voiko matikkakyvyt silti parantua? Voiko harjoittelemalla kovasti kehittyä oikeasti kuinka paljon? Mutta eihän ne matematiikka-geenit" muutu muuksi, mitkä ihminen kukin on saanut.
Sanokaapa, jos ei ole lahjakas matemaattisesti
Asko751t
431556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Lahjakkuutta tarvittaneen vasta sitten, kun olisi osaamisen lisäksi myös ymmärrettävä, l. lähinnä opiskeltaessa yliopistossa pääaineina matematiikka ja kovat luonnontieteet.
Kyllä diplomi-insinööriksi edelleen pääsee oikealla asenteella, sitkeillä istumalihaksilla, jotka kestävät pänttäämistä sekä muistilla, jonka ikävä kyllä olisi hyvä olla tavanomaista parempi: pänttääminen ei auta, jos juuri päntätty ei pysy päässä.
Pitkälle siis pääsee pelkällä kovalla työlläkin.
Matematiikkaneroksi kehittymiseen tarvitaan epäilemättä lahjakkuutta tai ainakin varhain alkavaa innostusta ja sen myötä tulevaa harjoitusta. Oletettavasti et kuitenkaan ole tavoittelemassa mitään Fields-mitalia, ja aika lailla varmasti voit harjaannuttaa matemaattisia taitojasi enemmän kuin riittävästi omiin tarpeisiisi. Harvassa ovat ne asiat, joissa harjoitus ei mahdollistaisi kehittymistä.
Myös musikaalisesti lahjaton voi oppia soittaan pianoa. Tämä vain vaatii harjoittelua, paljon harjoittelua. Toisilla soittaminen tulee luonnostaan erittäin hyvän nuottikorvan mukana.
Harjoittelu tekee mestarin.
Vaan siinä on se ongelma, että kannattaako harjoitella jotakin sellaista, johon menee tolkuttomasti aikaa, kun ei ole lahjoja. Kannattanee uhrata rajallinen aikamme sellaiseen, jossa etenee paremmin.
Aikoinaan Euroopan nopein mies, Pietro Mennea puuskahti kerran Carl Lewisin harjoittelua seurattuaan, että tuolla treenien intensiteetillä hänestä itsestään ei olisi tullut edes Italian maakuntasarjan mestarismiestä, saati Euroopan.
Kukaan lahjaton ei kerta kaikkiaan pysty treenaamaan niin paljon, että nousisi aivan huipulle oikeastaan missään lajissa. Pietrokin oli kaikkea muuta kuin lahjaton: mustat vaan juoksevat kovempaa.
Minne sinulla kiire? Aikaa on juuri sen verran kuin sitä on kullekin suotu.
"Vaan siinä on se ongelma, että kannattaako harjoitella jotakin sellaista, johon menee tolkuttomasti aikaa, kun ei ole lahjoja. "
Eli jos ei ole oikein lahjakas missään niin ei kannata tehdä mitään.
Erityisesti lahjakkaita on hirvittävän vähän, joten enemmistö on aina karun työn kautta paikkansa ansainneet. Lahjakkuus on hyvä alkupiste, mutta loppu on ahkeruutta ja periksiantamattomuutta. Helpolla pääseminen ei kuulu menestykseen, olet lahjakas tai et.
Esim Brian Cox on kertonut olleensa huono matematiikassa ja kovan harjoittelun myötä luonut merkittävän uran maailman kuuluisimpien tiedemiesten joukkoon.
<<Eli jos ei ole oikein lahjakas missään niin ei kannata tehdä mitään.>>
En sanonut näin, vaan näin:
"Kannattanee uhrata rajallinen aikamme sellaiseen, jossa etenee paremmin."
Puhuin siis niistä paljon useammista tapauksista, joilla lahjat suuntautuvat johonkin muuhun, enkä niistä harvoista tapauksista, joilla ei ole lahjoja mihinkään. Yleislahjaton voi täysin vapaasti harkita, mitä harrastaa, koska hänellä ei ole mainitsemaani eroa ajankulutuksessa.
