matematiikkahan on jo itsessään absoluuttisen deterministinen, eli jos tiedetään alkuehdot mille tahansa yhtälölle saadaan aina sama vastaus tilanteesta riippumatta.
Väitän että tämä ei päde aktuaalisessa maailmassa. Väite johtaa siihen, että itse matematiikan kielellä ei voida esittää tyhjentävää vastausta maailmankaikkeuden perusperiaatteesta. Näin ollen myöskään lopullinen teoria ei ole välttämättä mielekäs ihmismielelle, koska se vaikuttaisi irrationaaliselta.
Selitys miksi kosmos näyttää täydelliseltä:
Maailma näyttää täydelliseltä, koska se logiikka johon se nojaa on pohjimmiltaan ihmismielelle käsittämätön. Vaikka annetaan samat alkuehdot tulos voi aina olla erilainen, näin ollen yhtään väärää vastausta ei voi ilmentyä, koska kaikki vastaukset ovat samanaikaisesti oikeita sekä vääriä. Sillä on kuitenkin eräänlainen resonanssi eli hyvin pienet eroavaisuudet eri tulosten välillä eivät ole sallittuja.
Maiilmankaikkeuden logiikan analogiaksi kelpaa vaikka ontto pallo (yhtölön prosessointi) johon kaadetaan vettä (yhtälö). Vesi tulee ulos reijistä ilmentyen yhtälön erilaisina tulos resonansseina. Eli yhtälöllä on monta vastausta, kaikki yhtä oikeita tai vääriä, täydellisiä.
Meidän universumi siis on yhdestä reijästä valuva vesi. Se kuka yhtälön on pannut onttoon palloon jossa on reikiä on toinen juttu.
Esitän myös, että luvut "äärettömyys" ja osin myös "nolla" ovat parhaita lukuja maailmankaikkeuden logiikan ymmärtämiseksi. Jos ihmismieli pystyisi käsittämään luvun äärettömyys, hallitsisi se tätä todellista logiikkaa, minkä avulla ihminen ymmärtäisi maailmankaikkeuden juuriamyöten. Nyt äärettömyys on tavallaan vain tumma varjo, jota vältellään, mutta tämä siksi koska ihminen ei pysty näkemään sitä mistä tämä irrationalisuuden varjo tulee.
Yhteenveto:
Maailma ei todellisuudessa ole deterministinen. Se vain nähdään helposti sellaiseksi, koska logiikka jolla sitä tarkastelemme on väärä ja itsessään deterministinen (matematiikka).
Jotta ihmismieli pystyisi käsittämään maailmankaikkeuden logiikan pitäisi sen hallita täydellisesti äärettömyyden logiikkaa.
Maailmankaikkeuden yhtälö antas aina eri vaihtoehtoja vaikka alkuehdot olisivat samat. Tämä kuitenkin tiettyjen resonanssien sisällä.
KIITOS jos jaksoit lukea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni kvanttifysiikan epätarkkuusperiaate ottaa huomioon tuon deterministisyyden puutteen - asioita voi tapahtua vain tietyillä todennäköisyyksillä ja havainnointi vaikuttaa saatuun tulokseen.
Epätarkkuusperiaate olisi ikään kuin esittämäsi eri kohtiin poratut reiät pallossa. Mikä vaihtoehto toteutuu, voi heijastua perhosefektin tavoin koko siitä lähtevään kehityskulkuun.
Matematiikka voi mielestäni vastata esittämääsi ongelmaan, mutta todennäköisyysjakaumat ja valtavan monimutkaiset laskutoimitukset tekevät sen käytännössä mahdottomaksi.
Oikeassa olet.
Heisenbergin epätarkkuusperiaate antaa ainakin jonkin näköiset siivet pelastautua tästä deterministisyyden rotkosta, mutta ei ehkä sittenkään.
Todellisuudessahan kaikilla hiukkasilla on ns. Schrödingerin aaltofunktio, joka itsessään pitää sisällään kaikki mahdolliset vaihtoehdot hiukkasen liikkeille. Kysymys kuuluu mitä jos pystyisimme ottamaan kaikki maailmankaikkeuden hiukkaset (niiden aaltofunktioiden arvot) mukaan yhtälöön täten voisimme laskea tämän yksittäisen hiukkasen aaltofunkion hyvin tarkan toteutumisvaihtoehdon.
Oikeastaan meidän pitäisi tietää ennen alkuräjähdystä vallinneet "alkuehdot" hyvin takasti, jotta tietäisimme yhdenkään hiukkasen aaltofunktiota.
