Jos lapsi on kyynisen skeptimistinen?

Kumpikaan ei auta, ei kyynisyys eikä patistaminen.

Ainoa millä voitte saada hyviä vaikutuksia, on näyttää esimerkkiä intohimosta: esim. löytää liikunnasta oma laji, sellainen jossa sana "liikunta" unohtuu...! Tai ottaa yksi oppiaine ja perehtyä siihen yhdessä, löytää siitä jotain kiehtovaa ja käytännöllistä "extraa". Mutta ilman syytöksiä ellei toinen kiinnostu; ethän sinäkään jaksaisi kuunnella moittimisia liikunnanohjaajalta, jos uusi harrastus ei kiinnostaisikaan?

Huoneen siivoamisessa... Voitte kokeilla jotain luontevaa kannustinta, mutta ellei se auta, niin ihan vain käskeminen - ei patistaminen, ei paheksunta, ei raivominen, vaan yksinkertaisesti huolehtiminen siitä että jokin järjestys säilyy, jos epäjärjestyksestä on selvää haittaa. Mutta jos hän kokee ettei kelpaa vaikka siivoaisi huoneensa (koska ei kuitenkaan voi mielyttää kaikessa), niin se tietysti heikentää motivaatiota. Muistakaa näyttää, että rakastatte häntä myös ilman ehtoja.

Jos kaikki ovat kyynisiä skeptikkoja, niin siitä ei yleensä mitään mahtavaa synny! Kuten ei siitäkään, että lapsi vain miellyttäisi muodon vuoksi.