Olen törmännyt erääseen tapaukseen, jossa on eräällä henkilöllä pakkomielle omasta siskostaan... Henkilö on kateellinen siskolleen joka asiasta mitä hän tekee. Ja kääntää kaikki vastoin käymiset siskonsa syyksi. Lisäksi henkilö sanoo että kaikki palvoo hänen siskoaan ja häntä ei kukaan huomaa... Kysisen henkilön entinen kaveri sanoi minulle että tällä henkilöllä on siskonsa kuvia seinät täynnä huoneessaan ja ei päästä ketään huoneeseen(asuu kotona ja on vasta 15 vuotta..., ja on siis pakkomielteinen siskoaan kohtaan, joka on jo täysi ikäinen, eikä asu enään kotonaan. ei ole asunut enään pariin vuoteen). Kyseisellä henkilöllä on koulu ruvennut menemään tosi huonosti ja kaikki kaverit ja ystävät ovaat kaikonneet, kun kys. henkilö on muuttunut aivan oudoksi... on muuttunt joskus syksyn aikana... kuulemma joku luokkakaveri oli kuullut kun kys. henkilö oli puhunut itsekseen eräällä tunnilla.. haistattelee kuulemma aina tunilla opettajillekin... olivat soittaneet kotia koulusta kun menee niin huonosti siellä ja oli senkin kääntänyt siskonsa syyksi... minusta vaikuttaa tämä tapaus jo joltakin pahalta mielenvikaisuudelta... tässä jotakin.. lisääkin asiaa olisi tästä mutten muista kaikkia just tällä hetkellä...
Hulluko?
Joku?
3377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niih, ja arvaa vain, miten kivaa se sille siskolle on, kun oma veli on koko ajan kimpussa. Kuulostaa kyllä todella tutulta.
Olipa itsellänikin lapsuus- ja nuoruusaika sellaista jatkuvaa sotaa veljen kanssa. Ala-asteesta saakka ko. hlö yritti käännyttää kaikki tuntemansa henkilöt minua vastaan, keksi ilkeitä juoruja jne., mitä tahansa, mikä vain voisi loukata minua. Silloinen kaverini kertoi hänen uhkailleen, ettei tämä saa olla kanssani tai hän kostaa sen. Yhtä herkkää kohtaa, jolla tiesi saavansa minut itkemään, hän käytti säälimättä hyväkseen, ja lopulta ne muutkin. Kyseessä oli mielestäni lähes sairaalloisen kateellinen tapaus. Vaikka kaikki oli meidän perheessämme aina jaettu tasapuolisesti, minä sain hänen mielestään aina enemmän. Oli minun vikani, jos esim. olin hyvä koulussa (luin paljon) ja hän oli huono(ei lukenut). Tosiasiassa hänen piti saada kaikki heti ja ilman vaivaa ja millään muulla ei ollut merkitystä. Muistan, kuinka sitten joskus asioiden mentyä parempaan suuntaan ihmettelin, että ei elämä olekaan niin vaikeaa. Lapsena luulin, että sen kuului olla niin. Tosin tähän oli myös muita syitä. On sanomattakin selvää, että tuskin ikinä pystyn tai haluan rakastaa ko.hlöä kuten sisarusten kuuluisi.
Hlö oli muutenkin vanhemmilleen hyvin ongelmainen minun taas ollessa täysin hänen vastakohtansa: kiltti, tunnollinen ja ajattelevainen. Olisi ollut hyvä kaikkien kannalta, jos tapaukseen oltaisiin puututtu heti ja järeästi. Toisia ihmisiä ei missään tapauksessa saa talloa oman pahan olon nojalla, pitää olla rajat. Heti hoitoon sellaiset!
Olen yrittänyt hillitä aggressiivisia tunteitani veljeni "liittolaisia" yms. muita silloisia ikäviä ihmisiä kohtaan, koska he kuitenkin olivat vain lapsia. Kuitenkin jos ajattelen tapahtumia, minulle tulee aina valtava halu kostaa, satuttaa ja näyttää heille, ja toivon heidän kärsivän mahd. paljon, koska minä jouduin silloin aina pelkäämään. Tämäkin taitaa jo olla sairasta, mutta en kykene poistamaan noita tuntemuksia.
onko siskolla oikeus puuttua aikuisenakin toisen elämään.Olen huomannut samaa.Hän aiheuttaa ahdistusta.
Ei ole!!!ota välimatkaa...niin tein itse ja on paljon helpompaa.Ymmärrän tilanteesi joka voi olla "todella" ahdistava.