Olen sinkku eikä mulla ole koskaan mitään tekemistä. Tulen kotiin, tyhjä koti. Vapaa-aikaa keskiyöhön asti. Netissä ei jaksa roikkua kuin silloin tällöin. Leffojakaan ei jaksa aina katsella. En sotke joten siivotakaan ei tarvitse (tai kiinnosta) joka ikinen päivä.
Minulla on joitain kavereita, mutta niillä tuntuu olevan aina kiire ja parempaa tekemistä kuin nähdä minua, eli olen lähes aina yksin. Suurin osa päivästäni menee vain siinä että pyörittelen peukaloitani työpöydän äärellä ja napostelen herkkuja kun ei vaan ole mitään muuta tekemistä, ruinaten kavereilta että suostuisivat tulemaan kylään. Vastaus on yleensä "ei kerkee".
Mikä neuvoksi? Miten saada elämä ja parisuhde näistä lähtökohdista? Olen lähes 30v ja elämä on tällaisessa loukussa. Muiden ihmisen tekemiset tulee siitä että hallinnoidaan yhteistä asumista ja eloa naisen kanssa, valmistetaan ruokaa ja käydään vaikka kahdestaan lenkillä.
Kun on sinkku eikä edes tunne naisia, ei sitä tarvitse tehdä yhtään mitään. Ruokakin valmistuu mikrossa parissa minuutissa ja vapaa-aikaa on kymmenen tuntia päivässä liikaa.
Kokeilin salillakäyntiä, mutta muutama tunti viikosta jossain kodin ulkopuolella ei korjannut elämääni eikä siellä naisiin tutustunut.
Minulla on joitain kavereita, mutta niillä tuntuu olevan aina kiire ja parempaa tekemistä kuin nähdä minua, eli olen lähes aina yksin. Suurin osa päivästäni menee vain siinä että pyörittelen peukaloitani työpöydän äärellä ja napostelen herkkuja kun ei vaan ole mitään muuta tekemistä, ruinaten kavereilta että suostuisivat tulemaan kylään. Vastaus on yleensä "ei kerkee".
Mikä neuvoksi? Miten saada elämä ja parisuhde näistä lähtökohdista? Olen lähes 30v ja elämä on tällaisessa loukussa. Muiden ihmisen tekemiset tulee siitä että hallinnoidaan yhteistä asumista ja eloa naisen kanssa, valmistetaan ruokaa ja käydään vaikka kahdestaan lenkillä.
Kun on sinkku eikä edes tunne naisia, ei sitä tarvitse tehdä yhtään mitään. Ruokakin valmistuu mikrossa parissa minuutissa ja vapaa-aikaa on kymmenen tuntia päivässä liikaa.
Kokeilin salillakäyntiä, mutta muutama tunti viikosta jossain kodin ulkopuolella ei korjannut elämääni eikä siellä naisiin tutustunut.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä välitä.. Asiat voisi olla Paaaaaaljon huonomminkin.. ;P
Yksinäisen elämä on aina tylsää. Hiljaista on eikä ketään kelle jutella. Sitä voisi vaikka tuijottaa kattoa 10 tuntoa päivässä.
Sitten eikun ulos ja harrastamaan sellaista mikä kiinnostaa. Luulisin että sitäkautta löytyy samanhenkisiä.
Joillekin taas sopii tuo kuvailemasi tilanne.
Olen kokeillutkin lukemattomia harrastuksia, mutta ne tuntuu lässähtävän aina ennemmin tai myöhemmin.
Olen hiukan kateellinen aloittajalle. Jos on tylsää se tarkoittaa että sinulla on aikaa myös itsellesi. Meillä oli tarkoitus viettää sänky-iltapäivä aamupalan jälkeen. Puhelin alkoi soimaan kello 09.00 alkaen ja kutsumattomia vieraita alkoi pakkaamaan kello 10.30. Kello 12.00 vitutuskäyrä oli jo niin korkealla ettei tehnyt enää mielikään.
Tiedostan että olen elänyt äärimmäisen tylsiä vaiheita elämässäni, mutta mieleni on aina työstänyt jonkin ratkaisun ulos siitä, radikaalejakin sellaisia. Tylsyys on itselleni luova elementti joka johtaa väistämättä antiteesiinsä.
Antiteesille omistautuminen ja antautuminen on reitti ulos. Mikäikinä se hätäuloskäynti on siitä kuitenkin on valittava mennä että status quo muuttuu.
