Suunnistuksen yhteydessä kuulin sellaisen termin kuin "tikkaus". Se liittyy askellukseen esim. jyrkissä nousuissa.
Pitääkö jyrkissä rinteissä askel olla mieluummin lyhyt ja nopea kuin päinvastoin? Pitääkö välttää liian pitkäkestoista ponnistamista eli mennä lyhyin askelin?
Tahtoo hapottaa nousuissa ja ajattelin saisiko tekniikkamuutoksella apua.
Pitääkö jyrkissä rinteissä askel olla mieluummin lyhyt ja nopea kuin päinvastoin? Pitääkö välttää liian pitkäkestoista ponnistamista eli mennä lyhyin askelin?
Tahtoo hapottaa nousuissa ja ajattelin saisiko tekniikkamuutoksella apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lyhyt, nopea ja hiipivä.
Esim. Minna Kauppi hyödynsi jyrkkiä nousuja kartanlukuun (vauhtia alas ja kumaraan kartan puoleen, väliin jopa muutama kävelyaskel). Vauhdissa ei varmaan monta sekunttia jyrkissä nousuissa hävinnyt, mutta sen sijaan voitti kartanluvussa ja maitohapoissa mäen päällä kun saattoi jatkaa tuoreemmin jaloin.
Liikaa puristusta kannattaa välttää. Mäen päällä jalkojen pitäisi tuntua öljyisiltä ei hiekkapaperisilta.