"Peilistä takaisin kimpoava valonsäde pysähtyy kulkusuuntaansa nähden. Vaikkei varsinaisesti jää paikalleen."
Tuo on biljardipallomaisesti ajateltu, mutta maailmankaikkeus ei toimi biljardipallomaisesti.
Ei fotoni kimpoa peilistä takaisin päin.
Fotoni työntyy kohti peilin atomin ydintä ja kohtaa ytimestä peräisin olevaa energiaa, vuorovaikuttaa sen kanssa siten että siitä syntyy uusi fotoni jossa olevan energian vauhti oli kiihtynyt pois päin ytimestä jo ennen kuin siitä siitä syntyi uusi fotoni.
Ydintä kohti jatkava fotoni hajoaa ja ydin saa sen omaksi energiakseen.
Rakkautta
1039
☺
Tuo on biljardipallomaisesti ajateltu, mutta maailmankaikkeus ei toimi biljardipallomaisesti.
Ei fotoni kimpoa peilistä takaisin päin.
Fotoni työntyy kohti peilin atomin ydintä ja kohtaa ytimestä peräisin olevaa energiaa, vuorovaikuttaa sen kanssa siten että siitä syntyy uusi fotoni jossa olevan energian vauhti oli kiihtynyt pois päin ytimestä jo ennen kuin siitä siitä syntyi uusi fotoni.
Ydintä kohti jatkava fotoni hajoaa ja ydin saa sen omaksi energiakseen.
Rakkautta
1039
☺
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko homma sataprosenttinen energian siirto? Jääkö jotakin matkalle? Miksi jotkin aineet ei siirrä energiaansa osp mukaan, vaan valo jatkaa matkaa aineen sisällä.
Miten kokonaisheijastus tapahtuu, siinä taas ei nimenomaan ole atomia takana?
"Miten kokonaisheijastus tapahtuu, siinä taas ei nimenomaan ole atomia takana?"
Mitä tuo tarkoittaa?
Valo heijastuu aineesta ja aine koostuu atomeista.
Rakkautta
1039
☺
Kokonaisheijastus, etkö ole kuullut siitä? Valon mennessä aineen läpi vinosti voi tapahtua kokonaisheijastus. esim vedella taisi olla 30 asteen luokkaa kun veden alta tuleva valonsäde kääntyykin takaisin veteen. Tiheämmästä kohti vähemmän tiheää voi tapahtua kokonaisheijastus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokonaisheijastuminen
Kokonaisheijastuminen tapahtuu nimenomaan siten, että heijastuksen aiheuttaa atomeiden puute. Fotonit yrittävät jatkaa väliaineesta tyhjään tilaan mutta huomaavat ettei siellä aine jatku joten kääntyvät takaisin.
Heijastumiseen ei siis tarvita heijastavaa ainetta. Jos joku teoria sellaista edellyttää niin tuo teoria on esimerkin avulla osoitettu paikkansapitämättömäksi.
"Kokonaisheijastuminen tapahtuu nimenomaan siten, että heijastuksen aiheuttaa atomeiden puute. Fotonit yrittävät jatkaa väliaineesta tyhjään tilaan mutta huomaavat ettei siellä aine jatku joten kääntyvät takaisin."
En ole pitkään aikaan lukenut mitään yhtä typerää.
Mitä uittua?
Fotonit huomaavat jotakin ja päättävät kääntyä takaisin päin.
Oletteko oikeasti näin sekaisin ja uskotte tuommoista? 😁
Rakkautta
1039
☺
Ettekö te tollot ymmärrä, että fotonit ratsastavat valon aallon vaahtopäillä. Vanha valo väsyy, kun se uuvahtaa, eikä jaksa ratsastaa. Tästä punasiirtymä.
Lisää osp-teoriaa:
Laajenevan Maapallon keskustasta työntyy vastapalloon uutta laajenevasti tihentyvää ainetta/ asiaa/ energiaa galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta. Maapallon pintakerroksille sitä ei kuitenkaan ehdi pysähtyä, laajeneva tihentymä muuttuu tihentyväksi laajentumaksi.
