On se ihme juttu. Olen työpaikassa, kohtalaisen uutena. Olen oikeastaan koko sen ajan ollut huonovointinen ja hyvin stressaantunut paikassa. Nyt olen alkanut huomata selvästi, mistä kiikastaa.
-Tiedonkulku takkuaa, saattaa samana päivänä tietää, että ennalta sovittua työtehtävää ei olekaan, vaikka siihen on valmistautunut. En muutenkaan saa tietää tapahtumista.
-On jatkuva huonommuuden tunne. Positiivista palautetta ei todellakaan heru!
-Piiloilkeilyä
-Tietyt henkilöt eivät enää tervehdi, eivätkä muutenkaan ole NORMAALISSA kontaktissa minuun. Kyllä sen huomaa, kun kävellään ohitseni niin kuin minua ei olisikaan. Tai nopeasti käännetään katse pois minusta, kun katseet sattuu kohtaamaan.
-Minulta otetaan pois tiettyjä vastuita, koska rivien välistä luen, että en saa niitä hoidettua. Omituista, sillä olen aina ollut huolellinen ja töissä hyvin suoriutuva.
No, pystyn tasan tarkkaan olemaan välittämättä tällaisesta kohtelusta, koska hyvänen aika, tuollainen toiminta ei vain vetele sivistyneessä yhteisössä. Onneksi työtä ei ole enää paljon jäljellä, joten minulle on aivan sama, miten siellä rellestetään. Jos ei osata ottaa huomioon kaikkia tasavertaisena jäsenenä, se riittää minulle kohauttamaan olkia vain tuollaiselle touhulle. Mutta kyllä se silti ärsyttää eihän töissä ole MUKAVA käydä. Sitä minä ainakin työltä haluan, odotan ja myös VAADIN. Vaatikaa te muutkin, joita kohdellaan huonosti töissä!! ÄRRINMURRIN! >:/
Stoppi huonolle kohtelulle työpaikalla!
18
873
Vastaukset
Sopii !
Kaikki noi, mitä sä luettelit, on just niinku olis ollu mun käsialaa.....kaikki sopii yhteen todella tyhmään entiseen työpaikkaani, jonne olen syystä tai toisesta haluamassa takaisin niin pian, kuin mahdollista, ku sieltä saa edes vähän rahaa, kun tässä, missä olen nyt, ei enää makseta mitään, vaan ne ohjaajat pakottaa tekeen ees jotakin, halusi tai ei......siellä ei myöskään kuunnella, jos yks tietty muija kiusaa, vaan sitä uskotaan, ei se oo prinsessa tehny mitään väärin, vaikka se ON ! Kukaan ei usko mua, jota se lähes kokoajan vahtaa ja kyylää. Se on sairas ! Ja todella hullu ! Ne sanoo siellä, et eihä toi valehtele, vaik mä nään sen prinsessan ilmeestä, et se valehtelee.......sit sen piti viel ottaa ja muuttaa melkein mun viereeni, meillä on vain pieni tie välissä............- Eivoisuositella
Ulkoministeriössä on turha kertoa häirinnästä, tai fyysisistä pahoinpitelyistäkään. Ei edes kutsuttu keskustelemaan. Pyritään olemaan hiljaa. Syyllistetään uhria. Ylemmällä taholla kovastikin puolustetaan tuollaista touhua.
- Kyllästyttää
Valitettavaa. Kiusaamiseen pitäisi luonnollisesti puuttua aina työpaikalla, jos joku sellaisen asian nostaa esille.
- OmissaLiemissään
Vanhat kurpat kadehtii nuoruutta.. Nuorella on elämä edessä, kurpalla loistava tulevaisuus takana.. Suljetaan kahviringistä, varataan 'oma" taukopöytä, ei tervehditä,, mennään nopeasti ohi tuhahtaen, juorutaan pa.ckaa, jne jene.
- NäinMeillä
Näinhän se on.
Itse olen kyllä parille kiusaajalle ollut samanlainen tässä tammikuusta lähtien.
Eli en moikkaile tms, et sekin mitä olen puheissa on vain just sen verran, mitä työn takia täytyy. Kun siitä en tingi, että työ kärsii tällaisesta henkilökemioista johtuvista asioista.
