Evoluution sanotaan edistävän suvun jatkamista ja lajin säilymistä. Kuitenkin tiedämme, että kaikki ihmiset kuolevat kerran. Voimmekin kysyä, miksi evoluutioon kuuluva luonnonvalinta ei karsinut pois niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat vanhenemisen, rappeutumisen ja kuoleman?
Raamattu antaa kyllä selityksen kuolemalle, mutta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka evolutionistit selittävät asian.
Raamattu antaa kyllä selityksen kuolemalle, mutta olisi kiinnostavaa tietää, kuinka evolutionistit selittävät asian.
Vastaukset 23
Vanhimmat
i toiseen = - 1. Pääässälasku.
Ilman kuolemaa kaikki kehitys pysähtyisi.
Taidat olla kreationistien porukassakin siellä laarin pohjimmaisena.
"Ilman kuolemaa kaikki kehitys pysähtyisi. "
Miksi se ei saisi pysähtyä?
Jos kehitys olisi pysähtynyt, meitäkään ei olisi.
Ihmettelen, oletko oikeasti noin yksinkertainen, vai pitääkö sinun ihan heittäytyä hölmöksi.
"Miksi se ei saisi pysähtyä?"
Siksi, että maailma muuttuu koko ajan. Jos eliöt eivät jatkuvasti sopeutuisi muutoksiin niin niiltä loppuisi ravinto. Viimeisen 4 miljardin vuoden aikana ovat olosuhteet Maapallolla muuttuneet niin moneen kertaan niin paljon, että ilman evoluutiota täällä olisi vain pieniä mereneliöitä. Massatuhot olisivat pyyhkineet kaikki isommat eläimet pois eikä ihmistäkään olisi koskaan kehittynyt.
ID - hömppä on edelleenkin hömppää. Uskonto ei edelleenkään kuulu tieteeseen selittävänä tekijänä muulloin kuin tutkittaessa ihmisten uskomuksia.
eikö se evoluutio olisi voinut järjestää niin ettei kuole kun kehittyy vaan ainakin yhden tuhannenkin vuotta ja tulee paremmaksi ja entistä ehommaks
Ei evoluutiolla ole mitään tahtoa tai kykyä järjestää.
Evoluutio ei toimi yhden sukupolven mittakaavassa. Siksi evolutiivinen kehitys on nopeaa lajeilla, joilla sukupolvien välinen aika on lyhyt.
Ei evoluutio ole positiivinen asia. Se osaa mennä yhtä hyvin haitalliseen suuntaan.
"Jos kehitys olisi pysähtynyt, meitäkään ei olisi."
Miksi meidän pitäisi olla olemassa?
"Ihmettelen, oletko oikeasti noin yksinkertainen, vai pitääkö sinun ihan heittäytyä hölmöksi"
Jos evoluutio on totta, niin se on evoluution syytä, että olen sellainen kuin olen. Syytä siis evoluutiota, äläkä minua.
"Miksi meidän pitäisi olla olemassa?"
Kysypä Jumalalta kun sinulla kerran sellainen on.
Ei meidän pidäkään. Me nyt kuitenkin olemme, koska siitä tuli mahdollista. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole, ellei siitä sellaista tehdä. Me satumme vain olemaan pisteessä, josta ei näe alkuun eikä loppuun, varsinkaan sen jälkeen, joten pistetään arpajaisia pystyyn. Ja riidellään kenellä on voittaja-arpa.
Yksilön kuolema ei geeneille ole ongelma, koska ne säilyvät lisääntymisen takia. Kannattaa muistaa, että luonnollinen kuolema on luonnossa harvinaista. Etenkin saaliseläimet ennen pitkää joutuvat suihin.
Raamattu ei selitä mitään tieteen kannalta. Olisi että ihmisen tekemä synti saisi eläimet kuolemaan.
"Yksilön kuolema ei geeneille ole ongelma, koska ne säilyvät lisääntymisen takia. Kannattaa muistaa, että luonnollinen kuolema on luonnossa harvinaista. Etenkin saaliseläimet ennen pitkää joutuvat suihin."
Evoluutio ei selitä, miksi yleensä on mitään elämää ja suvun jatkamista.
Juuri evoluutio selittää sen. Sinuahan saa opettaa kuin pientä lasta.
Ei sille ole mitään syytä. Se on vain evoluution tulos.
Evoluutio karsii niitä tekijöitä jotka aiheuttaa kuoleman ennen kuin ehtii siirtää geeninsä eteenpäin.
"Voimmekin kysyä, miksi evoluutioon kuuluva luonnonvalinta ei karsinut pois niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat vanhenemisen, rappeutumisen ja kuoleman?"
Koska vain ne ominaisuudet, jotka haittaavat selviytymistä lisääntymisikään asti karsiutua pois.
Kuolema on universumissa oletusarvo ja elämä on harvinainen poikkeus tuohon sääntöön. Esimerkiksi tämä planeetta on ylipäätään ainoa, jolla tiedämme olevan elämää, vaikka orgaanisia molekyylejä on muuallakin. Kyse on viime kädessä todennäköisyysmatematiikasta. Koska elävät organismit ovat varsin kompleksisia ja nimenomaan tietynlaisia, niin niiden todennäköisyys on paljon pienempi kuin muunlaisten rakenteiden. Niiden kehittyminen vaatii tietynlaisia olosuhteita ja vie runsaasti aikaa, jota aikaa ei välttämättä ole keskimäärin riittävästi tuon kehittymisen mahdollistamiseksi.
