Tunteiden vähättely, kovettuminen

Onpa ikävää. Törmäsin tähän kun googletin tunteiden kovettuminen hakusanoilla. Itselleni on käynyt niin, että tunteeni ovat latistuneet, mahdollisesti siitä syystä, että se on joku psyyken suojautumismekanismi, tai masennuksen takia. En tiedä osaanko auttaa sinua, ehkä en, kukaties et apua kaipaakaan. Kai se kuitenkin lähtisi siitä yrityksestä päästä irti vihasta ja katkeruudesta.

Ymmärrän sua, samoja kokemuksia. En tiiä mitä pitäis tehä ja tuntuu että mä oon vaan se ongelma tässä. :(

Tilannehan alkaa mennä aika toivottomaksi siinä vaiheessa jos elämääsi saapuisi joku ihana ihminen, joka oikeasti välittäisi, mutta Sinä automaattisesti torjuisit hänet.

Eli kukaan muu ei voi auttaa kuin Sinä itse. Olisikohan aika ruveta olemaan mukava toisille, vaikka väkisin; hampaat narskuen ja mukavia puhellen, vaikka sisälläsi riehuisi lauma trolleja? 😈

Ammattiauttajista en niin tiedä, mutta voithan kokeilla.

Olen aloittajan kaltainen. Kiusattu lapsena enkä välitä miltä suurimmasta osasta ihmisistä aidosti tuntuu. Tutkailen muiden tunteita etäältä. Olen kuitenkin onnistunut luomaan läheisiä suhteita, joissa voisin sanovani välittäväni aidosti heistä edes vähän.

Tunteita yliarvostetaan muutenkin näennäisesti. Ei ihmisiä kiinnosta aidosti kuin itkeminen ja aiheiden dramatisointi. Senkin voi opetella. Nimittäin julkisen itkemisen ja dramatisoinnin.

Jos suurin osa ihmisistä olisi aidosti kiinnostuneita, niin ei meillä olisi sotia tai muuta jatkuvaa kinaa milloin mistäkin. Itsekkyys. Nytkin ärsyttää minun itsekäs naapurini, joka soittaa taukoamatta musiikkia. Vetoaa vapauteen ja tuskin miettii paljonkaan miltä muista tuntuu.