Yksi varmasti kaikkein hienoin tapa ansaita elantonsa on soittaminen...pelkkä ajatuskin siitä,että pystyisi tekemään lapsuutensa rakkaimmasta harrastuksesta ammatin ja elättämään sillä itsensä on varmasti monen ihmisen haaveena...
Valitettavasti täytyy sanoa,että leipänsä repiminen esim. klassisen musiikin parista on vaikeutunut vuosi vuodelta...tähän ovat osaltaan vaikuttaneet liikakoutus,työvoiman lisääntynyt liikehdintä läpi rajojen,työnantajien(musiikkioppilaitokset,orkesterit,kuorot) yhä vaativammat pääsykoevaatimukset sekä "pesien täyttyminen" yhä nopeammin nuorilla muusikoilla.
Yksi vaikeimmista kysymyksistä,mitä muusiikkia ammatikseen opiskelevalle voi esittää,on "mitä aoit tehdä valmistumisesi jälkeen"?Tämän kysymyksen eteen yksi toisensa meistä ammattiopiskelijoista joutuu ystävien,perheen,suvun yms. toimesta ja siihen ei voi vastata käytännössä mitään.Mieleen hiipii väkisinkin ajatuksia siitä,"olenko tarpeeksi lahjakas"?..."harjoittelenko tarpeeksi"? yms.Nykyään ei valitettavasti edes riitä,että pärjäisi työssä...vaan täytyy olla paras...mutta mitä,jos sekään ei riitä?Orkestereissa on tapahtunut lukuisia esimerkkejä siitä,että koesoiton parasta soitajaa ei kiinnitetä heti virkaan vaan koesoitto uusitaan vuoden päästä.Tämä on erittäin raadollista,mutta totisinta totta!Ei paljoa naurata,kun haluaisi jo aloittaa oman elämän rakentamisen ja mahd. opintovelkojen maksun,mutta töitä ei saa...ei sitten millään!
Itse olen onnistunut tämän järjestelmän voittamaan ja olen onnellisesti virassa eräässä suomalaisessa orkesterissa,mutta sääliksi käy todella nykyajan opiskelijoita...teiltä vaaditaan lähes mahdottomia...mutta ei kannata lannistua.Kun vain jaksaa uskoa itseensä ja tehdä töitä unelmansa eteen,niin mikään ei ole mahdotonta.Tsemppiä vain kaikille ja älkää unohtako sitä koskaan,minkä vuoksi olette ammattimuusikon uran valinneet!
Valitettavasti täytyy sanoa,että leipänsä repiminen esim. klassisen musiikin parista on vaikeutunut vuosi vuodelta...tähän ovat osaltaan vaikuttaneet liikakoutus,työvoiman lisääntynyt liikehdintä läpi rajojen,työnantajien(musiikkioppilaitokset,orkesterit,kuorot) yhä vaativammat pääsykoevaatimukset sekä "pesien täyttyminen" yhä nopeammin nuorilla muusikoilla.
Yksi vaikeimmista kysymyksistä,mitä muusiikkia ammatikseen opiskelevalle voi esittää,on "mitä aoit tehdä valmistumisesi jälkeen"?Tämän kysymyksen eteen yksi toisensa meistä ammattiopiskelijoista joutuu ystävien,perheen,suvun yms. toimesta ja siihen ei voi vastata käytännössä mitään.Mieleen hiipii väkisinkin ajatuksia siitä,"olenko tarpeeksi lahjakas"?..."harjoittelenko tarpeeksi"? yms.Nykyään ei valitettavasti edes riitä,että pärjäisi työssä...vaan täytyy olla paras...mutta mitä,jos sekään ei riitä?Orkestereissa on tapahtunut lukuisia esimerkkejä siitä,että koesoiton parasta soitajaa ei kiinnitetä heti virkaan vaan koesoitto uusitaan vuoden päästä.Tämä on erittäin raadollista,mutta totisinta totta!Ei paljoa naurata,kun haluaisi jo aloittaa oman elämän rakentamisen ja mahd. opintovelkojen maksun,mutta töitä ei saa...ei sitten millään!
Itse olen onnistunut tämän järjestelmän voittamaan ja olen onnellisesti virassa eräässä suomalaisessa orkesterissa,mutta sääliksi käy todella nykyajan opiskelijoita...teiltä vaaditaan lähes mahdottomia...mutta ei kannata lannistua.Kun vain jaksaa uskoa itseensä ja tehdä töitä unelmansa eteen,niin mikään ei ole mahdotonta.Tsemppiä vain kaikille ja älkää unohtako sitä koskaan,minkä vuoksi olette ammattimuusikon uran valinneet!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muusikkoja koulutetaan jo liikaa. Ja työttömyys on suurimman osan kohtalona. Voisi sanoa, että on suorastaan nuoren pettämistä uskotella hänelle, että duunia löytyy. Työn saaminen edellyttää ammattitaitoa, mutta ennen kaikkea suhteita. Perhetausta ja perheen vaikutusvalta on keskeisintä nepotistisessa yhteiskunnassamme. Katsokaapa vain kuinka paljon asemat periytyvät isältä pojalle. Usein isä on kova mutta pojat pehmeitä. Tämä näkkyy mm. monien poppareiden pojissa. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta ne ovat harvinaisia. Usein pelimanniksi ryhtyvät ovat semmosia nönnöjä, joista ei merkityksillisiin töihin ole. Pelkkä narsistinen rakkaus musiikkiin ei riitä. Semmosia rakastajia on jo liikaa eli musiikkiopistot ja orkesterit täynnä. Oikeasti kvykkäillä, rohkeilla ja persoonallisilla muusikoilla ei Suomessa ole asiaa virkoihin. Virat on tarkoitetuu munattomia pikkusieluja varten.
Mieshän puhuu kuin olisi Heikinheimon henki riivaamassa!! Vai Peterson Bergerkö siellä kummittelee? Älä ole noin kyyninen. Töitä löytyy jos osaa pelata korttinsa oikein. Ei minullakaan ole mitään muusikkoja suvussa mutta niin vain on jalka musiikkielämän oven välissä.
Totta on, ettei meille muusikoille hirveästi virkoja löydy. Suhteilla olen kaikki työtilaisuudet hankkinut. Toisaalta joskus taas on niin paljon työtä,että joutuu ihan karsimaan.Olen kuitenkin vaihtamassa alaa, koska en jaksa hillua kortistossa kaikkia kesälomia ja asuntolainakin olisi kiva saada joskus tulevaisuudessa :)
olla. Olen tuleva toisen vuoden musiikinopiskelija ammattikorkeakoulussa. Ja ensimmäinen vuosi meni miettiessä mitä teen valmistumisen jälkeen? Olen ottanut nyt uuden asenteen ja teen vain työtä tavoitteeni eteen mitään sen kummempia miettimättä. Onhan se ollut tähänkin saakka kilpailua pyrkimisiä..mutta jotenkin asiat aina järjestyy! Tiedän vain sen mitä haluan tehdä, soittaa ja opettaa.