Tylsimmät harrasteautot

KE36stw

Omasta mielestäni tylsimpiä harrasteautoja ovat Minit, kuplat ja rättärit. Niitä on niin paljon, että niissä ei ole mitään persoonallisuutta. Pannaan nyt vielä Fiat 600 saman syssyyn.

Mun mielestä mikä tahansa kasari-corolla, Horizon tai muu vanha käyttöauto on mielenkiintoisempi ja persoonallisempi valinta kuin nuo ovat. Noita on on aivan tolkuttomasti jäljellä, eivätkä ne tule ikinä loppumaan. Tänäkin keväänä olen nähnyt jo lukemattoman määrän kesäkuplia, mutta en yhtään 70- tai edes 80-luvun Mazdaa tai Polonezia.

Jotain Corollaa, Galanttia tai Kadettia ei kukaan osaa kaivata, ennen kuin 99% Kannasta on tuhottu.

36 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • "Jotain Corollaa, Galanttia tai Kadettia ei kukaan osaa kaivata, ennen kuin 99% Kannasta on tuhottu."
    Ja tuskin sittenkään. Niissä ei ole autoteknisesti tai muotoilullisesti mitään kiinnostavaa tai uniikkia. Kupla, Rättäri ja Mini ovat jokainen merkkipaaluja autohistoriassa ja innovatiivisia autoja.
    corolla yms ovat suunnittelunsakin osalta bulkkituotteita ilman mitään innovatiivisuutta.

    • Mun mielestä toyotaa kuvaa parhaiten väritön/mauton/hajuton


    • Omasta mielestäni todella entisöitäväksi kelpaavia Toyotoja olisivat Toyota Celicat vuosivälillä 1970-1977.
      Googlatkaa kuvahaulla. Olivat ulkonäöltään edelläkävijöitä.
      Taitaa nykyiset Dodge Demonit olla muotoilussaan ottaneet vaikutteita tuosta Celicasta noilta vuosilta...


  • Eipä kait kukaan jää odottelemaan hamaan tulevaisuuteen vaan elää tässä ajassa jolloin moisia on yhä todella paljon eikä harrasteautoina oikein anna mitään jos haluaa persoonallisen ja edes pikkasen harvinaisemman ajopelin mitä laitella&esitellä.
    Poloneeseja tai Pollejakaan ei hirveitä määriä tänne ikinä tuotu ja todella huonolaatuisina myös katosivat nopsaan.
    Miniin ei tahdo normaalinkaan kokoinen aikaihminen kunnolla sopia ja turvaton vehje kaikinpuolin kuten tietty rättäri,pikkufiiatit eri malleineen kuin hyvin monet muutkin pikkuautot jos moiset asiat mietityttää.
    Suorituskykyä ei ole minkäänmoista nykyliikenteeseen eikä ne kyllä mitään muutakaan anna ainakaan minulle.
    Jotenkin miellän että jos harrastaa näitä vanhoja autoja niin yleensä haetaan jotain mihin ei rahkeet silloin joskus riittäneet,siis saavuttamattomia unelmia ja silloin yleensä mennään hardtop,coupe-avo tai muihin valmistajansa luksus malleihin eikä niihin aneemisiin hinnat alkean kulkineisiin joista nämä hienommat sitten joko jalostettu tai ovat tyystin omia mallejaan ilman mitään köyhälistöversioita.
    Niitäkin toki löytyy jotka erittäin kiinnostavia esim isompi kone vähin varustein tai sitä perusversiota yksinkertaisesti tehty hyvin vähän.
    Siksi lie USA autot kärkipäässä haluttavuudessa koska niissä löytyy vaihtoehtoja joka lähtöön niin hinta kuin kokopuolelta ja antavat paljon mitä nämä monet muut vaihtoehdot valitetettavasti eivät samaan rahaan noin karkeasti yleistäen jos puhutaan 50-60 ja 70-lukuisista eikä mennä ihan hifistelyyn vaan keskivertoharrastajien rahavarojen puitteissa.

    • Mä tykkään harrastaa ihan tavallisia arkiautoja, joista on omia muistoja lapsuudesta tai muita kokemuksia esim. ensiautona. 60-/70-luvun" saavuttamattomista unelmista" ei ole mitään kokemusta, joten ne eivät kiinnosta.


  • Perikunnista kyllä angliat sekä kuplat ja rättisitikat kyllä huomioidaan mutta kyllä ihan isoja Japanilaisakin sekä skodia ja mossejakin sekä Ranskalaisia sekä brittejä kylmästi pistämässä romukuormaan vähillä kilometreillä.
    Jotakin saabin 9000 malliakin ihmetellään kun jo museoiässä ja katokin ollut kova.

  • Britit ja jenkit arvostavat Saab 900 ei kahta sanaa.

