Kelonveistoviikko

Aineellinen köyhyys lietsoo luovuuuden tulta. Taideteokset ovat keskuudessamme ja ymmärsin, että lisää tulee - ilman tukeakin.

Onhan meillä kaksi liikenneympyrää...

Hyviä pölökkyjä nakerretaan pilalle, hyvä että loppu.

Toisaalta niitä teoksia on jo runsaasti eri kohteissa ja lieneekö varastoissakin. Vaatisi uusien tilojen rakentamista, jos jatkettaisiin aina vain.

Tässä talouspoliittisessa tilanteessa valtiovallan ajatus on, että jatkakaa omin päin. Kauan on jo tuettu.

Kello-Jaska kysyi jo 30 vuotta sitten: -Missä tässä touhussa on kassa?

Samaa voi kysyä vieläkin. Sosaalinen tilaus tapahtumalle on passé, mutta jos tässä valoa tulee tunnelin pääh'än, tapahtuma voi nousta loistoonsa 2020-luvulla. Silloin on veronmaksajiakin viljalti enemmän. Asia on taas kuin uusi jutska.

Mutta käymme tänä kesänä Puustellissa kertaamassa luomusnautintoja ja liikenneympyrässä nähtäneen uusinta uutta. Onhan sekin jotakin!

Hattua nostan Kärreille, jotka pitävät hengissä ja olossa mukana vanhaa meijerirakennusta. Ylläpito maksaa, mutta kaunotarhan se rakennus on kaikkien ympäröivien rumilusten seassa.

Ei omalla rahalla , mutta omalla työpanoksella. Koko rakennus oli purku-uhan alla, mutta Kärrin kaksikko etunenässä on pitänyt asiaa vireillä. Kunta tukee, toitta kai. Kuinka muutoin voisi ollakaan.

Kirjastoa, uimahallia ja kulttuurin muitakin kehtoja tuetaan julkisin varoin. Näin se mnee.

Mä vaadin, että Kelonveistoviikot tulevat ensi kesänä, mutta sijaintipaikka on Suomutunturille! Sinne mä vaan menen juoksemaan, onnellisena siellä rinteillä ensi kesänä jo ehkä. Kaikki ihmiset, Kemijärven asukkaat, hoitajat, kaikki henkilökunta ja lapset, vanhukset, kaikki Suomulle heti kesän tultua, siellä me tanssitaan vaan! Ei haittaa, jos p-pääksi haukutaan, en välitä!

"yks suomulainen"