Cox tuskin on sopiva esimerkki edustamaan yleislahjattomia.
Mutta toiset ihmisethän ovat musikaalisia toiset ei , ei nyt ihan ole uskottavaa että kaikki voivat olla musikaalisia opettelemalla.
Ajattelin vain sitä, että kun, oppilaitokseen aikanaan hyväksytty henkilö joka juuri ja juuri hyväksytty sinne esim. matemattisin taidoinjotka sinne vaadittu, siis alarajaa hipoen mutta silti hyväksytysti mennyt ne kokeet.
No sitten vuoskymmenet tämä henkilö just pärjännyt niine matikkataitoineen työssään, mutta lujille ottanut.
No sitten keksitään laki että aletaan vaatia testejä ja osaamista ymv. siinä ikiaikaisessa työssään, jossa niine taitoineen henkilö juuri ja juuri hyväksytysti selvinnyt. Ja uhataan palkanalennuksella ellei läpäise testejä.
Minusta tämä on väärin, koska hänet on aikanaan niillä taidoilla mitä hänellä on matemaattisia taitoja geeneissään saatuna, hyväksytty tuohon oppin ja tuohon työhön. Minusta pitäisi vasta uusilla ammattilaisilla vaatia ko. testejä työssä säännöllisin välein, ja jo opiskelemaan hakiesa. Mutta vanhat saisivat mennä niine vanhoine vaatimuksin loppuun asti, koska heidät on niine vaatimuksin hyväksyttykin aikanaan sinne ja nyt uhataan palkanalennuksella ja muulla nöyryytyksellä.
Mitä mieltä olette?
Lisään vielä, että musiikinkin kanssa niin että jos alettaisiin vaatia parempaa osaamista musiikin suhteen musiikkiammateissa (tai siis sellaisissa missä musiikkiakin tarvii työntekijä), tai jos et testeissä menesty niin palkanalennus, tai liikunta- tai piirtämisjutuissa ymv. ? Työnanataja siis määräisi että nyt täytyykin osata niin ja niin paljon, vaikka jo vanhempi työnetkijä, eikä oppilaitos vaatinut, kun henkilö pyrki sinne aikanaan.
Asko751t, tietenkään matkan varrella testaaminen ei ole kohtuullista, mutta milloinka kohtuullisuus on ollutkaan ohjenuora? Maailma on kohtuuton, raaka ja epäoikeudenmukainen. Toiset sortavat toista ja voittajat repivät toisensa kappaleiksi.
Suomessa pidetään presidenttejä erityisen menestyneinä. Kaikkien presidenttien historia kertoo karmeasta pettymyksestä ja katkeruudesta. Toisiaan he ovat suorastaan halveksineet.
On valtava määrä ihmisiä, jotka ovat täysin epäpäteviä työhönsä. Useimmiten syynä on uralla tapahtuneet ylennykset. Ollaan esim lahjakkaita matematiikassa/fysiikassa, mennään töihin insinööritoimistoon tms. Sitten ylennysten kautta ajaudutaan vaikka johtavaan asemaan, johon ei ole ollenkaan kouluttautunut.
Tai taitava kokki ajautuu ravintolapäällikön asemaan eikä osaa lopulta ollenkaan työtehtäväänsä, koska ei ole saanut siihen koulutusta eikä ole siinä työssä lahjakas.
Tai musikaalisesti lahjakas ajautuu musiikin opettajaksi. Opettaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin instrumentin soittaminen, jolloin musikaaliset lahjat menevät osittain hukkaan.
Esimerkkejä on lukemattomia ja nämä kaikki osoittavat lahjakkuuden hukkaamista.
Ei kannata antaa periksi pelkästään siksi, kun huomaa jonkun toisen olevan lahjakas, eikä itse ole. Kovalla työllä voi saavuttaa paljon, koska tämä näkyy ihmisen asenteissa, motivaatiossa ja halussa oppia.