On tässä nyt aikaisemminkin ollut heidän(kin) kanssa ongelmia, mutta tää viimeisin oli tällainen, kun tää nainen väitti perättömästi, että mä olen ollut työpaikallani väkivaltainen erästä toista työkaveria kohtaan. Syynä tähän kuulemma oli esimiehen puolustelun mukaan tämän naisen avio-ongelmat(sen kertaiseen käytökseen).
Sitten toinen miespuolinen työkaveri taas riehui ja haukkui mua yhdessä vaiheessa mielisairaaksi mun kuullenikin ja tälle naiselle just nimenomaan. No, he ovat nyt ainakin jonkinmoisessa parisuhteessa nykyään, että tämä mies heivasi exänsä kuin nallin kalliolle tämän syyttelijänaisen takia. Sitä en tiedä enkä välitäkään, että onko tämä muija taas ottanut eroa miehestään vai pitääkö tätä mieskollegaa vaan tällaisena varaventtiilinä.
Just vissiin tän takia sain noita perättömiä syytöksiä mun mielenterveydestä, kun tää juippi joko kuvitteli mun olevan saman asian perään tai sit halusi muuten vain tehdä vaikutusta tuollaisella ihme kukkoilulla tähän naiseen.
Mutta kuitenkin, tilanne meni siihen, etten mä noteeraa enää kumpaakaan miksikään ja ihan hyvästä syystä. Kun tää kaikki käännettiin täysin mun syyksi, vaikka niin ei ollut. Ja olin tehnyt jo aikaisemmin selväksi, että mä en halua sekaantua mihinkään tuollaiseen perkeleen sekoiluun yms pelleilyyn työpaikalla. Ja kyllä sitä mulle suositeltiin myös työterveydessäkin, että kannattaa pitää näihin häiriköihin välimatkaa mahdollisuuksien mukaan ja jos vielä jatkavat tuollaista kintuille kusemista, niin tulla sitten uudestaan asioimaan työterveyden pakeille, niin laitetaan asiat sitten vireille ko käytöksen lopettamiseksi. - omaelämäreilassa
Kovin tarkkaan siitä huolimatta tiedätte työkavereittenne henkilökohtaiset asiat, vaikka ette ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Ehkä jos keskittyisitte töihinne ja jättäisitte muiden ihmisten henk.koht.sotkujen selittelyn sikseen työpaikallanne olisi parempi ilmapiiri.
Jonkun verran minua ihmetyttää se miten työelämässä yksille ja samoille ihmisille sattuu kohdalle aina nämä paskatyöpaikat ja paskatyökaverit. Varmaan teillä oli kaikissa kouluissakin paskakaverit ja paskaopettajat jotka kiusasivat teitä ykkösluokalta tohtoritutkintoon asti putkeen.
Minä olen tehnyt töitä useammassa työpaikassa projektitöissä, myös ulkomailla useamman vuoden kiertänyt asiakkaissa, eikä ole vielä huonoa työpaikkaa eikä ikäviä työkavereita kohdalle osunut. Ei ehdi edes edellinen pesti päättyä kun uutta on jo tiedossa.- IhmettelenVain
Minulla oli peruskoulussa ja etenkin yläasteella tosi paljon kivoja kavereita ja aivan ihania opettajia. Samoin lukiossa. Toki molemmissa kouluissa oli yksi ikävä opettaja, kaikki muut kivoja tai superkivoja. Ylppäreiden jälkeenkin työelämässä meni tosi mukavasti, sain tosi helposti töitä, tosi kivat suositukset oli ja työkaverit oli pääosin kivoja tai tosi kivoja. Toki jokaisessa työpaikassa oli se yksi pakollinen ikävä ihminen. Sitten jossain vaiheessa se muuttui, vaihdoin työpaikkaa ja asuntoa, yhtäkkiä työpaikat oli täynnä tosi ilkeitä ihmisiä, paljon hankalampi saada töitä ja ilkeät ihmiset seurasivat minun perässä työpaikasta toiseen. Yhtäkkiä olinkin muuttunut suositusta työntekijästä ja työkaverista tosi vihatuksi, syrjityksi ja epäsuosituksi. Voin vain miettiä miksi näin, teinkö jotain "väärin" vai mikä??? Omasta mielestä en tehnyt mitään väärää, olin ahkera ja kaikille tosi mukava tai supermukava.
