Tai hetkenne jo menneet, vai onko niitä ollutkaan?
Ovatko parhaat päivänne
jjjkkkjjj
14317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä olen liian yksinkertainen ihminen tajutakseni että mun aika vilahti ohitse ja edessäni on vain kuolema.
Mä odotan jokaista aamua innolla aivan kuin elämällä olisi tarjota mulle jotakin hienoa, teen sitä vain tottumuksesta. Elämä ei ole pettänyt mua ennenkään.
No jees, hyvä asenne olematta imelä.
Vaikka jotkut jaksavat miesten keski-ikäisyyttä ylistää niin itse kun täytin 40 aloin tajuamaan ettei noususuhdannetta enää tule, jollei voita jossain eurojackpotissa. Pariutumismielessäkään ei voi tulevat ylittää exää eli sitä joutuu, jos edes viitsii, tyytymään.
Joo kyllä, taas on yksi parhaista päivistä loppupuolella. Ja huomenna tulee uusi, jos ei ihan natsaa mulle, jollekin toiselle aika varmasti. Ja olen kuullut, että ylihuomenbakin on tulossa uusi, ihan käyttämätön päivä, käyttäkää hyväksenne. Oi Luoja, AMKK!
Jäin ihan miettimään tätä. Kun ikää alkaa kohta olla 50 niin moni ystävistä on jo kuollut, ne, jotka elivät värikästä elämää, mutta jokunen yllättäväkin kuolema.
Parhaat ajat voivat olla tosiaan takana, ainakin, jos ajattelee terveyttä. Vaikka tällä hetkellä olenkin terve, niin onnellisuuteen vaikuttaa muidenkin terveys ja elämäntilanne, siis läheisten ihmisten.
Mutta aina voi olla siitä tyytyväinen, että tähänastinen elämä on mennyt paremmin kuin nuorena uskoikaan. Ei tarvitse sitä katua, ettei uskaltanut tehdä asioita, joita oikeasti halusi.
Eessäpäin ehdottomasti. Odotan keskiviikkoa varsinkin. Mut nyt nukkumaan ja yöllä töihin. Muutenkin touhua ja unta niin ollaan jo keskiviikossa alta aikayksikön. 😆
Mtä keskiviikkkona tapahtuu?
Tuu sit kertoon kui kävi. :)
Öitä.
Juu. :o)
Ei kai sentään. Moni asia on paremmin mitä ennen tai nuorena. kauneus nyt katoaa vuosien saatossa, sekin vähä mitä on ehkä joskus ollut. Mutta se on helposti hyväksyttävä asia. kamalampaa olis jos järki lähtis ja ulkonäkö vaan paranis. :D
Noh ihon kauneus katoaa ihosairauksen myötä, en osaa hoitaa sitä oikein.
Koen oikeastaan asian niin että huonoimmat jutut ja kompuroinnit on ohi. Vanhuuden hapertumiseenkin on vielä pitkä matka. Varmana ja leuka pystyssä katse horisonttiin.
Luulen, että ne olivat jossain ikävuosien 7 ja 12 välissä. Sen jälkeen elämä on mennyt tasaisen jyrkästi kohti tuhoa.
Tarjoan vastaukseksi mielenkiintoisen dilemman: niitä ei ole koskaan ollutkaan, mutta ne ovat silti jo menneet.