<<Kovalla työllä voi saavuttaa paljon, koska tämä näkyy ihmisen asenteissa, motivaatiossa ja halussa oppia.>>
Näyt kuuluvan siihen koulukuntaan, joka näkee elämisen "kovana työnä". Unohdat, että ihmisen elämä on lyhyt ja useimmille yli voimien käypä. Heikoimmatkin ihmiset, jotka eivät edes pysty "kovaan työhön", nauttivat arvoa ihmisinä, eivätkä "kovan työn" tekijöinä.
Eläminen ei ole kovaa työtä. Eläminen on helppoa. Hengittää vain, syö ja piereskelee.
Ihmisarvoa ei määritellä sen avulla tekeekö kovasti töitä, "kovasti töitä" tai tekeekö töitä ollenkaan.
Kovalla työllä tarkoitin periksiantamattomuutta, halua oppia, motivoituneisuutta jne. Tämän kautta saavutetu menestys on henkilökohtaisten arvojen kautta mitattava, toisen ihmisen standardeilla menestys voi tarkoittaa jotain muuta.
Jollekkin mestys on rahallista, toiselle uralla etenemistä, jollekin korkeaa ammattinimikettä, jne jne.
Tästä päästäänkin takaisin aloittajan aiheeseen. Voiko harjoittelemalla kehittyä? Kyllä ehdottomasti voi, mutta se vaatii kovaa työtä, mikäli lähtötaso on matala. Mikäli haaveilee ammattiurasta, joka vaatii matemaattisia taitoja, ei kannata antaa periksi.
Yksi kuuluisista Parkinsonin laeista sanoo, että jokainen ylenee organisaatiossa oman pätemättömyytensä tasolle. Loistava myyntimies voi olla surkea myyntipäällikkö ja kohtalaisen hyvä myyntipäällikkö täysin pätemätön markkinointjohtaja. Ei vaadi paljoa mielikuvitusta hakea analogioita miltä tahansa alalta.
Lukaisepas Kalle Päätalon omaelämäkerralliset kirjat Ratkaisujen aika ja Pyynikin rinteessä. Niissä huonon laskupään perinyt kouluttamaton kaveri puskee itsensä rakennusmestariksi. Jos kertomukseen on vähänkään luottamista, lahjojen puutetta voi korvata tekemällä lujasti töitä. Kyvyt siinä eivät välttämättä parane, mutta esiintuleviin tilanteisiin voi oppia ratkaisumallit.
Minulle ei matematiikka ole ollut ongelma, mutta sen sijaan olen täysin toivoton piirtäjä. Ihmisen kuvaaminen vapaalla kädellä on tikku-ukkotasoa ja kolmiulotteinen hahmottaminen todella vaikeaa. Ei ollut helppoa läpäistä ammattiin kuuluvia kurssejakaan, vaikka tekninen piirtäminen onkin matemaattisesti hallittavissa. Onneksi on keksitty tietokoneet ja kamerat ratkaisemaan meidän piirustustaidottomien ongelmia.
Joo-o, mutta kommentoisitko ongelmaa, mistä kirjoitin tässä, kiitos.
Ja luulenpa että ko. kirjassa kouluttamaton henkilö on silti voinut omata matikkaosaamista geeneissään, ihan varmaan näin lienee ollut.
Miten jos sinun palkkaasi alettaisiin alentaa ellet osaa piirtää niitä kuvia mitä työnanatajasi keksisi sinun lopputyövuoisinasi yks kaks vaatia? Ja muuta ammattia sulla ei ole, ja eläkekin jo lähestyy. Ja kun sinä pyrit tuohon kouluun jossa opiskelit ammattisi niin ei vaadittu niin kovaa piirtämisen taitoa.
Jos ammatti on muuttunut vuosikymmenien varrella niin, ettei työntekijä pysy kehityksen mukana, minusta palkanalennus tai jopa erottaminen on aivan oikein. Mitä tekemistä työmaalla nykyään olisi esimerkiksi rakennusmestarilla, joka ei osaa käyttää tietokonetta? Kaikki suunnittelu, kustannuslaskenta ja seurantahan pyörivät koneella nykyisin. Vuonna 1975 valmistuneen mestarin ei tarvinnut osata, mutta hän saattaa vielä olla töissä. Tarvittavan lisäkoulutuksen antaminen on tietenkin työnantajan asia ja useimmat pystyvät sen omaksumaankin. Ainakaan itse en ole työpaikoissani kuullut kenestäkään, joka olisi saanut kenkää siksi, ettei pysty oppimaan työssä tarvittavia uusia asioita.
