Jos oot yli 35-vuotias ja ollut sinkkuna nyt ja nuorempana, niin ootko huomannut miten suhtautuminen sinkkuuteen tai pariutumiseen on muuttunut?
Yleisesti ottaen näin keski-iässä osaa arvostaa elämää enemmän, oli sitten sinkkuna tai seurustelusuhteessa. Niistä hyvistä puolista mitä elämässä kulloinkin on.
Itse huomaan, että näin vanhempana kaipaa jotta olis seksuaalisestikaan kiinnostunut, paljon enemmän henkistä ymmärrystä ja keskusteluyhteyttä, ulkonäön puolesta taas useammanlaiset miellyttää silmää.
Enää ei myöskään ole niin ulkoa päin annettuja odotuksia sille, että millainen suhteen pitäisi olla, esim. että täytyis muuttaa yhteen, vaan voi lähteä enemmän kummankin elämäntilanteesta mikä siihen sopii.
Yleisesti ottaen näin keski-iässä osaa arvostaa elämää enemmän, oli sitten sinkkuna tai seurustelusuhteessa. Niistä hyvistä puolista mitä elämässä kulloinkin on.
Itse huomaan, että näin vanhempana kaipaa jotta olis seksuaalisestikaan kiinnostunut, paljon enemmän henkistä ymmärrystä ja keskusteluyhteyttä, ulkonäön puolesta taas useammanlaiset miellyttää silmää.
Enää ei myöskään ole niin ulkoa päin annettuja odotuksia sille, että millainen suhteen pitäisi olla, esim. että täytyis muuttaa yhteen, vaan voi lähteä enemmän kummankin elämäntilanteesta mikä siihen sopii.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No sama vika. Mutta sitäpä alkaakin tässävaiheessa miettiä, mitä se elämä on. Onko se sitä ikuista oravanpyörää ja jokaisen haihatusten perässä juoksemista.
Kai se vaan joskus tulee, kelle tulee milläkinlailla, että pitää pysähtyä miettimään. Mikä on tärkeää ja mitä elämäänsä haluaa.
😊
Oispa sun kaltaisia tätejä nurkillakin. 😆
Oikeammin on alkanut vaatimaan toisen huomioimista enempi siltä suhteelta , eikä se nyt tarkoita että pitäisi olla käsikädessä vaan aitoa huomioimista. Tasapuolista keskustelua asioista eikä ihmeellistä valtapeliä ja vastakkainasetteluja jos joutuu omasta näkökannastaan tinkimään.
Jotensakin niin että suhde on omista asioista luopumista hyvänasian puolesta pyyteettömästi.
( Ja sitten saa vastaavasti takaisinkin ihan pyytämättä , tietenkin )
Ei riitä että kerta viikkoon huikataan jotain , joka kyllä kävi nuorena kun kiire oli jokapaikkaan ja mistään ei pois. Jos juttu on kertaviikkoon kalenterista katsottuna osaa sitä etsiä silloin jotain muutakin korviketta. Se henkinen yhteys pitää olla. Mikä on kyllä valitettavan yleistä, josaain tapauksissa, Ihmettelen silloin aina että miksi haetaan edes suhdetta jos ei ole sille aikaa! Olisivat sitten ihan sinkkuina !
Kuka tykkää mistäkin. Minusta toisella pitää vaan yksinkertaisesti olla halua olla läsnä. Muuta kiirettä ja kauheesti elämäänsä täytettä haalinut ei minullekkaan sovi.
Mutta en aio vaatia mitään. Sitten en vaan sellaista ihmistä elämässäni pidä. Saa mennä menoilleen keskenään. 😊
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3467138/Mies hakkasi vaimoaan nyrkeilla paahan Raumalla
Tuossa suhtessa on henkistä yhteyttä ja ymmärrystä. Tuollaisia miehiä naiset haluaa
moi olen iida 43v ja korkeastikoulutettu niin sinkkuus on muuttunut tinderin myötä enään en muuta haluakkaan tehdä ja kaukosuhteet on parasta voi pettää tinderimiestä kun vaan käy silloin tällöin luonani hi hi hii no olen jo opiskelu ajoista lähtien välillä myynytkin itseäni niin siinä tuntee olevansa nainen
niin se tärkein unohtui sanoa niin se on muuttunut että nuorempana tarvi huolehtii ehkäisystä mutta nyt ei ole pelkoo että tulisin raskaaksi voi elää vapaammin viiniä juoden ja kutsua miehiä kylään hetkeksi
Taas yks sairas transu.
