Tilanne on tämä; olemme seurustelleet 7 vuotta. Meillä on yhteinen lapsi. En tunne rakkautta miesystävääni kohtaan. Minua ällöttää hänen tupakointi ja ihosairaus ja se että mä joudun siivota sitä ällöttävää nahkaa jota hän repii jokapaikkaan. Inhottaa se että hän valehtelee, hän raivoaa jos asiat ei mene kuin hän tahtoo, hän tienaa huonosti ja käyttää vähät rahansa holtittomasti. Hän kutsuu meille jatkuvasti vieraita eikä meillä ole ns. Perheaikaa. Hän kuorsaa ja on vihainen mulle kun en saa nukuttua ymym... En halua rakastella enkä suudella enkä halia. Yök. Onko pakko? Voiko olla parisuhteessa niin ettei tarvi tehdä mitään seksijuttuja? Voiko oppia rakastamaan ja ihannoimaan? En tiedä missä häneen rakastuin. Kai siihen että hän oli niin miehekäs homomaisen exän jälkeen.
Voiko miestään oppia rakastamaan?
Aaapuuuvaaa
11299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei voi rakastaa tuolla meiningillä. Teillä ei ole kerta kaikkiaan mitään yhteistä. Eroa.
Hei
Luettelet kattavan listan miesystäväsi ja lapsesi isän puutteita. Tällä hetkellä sinun on vaikea edes muistaa, mihin aikanaan hänessä ihastuit. Kuitenkin otsikkosi kertoo siitä, että käsittääkseni tahtoisit oppia rakastamaan häntä, vaikket nyt tunnekaan rakkauden tunteita.
Se kertoo mielestäni siitä, että suhtaudut parisuhteeseenne vakavasti. Onhan myös kyseessä lapsenne perhe, jonka rikkoutuminen olisi iso asia myös hänelle.
Rakkaus on paljon muutakin kuin tunnetta. Se on tekoja, pieniä arjen juttuja. Tällä hetkellä sinua lähinnä ällöttää teidän arkenne puhumattakaan fyysisestä kosketuksesta. Kaipa sellaisiakin pareja on, joiden välillä ei paljon kosketusta ole. Liekö he sitten onnellisia, vaikea sitä ihan sellaisenaan on uskoa koska kyllä me monesti sitten haemme fyysistä läheisyyttä jostain muualta jos omalta puolisolta sitä ei syystä tai toisesta halua/saa.
Mitä jos hakeutuisit perheneuvojan puheille ja lähtisit tutkailemaan tätä asiaa ensin yksin ja sitten ehkä yhdessä miehesi kanssa? Seurakuntien palvelut eivät maksa mitään. Saisit pohtia mitä kaikkea tähän nyt liittyy. Mietin siis sitä, että jos otat heti puheeksi miehesi kanssa nämä, se voi helposti kääntyä molemminpuoliseksi syyttelyksi ja asiat eivät ainakaan parane..
Tsemppiä itsesi ja parisuhteen tutkiskeluun!
Pappi Elisabet
Vähän kyseenalainen vastaus Pappi Elisabet
Ap kertoo:
-ällöttää hänen tupakointi ja ihosairaus ja se että mä joudun siivota sitä ällöttävää nahkaa jota hän repii jokapaikkaan.
- hän valehtelee, hän raivoaa jos asiat ei mene kuin hän tahtoo,
- hän tienaa huonosti ja käyttää vähät rahansa holtittomasti.
- Hän kutsuu meille jatkuvasti vieraita eikä meillä ole ns. Perheaikaa.
- Hän kuorsaa ja on vihainen mulle kun en saa nukuttua ymym...
Ts. ap:n mies kohtelee ap:tä kovin huonosti. Ei huomioi, ei rakasta, vaan käyttää henkistä väkivaltaa ap:ta kohtaan. Minkä IHMEEN vuoksi ap:n edes pitäisi opetella rakastamaan ihmistä, joka on hänelle paha???!!! On TÄYSIN selvää, ettei mies muuta tapojaan, vaikka ap miten edistyksellisesti ottaisi asiat puheeksi ja yrittäisi saada korjausta. Todellisessa elämässä vaan ei mene niin. Miehestä, joka ei kunnioita ja arvosta kumppaniaan, ei saa kunnollista, sopivaa ja rakastettavaa, ei millään. Puheeksi ottamisessa suuri vaara on, että mies toimii vielä ällöttävämmin ja hänestä tulee aggressiivinen. Siihen viittaa etenkin tuo jälkimmäinen "Hän kuorsaa ja on vihainen mulle kun en saa nukuttua". Ihan oikeasti; mies on tunnekylmä hullu, josta pitäisi päästä eroon, nopeasti.