Eli näiden atomien ytimien laajentumia tiheämpien harventumien sisälle pitää työntyä ensin paljon aikaisempaa enemmän tihenevää laajentuvasti työntävää voimaa ja näin tapahtuu matkalla kohti Maapallon keskustaa.
Vasta sitten niiden laajentumat alkaa tihentyvästi hidastua ja ne pysähtyvät lopulta laajenevan Maapallotihentymän keskustaan.
Eli kun ne tihentyvät nopeammin, kuin mitä laajenevat, sisäinen paine / liike / aika hidastuu ja ne alkavat kierrättyä myötäpalloon ympäristönsä kanssa enemmän tai vähemmän. Ne kierrättävät ympäristöönsä enemmän vetävää voimaa jota kohdistuu myös niihin itseensä enemmän laajenevasti jne.
Tähdet heittävät fotoneita joka suuntaan laajentuvasti työntyen, mutta ei nekään tähdistä ulos työntyvät ziljoonat laajentuvasti tihenevät ja myötäpalloon kierrättyvät fotonit jotka lähtevät työntymään tihenevästi sinne päin, mistä laajentuvasti työnnymme yhtenä tihenevästi laajenevana energiakenttänä pois päin, ei lähesty laajentuvasti sitä tihentymäaluetta, vaan nekin loittonevat siitä tihenevästä laajentuma-alueesta erittäin nopeasti!
Vähän meitä hitaammin, mutta kuitenkin erittäin nopeasti kierrättyen vastapalloon! Eikä niiden tarvitse sitä aluetta tihenevästi lähestyä! Riittää kaikki näkyvässä maailmankaikkeudessa olevat laajenevat tihentymät jatkavat tihentyvästi laajenemistansa ja toistensa laajentuvasti työntämistä pois toisistansa ja näin työnnymme laajentuvasti kiihtyvällä vauhdilla kohti muita äärimmäisen tiheitä laajentumia, joista työntyy
Äärimmäisen kaukaiset ja äärimmäisen tiheät kohteet vetävät itseensä liikettä / energiaa / asiaa. Muuttuva valo on peräisin laajentuvasta tihentymästä ja aine tihenevästä laajentumasta
Eli tihenevät laajentumat siirtävät liikettään / energiaansa / vetävää voimaansa koko ajan synnyttäen uusia tähtiä ja planeettoja. On siis havaittu että aine muuttuu avaruudessa vaahtopäisiksi antitihentymiksi.
Työntävä voima ja kaareutumaton avaruus on huuhaata! Vielä suurempaa huuhaata on se, että aine lisääntyisi ja kasvaisi itsestään sisältäpäin työntymällä. Valo voi muuttua, koska laajentuvat tihentymät ja tihenevät laajentumat.
Esimerkiksi ilmakuplaolentojen noustessa merenpohjasta ylöäspäin heidän ilmakuplavalonsa sinisiirtyy, jolloin alkuräjähdysteoretikko sanoo, että ilmakuplaolentojen välistä häviää tilaa simsalapimulottuvuuteen?
Vaan tämän aamuinen oivallukseni kertoo miksi mustat aukot, energiakeskittymät syöksyvät galaksin reunalta vähemmän tiheälle alueelle kohti galaksin keskustaa, jossa ydinkeskustaan onkin tullut galaksin levytason sivuilta todella pieniä, kylmiä ja tiheitä soluja ja näin kuuma ja vähän tiheä energiakeskittymä humahtaa tiheiden ja kylmien solujen alueelle.
Liike jatkuu, mutta se hidastuu.
Kun valo lähtee näin syntyneistä hiukkasista syntyneistä tähdistä liikkeelle, se joutuu todella pienten, kylmien ja tiheiden solujen väliin ja kun se liikkuessaan eteenpäin lopulta tulee jonkun galaksin alueelle, sen aallonpituus venyy sitä enemmän mitä vanhempaa valo on.
Koska vanhin valo joutui liikkumaan erittäin pienten, kylmien ja tiheiden solujen alueella.
Nykyinen valo liikkuessaan galaksista toiseen liikkuu lämpimämpien ja vähemmän tiheiden solujen välissä ja näin se ei veny niin paljon sapuessaan galaksimme alueelle. Siis sekin laajeneva valo joka työntyy sinne päin mistä laajeneva näkyvä maailmankaikkeus on työntymässä pois päin, loittonee tuolta alueelta yhdessä laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden kanssa.
