Ruohotasanko

Suomen kirjakieleen on vakiinnutettu monia, kummalliselta kuulostavia sanoja.

Yksi tällainen kummallisuus on kuivaa ruohotasankoa tarkoittava "aro"- sana. Kummallista siinä on se, että sanallahan tarkoitetaan suurimmassa osassa Suomea lähes päinvastaista: Aro on (käsitykseni mukaan) pienehkö, mäkien väliin sijoittuva suo. Sama taitaa joillakin murrealueilla olla alho.

Kukahan "älypää" näitä nimityksiä on aikoinaan päässyt lanseeraamaan. Eihän Suomessa edes ole kuivia ruohotasankoja, joten voisi kuvitella, että sellaisen nimi olisi suotyyppiä kuvaavan sanan sijaan johdettu jostakin lähinnä sitä muistuttavasta maastonimityksestä, vaikkapa tyyliin viita--viidakko.

Vai onkohan tässäkin taustalla se toistuvasti esiin tuleva syy, että itämurteinen nimi jyrättiin sen "laipio"- sanan tapaan ja ilmaisulle keksittiin aivan uusi (pöhkö) käyttötarkoitus.

Viimeisin jyräys oli tämä niin ikään itämurteisiin kuuluneen "jytky" sanan alkuperäismerkityksen tuhoaminen. Kukaan kielen huollosta vastuuta kantava toimija ei ole ilmoittautunut tätäkään vääryyttä oikaisemaan.