Onko sinulla urosavaimet?

No on, avaimenperässäkin on valettu turboahtimen kuva. ;)

Urosavaimista tuli itselle heti mieleen liittimet: urokset ja naaraat. Se on helppoa hahmottaa kummat ovat kumpia ja mitkä ovat yhteensopivia, kun muistaa, että urosliittimessä on tappi ja naarasliittimessä sitä vastaava reikä.

Avaimet ovat muutoinkin maskuliinisia ja avainpesät feminiinisiä, eikö vain?

Tuollaisen sanaston käyttöön telaketjufemakot tullevat kyllä puuttumaan: sukupuolisanastolla ja -rooleilla ei leikitellä, tämä on _vakava_ asia.

Miksi pitää jättää avaimet rosvojen vietäväksi jollekin lavuaarin reunalle siksi
aikaa, kun itse äheltää pöntöllä? Oliko se miestenmallinen lompakkokin siinä samaan aikaan?
Minulla ainakaan ei tulisi mieleenkään sellainen huolimattomuus.

Yhdessä vaiheessa nuoret miehet kantoivat kupeellaan näkyvästi vyöhön kiinnitettyä isoa avainnippua. Siinä se mukavasti kilahteli ja kertoi kantajansa olevan paljon vartija.

Huvittavaa tässä on se miten markkinointi uppoaa ihmisiin. Siis, eihän nainen nyt voi ostaa miesten sateenvarjoa! Se on miesten. Maksaa 10€ vähemmän ja on musta. Naisella pitää olla pinkki naistensateenvarjo koska näin meille markkinoidaan "miesten" ja "naisten" tuotteita. Kyse on vaan rahasta ja tuotteet myy paremmin kun ne on huvittavalla tavalla kohdennettu.

Kuinka monta kertaa olenkaan kävellyt vaatekaupassa huomatakseni nolona että olen yhtäkkiä miesten, XL-kokoisten tai lasten osastolla. Sitten käännyn kannoillani ympäri että "oho, ei nää ollukaan mulle tarkoitettu". Jälkeenpäin mietin miten typerää se on. Saan tietenkin ostaa lasten, XL tai miesten paidan jos se mulle sopii mutta miksi tulee aina se tunne että ei sais pyöriä väärällä osastolla...

P.S. Minulla on ruma aivaimenperä eikä ketään kiinnosta.

Uuden autoni avain on jonkinlainen neutraali das avain. Luumun näköinen olento, jota ei enää työnnetä mihinkään ja jota ei käy kilistäminen. Riittää kun pallukka kulkee uskollisesti omistajansa lähellä.

Oven lukitus aukeaa, kun omistajan käsi lähestyy ovenkahvaa, kunhan kapine on lähettyvillä, taskussa tai laukussa.

Ratin vieressäkään ei ole enää avaimenreikää, vaikka käsi sinnepäin hapuilisi. Auto alkaa hyrrätä kojelaudassa olevaa vihreää nappia painamalla.

Kapineen joutuu kaivamaan esiin vasta kun matka on ajettu ja oven haluaa sulkea takanaan. Sitten sopii sojottaa tällä pienellä avaimenperällä.

Olen kuullut, että kirjoittaja on todellinen monikieltaituri, ja se kyllä näkyy kolumnistakin. Ihan mielenkiintoisia havaintoja sopivan kevyesti esitetyttyinä!
Jutun ydin on kyllä muussa kuin avainten jättämisessä lavuaarin laidalle, mikä herätti erään kommentoijan närästyksen.