Mä olen melko erakko. Ei siinä, etten seuraa haluaisi, mutta itsekseen viihdyn pääasiassa. Naiset kiinnostaa mutta suurin osa ei. Vaikka olisi miten hyvännäköinnen tahansa, ei se minua kiinnosta, jollei kiinosta. En ole kai rumakaan, juuri ne parhaimman näköiset naiset ovat kiinnostuneimpia. Mutta en tunne yleensä mitään. Näen sen katseesta, eleistä mikä on hänen ajatusmaailmansa. Näistä kauniistakaan suurin osa ei siis minulle sovi. Nytkin olen yksin vapun eikä huvita mihinkään lähteä, kun en ole yhden yön juttujen perään vaikka niitäkin varmaan saisi (saanut olen) yltkyllin, Olen korkeasti koulutettu, jos se edes ketään kiinnostaa tai hyödyttää...Palkkakin on hyvä. Kumuloin rahaa jota en edes tarvitse itseäni varten, Perhe voisi olla kiva, mutta en ole naista vielä tavannut joka kiinnostaa niin paljon että siihen ryhtyisin. Kyse ei ole ulkonäöstä niinkään, kuin sielun kauneudesta.
Mul on samat muuten mutta en jaksa edes hankkia korkeakoulutusta vaikka äo siihen riittäisi. Tylsyys ja vuosien yksinäisyys on johtanut siihen etten jaksa kuin ryypätä ja valittaa etten jaksa muuta kuin ryypätä. Motivaatiota mihinkään ei ole.
En tiedä onko se niin ihmeellisempää suhteessakaan...
Rahaa kertyy johonkin mysteeriseen, jota ei oikeasti ikinä tarvitse. Maksimaalinen tarpeiden tyydytys on saavutettu, ja palkinto on...ei mitään.
Sinun pitää löytää timanttisi aito sellainen. Paremmin noin päin tehtynä kun taas ukon kanssa lähdettiin pohjalta ja siihen opiskelu ja monta lasta on, todella raskasta kyllä me pärjätään. Nyt sinulla on aika tutustua ja monta ongelmaa jo ratkaistu. Olet onnekas, lahjakas ja muista tärkeä
Keskity vain olennaiseen. Ei kannata jäädä murehtimaan tylsyyttä. Toki kannattaa hetki miettiä miten aikansa käyttää... elämä on lopulta lyhyt. Jos ei muuta, niin jotenkin yrittää kehittää itseänsä... se voi olla mitä vain... kunto, tieto, seksi. Tosin olet jo tekemässä sitä, koska olet päässyt tänne itsepohdiskelua harrastamaan. Joskus asioita on hyvä purkaa ulos, vaikka sitten s24:lle. Opettele hyväksyy tilanteesi, itsesi. Haaveile, usko parempaan, kokeile rajojasi... elämä on lyhyt eikä esim. yksi spontaani treffipyyntö tapa. Se voi olla livenä, netissä, Tinderissä, somessa, mikä vaan parhaalta tuntuu. Yritä olla avoin, ulospäin suuntautunut, positiivinen, rehellinen. Onnistut tai et, yritit, ja saat lisää kokemusta ja viisautta.
Hyvää ajanvietettä on ottaa alkoa ja pelata pleikkaa/roikkua netissä.
Ei aina, mutta tylsyys on toinen nimeni ja olenkin tottunut elämään sen kanssa. Tylsyyden tunne on yhtä tärkeä tunne, kuin hauskaa tunnekin. Tylsyyden hyvä puoli on, että se pistää toimimaan.
"Mikä+neuvoksi?+Miten+saada+elämä+ja+parisuhde+näistä+lähtökohdista?"
Hämmentävän samanlainen tilanne kaverini kummin kaimalla. Usko on vielä siihen dimangiin, koettukin on. Harmi, että silloin vielä ei tajunnut kun oli dimangin kanssa. No kaikissa silti särmiä hiottavana, toisaalta se on hyvä. Kirjoita paperille mitä asioita haluat tapahtuvan esim kahden tai viiden vuoden kuluessa ja mieti mitä voit tehdä päästäksesi niihin. Voi auttaa muuttamaan jotain joka voi johtaa eri tulokseen. Kaverin kummin kaiman ratkaisu, teki edellä mainitun ja lopputuloksena päätyy todennäköisesti muuttamaan parin kk:n päästä ulkomaille opiskeleen.
Opiskelupiireissä tapaa uusia ihmisiä ja potentiaalisia puolisoita sekä saa sisältöä elämään ja vieläpä uuden tutkinnon, jolla ehkä vielä sopivampi duuni. Ehdotan myös vapaaehtoistyötä ulkomailla tai Suomessa. Ei sellaista jossa maksetaan fyffet rikkaille sedille tai tädeille vaan esim sellaista, jossa saa safkat ja majoituksen muutaman tunnin työpanosta vastaan. Kaverin kummin kaima miettii myös, että ei se tylsyys ja parisuhteettomuus lopu jos jatkaa kämpillä erakoitumista, vielä ei muuttunut, mutta koska suunnitelma paperilla, joka konkretisoi asiaa, niin helpompi lähteä toteuttamaan, kun ei ideat pyöri vain päässä. Hassun kuuloista ehkä, mutta aika monella toimii. Joskus toimi nettideitit, ehkä ei toimi enää niin hyvin, kuulemma kuitenkin kannattaa yrittää, ja myös kansainvälisiltä saiteilta. Olkoon onni matkassa!