- faktat_esiin
Asian kieltäminen on sama kuin väittäisi ettei kouluissakaan ole kiusaamista kuten monet rehtorit vielä tänäpäivänäkin vaittävät ettei heidän koulussaan ketään kiusata.
Yritätkö syyllistää uhreja kun jo tutkitusti Suomi on työpaikkakiusaamisen ykkösmaa EU:ssa?
Yleensä pomotkin vaikenevat asiasta ja siksi koko paska saa jatkua ja osa pomoistakin on niin kieroon kasvaneita että hekin kiusaavat kun pää on täynnä paskaa. - NäinMeillä
Olen kyllä sanonut ihan selvästi ja suoraan ja helvetin moneen kertaankin vielä työkavereilleni tässä vuosien mittaan, että mua ei todellakaan kiinnosta heidän yksityisasiat enkä mä todellakaan halua enkä aio sekaantua niihin millään tavoin.
Mutta silti nää helvetin tanopäät aina vaan vetävät muakin niihin paskoihinsa mukaan.
Eivät vain yksinkertaisesti kai tajua, että jotkut ovat töissä ihan oikeasti vain sen työn itsensä takia, eikä hakemassa mitään elämää suurempia tunteita, ihmissuhteita tai ylipäätään mitään yksityissektorin juttuja elämäänsä. Tai sitten he ovat vain sellaisia raukkoja, joilla ei ole mitään elämää muuten, niin sitä elämisen sisältöä täytyy hankkia tuolla tavoin.
Töissä venkoillaan mm. edellämainitsemillani tavoilla ja vapailla taas jauhetaan pelkkää työ sitä työ tätä-tasoista horinaa.
Itse tosiaan olen pitänyt aina tiukan rajan työ- ja yksityiselämäni välillä. Toisten kustannuksella jopa, jos vähemmällä ei onnistu.
Eli töissä ainoastaan töitä ja vapaalla ainoastaan vapaa-ajan asioita. Pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä asia. - Kyllästyttäää
Oikeastaan tuossa tulikin mielestäni aivan ydinasia. Siis kysymys siitä, että päätyy huonoon työpaikkaan. Psykologiassa puhutaan, että ihminen hakeutuu psyykkiseltä ilmapiiriltään tuttuun. Eli jos on tottunut kohtaamaan kaltoinkohtelua, niin hakeutuu elämässään tällaisiin ympyröihin myöhemminkin. Miksei sama pätisi myös työihmissuhdeasioissa? Eli uskaltaako vaatia alusta asti hyvää kohtelua? Jos töissä ei kunnioiteta, vaan enemmänkin kohtaa latistavaa kohtelua, uskaltaako mitä pikimmiten ottaa hatkat? Vai jääkö kärsimään huonoa kohtelua?
Toinen juttu, hakeutuuko alusta asti arvostamaansa organisaatioon, vai tyytyykö huonompaan vaihtoehtoon siinä uskossa, ettei ole riittävän pätevä hyvään? Tähän teoriaan ainakin omien kokemusten perusteella uskon. - JoopaJoo--
Kyllästyttäää kirjoitti:
Oikeastaan tuossa tulikin mielestäni aivan ydinasia. Siis kysymys siitä, että päätyy huonoon työpaikkaan. Psykologiassa puhutaan, että ihminen hakeutuu psyykkiseltä ilmapiiriltään tuttuun. Eli jos on tottunut kohtaamaan kaltoinkohtelua, niin hakeutuu elämässään tällaisiin ympyröihin myöhemminkin. Miksei sama pätisi myös työihmissuhdeasioissa? Eli uskaltaako vaatia alusta asti hyvää kohtelua? Jos töissä ei kunnioiteta, vaan enemmänkin kohtaa latistavaa kohtelua, uskaltaako mitä pikimmiten ottaa hatkat? Vai jääkö kärsimään huonoa kohtelua?