  • Miksi museoautoksi keplaisi vain autoteknisesti innovatiivinen malli? Museonhan pitäisi olla ajankuva normaalista elämästä jollain tietyllä vuosikymmenellä tai jopa jonain vuonna eli tavallisille arkiautoillekin on säilömisen ja museoinnin peruste olemassa.
    Minuakaan ei paljon kuplat ja minit kiinnosta, olen syntynyt 70-luvulla joten arkiautot siitä eteenpäin kiinnostavat, tai mitä autoja yleensä niihin aikoihin liikkui teillä + mitä autoja meillä on ollut koko aikana. Kyllähän jotkut kalliimmat ja erikoisemmatkin autot ovat ihan mielenkiintoisia mutta jo lähes kadonneet 70-80-lukujen arkiautot ovat parasta antia, ei niitä enää ihan äsken ole liikenteessä näkynyt. Corolla on tosin pienoinen poikkeus kun niitä myytiin silloin niin paljon niin niitä näkee vielä joskus mutta esim. lasiperä-Civic, Mitsu Colt, Daihatsu Charade, jne. ovat jo ultraharvinaisia. Pisti oikein silmään kun joku aika sitten näin 1984-87 porrasperä-Civicin, nekin ovat jo harvinaisia, vielä lasiperä- Hatchbackiakin harvempi näky.

    • Vielä harvinaisempi lienee Citroen Visa. Aikani sellaista säilyttelin taivasalla, kun ei ollut muuta säilytyspaikkaa. Piti entisöidä sitten eläkkeellä... Ruoste kuitenkin söi paikallaan nopeammin kuin liikenteessä, joten Kiinan sulattoon meni. 20 euroa siitä sain...


  • "Miksi museoautoksi keplaisi vain autoteknisesti innovatiivinen malli? Museonhan pitäisi olla ajankuva normaalista elämästä jollain tietyllä vuosikymmenellä tai jopa jonain vuonna eli tavallisille arkiautoillekin on säilömisen ja museoinnin peruste olemassa."

    Projektin kohteen valitseminen on tietysti täysin harrastajan oma valinta eikä siihen kenelläkään muulla ole nokan koputtamista. Jos arkiauto kiinnostaa niin silloin projektin kohteeksi pitää ottaa sellainen.
    Itseäni sellainen ei kiinnosta vaan valintaperusteena on muut asiat. Päällimmäisenä auton ulkonäkö, tekniikan yksinkertaisuus ja osien saatavuus. Mielestäni olisi hölmöä ottaa projektin kohteeksi joku auto jonka osille ei ole uustuotantoa ja osia joutuisi jahtaamaan navetantakaisista raadoista. Tai joku monimutkainen härveli jonk jokainen ajopäivä vaatii kolme päivää rassausta.
    Oma projektini olisi ehdottomasti Karmann Ghia.

    • Minä säästelin kauan Citroen Visaa. Kun ei ollut tallia, oli se pihalla ja näytti ruostuvan seistessä nopeammin kuin ajossa. Piti sitten eläkkeellä entisöidä, mutta pitikin antaa romuttamoon sitten kun liikaa ruostui. Siinä oli paljon oikein fiksuakin tekniikkaa (peilit, hattuhylly, varaengas), omituisuutta (satelliitti eli Rubikin kuutio) mutta myös vanhanaikaisuutta: ei upotusmaalattuna puuttui paikoin pohjamaalia; moottori oli vanhanaikainen ja tehoton, ovilukkomekanismi jäätyi talvella, alustassa kuralle ruostutuslokeroita. Erittäin hyvä ajaa ja kulki lumessakin. Sitä kun tehtäisiin uudemmalla tekniikalla niin ostaisin heti!
      Tuskin on missään automuseossakaan.


  • "oma projektini olisi ehdottomasti Karmann Ghia"
    Siis miksi se ei OLE vaan OLISI on valittu sanamuodoksi?
    Ei ne maailmoja maksa ja realistinen kohde olipa kukkaro miten laiha tahansa,pikkasen kuplaan lisää mutta samoja varaosia paljolti tekniikkapuolella kuin tavallisessa kuplassa.
    Enempi niissä murheena on se että ne ovat läpilahoja ja ruostuivat jo uudenkarheina pikatahtiin!!
    Hitsaustaitoa tarvitaan ja peltiosien kanssa aherrusta,teknisesti helppoa+halpaa peruskauraa.

    Sellaisia autoja ei Suomessa ainakaan pahemmin ole mihin ei käytettyjä, hyväkuntoisia tai jopa uusia NOS osia löytyisi netin ihmemaailmasta olipa uustuotantoa tai ei,ei siis tarvi navettojen takana tunkioilla etsiä puuttuvia tai yhtä huonoja osia omiensa tilalle,mitä järkeä?

    Suomen olosuhteissa ulkosalla tai jopa sisätiloissa säilytetyt jopa 70-lukuisetkin autonraadot ovat hyvinkin huonoja kunnoltaan ja hyvää tuuria oltava jos moisista auton tekee järkihintaan tai niistä oikeasti kelvollisia varaosia omaansa löytää kun tahtovat olla ruosteensyömiä ,umpijumissa tekniikka(ja loppuunajettua),ehkä joitain listoja ja sisäosien nippeleitä,muuten osapuoli ajan hampaan hapertamaa kulunutta tavaraa jolla ei tee enää mitään entisöintimielessä.

