Millainen olisi sinun ihanneseurakuntasi?

Siellä pitäisi antaa kunnia Raamatun mukaisesti Jumalalle, eikä papin kivalle persoonallisuudelle. Pitäisi kertoa ihmisille evankeliumia, koska niin on käsketty Raamatussa tekemään.
Pappien ja seurakunnassa toimivien ihmisiä tapaavien ihmisten pitäisi ensin perehtyä kunnolla Raamattuun, ja sitten omata arvot sen eikä omien lihallisten himojensa mukaan.
Pitäisi antaa kunnia Hänelle, kenelle se Raamatun, eikä ihmisten miellyttämisen mukaisesti kuuluu...!
Voisi olla kahvitarjoilu. ja siellä voisi keskustella ihmisten kanssa.

Pieni, ei ahdasmielinen. Siellä voisi olla asuntoja, kauppa, työtä.

Luostarimainen, rauhallinen paikka maaseudulla.

Ihanne seurakunta on kaupunginsykkeessä, mukana pöhinässä. Kuten Dura Europos talon kaltainen avoin yhteisö joka kokoontuu synagoogan tavoin. Seurakunnassa vallitsisi vahvasti ykeinen pappeus, mutta teologeja ja uumuassa historiantutkijoita arvostettaisiin. Se olisi moderni ja liberaali versio alkuseurakunnista (tarkoittaa että perus runko on määrätty mutta erillaisia tulkintoja hyväksytään sillä ne luovat keskustelua ja pohdintaa). Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt olisivat tervetulleita hengailemaan ja myöskin siellä naiset saavat opettaa ja toimittaa ehtoollisen miesten lisäksi. Seurakunta pyörisi pääasiassa tuilla ja lahjoituksilla, ja sen tuloista maksetaan lahjaveria. Myös kolehdin saa jättää omalle seurakunnalle tai vaikka Unisefin työhön.

Sellainen, jossa voin uskoa varmasti pääseväni taivaaseen. Sellainen, jonka papit/saarnamiehet/naiset/mitkä tahansa sen seurakunnan julistajat uskottavasti minut vakuuttaen osaavat kertoa, että juuri tämä on se usko ja seurakunta, jossa minun kannattaa olla.

Jossa vakuuttavasti kerrotaan, uskottavien todisteiden kera, että jumala on olemassa ja tämä jumala on juuri kristinuskon ja kyseisen seurakunnan kuvaama Jumala. Jonka tahdon kyseinen seurakunta minulle uskottavasti kertoo ja vakuuttaa minut siitä, että kyseessä ei ole harhaoppi, niin kuin muut kristinuskon lahkot mieluusti minulle kertoisivat.

Aloituksen kysymyksillä opin yksityiskohdista, seurakunnan toiminnoista, taloudesta, johdosta, niillä ei ole mitään merkitystä. Ainoa merkittävä asia on se, että pääseekö siinä seurakunnassa taivaaseen ja onnistuuko kyseinen seurakunta sen minulle vakuuttamaan. Alkaen siitä, onko jokin jumala olemassa ja onko tämän tahto se, mitä kyseinen seurakunta opettaa sen olevan.

Millä muulla perusteella te uskonne valitsette, kysyn vaan. Silläkö, mikä itseänne sattuu miellyttämään? Poimitteko rusinat uskontojen pullasta, tietämättä ovatko ne rusinoita, vai kuivia jäniksenpapanoita? Eikö ihmisen maailmankatsomuksen ja sitä myöten uskonnon ja seurakunnan valinnan pitäisi perustua logiikkaan? Siihen, mikä on kaiken sen tiedon perusteella, minkä ihminen omaa, uskottavinta.

Todellisuus ei muovaudu sen mukaiseksi, kuin me haluamme. Se on mitä on, riippumatta meidän uskomuksistamme ja haluistamme. Meidän pitää vain hyväksyä se sellaisena kuin se on, ja meidän tietomme siitä puutteellisina. Joten on valittava se ihanneseurakunta ja uskonto puutteellisin tiedoin todellisuuden luonteesta. Tai jäätävä uskonnottomaksi.

Tämä uskonnottomuuden vaihtoehto minun on ollut pakko valita. Koska yksikään uskonto, yksikään seurakunta, ei ole onnistunut vakuuttamaan minua oikeassa olostaan ja siitä, että juuri siinä seurakunnassa pääsen taivaaseen. Tosin sen ikuisen elon taivaassa tavoiteltavuuskaan ei ole asia, josta olisin vakuuttunut. Pikemminkin päin vastoin.

Anteeksianto on minun seurakuntani.
Siinä tilassa myös Jeesus jätti ruumiinsa. Anteeksianto on mielen tila, se ei ole kivirakennus eikä organisaatio. Anteeksiantoa voi harjoittaa myös kivirakennuksessa ja organisaatiossa - mielessään!
Annan mielessäni anteeksi ajatukseni sinusta uskonnoista maailmasta. Ei Jeesus ottanut maailmaa itselleen vaikka kiusaaja olisi kaikki maailman ilot ja omaisuudet antanut. Hän oli joka hetki mielensä avulla yhteydessä Isään. Annan anteeksi = Herran haltuun.
Sinun käsiisi minä annan henkeni.

Äärimmäisen maallistunut.

Pääpaino olisi sillä, että ongelmisssa olevia ihmisiä autetaan. Uskonto olisi sivuroolissa ja pääpaino olisi esim. siinä, että korostetaan tasa-arvoa ja raja-aitojen välttelemistä.

Aika pitkälle kansankirkkomme alkaa jo olla oikean tyyppinen.