Kalle Päätalo muuten sanoo itse perineensä äidiltään Putikan suvun heikon laskupään ja kärsineensä tästä puutteesta paljon. Yksinkertaisetkin laskutehtävät veivät paljon aikaa, ja esimerkiksi työmaan palkkojen laskemiseen kului yökausia, mutta kykyjen puutetta täytyy korvata ahkeruudella.
No opettelepa sitten musikaalisuuskykyjenpuutevajausta potevana, kun sut hyväksytty lastentarhanopettajakouluun nuorena, mutta kriteerit nousee ja sulta aletaan 50 kymppisenä vaatia kympin taitoa laulaa ja soittaa, muuten palkanalennus tai potkut.
Vaikea kysymys. Harjoittelemalla tietysti edistyy huomattavasti. Edellytyksenä on kuitenkin, että on myös jossain määrin innostunut asiasta. Jos matematiikka maistuu täysin puulle, niin silloin ei jaksa harjoitella ainakaan pitempää aikaa.
Tärkeintä olisi, että mahdollisimman moni löytäisi oman juttunsa, missä voisi tuntea itsensä tyytyväiseksi. Kykyjen ja tavoitteiden välillä ei saisi olla liian suurta ristiriitaa.
Lukioon meneville sanoisin, että jos on vähemmän lahjakas matematiikasta, niin tavoitteeksi voisi ottaa 7 - 8 tason saavuttamisen lyhyessä matematiikassa. Siihen riittää kohtuullinen ahkeruus. Pitkä matematiikka edellyttää jo jonkinlaista lahjakkuutta ja intoa.
Vielä korjausta tietoihin aiheesta:
Siis työnanataja ei itse vaadi, vaan hän vaatii sen takia että yhteiskunnassamme on tehty jokin laki tms. että näin tulleen menettelmään.
Mutta ajatelkaapa sellaista työntekijää, joka on sitt tässä tilanteessa, mitä yllä kerroin. Minusta niin väärin kuin voi väärin olla, näiden uusien systeemeiden ideoijien kanssa kuin ikinä.
Asko751t, eräässä laitoksessa vaadittiin vanhoilta hoitajilta uutta kurssia ja tutkintoa lääkkeenjaosta. Mitään virhettä ei ollut tapahtunut, eikä kellekään ollut palvelukseen astuessa mainittu, että he voisivat joutua uuteen tutkintoon. Uutta tutkintoa ei ollut vaadittu myöskään edellisiltä sukupolvilta.
Tämähän on työnantajan törkeilyä, mikä johtunee laitoksen yläpuolella olevan virkamiehistön painostuksesta.
Niin, ja tällainenhan voi olla kaamea paikka elämässä ihmiselle, joka on silloin hyväksytty niine sääntöineen kuin silloin muinoin on vaadittu. Miten tuo uusia vaateita osaamaton hoitaja voi selvitä? Onko siis kuitenkaan oikein laskea palkkaa? Voisitteko kommentoida?Minusta tässä taas jotkut herrat ja päättäjät on liian suurten asioiden vartijoita. Kiitos.
Kysymys ei ollut palkan laskusta, vaan arvostuksesta. Hoitajat pitävät lääkkeenjakoa arvostettavana "oikeutena", jonka pois ottaminen on syvä nolaus. Tavallisesti se otetaan pois väärinkäytösten takia. Muut hoitajat jakavat silloin lääkkeet.
Kyllä hoitajille tulee myös palkanlasku jos ei osaa kaikkia niitä laskuja tentissä laskea tietyn yrittämismäärän jalkeen ja lisäoptiona nolaaminen. Tiedän tämän asian. Tämä on väärin.
