Kun autoni akku on niin tyhjä siten, ettei enää juuri jaksa edes pyörittää, niin sen jännite on yleismittarilla mitattuna silloin 12.0 V. Sitten kun lataan täyteen, niin jännite on 12.7 V.
Kuka osaa selittää, miksi tuo 0.7 V ero tyhjän ja täyden välillä voi tehdä niin suuren eron?
Lataaminen tyhjästä täyteen vie noin 15 tuntia.
Kuka osaa selittää, miksi tuo 0.7 V ero tyhjän ja täyden välillä voi tehdä niin suuren eron?
Lataaminen tyhjästä täyteen vie noin 15 tuntia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähes tyhjä akku ei jaksa antaa virtaa, joten suurella kuormalla (pieni resistanssi) akun kokonaisjännite romahtaa. Mittaa lähes tyhjän akun napajännite startatessa, niin näet itse.
Ilman kuormaa akku taas pian toipuu lähes entiselleen, lähelle nimellisjännitettään.
Meneekö akkua ladatessa siten, että tyhjään akkuun menee aluksi ampeereita sisään paljon enemmän: esim latausvirta voi olla vaikkapa 6 A tai enemmän. Ja mitä täydempi on akku, niin sitä pienempi on latausvirta.
Eli tyhjä akku on sisäiseltä vastukseltaan lähes oikosulku ja täysi lähes eriste?
Näinhän tuo ainakin jokapojan "tyhmillä" akkulatureilla näyttää menevän.
Tietysti, jos lähes tyhjä akku on tuotu pakkasesta sisään lataukseen, ei kylmä akku suostu ottamaan paljoa virtaa vastaan, mutta vetristyy siitä kyllä, kunhan lämpenee.
Akun isäsinen vastus on aina pieni. Kun kyse on siitä, että sähkövirralla saadaan aikaan kemiallinen muutos, ei ihan ohmin laki riitä ilmiön selittämiseen. Kannattaa huomioida, että tyhjän akun ja vakiojännitelaturin välinen jännite-ero on suurehko ja kun akku on täynnä, laturin ja akun jännite ovat lähes samoja.
Hups. Kylläpä nyt on sormet kontassa. Sisäinen sen piti olla.
Kun akku pääsee sulfanoitumaan, niin kaykö siinä siten että:
1) kapasiteettia katoaa, mutta latautuu edelleen täyteen potentiaaliin
2) kapasiteettia katoaa eikä enää lataudu täyteen potentiaaliin
?
Akulla on tietty määrä Ampeeritunteja, joka se voi varastoida.
Aivan yhtä hyvin voidaan puhua Wattitunneista tai kilowattitunneista,
Jouleista, tms. energiaa mittaavista suureista.
Jännite-eroilla akun napojen välillä ei ole mitään merkitystä sen suhteeen, mitä
akussa on energiaa! Tämä asia menee usein korjaamo-miehilläkin pieleen.
Saat tuhat-kertaisen sähköiskun verrattuna korjattavan auton napoihin kun
kosketat tarpeeksi varautunutta asiakasta paljain käsin.
Tämä ei tietenkään ole kehotus ottaa kiinni akun navoista molemmin käsin.
Mutta mielestäni ei ole reilua kysyä akun varaustilaa korjaajalta, siksi koska
hekään eivät voi tietää - ellei itse akussa ole joitakin älylaskureita, mitä epäilen
suuresti.
Akun varaus on kemiallisessa muodossa. Se alkaa näkyä napajännitteessä vasta kun kemiallinen energia alkaa loppua. Siihen asti napajännite on suhteellisen vakio vakiokuormalla. Kuormittamalla akkua voidaan akun kunnosta sanoa sentään mittaamallakin jotain. Heikossa hapessa olevan akun jännite notkahtaa isolla kuormalla enemmän kuin terveen.
Kyllä 12 ja 24 V:n akuista voi aivan huoleti ottaa navoista kiinni. Ei sellainen DC-jännite tälliä anna.
Tulikin mieleeni vanha kysymys. Mahdetaanko meitä kusettaa ja jos niin millä kohtaa?
Kirchoffin virtalain mukaan piste ei pullistu, eli pisteeseen menevien virtojen summa on sama kuin siitä lähtevien virtojen summa.
Kirchoffin mukaan akkulaturin puskiessa akkuun virtaa ynnä-sähkönavasta menee sisään sama virta (unohdetaan nyt ne väärään suuntaan kulkevat saakelin elektronit) kuin pois-sähkönavasta virtaa akusta ulos. Nollasummapelihän sen pitäisi olla.
Ja sitten vielä akkulaturien myyjät väittävät, että akkuun jäisi sitä virtaa ihan kymmeniä ampeeritunteja. Miten ihmeessä, jos sama määrä virtaa tulee ulos kuin menee sisäänkin?
Kuvittele että ne sähkösataiset akun läpi kulkiessaan työntelevät akussa olevia mutiaisia ylärinteen suuntaan, jonka johdosta ne satiaistuvat. Heti kun akun portit avataan valuvat mutiaiset alas ulostaen samalla satiaisia, mitkä virtaavat ulos, jos ei ole vastaan tulevaa satiaisvirtaa.
Siis kysymys on mutaisten potentiaalienergian lisääntymisestä säkösatiaisten vilistäessä kiivaasti akkumulaattorin läpi. Hyvä selitys tuokin, vaikka ihan kemiallista kaavaa ei ollutkaan.