Tarvitaan paljon sitä energiaa jota laajenevan valon laajenevat tihentymät kierrättävät keskenään. Ja sitä on paljon miljardeja vuosia vanhan laajenevan valon mukana.
Rakkautta
1039
☺
HUOLEHDI PIIPUN KUNNOSTA
Tukkeutunut tai muuten huonokuntoinen hormi on aina turvallisuusriski.
Kun vanha piippu halutaan ottaa uudelleen käyttöön, on sen tiiviys ja materiaalien kunto tarkistettava. Yli kolme vuotta käyttämättä ollutta piippua ja tulisijaa ei turvallisuussyistä saa ottaa käyttöön ilman tarkastusta ja nuohousta. Nuohouksen saa suorittaa vain laillistettu ammattinuohooja.
PIIPUN TARKISTUS
Pitkään käyttämättä olleiden ja korjaamattomien piippujen kylmät osuudet tulee aina tarkastaa ja tarvittaessa korjata ennen käyttöönottoa. Piipun tiiveys tarkastetaan ammattilaisen suorittamalla savupainekokeella. Piipun sisäpuolisten vaurioiden kartoitus voidaan tehdä myös kuvaamalla hormit sisältäpäin.
Tarkastuksessa selvitetään myös mahdolliset sivusiirtymät tai poikkileikkausten muutokset. Tarkastuksen perusteella päätetään, millaiseen käyttöön piippu voidaan ottaa ja miten sen puhdistus ja korjaus on parasta toteuttaa.
Mahdolliset tukkeumat piipun eri kohdissa korjataan avaamalla hormi ja poistamalla tukkeuman aiheuttaja. Paikkakorjaukset tehdään alkuperäistä vastaavaa tiiltä ja laastia käyttäen.
Yleensä, jos hormi todetaan vuotavaksi, se korjataan alhaalta ylös asti. Hormien tiivistyskorjaus tehdään joko putkittamalla, sisäpuolisella slammauksella tai massauksella. Työn suorittamiseen löytyy alan erikoisosaajia.
Vanhan kerrostalon pitkään käytöstä pois olleen piipun ja tulisijan käyttöönottoa varten tehtävät korjaus- tai muutostyöt vaativat aina rakennusluvan, sillä asuinkerrostalot luokitellaan paloluokkaan P1 tai P2.
Rivi- ja pientaloissa vastaava toimenpide ei yleensä vaadi rakennuslupaa, vaan esimerkiksi Helsingissä toimenpiteeseen riittää ns. ”kevyempi” menetelmä eli Z-lausunto, joka perustuu viranomaisen arvioon siitä, että korjaus tai muutostoimenpiteellä ei vaikuteta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen ja terveyteen.
TIILIPIIPUN KORJAUS
Tiilipiipun kylmän yläosan vauriot korjataan yleensä purkamalla vaurioituneet osat pois ja muuraamalla yläosa uusista, säänkestävistä reikätiilistä.
Muurauslaastina kylmissä yläosissa käytetään säärasitusta kestävää sementtilaastia. Purkujätteiden ja laastiroiskeiden tippuminen hormiin estetään (esimerkiksi asentamalla hormiin työn ajaksi vaahtomuovitukko).
Mahdolliset tukkeumat piipun eri kohdissa korjataan avaamalla hormi ja poistamalla tukkeuman aiheuttaja. Paikkakorjaukset tehdään alkuperäistä vastaavaa tiiltä ja laastia käyttäen.
Lisäksi piippujen ulkoiset osat suositellaan pellitettäväksi ja varustettavaksi sateensuojaavalla hatulla. Välikattoon sekä ullakolle jäävä osa slammataan tai rapataan.
HUOLEHDI PIIPUN KUNNOSTA
Tukkeutunut tai muuten huonokuntoinen hormi on aina turvallisuusriski.
Kun vanha piippu halutaan ottaa uudelleen käyttöön, on sen tiiviys ja materiaalien kunto tarkistettava. Yli kolme vuotta käyttämättä ollutta piippua ja tulisijaa ei turvallisuussyistä saa ottaa käyttöön ilman tarkastusta ja nuohousta. Nuohouksen saa suorittaa vain laillistettu ammattinuohooja.