Esim kun Stubilla on lyhyestä matikasta arvoasan a, niin jos alettaisiinkin vaatia tenttejä, ett nykyään valtion rahapussin vartijan matikkaosaaminen pitää olla tietyllä-hyvällä tolalla, niiin Stubbin pitäisi harjoitella ja tenttiä. Jos ei opi, (kun hällä ilm. ei matikkageenejä ole) niin ranagistus tulisi ja nolaaminen päälle. Vai oppisiko Stub kovalla harjoittelukka, kuten täällä esitettiiin aiemmin ett harjoitus tekee mestarin?
Kyllä mainitussa paikassa hoitajilla on erikokoinen palkka, mutta en ole tutustunut asiaan tarkemmin. Olen luullut, että palkkaus johtuu vain koulutustasosta ja palvelusvuosista. Ehkä laskeminenkin on mahdollinen. Joka tapauksessa epistä mitä suurimmassa määrin.
Niin-in, laitappa kohalles! Jos olet viisissäkymmenissä ja keksitään tuollainen uusi juttu. Jos ihminen on aika "huono" jossain, esim. lastentarhanope ei osasis oikein kuinkaan piirtää, ja kyn tämä työntekijä olis jo n. 50 v. ja pärjännyt muilla lahjoillaan työssään ja valittu aikanaan opiskelemaan alaa, siis hyväksytty,silloin ylsi vaatimukset piirtämisenkon rajassa, ja sitt aletaan pitää vaatimuksena osata piirtää huippuhyvin. Tai lasketaan palkkaa jos ei opi. Onko oikein? Mutta ei mitään, tällainen on vaatimuksena Suomessa ihmisellä, aivan kauhea tilanne elämässä voi olla, nöyryytyksineen, huonommuksineen ja unettominen öineen, jopa itsetuhoajatuksineen nöyryytyksen!!! ja häpeän ja pelon ja tuskan takia. Puhuu "läheltä seurannut".
Miltei kaikissa ammateissa täytyy joskus saada täydennyskoulutusta. Esimerkiksi kaupan kassan täytyy opetella jonkin uudenlaisen kassapäätteen toiminta. Sairaanhoitajan täytyy oppia hallitsemaan uudenaikainen ohjelmoitava lääkeannostelija. Lääkärit eivät pärjää 20 vuotta sitten käytetyillä lääkkeillä. Vanhojen matematiikanopettajien piti takavuosina yhtäkkiä opetella todennäköisyyslaskentaa. Ei auta itku markkinoilla.
eri asia kuin aloittajan asi oli.
Opettajalla on alkuvaiheessa ratkaiseva vaikutus. Huono opettaja voi sammuttaa kynttilän. Hyvän opettajan opastamana lahjakkaat yksilöt puhkeavat kukkaan ja varsin nopeasti he sitten pärjäävät jo omillaan ja taidot kasvavat korkoa korolle hurjaa kyytiä.
Kyllä kai nykyaikana työnantajankin puolelta käsitys on, -kuten esim.autokoulun kohdalla- ,että muodollinen päästötodistus on vasta mahdollisuus alkaa harjoitella työtehtäviä ns.omaan piikkiin eli kehittymistä ja kartalla pysymistä muun maailman kiireen ja 'edistyksen' mukana odotetaan. Toki 'hiipumista' suhteessa ajan haasteisiin pyritään kohta eläköityvien työntekijöiden kohdalla katsomaan mahdollisuuksien mukaan 'läpi sormien', mutta työpaikka- , jatko- ja täydennyskoulutus on ne tämän päivän avainsanat työssä selviytymisen kannalta.
