Vertaistukea transferenssiin

Mä en terapeuttiin mutta psykologiin.. en tosin tiedä onko kyseessä transferenssi vai ihan muuten vaan ihastuminen, koska en kovinkaan luota häneen (niinkuin en keneenkään), mutta se on silti vähän vaivaannuttavaa ja ärsyttävää :D Haluaisin sanoa tästä mutten uskalla koska en varmaankaan kykene keskustelemaan siitä. Psykoterapiaan olisi munkin tarkoitus mennä, mutten tiedä uskallanko juuri tuon takia lähteä.

Ootko keskustellut sun terapeutin kanssa tästä tai aiotko keskustella? Onkohan siitä tarkoitus keskustella, terapeutti varmasti osaa odottaa ihastumisen tai tietää sen mahdollisuuden eikä ainakaan ylläty siitä, ja luultavasti osaisi keskustella asiasta?

Ei ainakaan minulla ollut koskaan tuollaisia tunteita. Terapeuttini oli samaa sukupuolta ja äitini ikäinen muttei silti mikään äitihahmo minulle. Koin, että terapeuttini aidosti empatisoi ja halusi tukea minua ja koin hänen tukensa todella kannustavaksi vaikeissa tilanteissa. Arvostan häntä ihmisenä ja että hän aidosti halusi auttaa. Arvostin myös hänen näkemyksiään kun hän niitä toi esille harkiten.

Minusta transferenssi toimi meillä niin, että terapeutti itse koki voivansa samaistua ongelmiini ja auttaa minua. Siitä se alkoi. Sitten hyvin nopeasti minulle syntyi luottamus terapeuttiini ja pystyin avaamaan sisäistä elämääni tutkittavaksi. Ilman tuota terapia olisi ollut yhtä tyhjän kanssa. Ihan kaikkea ei tietenkään tarvitse kertoa. Omien rajojen mukaan.

Varmasti omat kokemuksenne ja traumojen luonne vaikuttaa siihen miten homma toimii. Minulla on eräänlainen äititrauma mutta en silti kokenut terapeuttia sijaisäidiksi vaan ulkopuoliseksi auttajaksi. Mutta jos esim. on narsisti trauma niin terapia saattaa muistuttaa siitä, koska terapiassahan puhutaan vain sinusta ja sinun asioista.

Minusta tuollainen ihastuminen ennemminkin haittaisi terapiaprosessia tai sitten se on joku ohimenevä vaihe. Noita vaiheita ja tuntemuksia voi tulla monenlaisia.