Toinen juttu, hakeutuuko alusta asti arvostamaansa organisaatioon, vai tyytyykö huonompaan vaihtoehtoon siinä uskossa, ettei ole riittävän pätevä hyvään? Tähän teoriaan ainakin omien kokemusten perusteella uskon.Tämä nyt on aivan paskaa. Varmasti on monia aidosti työtä hakevia, joilla ei ole varaa valikoida mihin työpaikkaan menee ja mihin ei. Kun niitä työpaikkoja ei ole kaikille saati sitten useampi mistä valita jokaiselle. Sitä joko ottaa sen minkä saa tai sitten on ilman. Moni ihminen tekee sitä työtä ihan vaan rahan takia, joten jos haluaa rahaa on otettava se työpaikka minkä saa. Eikä uuteen työpaikkaan hakiessa ja siellä aloittaessa voi millään tietää miten mulkkuja ihmisiä siellä voi olla töissä. Ei me työnhakijat ennustajaeukkoja ole. Palkkahan voi olla jees, mutta ihmiset perseestä. Eikä se työkavereiden ja johdon vittumaisuus välttämättä tule esiin ensimmäisten kuukausien aikana. Jotkut voivat pinnistellä ja esittää oikein mukavaa roolia sen pari kuukautta tai koeajan, jonka jälkeen ihmisten käytös saattaa muuttua täysin.
- Kyllästyttäää
JoopaJoo-- kirjoitti:
Tämä nyt on aivan paskaa. Varmasti on monia aidosti työtä hakevia, joilla ei ole varaa valikoida mihin työpaikkaan menee ja mihin ei. Kun niitä työpaikkoja ei ole kaikille saati sitten useampi mistä valita jokaiselle. Sitä joko ottaa sen minkä saa tai sitten on ilman. Moni ihminen tekee sitä työtä ihan vaan rahan takia, joten jos haluaa rahaa on otettava se työpaikka minkä saa. Eikä uuteen työpaikkaan hakiessa ja siellä aloittaessa voi millään tietää miten mulkkuja ihmisiä siellä voi olla töissä. Ei me työnhakijat ennustajaeukkoja ole. Palkkahan voi olla jees, mutta ihmiset perseestä. Eikä se työkavereiden ja johdon vittumaisuus välttämättä tule esiin ensimmäisten kuukausien aikana. Jotkut voivat pinnistellä ja esittää oikein mukavaa roolia sen pari kuukautta tai koeajan, jonka jälkeen ihmisten käytös saattaa muuttua täysin.
Ei minun mielestä ollenkaan paskaa. Ainakin itse uskon vahvasti tuohon. Mutta joo, tuo mitä sanoit, on ihan totta. Ei Suomessa todellakaan ole vara varsinkaan nykyään olla nirso työpaikkojen kanssa. Töitä kun ei ihan joka paikasta tarjoilla.
- kaikellaonväliä
Kyllästyttäää kirjoitti:
Oikeastaan tuossa tulikin mielestäni aivan ydinasia. Siis kysymys siitä, että päätyy huonoon työpaikkaan. Psykologiassa puhutaan, että ihminen hakeutuu psyykkiseltä ilmapiiriltään tuttuun. Eli jos on tottunut kohtaamaan kaltoinkohtelua, niin hakeutuu elämässään tällaisiin ympyröihin myöhemminkin. Miksei sama pätisi myös työihmissuhdeasioissa? Eli uskaltaako vaatia alusta asti hyvää kohtelua? Jos töissä ei kunnioiteta, vaan enemmänkin kohtaa latistavaa kohtelua, uskaltaako mitä pikimmiten ottaa hatkat? Vai jääkö kärsimään huonoa kohtelua?
Toinen juttu, hakeutuuko alusta asti arvostamaansa organisaatioon, vai tyytyykö huonompaan vaihtoehtoon siinä uskossa, ettei ole riittävän pätevä hyvään? Tähän teoriaan ainakin omien kokemusten perusteella uskon.Totta minun mielestäni myös, jos ihminen on kaltoinkohdeltu eikä kannustettu lapsena tms on todennäköistä että ihminen tyytyy siihen huonompaan työhön/asemaan elämässä eikä näe vaivaa taistella itsensä puolesta että saisi paremman duunin tai tilanteen. Ei siis löydy kunnianhimoa ja tervettä itsetuntoa olla iloinen omasta arvostaan.