Välimerkitön siinä trollaa.
No olen. Nuorempana oli kauheita paineita, että löytääkö sitä naista. Ja kun löytyi, että onkohan se oikeenlainen minulle. No, ei ollut.
Nyt on ihan sama. Sitä vaan menee jonkun kanssa samaan suuntaan, tai sitten ei ja se on hei. Helppoo!
Näin vanhemmiten olen huomannut vain sen, ettei minusta enää ole parisuhteeseen, jos on koskaan ollutkaan. Nuorempana tytöt/naiset vaan dissasi eivätkä suoneet mahdollisuutta kokea parisuhdetta ja nyt kun naisia kiinnostaisi niin en minä enää tiedä miten niiden olioiden kanssa toimitaan ja se naisten osoittama kiinnostus vain lähinnä ahdistaa. Naismakuni on muutenkin ollut aina vähän erikoinen, toki ns. yleisesti seksikkäitä naisia katson "panisin"-tyyliin, mutta sellaisen todellisen ihastumisen saa aikaan vain jollain tapaa erikoiset naiset, vaikkeivät olisikaan mitään seksipommeja. Vaan eipä tuokaan sitä ensinmainittua faktaa miksikään muuta.
Kerro lisää millälailla erilaiset :)
Olen huomannut kertomasi asiat. Monenlaisia paineita on poistunut -ilman että niiden olemassaoloa edes huomasi- sekä suhtautumisesta omaan elämään, että suhteisiin.
Omalla tavallaan tullut nirsommaksi, ei niinkään naisten ulkonäön suhteen vaikkakin ikävän moni ei siiålläkään säväytä, mutta persoonan. Ja rehellisesti sanottuna tuo on aivan perseestä koska laskee todennäköisyyttä löytää joku kiinnostava vieläkin enemmän.
Enää ei kelpaisi kuka vaan, se on totta. Samalla on vaan huomannut, että kun pelkkä ulkonäkö ei enää toisessa sytytä, niin sopivat ehdokkaat käyvät aika vähiin. Vaikka on tullut avomielisemmäksi, niin toisten kohtaaminen on vaikeutunut, koska ei vaan jaksa juosta joka paikassa. En enää myöskään odota enkä toivo mitään ihmissuhteilta. Tavallaan se on helpotus, mutta toisaalta vienyt myös elämänhalun kokonaan. Mitä virkaa täällä on elää, jos ei odota eikä toivo mitään.
Olen kaivannut sitä aina, siksi olen.
Tässä jotain huomioita:
En jaksa mitään rankkoja ääripäitä. Ei saa olla liian komea, mutta ei liian rumakaan. (Valehtelin heti!)
Työpaikan ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen, kunhan sellainen on. En jaksa moottoriturpaa, mutta pitää pystyä juttelemaan ilman sen suurempia ongelmia. Alkoa saa juoda, mutta juoppoa en jaksa. Jos mies vilkuilee koko ajan muualle ja on liian epätasapainoinen, niin ei kiinnosta.
Henkinen yhteys on minullekin tosi tärkeää. Samoin älykkyys. (Ei tarvitse olla lukenut, maalaisjärki riittää.) Voi olla huomattavasti vanhempi, vaikkapa tuollainen 15v.
Nyt elämäntilanteeni on se, että olen luultavasti pian parisuhteessa 2,5v tauon jälkeen. Tapailin kyllä tuossa välillä erästä miestä puoli vuotta. Siihen se päättyikin, koska ei tapailusta edennyt mihinkään suuntaan.