Perheessä kyse ei ole siitä, onko itse onnellinen. Kun lapsi on tehty, vain lapsen onnella on väliä. Lapsen onni voi edellyttää yhdessäoloa, tai se voi edellyttää eroamista, mutta päätös pitää tehdä vain lapsen etua silmällä pitäen.
Seksipakkoa ei ole. On pakko käyttäytyä ystävällisesti. Puoliso voi kyllä seksinpuutteesta kärsiä, mutta ei siitä automaattisesti seuraa toisen syliin langeaminen.
Tilanteessa pitää arvioida oma jaksamisensa sekä se, mitä lapselle erossa tapahtuu. Lapsi tulee olemaan tämän "ällöttävän" miehen ja hänen uuden naisensa vallan alla puolet ajasta. Onko tämä lapsen etu?
"Seksipakkoa ei ole. On pakko käyttäytyä ystävällisesti. Puoliso voi kyllä seksinpuutteesta kärsiä, mutta ei siitä automaattisesti seuraa toisen syliin langeaminen."
Ei mutta avioliiton dramaattinen huonontuminen siitä kyllä seuraa jos toinen lopettaa seksin yksipuolisella päätöksellä.
Tämä ei tokikaan tarkoita että parisuhteessa olisi seksipakko mutta on hyvä tajuta että sen lopettaminen ei ole mikään pieni päätös josta ei seuraisi mitään.
Perheessä on NIMENOMAAN kyse siitä, onko MOLEMMAT vanhemmat onnellisia, millainen on heidän välinen suhde. Perheen TÄRKEIN suhde on vanhempien välinen suhde. Jos se kusee, kuten tässä ap:lla todella pahasti, se on erittäin haitallinen niin ap:lle, mutta ennen kaikkea lapselle ja hänen tasapainoiselle kehitykselle.
Yleensä onni menee viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia tulee, mutta lapsille pitää tarjota kuitenkin ehjä koti. Ei pidä lähteä lapsentekoon, jos ei ole valmis 20 vuoden "tuomioon".
Nojaa, voi käydä myös toisin pain. Nämä kun eivät ole joko-tai juttuja. Tässä tapauksessa tosin lapsen tulo ei ole vaikuttanut parisuhteeseen, ukko on tainnut olla samanlainen aina ja vaimo tyytymätön jo pitkään.
JOs vaimo ei ole rakastanut koskaan ja asennekin on jo tod negatiivinen, tuskin mitään rakastumista tapahtuu myöhemminkään. Riippuen siitä, miten arki sujuu ja mikä on kodin ilmapiiri, kannattaa miettiä jatkoa ensi sijaisesti lapsen kannalta.
Kun luonne, tavat ja ulkonäkökin tuntuvat vain epämiellyttäviltä, on minusta viimeinenkin kortti käännetty. Romanttiseen rakkauteen tuosta ei enää nousta, se on selvä. Tuskin edes neutraaliin kämppäkaveruuteen.
Epäilen että miehesi suostuisi platoniseen liittoon, etkä varmaan sellaista itsekään oikeasti halua. Jos puolestaan vain torjut miehesi lähestymiset jatkossa erikseen asiasta sopimatta, se ei ole reilua häntä kohtaan. Miehesikin ansaitsee mahdollisuuden uuteen liittoon, seksiin ja rakkauteen.
Puhumista tuossa ei minusta oikein ole, toista kun ei voi muuttaa. Inhimillisyyden nimissä noita yksityiskohtia ei tietty ole syytä toiselle sanoa, riittää kun kertoo lopputuleman; en rakasta sinua enää.
Älä missään tapauksessa opettele rakastamaan tuollaista miestä. Mission impossible ja vielä aivan turhaa. Ei ole mitään syytä rakastaa ihmistä, joka kohtelee kaltoin, alistaa.
Etkös enää hurjempaa osannut keksiä?