- Kyllästyttäää
kaikellaonväliä kirjoitti:
Totta minun mielestäni myös, jos ihminen on kaltoinkohdeltu eikä kannustettu lapsena tms on todennäköistä että ihminen tyytyy siihen huonompaan työhön/asemaan elämässä eikä näe vaivaa taistella itsensä puolesta että saisi paremman duunin tai tilanteen. Ei siis löydy kunnianhimoa ja tervettä itsetuntoa olla iloinen omasta arvostaan.
Kyllä, juuri näin.
- VasemmaltaJaOikealta
kaikellaonväliä kirjoitti:
Totta minun mielestäni myös, jos ihminen on kaltoinkohdeltu eikä kannustettu lapsena tms on todennäköistä että ihminen tyytyy siihen huonompaan työhön/asemaan elämässä eikä näe vaivaa taistella itsensä puolesta että saisi paremman duunin tai tilanteen. Ei siis löydy kunnianhimoa ja tervettä itsetuntoa olla iloinen omasta arvostaan.
Kysehän ei ole siitä mitä se työ on, tai minkä tason työtä se on, vaan siitä millainen ilmapiiri on.
Itse olin joskus innoissani ja ammatistani ylpeäkin päästessäni töihin, mutta palksta ei jäänyt kuin 200€/kk säästöön ja lähdin opiskelemaan muita asioita koska korotusta ei myönnetty. Lähtemisestä toki jotkut polttikin päreensä, mutta osasinkin odottaa sitä ja ajattelin sen olevan osa sitä hintaa minkä valinnasta joutuu maksamaan ja sen kestää mielellään. Minun tilanteessani ei muuta vaihtoethtoa ollut. He taas eivät tilanteestani mitään tienneet, mutta silti puhuivat kuin olisivat tietäneet ja arvostelivat kuulteni. Puheissa tavoitteena tehdä naurunalaiseksi ja viedä toivo elämästä ja tuhota ihmisarvo. Kaksinaamaista menoa. Todella sitä. - Kyllästyttäää
Väärinhän tuollainen on, että puhutaan tietämättä asioiden oikeaa laitaa. Onneksi lähdit. Ja olen aivan samaa mieltä, ilmapiirikysymyksiä!
- höpölöpöttäjä
Kyllästyttäää kirjoitti:
Oikeastaan tuossa tulikin mielestäni aivan ydinasia. Siis kysymys siitä, että päätyy huonoon työpaikkaan. Psykologiassa puhutaan, että ihminen hakeutuu psyykkiseltä ilmapiiriltään tuttuun. Eli jos on tottunut kohtaamaan kaltoinkohtelua, niin hakeutuu elämässään tällaisiin ympyröihin myöhemminkin. Miksei sama pätisi myös työihmissuhdeasioissa? Eli uskaltaako vaatia alusta asti hyvää kohtelua? Jos töissä ei kunnioiteta, vaan enemmänkin kohtaa latistavaa kohtelua, uskaltaako mitä pikimmiten ottaa hatkat? Vai jääkö kärsimään huonoa kohtelua?
Toinen juttu, hakeutuuko alusta asti arvostamaansa organisaatioon, vai tyytyykö huonompaan vaihtoehtoon siinä uskossa, ettei ole riittävän pätevä hyvään? Tähän teoriaan ainakin omien kokemusten perusteella uskon.Kyllä kyllästyttää tuommoinen tosiasioiden hämärtäminen. Huomaa, ettei kirjoittaja itsekään usko juttuihinsa. Ehkä hän on ylä-ala-keskijohdon toimija, jonka tehtäviin kuuluu kerran vuodessa käydä höpöttämässä työntekijöille, että nämä vastasivat jälleen kerran väärin työilmapiiri-/esimieskyselyyn, kun tuli niin hiton huonot tulokset. Helpompaa ja pidemmän aikavälin tarkastelulla halvempaa olisi laittaa johtaminen kuntoon, kuin maksaa hintavista kyselyistä ja analyyseista, joiden pohjalta ei ole edes tarkoitus tehdä mitään.
- naisenpahin
Kuulostaa naisvaltaiselta alalta... Naiset ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi leikkimään ala-asteaikaisia leikkejään. Ei ihme että osa tytöistä viihtyy paremmin poikaporukoissa kun niiissä ei mitään ilkeitä juonitteluja ja selkäänpuukotuksia ole..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984