Sinä joka petät kumppaniasi, olepa nyt edes tämän yhden kerran rehellinen elämäsi aikana ja tunnusta, soisitko saman myöskin kumppanillesi? Vastaukseksi ei käy että "tottakai jos en saa koskaan sitä tietää". Nyt lähdetään siitä että sinä tietäisit. Ja että hän pelehtii vähintään samalla tavalla ja yhtä paljon kuin sinäkin. Miltä se sinusta tuntuisi? Vai onko sinulla ollenkaan tunteita? Jos myönnät että sattuu, miksi et voi ajatella että eläisit elämääsi tavalla, jossa periaate olisi: "Älä tee toiselle sitä mitä et halua itsellesikään tehtävän ja tee toisellekin sitä, mitä toivoisit itsellesikin tehtävän". Mitä järkeä enää koko parisuhteissa on kun ne eivät parisuhteita ole? Vai vieläkö löytyy moraalisia arvoja kannattavia ihmisiä? Epäilen suuresti mutta sitä toivon vieläkin enemmän että löytyisi!
Pettäjä, tunnustustasi odotetaan!
yks petetty
171474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa, miltähän mahtaisi tuntua pettäjästä jos häntä petettäisiin, ei varmaan kovinkaan herkulliseltä. Tiedän kokemuksesta kun minua on petetty ja sain sattumalta tietää asian, itse en ole pettänyt enkä pysty moiseen moraalini on sen verran korkea, vaikka mielessä on kyllä käynyt ett' miks en minä kun toinenkin mutta samantien on myöskin tullut mieleen että kuinka pystyisin enää toista silmiin katsomaan jos niin tekisin.Enpä pysty kyllä kunnolla olemaan mieheni kanssa nytkään kun tiedän että hän on ollut toisen kanssa, en pysty kunnolla edes suukkoja antamaan kun mieleen tulee että kuinka hän on toisen pillua kenties nuollut ja niin poispäin että vaikeeta on en tiedä tulenko koskaan toipumaan asiasta, mutta ilkeyttäni roikun hänen kanssaan.
En tunnusta. Koska en ole pettänyt. Mutta hirveältä se tuntuisi. Musta tuskin olisi jatkamaan sen ihmisen kanssa,joka pystyisi mulle niin tekemään. Oon aina ajatellut, että jos kumppanini mua pettää, hän ei sitten vain ole ollut MUN ARVOISENI!! Eli jättäisin tyypin melkoisen varmasti. Eri juttu on , jos kieltäytyisin seksistä kumppanini kanssa tai muuten se olisi mulle vastenmielistä. Koska parisuhteeseen kuuluu seksi oleellisesti ja jos sitä ei ole ollenkaan, mahdotonta vaatia toista ikänsä selibaattiinkaan. Silloinkin tietysti olisi puhuttava asiasta,EI pettää. Ja katsoa mitä jatkossa.
Ikävää, että sulle on sattunut niin, että toinen on pettänyt luottamuksesi. Pohja on pois, vai mitä ajattelet!?
Parempia kevätpäiviä teille!
ilkeyttäsi roikut hänen kanssaan?????
Mitä tarkoitat sillä, siksikö ettei toinen nainen häntä saa ja jäisit yksin????
Kummallista, oletko onnellinen nyt? Miksi et etsi vertaistasi miestä???
minusta vaan on niin helvetin kiva kiduttaa toista, saahan hän mennä jos mieli tekee sen toisen tai vaikka kolmannen luokse, mutta enhän minä kotoani minnekään lähde. Siks toiseksi olen saanut miehistä juuri sen varran tarpeekseni, että en kaipaa heitä edes sänkyyni, siksi en hae seuraa. Tunnun pärjääväni helkkarin hyvin yksin ja omillani, siks topiseks jos jotain kalua tahtoo seksikaupat ovat pullollaan tarvikkeita että se siitä.Kysyit olenko onnellinen, vastaan kyllä, kiusa se on pienikin, toinen ei ajatellut mitä seuraa kun toista pettä, hän saa sen nyt tuntea nahassaan jos ei äly riitä että lähtee lätkimään en pidättele häntä.
Itseäsi kidutat eniten!
Jos tuollaisessa suhteessa viitsii
elää niin, ei kateeks käy, onneks olkoon!
sanoit että et pystyisi pettämään, mutta entä jos pettäisit kännissä?? eli tavallaan, pettäisit edes itsesi tietämättä *?!?* kaverille kävi näin...hän kyllä muisti että näin kävi, mutta ei voinut ymmärtää miten kaikki oli mennyt niin pitkälle. en tiedä. kommentteja!!!
en tahdo puolustella pettäjiä, en todellakaan, mutta... eikö pettäminen oo aika inhimillistä. me ollaan vaan ihmisiä ja kaikki tehään virheitä. mun mielestä, jos toista rakastaa tarpeeksi, niin pystyy myös antamaan anteeksi.
luottamuksesta en sitten sano mitään. että mikä on luotto sen jälkeen, mut... *?!?*
alkoholihan ei ole mikään syy pettämiselle, siihen ei mielestäni voi nojata missään vaiheessa! Jos kontrolli pitää selvinpäin, se pitää myös kännissä, ja se pitää myös ns. räkäkännissä!!
niin, kakspiippunen juttu.