Yksilöllinen elämä on tunnetusti kuoleman vuoksi mahdollista vain rajallisen ajan. Tuon ajallisesti rajallisenkin elämän mahdollistaa vain elävän organismin rakenne, joka on nimenomaan tietynlainen, eli aivan erityisen tarkoituksenmukainen, jotta tuo ajallisesti rajallinen elämä olisi mahdollinen. Viime kädessä elävässä organismissa erityistä on niiden kyky tuottaa jälkeläisiä, minkä osalta oleellista on niiden perintötekijöiden monistuskyky, jotka geenit sitten ohjaavat noiden jälkeläisten asianmukaisen rakenteen tuottamisen. Lisääntyminen on siis tavallaan elämän keino vetää kuolemaa nenästä ja säilyttää geneettinen informaatio - ainakin toistaiseksi. Elävät olennot näyttäisivät itseasiassa olevan vain kuin välivaiheita tuon informaation tuottamiselle, joka on kuin universumin kruununjalokivi.
Tuo elämän kannalta kelvollinen rakenne ja sen tuottava geneettinen informaatio on seurausta siitä, että lähes kaikki täysin kelvottomat rakenteet ovat karsiutuneet pois jo lukemattomissa edellisissä sukupolvissa luonnonvalinnan kautta. Eli, esimerkiksi täysin epämuodostuneet tai muuten sairaat yksilöt ovat kuolleet ennen lisääntymisikäänsä, jolloin niiden ominaisuudet eivät ole säilyneet. Tuo valintapaineen jalostava vaikutus ei kuitenkaan ole riittävä yksilön loputtoman elämän mahdollistamiseen (mikä edellyttäisikin ns. täydellistä ja siten epärealistista rakennetta), vaan vain siihen, että yksilöllä on kohtuullinen todennäköisyys säilyä hengissa lisääntymisikäänsä asti.
Yksilön suhteellisen varhainen lisääntyminen ilmeisesti lisää sen geenien pitkäaikaisen säilymisen todennäköisyyttä keskimäärin enemmän kuin sen suhteellisen pitkä lisääntymisaika, koska myös sen jälkeläiset (ja niiden jälkeläiset jne.) voivat lisääntyä tuolloin nopeammin, jolloin suotuisissa olosuhteissa kyseisten geenien määrä eri yksilöissä voi kasvaa nopeammin (jolloin määrää kuvaavassa funktiossa esiintyy suurempi eksponentti), kuin jos lisääntyminen alkaisi myöhemmin, vaikka se kestäisikin pidempään. Lisäetuna geenien säilymisen kannalta on suvullisen varhaisen lisääntymisen tapauksessa se, että erilaisia geeniyhdistelmiä muodostuu nopeammin, mikä lisää todennäköisyyttä, että jokin/jotkin niistä säilyvät suhteellisen paljonkin muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.
Voidaan esittää sellainen hypoteesi, että lisääntymisikä aikaistuu keskimäärin vähitellen ajan funktiona osana lajinkehitystä. Eräänä keskeisenä rajoitteena tuolle kehitykselle tosin tietysti on se, että lisääntyvän yksilön tulee olla riittävän kehittynyt, jotta jälkeläisten menestys ei vähene tuon kehittymättömyyden seurauksena enempää, kuin mitä jälkeläisten säilymisen todennäköisyys kasvaisi tuon nopeamman lisääntymisen ansiosta. Ihmislajissakin on havaittavissa murrosiän aikaistuminen mm. aiempaa paremman ravinnon seurauksena. Tekniikan kehittyminen myös parantaa merkittävästi nuorten äitien ja erityisen pienikokoisten lasten hengissäsäilymisen todennäköisyyttä, mikä vähitellen (vuosituhansien aikajänteellä) johtanee siihen, että murrosikä aikaistuu entisestään, noiden ominaisuuksien yleistyessä populaatiossa.
Mistä tämä litania on kopioitu?
Tyhjää sanahelinää.
Kun jakaantuu eikä yhdisty, syntyy kopioita jotka eivät muutu.
Ympäristö muuttuu ja sopeutumattomat kuolevat tai heikkenevät muutokseen.
Elämällä muuttumattomassa kuplassa, ei kuole eikä kehity.
Kuolemaa ei oikeasti olekaan sanoo joogit, ja ensin Jumala lennätti kanan taivaasta, muna kun olisi rikkoutunut alas tippuessaan, http://beforeitsnews.com/beyond-science/2017/05/the-first-chicken-egg-and-the-first-human-2451411.html
Muuttuuhan meidän kehomme materiakin elämän aikana. Miksemme sitten kuole jo elämän aikana. Emme toisaalta voi ajatella sitä kuolemaksi ja toisaalta kaikki muutokset ovat kuolemaa.
Jokainen ihminen kuolee elämänsä aikana.