Eli koulutodistus sinänsä, parempi tai huonompikin, ei ole itseisarvo, vaan siitä yritetään saada vaan vinkkiä ja arviota siihen, miten työnhakija tulevissa työhaasteissa voisi menestyä. Tässä mielessä rimaa hipoen saatu työ on haasteellinen tekijälleen; nimittäin normaali työpaikka ei tänä aikana markkinataloudessa ole pysyvä "saavutettu etu", vaan äärimmillään esim.toimitusjohtaja voi saada potkut jopa kesken työpäivän, jos yrityshallituksen luottamus äkillisesti (jonkin persoonallisen tempauksen vuoksi) katoaa ;)
Yllä taidetaan viitata mm.hoitoalaan ja siellä johonkin lääkelaskutenttiin tai vastaavaan. Ennen vanhaan saattoi olla niin, että työntekomalli oli hyvinkin 'vaakasuuntainen', eli perustyöntekijälle oli aina lähin ns.ylempi taho, joka piti silmällä, hallitsi alaisensa työn ja kantoi vastuun jos jotain meni pieleen. Nykyisin vastuualueet ovat jossain määrin myös pystysuuntaisia, eli ei ole välittömästi lähellä ja livenä neuvonantajaa, kun syntyy vaikkapa uusien aineitten ja vahvuuksien mukana ennenkokematon tilanne "kun pitää laskea rutiinit, laimennukset, merkkiviivat yms. putkiloihin ja injektiohärpäkkeisiin uudelleen...", ohjeistaa ja kantaa tulosten oikeellisuudesta vastuu. Siinä pitää olla millilitra, milligramma, prosentti ja promille -käsitteet ja mittaluokkavastaavuudet mielessä kohillaan.
On kyllä nähty sitäkin, että esim.hiljenevän maaseutulinjan vakikuski (ei koululaislinja) aikanaan ajoi linjaansa eläkkeeseen asti, vaikka loppuaikoina linjan kuormitus (tosin tietyllä linjan osalla) oli vain noin 2 matkustajaa viikossa. Tiedossa ei ole, oliko linja jollain tapaa tuettu, eikä se, että nousiko palkka missä määrin lisää noina hiljaisina ajovuosina ;)
On kuitenkin huomattava, että opintojen vaativuustaso on määritelty keskimääräisen opiskelijan mukaisesti. Jos haluttaisiin keskittyä vain huippuihin, niin Suomeenkin esimerkiksi riittäisi yksi pieni yliopisto.
Kun näin on, niin lähes jokainen motivoinut opiskelemaan päässyt pystyy suorittamaan opintonsa loppuun. Joltakin tähän vaaditaan vain hiukan ponnistelua, jollakin toiselta hieman enemmän.
Tosin olen tavannut ihmisiä, joilta peruskoulu ja lukio on mennyt erittäin hyvin kirjoja juuri avaamatta. Siksi heidän saattaa olla vaikea orientoitua tilanteeseen, jossa vaikkapa yliopistossa vaaditaan jo ainakin hieman työntekoa, ja siksi heidän opintonsa saattavat jäädä kesken. Kun ei ole opittu työntekoon, sitä ei sitten myöhemminkään osata.
Jostain luin joskus että todelliset huipputekijät käyttävät keskimäärin 10000 tuntia harjoitteluun (mitä kaikkea voikaan olla riippuen mitä tekee) jotta heistä tulee ammattilaisia.
Käveleskelin kerran metsään sienestämään.
Puolen tunnin kuluttua olin kerännyt n. litran mustikoita, niin että ämpärin reunat peittyivät, mutta en yhtään sientä.
Todennäköisyys sille, etten olisi löytänyt sieniä oli nolla, koska niitä kyllä löytyi ja paljon, mutta ei lainkaan sellaisia joita etsin.
Löydätkö väärää väittämää?
Sanoit ettet löytänyt yhtään sientä ja että sieniä löytyi paljon. Et löytänyt mutta löytyi. Epäselväksi jää kenelle niitä löytyi ja mistä tiedät että sieniä löytyi, jos sinä et niitä kuitenkaan löytänyt.
Harjoittelemalla voi aina kehittyä. Oppiminen ei kuitenkaan ole lineaarisesti, vaan hyppäyksittäin kehittyvää. Samalla tasolla voi jurrata kauankin, ennen kuin ahaa-hoksaus tulee ja kaikki entinen pakertaminen on melkein itsestäänselvyyttä.