Ihan oikein sulle että on noin käynyt, ei tarvi kyllä ihmetellä että miehesi petti sua olet oikea pirttihirmu. Miehesi varmaan nauraa sinulle toisten naisten kanssa kun olet noin tyhmä, älä luuulekkaan että hän tässä kärsii mitenkään, sinä se olet joka on tällä kertaa huonommalla puolella. Mihehesi ei varmaan joudu kitumaan ollenkaan, eiköhän se ole päinvastoin.
Ajattele nyt vähän hän saa rällätä toisten kanssa olla lähellä lämmintä ja hellää ihoa ja sinä käytät jotain seksileluja aikaa kylmää sinulla toi touhu.
Juu, olen siis pettäjä. 8 vuotta takana parisuhdetta, missä on mennyt pieleen kaikki, mikä voi mennä pieleen. Silti ollaan kuitenkin "yhdessä", syytä siihen en todellakaan tiedä.
Huomaan vain joka kerta ulos lähtiessäni lähteväni sillä asenteella, että mitähän mielenkiintoista sieltä löytyy. Esiinnyn julkisesti sinkkuna, vaikka en sitä ole. Ei ole ihan yhden käden sormissa ne kerrat, kun olen öisen "visiitin" jälkeen hipsinyt kotiin.
Mutta asiaan:
Olen satoja kertoja yrittänyt kääntää tilanteen toisin päin. Mitä, jos mieheni toimisi samoin ja tietäisin siitä? Olen yrittänyt kovettaa itseni siten, että en siitä välittäisi, mutta se sattuisi, enkä voisi sitä hyväksyä. Mutta olen myöskin mieltänyt sen, että suhde loppuisi, jos omat tekoni tulisivat nyt ilmi.
Eihän tässä järkeä olekaan, enkä voi syitä kertoa miksi vielä tässä roikun. Onko lapsi hyvä syy? Ei.
Aloin tosin nauttia yhdynnästä vasta mieheni kanssa ja kun siihen opin, on seksiä nyt mukava harrastaa muidenkin kanssa. Yleensä ei muusta olekaan kysymys.
On myös mukavaa tuntea rakastumisen tunne välillä uudestaan. Sitä ei nimittäin tunne enää 8 vuoden jälkeen. Sen soisin miehellenikin, vasta eromme jälkeen.
Olit rehellinen! Tätä juuri tarkoitin, ei taida olla olemassa kovinkaan montaa joka sen pettämisen hyväksyisi myös kumppanilleen siltä pohjalta että asian tietäisi. Muihin asioihisi en ota kantaa, ne eivät kuulu minulle. Yritä pärjätä elämässäsi ja saada asiat järjestykseen. :)) Pärjäile!
Itse olen pettänyt vaimoani n.vuoden verran.
20-vuotta yhdessä oltu ja suhteemme on melkein kuollut,hyvä kun koskettaa voi ja sanan sanottua,sellainen elämä ei ole ruusuilla tanssimista,sitä hakee vieraalta sitä, mitä omalta puolisolta ei saa.
Se on lapset ja yhteinen omaisuus,joka meidät yhdessä on pitänyt, vaikka lähes kaikki muu välillämme on tulehtunut.
Mutta siitä huolimatta en uskaltaisi sitä tunnustaa.
No nyt kun olette tehneet sitä itse, alunperin kysymys kuului, hyväksyisittekö sen sille puolisolle, jos tietäisitte? En olekaan kaivannut tunnustuksia kauanko, kuka ketä ja milloin, missä?
Vaan, hyväksyisittekö? Ja eikö olisi sitten syytä vapauttaa se vaimokin elämään jos ei kerran teillä yhteiselämä enää suju? Kumpikin tahoillaan aloittaisi uutta?
Iloista Kevättä teille molemmille!!
Olen seurustellut kumppanini kanssa kohta kolme vuotta ja rakastan häntä paljon. Toissa viikolla kävin huorissa. En oikein ymmärrä tekoani ja kadun sitä todella syvästi, olin kyllä aikamoisessa humalassa mutta silti.. Tunnen itseni täydeksi paskaksi ja nyt pelkään että sain jonkun taudin ja menetän rakkaani "munani" takia.
huora, hänhän on maksullinen nainen?
Jos jo seurusteluaikana pettää, sinun kanssasi on varmaan turha yrittää rakentaa onnellista tulevaisuutta. Seurusteluaikana kun pitäisi tuntea rakkauden huuma eikä tulisi mieleenkään hyppiä toisten sängyssä.
Kerro asia tytölle, onhan hänelläkin oikeus päättää tulevaisuudestaan. Hän todennäköisesti rakastaa sinua ja antaa anteeksi (vaikkei ehkä olisi syytäkään).
Jos itse seurustelisin ja pitäisi hyppiä toisten sängyssä, tietäisin itsekin etten rakasta tarpeeksi.