Lasku kieltämättä olisi vaikea, mutta silti tehtävissä jollain hypertietokoneella ja näin myöskin deterministinen. Tässä on pohjimmiltaan kysymys filosofiasta, meidän matematiikan kyvyttömyydestä, ei siitä miten asioita voidaan todellisuudessa nyt mitata tai tutkia. Puhdasta loogista ajattelua.
KIITOS kommentistasi.
Tähän voisi vielä lisätä sen, että evoluutio on kehittänyt olemassaolevasta aineesta tietoisia eliöitä, jotka voivat vapaata tahtoa hyväksikäyttäen vaikuttaa asioihin, siten, että kukaan ei voi mallintaa millään menetelmillä tuota prosessia.
Kuten tiedät ihminen voi vastata ympäristön ärsykeisiin kokemuksensa ja kasvatuksellisen historiansa ja mielentilansa mukaan - joka vielä tulee esittämään determinististä mallia, saa kokea pettymyksen. Ihminen ei ole yksinkertainen koke, väittää sitten herra Skinner mitä lystää.
Kvanttifysiikassa on epätarkkuutta ja toisaalta toisessa ääripäässä - eliöiden reaktioissa sitä on myös. Siihen väliin jää alue, joka on mahdollista hyvinkin mallintaa matematiikan keinoin. Insinöörien, mekaanikoiden ym. yksinkertaisetn systeemien tuntijoiden temmellyskenttä. Sosiologit ja biologit ja kvanttifyysikot painivat toisenlaatuisten ongelmien kanssa.
Eikö determninismiä voi siis olla, ellemme voi laskea sen lopputulosta? Kaaosteoriakin on deterministinen, vaikka sellaisen skenaarion laskeminen käytännössä on mahdotonta jo pelkästään bifurkaatioiden vuoksi.
Kuitenkin loppupeleissä teorian todistaminen tässä tilanteessa on suuntaan tai toiseen mahdotonta. Koska aika on oletettavasti syntynyt samalla avaruuden kanssa on ns. alkutilanne tapahtumahorisontin ulkopuolella ja jäänee siis arvoitukseksi (vaikka omaisimme tarpeeksi laskuvoimaiset välineet)
Vaikka pallossa olisi reikiä vesi loppupeleissä valuu alaspäin ts. lopputulokseen voidaan päästä monella tavoin, mutta lopputulos saattaa silti olla ennalta määrätty.
matematiikka on kyvytön, mutta logiikka ehkä ei?
Maailmankaikkeuden logiikka ei ole ihmisen logiikkaa, olen samaa mieltä tuosta.
Ihmisaivot ovat kaikessa loistokkuudessaan vain apinanaivojen delux-versio. Niimpä osaamme kyllä laskea lauman jäsenet ja montako hedelmää oksasta riippuu, mutta aivoja ei koskaan ole tarkoitettu tutkimaan aihepiirejä, jotka ovat niin kaukana normaalista havaintokentästä, kuin kvanttifysiikka tai atomit.
Jotta aivot kuitenkin suoriutuisivat moisista tehtävistä, näiden tutkimiseen tarvitaan aina mallit, eräänlaiset käännöstiedostot, jotka kääntävät käsittämättömän meidän Afrikan savanneilla syntyneelle logikaallemme.
Tietenkin mallit toimivat (niistä ei olisi paljon hyötyä, jos ne EIVÄT toimisi), mutta niiden ajatuksellisen loogisuuden kanssa vähän niin ja näin. Täällä mainittiin Schrödingerin aaltofunktio. Schrödingeristä tulee mieleen aina hänen kissansa, joka oli yhtäaikaa kuollut ja elävä. Nykyään tätä pidetään vain osoituksena epätarkkuusperiaatteesta, mutta Schrödinger itse yritti esimerkillään näyttää, kuinka järjetön teoria oli! Toinen mielenkiintoinen on maailman kuuluisin kaava, jossa energia on massan ja valonnopeuden neliön tulo. Kaikkihan sen tietävät. Mutta vaikka se pitää paikkansa, on se silti ihmismielelle epälooginen. Esimerkiksi huippu-kvarkki on hiukkanen, joka syntyy hiukkaskiihdyttimessä protonin törmätessä lähes valonnopeudella toiseen protoniin. Ja mitä t-kvarkki painaa? Siinä 200 kertaisesti protonin massan. Eli todellisessa maailmankaikkeudessa yksi plus yksi ei välttämättä ole kaksi, vaan kaksisataa!
Selitys miksi kosmos näyttää täydelliseltä.
Katsomme sitä tarpeeksi kaukaa.