PIIPUN TARKISTUS
Pitkään käyttämättä olleiden ja korjaamattomien piippujen kylmät osuudet tulee aina tarkastaa ja tarvittaessa korjata ennen käyttöönottoa. Piipun tiiveys tarkastetaan ammattilaisen suorittamalla savupainekokeella. Piipun sisäpuolisten vaurioiden kartoitus voidaan tehdä myös kuvaamalla hormit sisältäpäin.
Tarkastuksessa selvitetään myös mahdolliset sivusiirtymät tai poikkileikkausten muutokset. Tarkastuksen perusteella päätetään, millaiseen käyttöön piippu voidaan ottaa ja miten sen puhdistus ja korjaus on parasta toteuttaa.
Mahdolliset tukkeumat piipun eri kohdissa korjataan avaamalla hormi ja poistamalla tukkeuman aiheuttaja. Paikkakorjaukset tehdään alkuperäistä vastaavaa tiiltä ja laastia käyttäen.
Yleensä, jos hormi todetaan vuotavaksi, se korjataan alhaalta ylös asti. Hormien tiivistyskorjaus tehdään joko putkittamalla, sisäpuolisella slammauksella tai massauksella. Työn suorittamiseen löytyy alan erikoisosaajia.
Vanhan kerrostalon pitkään käytöstä pois olleen piipun ja tulisijan käyttöönottoa varten tehtävät korjaus- tai muutostyöt vaativat aina rakennusluvan, sillä asuinkerrostalot luokitellaan paloluokkaan P1 tai P2.
Rivi- ja pientaloissa vastaava toimenpide ei yleensä vaadi rakennuslupaa, vaan esimerkiksi Helsingissä toimenpiteeseen riittää ns. ”kevyempi” menetelmä eli Z-lausunto, joka perustuu viranomaisen arvioon siitä, että korjaus tai muutostoimenpiteellä ei vaikuteta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen ja terveyteen.
TIILIPIIPUN KORJAUS
Tiilipiipun kylmän yläosan vauriot korjataan yleensä purkamalla vaurioituneet osat pois ja muuraamalla yläosa uusista säänkestävistä reikätiilistä.
Muurauslaastina kylmissä yläosissa käytetään säärasitusta kestävää sementtilaastia. Purkujätteiden ja laastiroiskeiden tippuminen hormiin estetään (esimerkiksi asentamalla hormiin työn ajaksi vaahtomuovitukko).
Mahdolliset tukkeumat piipun eri kohdissa korjataan avaamalla hormi ja poistamalla tukkeuman aiheuttaja. Paikkakorjaukset tehdään alkuperäistä vastaavaa tiiltä ja laastia käyttäen.
Lisäksi piippujen ulkoiset osat suositellaan pellitettäväksi ja varustettavaksi sateensuojaavalla hatulla. Välikattoon sekä ullakolle jäävä osa slammataan tai rapataan.
Siisti sokkeli antaa talolle viimeistellyn leiman. Talon sokkelin pinnoitukseen löytyy markkinoilta kirjava määrä vaihtoehtoja. Kestävän ja huoltovapaan pinnan aikaansaamiseksi kannattaa työ tehdä huolella ja noudattaa valitun tuotteen valmistajan ohjeita. Yksi yhteinen tekijä sokkelia pinnoitettaessa koskien kaikkia markkinoilla olevia sokkelin pinnoitteita on huolellinen pohjatyö.
Vanhojen talojen sokkelit ovat hyvin usein pinnoittamattomia tai sitten ne on maalattu tiiviillä hengittämättömillä maaleilla. Muottilaudoituksen jäljet betonisissa vanhoissa sokkeleissa ovat myös usein näkyvissä. Vaikka laudoituksen jäljet olisikin tasoitettu ja tiivis maali vedetty siihen päälle, ei se estä maalin irtoamista. Syy miksi maali irtoilee pinnasta, johtuu usein maasta nousevasta kosteudesta, joka pukkaa tiiviin pinnan irti. Tiivis pinta on yleensä maali, mutta sementtiliima joka jää betonivalun pintaan valettaessa on yhtä huono pinnoite kuin tiivis maalikin.
