Olen ollut on-off-suhteessa 7 vuotta, suhde kestänyt vuoden tai pari kerralla ja sitten oltu tauolla ja sitten taas kimpassa.
Syyt eroihin ovat olleet pääasiassa siinä, että minulla on luottamisongelmia ja plussana vielä alhainen itsetunto. En ole kykene avaamaan suutani ja sanomaan minua haittaavista tai vaivaavista asioista, jolloin vihani ja pettymykseni vain patoutuvat patotutumistaan ja tilanne huonontuu. Ylläriylläri. En siis halua valittajan roolia ja silloin kun olen asioista sanonut, on tämä osoittautunut vain väliaikaiseksi avuksi.
Tämän lisäksi olen halukas panostamaan itseni kehittämiseen, kun taas suhteen toinen osapuoli haluaa viettää kaiken aikansa ruudun edessä syöden roskaruokaa tai päihteitä käyttäen.
Tuntuu, että historiamme on ainoa, joka sitoo meitä yhteen. Kaikesta huolimatta välitän puolisostani erittäin paljon ja hänkin minusta, mutta en tiedä onko tässä suhteessa toivoa ja asian jatkuva pohdinta vie aivan turhauttavan paljon voimaa.
Syyt eroihin ovat olleet pääasiassa siinä, että minulla on luottamisongelmia ja plussana vielä alhainen itsetunto. En ole kykene avaamaan suutani ja sanomaan minua haittaavista tai vaivaavista asioista, jolloin vihani ja pettymykseni vain patoutuvat patotutumistaan ja tilanne huonontuu. Ylläriylläri. En siis halua valittajan roolia ja silloin kun olen asioista sanonut, on tämä osoittautunut vain väliaikaiseksi avuksi.
Tämän lisäksi olen halukas panostamaan itseni kehittämiseen, kun taas suhteen toinen osapuoli haluaa viettää kaiken aikansa ruudun edessä syöden roskaruokaa tai päihteitä käyttäen.
Tuntuu, että historiamme on ainoa, joka sitoo meitä yhteen. Kaikesta huolimatta välitän puolisostani erittäin paljon ja hänkin minusta, mutta en tiedä onko tässä suhteessa toivoa ja asian jatkuva pohdinta vie aivan turhauttavan paljon voimaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Kerrot suhteesa, joka on vuosien mittaan aina välillä lopetettu ristiriitojen vuoksi, mutta aloitettu uudestaan.
Mietin uudelleen aloittamisen tilanteita ja syitä? Kuinka paljon kitkaa aiheuttaneita asioita on tuolloin käyty läpi? Onko tuolloin keskusteltu kummankin näkemyksistä parisuhteen tavoitteista, toiveista ja käytännön arkielämästä? Onko yhteistä riittävästi? Mitä muutoksia tai sopimuksia olette tehneet verrattuna aikaisempaan, kun nyt aloititte uudestaan? Miten koette sitoutumisen?
Tämäntapaisia kysymyksiä useimpien parien on syytä käydä aika ajoin läpi. Niin, että kumpikin voi avoimesti kertoa ja tulla kuulluksi vuorollaan. Joskus todetaan, että yhteisiä tavoitteita tulevaisuudelle ja yhteiselämälle ei vain kerta kaikkiaan ole. Jos siitä huolimatta päätyy aina yhteen, kyse voi olla riippuvuudesta eikä terveestä parisuhdesidonnaisuudesta.
Tarvittaessa näitä asioita voi pohtia myös pariterapeutin kanssa. Usein parisuhteessa kitkakohdat kiertävät kehää eikä niihin saada uutta näkökulmaa. Juttelu ulkopuolisen ammattilaisen kanssa voi tuoreuttaa keskustelua ja auttaa teitä näkemään, sitouduttteko yhteisee tulevaisuuteen ja muutoksiin sen toteutttamisessa. Vai onko parempi opetella luopumaan toisesta eikä jatkaa vain riippuvuuden takia kuviossa, joka ei toimi.
Merja, diakoni
Ehkä alhainen itsetuntosi saa sinut roikkumaan huonossa suhteessa ja et kykene kertomaan suhteessanne mitkä asiat koet ongelmina ja mistä tulee paha olo, koska pelkäät, että toinen osapuoli jättää sinut lopullisesti ja loppujen lopuksi pelkäät jääväsi yksin. Itse olen todennut elämän varrella parikin kertaa, että parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa, jos kumpikaan osapuoli ei kykene tekemään ongelmille yhtään mitään tai itse joustaa ja yrittää kertoa hienovaraisesti asioista, m issä mättää, mutta toinen osapuoli ei tee mitään eikä tule missään vastaan. Miksi kärsiä ja kiduttaa itseään, kun elämästä voi nauttia yksinkin ja elämä voi olla todella kivaa, kun sen mieleisekseen rakentaa. Ja mikä sen hienompaa, kun rinnalle löytyy kumppani samoin ajatuksin ja suhteessa uskalletaan puhua sekä riidelläkin asioista ilman menettämisen pelkoa, kun uskalletaan luottaa toisiinsa täysillä. Sunkin on vain uskallettava puhua suusi puhtaaksi rakentavasti ja kertoa puolisollesi, mihin toivoisit sitä muutosta ja miten, niin ahdistus helpottaa. Jos muutosta ei tilanteeseen tule, niin sitten on lähdettävä eri teille tai olla tyytyväinen sitten siihen mitä suhteestaan saa, mutta vaikuttaa jo aloituksesi perusteella siltä ettet ole tosiaankaan tyytyväinen nykytilanteeseesi. Ole rohkea ja lähde muuttumaan itse, muuten muutosta ei tule.
Et kykene avaamaan suutasi tai sanomaan sinua haittaavista asioista hänelle... 7v jälkeenkään... koska hän on aivan väärä tyyppi sinulle eikä hän tuo parhaita piirteitäsi esiin eikä sinun ole helppo eikä luonteva olla hänen kanssaan. Minäkin olen herkkä ihminen enkä kaikkien ihmisten kanssa vuosien jälkeenkään pystyisi olla täysin luonteva. Älä syytä siitä heikkoa itsetuntoa. Hienoa, että pyrit kehittämään itseäsi ja menemään elämässä eteenpäin. Jooga on ainakin minua auttsnut paljon itsetunnon kanssa :)
Herää todellisuuteen! Eihän tuollaisessa soutamisessa, huopaamisessa ja veivaamisessa ole mitään järkeä.