Ajankuluksi voi katsoa pornoa
Minä käyn kalassa ajankuluksi. Pelaan myös pleikkaria ja yritän liikkua. Netissä menee paljon aikaa.
Täällä on yksi jolla myös vähän sama ongelma... En välttämättä kaipaa parisuhdetta - omasta ja muiden kokemuksesta olen todennut että se ei ole tae onnellisuudelle. Mutta ystävillä aina esteitä, joten yksin menee suurin osa viikonlopuista. Harrastan urheilua mistä saan nautintoa ja tykkään muutenkin touhuta kaikkea yksinäänkin mutta ystäviä kaipaan... Muilla perheet ja lapset kun minä viikonloppuisin yksinään..
Ei välttämättä tylsää mutta yksinäistä. Kaikenlaista tekemistä keksii ja maailmassa on tosi paljon kiinnostavia asioita mihin voi tutustua. Mutta silti olo tuntuu jotenkin vajaalta kun on aina yksin paitsi töissä.
Näin se menee kun kaverit ovat parisuhteessa ja saattaa heillä olla lapsiakin. Aika vaan on kortilla ja eivät vaan kerkeä eikä sille voi mitään. Oma aika on omasta mielestä parasta aikaa, saa tehdä, jättää tekemättä, mennä tai jättää menemättä. Minä tapaan niin paljon ihmisiä työssäni viikon aikana että mielellään otan vähän etäisyyttä viikonloppuisin. Frendeillä on perhettä mutta ei enää pieniä lapsia niin kerkävät kyllä tapaamaan. Olen kyllä suoraan sanonut että minä lähden mielellään iltarientoihin(bändikeikoille) tai muuhun mutta heidän tehtävä on kutsua. Tämä järjestely siksi että ei sitten kotona tule puheita että kun tuo sinun frendi on aina pyytämässä johonkin. Kavereiden puolisot ovat kyllä minunkin ystäviä ja en usko että minua syyllistäisivät.
Harrastuksena minulla ampumaurheilu ja siellä ei juurikaan vastakkaista sukupuolta tapaa mutta hyviä tuttuja harrastuksen ympäriltä olen saanut.
Tsemppiä sinulle että pääset eteenpäin elämässä. Tutustu rauhassa itseesi niin opit ymmärtämään omia valintoja ja päätöksiä.
Itellä ei ole töitä tai kavereita joita näkisi usein. Aktiivisia harrastuksia ei ole, joskus tulee pelailtua jotain tai rämpyteltyä kitaraa muttei niitäkään ns. tosissaan., lähinnä nyhjään yksinäni kotona. Ulkona käyn kaupassa ehkä kerran tai kaksi viikossa mutten oikein missään muualla. Kyllähän sitä voisi tehdä vaikka mitä mutta ei ole rahaa tai tarpeeksi motivaatiota tehdä asioita yksin.
Eli tylsää on.
Rupeet juomaan, kova känni niin ajantaju katoaa. 🍻🍾🍷
Kokeile loliconia.
Itse olen 40v ja elämäni on ollut omilleni muuttamisesta lähtien juuri tuollaista. Olen erakko ja viihdyn neljän seinän sisällä. Miten saan vapaa-aikani kulumaan sitten? Muutamia ajankuluja: kotitreenaaminen käsipainoin ja kehonpainolla, lukeminen (vie aikaa hyvin varsinkin jos paljon kirjoja ja paksuja kirjoja), videopelit, elokuvat/sarjat (etenkin sarjoissa on paljon katseltavaa ja vie aikaa), soittelen itsekseni kitaraa, kuuntelen musiikkia, netissä surffailu ja chattaily, kielten opiskelu työväenopistossa (itse lukenut venäjää muutaman tehokurssin ja alkeet pikkuhiljaa hallussa).
Siinä nyt jotain. Toki saattaa aika tulla pitkäksi edelleen ja silloin menen vaikka ulos kävelemään/pyöräilemään.
Voimia!
Lähde vaikka reissaamaan ympäri eurooppaa.. Jätä puhelin kotiin ja lähde vaan jonnekkin. saat uusia kokemuksia. Itsekkin olen tehnyt niin pari kertaa.
Kun tulen kotiin niin huokaisen aina helpotuksesta ettei siellä ole ketään. Oma rauha eikä kukaan jäkätä mistään.
Minäkin olen yksinäinen poikamies joka on vähän yli 60 vuotta ja ainoa ilo on että minä olen aika tervee ja minulla on paljo rahaa,noin 340000 euroa mutta ei rahaa tekee minua onnellinen!