Hengittäviä vaihtoehtoja on niin maalattavissa kuin rapattavissakin sokkelinpinnoitteissa. Vanhat maalit ja sementtiliimat on aina poistettava ennen uuden pinnoitteen asentamista. Konevuokraamosta kannattaa hakea ”jyrsin” joka on tarkoitettu maalin poistoon betonin päältä. Ne ovat sähkökäyttöisiä melko pienikokoisia laitteita. Käsikäyttöisellä hiomakivellä saa vain rakkulat käteen. Hiekkapuhallus on isoilla pinnoilla järkevin tapa poistaa sementtiliima tai vanha maali.
Hierretty pinta.Slammattu pinta.Ruiskutettu pinta.
Ruiskutettu pinta. Hierretty pinta. Slammattu pinta.
Kuvat yllä: Hiertopinnoitus on yleistynyt sokkeleiden pinnoituksessa viime vuosina. Eri valmistajilla voi olla eri nimi tuotteelle ja tekniikalle. Tunnetaan myös koristepinnoitteena ja sokkelinpinnoitteena. Kyseessä on ohut hengittävä silikaattipohjainen pinnoite. Pinta voidaan hiertää, slammata (harjata) tai ruiskuttaa. Tuotteita on saatavina eri kivikoolla.
Maalin irrotuksen jälkeen poistetaan pöly huolellisesti. Ennen tasoitustyötä sokkeli kostutetaan. Nyrkkisääntönä on, että aina ennen rappaustöitä kostutetaan pohja. Sokkelilaastit ja oikaisulaastit ovat yleisimmin käytettyjä tuotteita sokkelin tasoitukseen. Ne ovat sementtipohjaisia, usein myös kuiduilla varustettuja hengittäviä ja lujia laasteja. Paksuihin täyttöihin ne eivät käy. Rautakaupoista löytyy eri valmistajien vaihtoehtoja tasoitustyöhön. Laasti sekä ohjeet valikoituvat aina pinnoitettavan sokkelin mukaisesti.
Uudiskohteiden sokkelit muurataan yleisesti kevytsoraharkoilla. Vaikka muuraukset olisivatkin tasaisia, vaativat pinnoitteet aina tasoitteen allensa. Tasoitteen paksuudeksi suositellaan 5-10 mm. Mikäli tasoitetta on vain ohut pyyhkäisy niin kostealla kelillä harkkojen saumat näkyvät pinnoitteen läpi.
Kaikki pinnoitteet (rouhepinnoitus, hiertopinnoitus, maali jne.) asennetaan aina tasaisen pohjan päälle. Isot montut tai kohoumat pohjassa näkyvät lopullisessa pinnassa. Pinnoitteilla ei voi korjata pohjan epätasaisuuksia. Isojen halkeamien syyt kannattaa aina tarkastaa/selvittää. Pelkkä paikkaus ja pinnoitus ei välttämättä näissä tapauksissa riitä lääkkeeksi. Pinnoitteiden pääasiallinen tehtävä sokkelissa on antaa rakennukselle viimeistelty ilme ja kosteusteknisesti toimivampi rakenne.
Siisti sokkeli antaa talolle viimeistellyn leiman. Talon sokkelin pinnoitukseen löytyy markkinoilta kirjava määrä vaihtoehtoja. Kestävän ja huoltovapaan pinnan aikaansaamiseksi kannattaa työ tehdä huolella ja noudattaa valitun tuotteen valmistajan ohjeita. Yksi yhteinen tekijä sokkelia pinnoitettaessa koskien kaikkia markkinoilla olevia sokkelin pinnoitteita on huolellinen pohjatyö.
Vanhojen talojen sokkelit ovat hyvin usein pinnoittamattomia tai sitten ne on maalattu tiiviillä hengittämättömillä maaleilla. Muottilaudoituksen jäljet betonisissa vanhoissa sokkeleissa ovat myös usein näkyvissä. Vaikka laudoituksen jäljet olisikin tasoitettu ja tiivis maali vedetty siihen päälle, ei se estä maalin irtoamista. Syy miksi maali irtoilee pinnasta, johtuu usein maasta nousevasta kosteudesta, joka pukkaa tiiviin pinnan irti. Tiivis pinta on yleensä maali, mutta sementtiliima joka jää betonivalun pintaan valettaessa on yhtä huono pinnoite kuin tiivis maalikin.