Matematiikassa tietty lahjakkuudesta johtuva yläraja kyllä varmasti tulee vastaan aikaisemmin kuin esim. kielten opiskelussa, jos yliopistotasosta puhutaan.
Olettaisin, että ainakin lukion lyhyt matematiikka on hallittavissa ilman mitään erityistä lahjakkuutta.
Motivaatio on oppimisessa keskeistä, ja se kannustaa myös harjoittelemaan. Matematiikan oppimisessa kannattaa yrittää ymmärtää, "mistä on kyse" kaavojen mekaanisen muistamisen sijaan ainakin alkeistasolla. Rakettitiedettä kyllä tehdään, vaikka harva insenjööri osaa soveltamiaan kaavoja johtaa.
Matematiikka perustuu taitona aiempaan osaamiseen, siis perustaitoon.
Jos perustaidoissa on puutteita , tulee virheitä enemmän.
Tarvitsisi tehdä rutiininomaisia laskutehtäviä lähes joka päivä.
Lisäksi jokin harrastus joka yllyttää siihen , kuten grafiikka koodaaminen, kaunista ja hauskaa. Mut tosiaan, jos aiot päästä ylemmäntason matematiikasta perille ilman alemmantason taitoja, voit unohtaa koko homman.
Omia kokemuksia insinööriopinnoista ilman lukiopohjaa. En ymmärrä yleensä mitään aluksi. Käyn monta kertaa läpi tehtävien oikeita vastauksia ja opettelen laskemaan ne itse ulkoa. Sitten menen kokeeseen ja yleensä läpi menee. Ongelma on siinä että opin vain silleen että nään miten joku lasketaan ja sitten kun tarpeeksi harjoittelen niin opin. Uusien tehtävien kanssa olen sitten ihan hukassa enkä osaa soveltaa matikkaa varsinkaan sanallisissa tehtävissä. Olen ihan täydellinen aloittelija sillä matikka oli läpi ylä-asteen 6. Nyt joutuu panostamaan.
Auts. Toivottavasti opit ennen tosi koitosta!
Ylä-asteella saa matematiikasta numeron 6 vain jos ei ole tehnyt siellä muuta kuin häiriköinyt. Näin ne elämän valinnat seuraavat kehdosta hautaan. Kannattaisiko lainata kirjastosta ensin peruskoulun oppikirjat, käydä ne läpi. Sitten lainata kirjastosta lukion pitkän matematiikan oppikirjat ja saada näin asiat omaksuttua. Huomaa, että sinun ei niistä tarvitse opetella mitään, kunhan ymmärrät periaatteet. Helpottaa kummasti insinöörimatematiikan opiskelua, joka on varsin yksinkertaista kuitenkin vielä (oli kyse sitten AMK tai DI-opintojen pakollisista)
Voi parantua ja parantuu harjoittelemalla.
Asiaa ei kannata ajatella geenien kautta ollenkaan, koska siitä ajatteluamllista ei ole sinulle mitään hyötyä. Pitkässä juoksussa kuitenkin harjoittelun määrää määrittää sen kuka osaa ja kuka ei.
Harjoittelussakin tosin erittäin paljon merkitsee se, miten harjoittelee.
Harjoittelemalla oppii ratkaisemaan tyyppitehtäviä, mutta ei enemmän oivaltamista vaativia tehtäviä, jotka edellyttävät lahjakkuutta. Vain lahjattomat harjoittelevat uutterasti.
Myös lahjakkaille tulee opinnoissa taso, jolloin pelkkä lahjakkuus ei riitä, vaan pitää opiskellakin. Joillekin tämä tulee lukiossa, joillekin yliopiston perustutkinnon peruskursseissa, joillekin vasta perustutkinnon syventävissä kursseissa ja joillekin erittäin onnekkaille vasta yliopiston tohtoriopinnoissa.
Tosin saattaa käydä, ettei ihmisellä ole halua tai kykyä tehdä töitä jatko-opinnoissaan, jos hän ei ole tähän koulussa tai lukiossa oppinut. Silloin käy niin, ettei ihmisestä tule lahjakkuudestaan huolimatta yhtään mitään.