Luonnehäiriöinen työkaveri?

No joo, sellaisia riittää, ehkä oman itse tunnon kanssa ogelmia.
Mut jos luonteessa vikaa, keskustelu ei auta kuin sen hetken.
Jos ko. henkilö on pomon tuttu tai suosittu, silloin asia
kääntyykin ja sinä olet se ongelma.

Jaa, kannataisi vain yrittää ymmärtää persoonaa. Siis minkä jutun sinä hänestä nostat? Onko siellä työpaikalla muitakin kuin sinä ja tämä pieni mies, jonka esiintyminen sinua häiritsee? Koeta suunnata huomiosi muihin asioihin ja henkilöihin siellä työpaikalla, jätä tämä pieni mies ignooraamatta. Tai kokeile kerran pistää piikki häneen itseensä, siis siinä tapauksessa, että sinun ei tarvitse tämän miehen takia sitten pelätä joutuvasi puhutteluun tai saavasi varoitusta!

Joskus minua rupeaa kyllä ihmetyttämään se, minkälaisista asioista ihmiset ottavat ongelmaa tai siis tekevät ongelmaa ja toisaalta tietysti sekin, minkälaisia toisten ihmisten kanssa pelleilijöitä sitä maailmassa onkaan ja yleensä kun sillä pelleilyllä ei itsellensä mitään konkreettista hyötyä saa (tässä tapauksessa se pelleilijä on kertomasi perusteella pieni mies). Sillä lailla että ihmisiltä puuttuu kyky ajatella asioita muittenkin kuin itsensä kannalta ja useammalta kuin yhdeltä kantilta!

MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ --------- mutta mitä sillä MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ keskeisyydellä saavuttaa!

Älä ikinä puhu pomolle.

On henkilöitä, joille on vaan pakko sanoa, että oot täysi mulkku. Jotkut suorastaan kerjäävät sitä. Ja rehellistähän se on sanoa rehellinen mielipide. Tuskin siinä mitään ystävänalkua menettää. Miulla oli aikoinaan todella vittumainen ihminen, en sano että työkaveri, työyhteisössä, enkä peitellyt mielipidettäni hänestä koskaan. Sain kärsiä siitä, mutta helpompi on ollut sietää itseäni siitä, että olin rehellinen itselleni. Enkä lampaana kuulunut siihen nöyristelijöiden sakkiin, joka pelolla tuppisuuna mielisteli tuota narsistia. Hiljaisuus ja mielipiteettömyys mahdollistaa noitten työpaikkojen syöpäläisten selviämisen työpaikoillamme. Yhteiskunta tosin maksaa sairauslomina ja muina, vakavampinakin seurauksina kovan hinnan näiden toiminnasta. Laillista väkivaltaa. Ikuiset jäljet, arvet, sain minäkin. Mutta: onneksi on helvetin hyvä ja pitkä muisti!

Mistä keskustelisit kahden kesken tai esimiehelle? Piikittelystä? Oletko varma ettet itse ole koskaan vastaavaan syyllistynyt? Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

ehkä hän on oikeassa mutta ei sitä saisi kyllä ääneen sanoa.

Julkisen puolen sairaalayhteisöistä näitä "pikkiriikkisiä" ns. työntekijöitä löytyy. Vielä en ole löytänyt ratkaisua miten toimia heidän kanssaan.
Potkuja ei näytä saavan liekkö lipevä kieli, uhkailu, narina, valittaminen ja nega ihmistyyppi jätkämäisine kova äänisine kiroiluineen pomojen mieleen.