Hengittäviä vaihtoehtoja on niin maalattavissa kuin rapattavissakin sokkelinpinnoitteissa. Vanhat maalit ja sementtiliimat on aina poistettava ennen uuden pinnoitteen asentamista. Konevuokraamosta kannattaa hakea ”jyrsin” joka on tarkoitettu maalin poistoon betonin päältä. Ne ovat sähkökäyttöisiä melko pienikokoisia laitteita. Käsikäyttöisellä hiomakivellä saa vain rakkulat käteen. Hiekkapuhallus on isoilla pinnoilla järkevin tapa poistaa sementtiliima tai vanha maali.
Hierretty pinta.Slammattu pinta.Ruiskutettu pinta.
Ruiskutettu pinta. Hierretty pinta. Slammattu pinta.
Kuvat yllä: Hiertopinnoitus on yleistynyt sokkeleiden pinnoituksessa viime vuosina. Eri valmistajilla voi olla eri nimi tuotteelle ja tekniikalle. Tunnetaan myös koristepinnoitteena ja sokkelinpinnoitteena. Kyseessä on ohut hengittävä silikaattipohjainen pinnoite. Pinta voidaan hiertää, slammata (harjata) tai ruiskuttaa. Tuotteita on saatavina eri kivikoolla.
Maalin irrotuksen jälkeen poistetaan pöly huolellisesti. Ennen tasoitustyötä sokkeli kostutetaan. Nyrkkisääntönä on, että aina ennen rappaustöitä kostutetaan pohja. Sokkelilaastit ja oikaisulaastit ovat yleisimmin käytettyjä tuotteita sokkelin tasoitukseen. Ne ovat sementtipohjaisia, usein myös kuiduilla varustettuja hengittäviä ja lujia laasteja. Paksuihin täyttöihin ne eivät käy. Rautakaupoista löytyy eri valmistajien vaihtoehtoja tasoitustyöhön. Laasti sekä ohjeet valikoituvat aina pinnoitettavan sokkelin mukaisesti.
Uudiskohteiden sokkelit muurataan yleisesti kevytsoraharkoilla. Vaikka muuraukset olisivatkin tasaisia, vaativat pinnoitteet aina tasoitteen allensa. Tasoitteen paksuudeksi suositellaan 5-10 mm. Mikäli tasoitetta on vain ohut pyyhkäisy niin kostealla kelillä harkkojen saumat näkyvät pinnoitteen läpi.
Kaikki pinnoitteet (rouhepinnoitus, hiertopinnoitus, maali jne.) asennetaan aina tasaisen pohjan päälle. Isot montut tai kohoumat pohjassa näkyvät lopullisessa pinnassa. Pinnoitteilla ei voi korjata pohjan epätasaisuuksia. Isojen halkeamien syyt kannattaa aina tarkastaa tai selvittää. Pelkkä paikkaus ja pinnoitus ei välttämättä näissä tapauksissa riitä lääkkeeksi. Pinnoitteiden pääasiallinen tehtävä sokkelissa on antaa rakennukselle viimeistelty ilme ja kosteusteknisesti toimivampi rakenne.
En tiedä mitä sinä et usko, mutta kokonaisheijastuminen on tosiasia ja Aloituksessa mainittu atomi plaa plaa ei kyllä sitä selitä. :D
Kokonaisheijastus on helppo todeta esim vesilasissa monellakin tapaa.. vesi-ilma. lasi-vesi lasi- ilma. toimisi kyllä lasi-tyhjiö olosuhteissakin.
Miksi valo heijastuu peilistä? Miksi valo taittuu linssissä? Miksi valo taittuu osuessaan vedenpintaan? Miksi öljyläikkä lätäkössä synnyttää sateenkaarikuvion? Ja mistä saisin viinapullon?
Osta kirja Q.E.D. Richard P. Feynman (ISBN 9780140125054), niin siitähän se selviää.