Universumin järkevä asuttaminen

"Biotekniset haasteet ovat mittavia, mutta onko ylipäätään mahdollista luoda itseorganisoituvia, itseään kopioivia, elämäksi katsottavia systeemejä toisille planeetoille käyttäen vain sähkömagneettista säteilyä?"

Ei ole. Ohje tarvitsisi toteuttajan ja vielä erittäin kehittyneen sellaisen. Ei sähkömagneettinen säteily kykene genomin syntetisointiin vaativammista rakenteluista puhumattakaan.

Myönnän kyllä, että -tietääkseni- ihminen ei ole saanut vielä selville edes sitä, mitkä ne edellytykset ovat dna:n rakenneosien synnylle. Eli en väitä että tietäisimme edes sitä. Toki on sekin mahdollisuus, että sitä ei voi tietää edes periaatteessa - mutta jos näin on, niin sen voinee selittää täsmällisesti, miksi sitä ei voi selittää.

Nopea matkailu onnistuu, kun löydämme pimeän energian hiukkaset eli tihentyvien laajentumien laajenevien tihentymien pimpelipom-hiukkaset , jotka työntävällä voimallaan saattavat meidät ylivalonnopeudelliseen liikkeeseen havaintohorisontin toiselle puolelle. Eli kun onnistumme valjastamaan pimeän energian hyötykäyttöön. Pimpelipomit ovat kaikista hiukkasista kovapintaisimpia, minkä vuoksi gravitaatio on universumin mittakaavassa hallitseva voima.

Pimeplipomin kyytiin voi hypätä, kun opimme valjastamaan antigravitaation. Gravitaatiohan johtuu vain pimeän energian lasjenevasta työntövoimasta; planeetan näennäinen vetävä voima ½gt^2 johtuu siitä, että planeetta varjostaa pimeän energian työntöä toiselta puolelta juuri sen verran. Tätä tietoa hyväksikäyttäen ydinitse voidaan siirtää antigravitatiiviselle emolevylle , jolloin voidaan hypätä pimpelipom-hiukkasen kyytiin.

Vaikka pimpelipomit ovat kovapintaisia, niin niiden laajentumisen nopeus ylittää niiden kovapintaisuudenkin. Tämän vuoksi pimeplipomin pintaan voidaan alkaa kaivertaa emolevyltä informaatiota hetkellä, jolloin nopeuden kasvu ylittää lähtönopeuden valonnopeudella. Lähtönopeuskin on toki ziljoonia kertaa yli maailmankaikkeuden alkuhetken valonnopeuden, mutta havaitsemme kullakin ajanhetkellä kunkin pimpleipomin ensi kertaa kohdatessamme aina täydellisen pyöreänä, ja kuvittelemme olevamme aina lepotilassa ellemme sitten havaitse jonkin non-pimpelipomillisen (valaistun aineen) voiman vaikuttavan meihin.

Kun laajenevan työntönopeuden kasvu on ylittänyt löähtönopeuden valonnopeuden verran, voi antigravitaatiollinen emolevy pommittaa pimpelipomin pintaa elegtroneilla ja kaivertaa siihen alkuperäisen kehon ja kaikkien sen neuronien ja molekyylien valoksen. Nyt pimeplipom on muuttunut kehomme täydelliseksi kopioksi. Nyt tarvitsee enää vain vaihtaa emolevy hetkeksi gravitaatiollisesta antigravitaatiolliseksi, jolloin pimpelipoin lasjenemis- ja tihentymisominaisuudet siirtyvät hetkeksi tyhjiöbalanssiin, ja hiukkanen kokee hetkellisen pysähtymistilan, ns. äkkipyssäyksen. Ajoitus on tietysti tehtävä hyvin, jollemme sitten halua jäädä lillumaan avaruudessa alkuperäisen kehomme kopiona. Tietenkin sekin on mahdollista, koska voimme muuttaa emolevyn ingormaatiota niin, että ei tarvitse hengittää; pääasiahan on vain, että pimpelipomiin siirretty ulkoinen muoto ja kemiallinen koostumus on täsmälleen sama kuin alkuperäisen kehon.

Absoluuttisen liikkumattomuuden tilaan liittyy suuria vaaroja, jotka on otettava huomioon. Koko maailmankaikkeushan laajenne koko ajan tavattoman nopeasti, jolloin planeetat liikkuvat meihin nähden ziljoonia kertoja alkuperöistä valonnopeutta nopeammin, ja jos sellainen osuu kehokopioon, ovat riskit valtaisat. Mukaan on otettava siis tavattoman voimakas raketimoottori, jolla voimme jälleen päästä liikkeeseen ja saavuttaa raketin työntövoimalla muun maailmankaikkeuden vallitsevan laajenemisnopeuden. Tämän jälkeen kaikki on vain hienosäätöä; voimme kohdistaa rakettimoottoriin ohjausliikkeitä ja laskeutua planeetan pinnalle.

Sitten vain elämän levittäminen planeetan pinnalla käyntiin; työntöisällä voimalla voimme lisääntyä, jolloin ihmiskunta tihentyväti laajenee, ja voimme työntää planeetan pinnalta polttoaineita kohden työntövoimalla toimivia tihentyvien aromien poistopiippuja, jotka työntyen leviävät laajenevasti planeetan kaasukehään ja joidenkin vuosituhansien kuluttua saavat meidät jälleen työntymään pois kojhti seuraavaa planeettaa.