Itse olen kasvanut ulos nuoruuden kuoresta. Aikuisuus on käsillä. Haluan kertoa, jos joku haluaa lukea. Olin arka ja puhdasmoraalinen nuori, tosin kävin discoissa kuitenkaan en dokannut tai sekstaillut.
15-vuotiaana, kun seksuaalisuus heräsi vastakkaista sukupuolta kohtaan tukahdutin sen, koska pelkäsin sairastavani leukemiaa ja siten kuoleman kautta pettäväni seurustelu kumppanin.
Lukioaikana minulla oli kaikki taakat harteilla. Seksuaalisen identiteetin epävarmuus, ydinsodan pelko,omat koulumenestyksen korkeat vaatimukset, kykenemättömyys puhua mistään vaikeista asioista ym.
Sitten sairastuin vaikeaan psyykkiseen sairauteen lukion silloisen viimeisen luokan syksyllä.
Onnekseni olin tullut uskoon ennen sairastumista, muuten en varmasti olisi enää elossa.
Kyselin siellä sairaalakierteen uumenissa sairaalapastorilta, "miten tätä elämää eletään?" Vastauksen löysin omaan kyselyyni Raamatusta, kristittyjen Pyhästä Kirjasta.
Psykiatrisen sairaanhoidon vuosia kestävä kierre loppui sitten aikanaan. Ehkä puolison löytyminen ja avioituminen oli se tärkeä niitti tässä asiassa.
Miten tätä elämää eletään?
Nuoruusvuodet
3
399
Vastaukset 3
Elämää eletään omalla tavalla, kaikki erilailla. Tärkeintä on kuitenkin elää hyvin, nautiskellen.
- asdasdfsdfsdfvdsf
No sullahao sitten asiat keveästi ja elämä lempii silkkitöppösin
- bdndslsll9
Niin, kyllähän se usko taivaaseen kuoleman jälkeen antaa syyn elää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 861363
- 721204
- 791071
- 95889
Jasmin vauhdissa
Kyllä pitää Jassulla kiirettä, kun yhtenään menoa mun äidin, isäpuolen ja Markon kanssa Ossianin ollessa tietysti sulois264861- 30790
- 49767
- 78708
- 55693
- 44622