    Tietysti jos puhutaan vaikka vanhoista 70-lukuisista japsicoupeista niin käytetytkin peltiosat kiven alla tai vieläkin vanhemmista japskeista esim Crown niin sitä vaikeampaahan se jo vuosi vuodelta mutta huippukuntoista osaa löytyy yhä USA/Australiasta,puhumattakaan perusmallien japskeista.
    Mikäli ihan siipiaikoihin ja kanttiautoihinkin mennään niin osaa,jopa NOS uuttakin ja uustuotantoa löytyy jos kukkarossa euroja,puhumattakaan uudemmista 60-70 jne USA autoista joissa ei hädänpäivää ja uustuotantoakin on moniin suosikkimalleihin.

    Oikeastaan teettämällä saat viimeisenä vaihtoehtona ihan mitä ja mihin tahansa merkkiin+malliin verhoiluista puskureihin jos oikeasti tahdot ellei edes sitä huonoa orkkisosaa jonka kunnostutat uudenveroiseksi,sekin onnistuu maailmalla ja joissain tapauksessa täälläkin.

    Kaasuttimista latureihin,starttiin,jarruosiin ja pakoputkeen jne,kaikkea löytyy maailmalta joko käytettyinä tai uusina,monet osat ovat sopivia monista muistakin aikakauden merkeistä,alihankkijoiden tekemiä yleisosia.

    itäautohin löytyy jos vaikka mitä itäblokin maista tai italialaisiin Italiasta jne,mitä hienompi,erikoisempi+tyyriimpi malli sen todennäköisemmin viety USA:aan josta osiakin löytyy!
    Ranskalaisia autoja tehty monissa monissa maissa lisenssillä kuten Italialaisiakin jne,etsivä löytää jos viitsii etsiä netistä jne.
    Mikäli etsiskelee vain navettojen takaa,vihjeiden perusteella tai rompetoreilla niin pitkään projektit kestää,jopa ikuisesti koska niitä kunnollisia osia ei tahdo löytää ja jos niin hintakin tahtoo olla älytön jo vaikkapa valmiiksi projektikuntoisille lampunlaseille...

    Minusta koko homman itu ja autuus on juurikin siinä ettei saa olla liian helppoa,mikä on pikku Fiiattia,Mossea,Escorttia tai Kuplaa tms kunnostella kun kaikkea saa hyllystä helposti olipa uustuotantoa tai ei,valmistusmäärät oli niin valtavia että ei ne kyllä mitään annakkaan harrasteena,nettiautossa lie satoja kuplia nytkin...
    Etsippä sensijaan 1967 Marlinin sisustuksen / kromiosaa.... tai vaikka tuon ikäiseen Crown coupeen...tai vanhaan Alfa Romeoon,palkitsee ihan eri lailla=)

    • Karmann Ghia oli jo silloin ennenvanhaankin mielestäni ihan hölmö auto, arkisen kuplan alustan ja tekniikan päälle rakennettu mukamas-urheiluauto.

      Tekeekö se sitten jostain autosta kiinnostavan, jos kukaan muu ei ole halunnut sellaista harrastaa, pelkästään harvinaisuus ei ole mielestäni kovinkaan innostavaa. Rättäreiden runsaus kertoo siitä että niissä on oikeitakin ominaisuuksia jotka miellyttävät niiden harrastajia.


  • "Siis miksi se ei OLE vaan OLISI on valittu sanamuodoksi?"
    Palkkatyöläisellä voi olla vain yksi kallis harrastus kerrallaan. Ghian sijaan ostimme 70-luvun talon joka pitää päivittää tähän päivään. Palaan Ghian pariin kun nämä laskut on maksettu.

  • Tylsimmät ovat varmaankin jotkut Renaultin kaamea näköiset takamoottoriset laatikot mallia 8 kuin tipparellut ,Fiatin 600-850 ja 127 myös,Simca 1000 ja oikeastaan kaikki hinnat alkaen tehdyt miljoonamallit joita tänne tuli jo aikanaan ihan tarpeeksi.
    Jaskeista 100A,Finnit ja Corolla/Carina perusversiot samaa tasoa kiinnostavuudessa.
    Mersujen 200d taxi dieselversiot-kuin väärää rahaa tyrkyttäisi.
    Japskien coupeversiot kylläkin kiinnostaa täällä kuin maailmallakin,tuossahan aihetta aiemmin sivuttiinkin jonkun taholta.

    • En sanoisi tylsimmät mutta mielestäni poskettomimmat on nuo omituiset takamoottoriautot

      Nykyään jos moisia heiluriakselitekniikoita yrittäisi uutena kaupitella tulisi syyte murhan yrityksestä


  • Puhut asiaa Blanco ja tuohon jatkoksi löytyy monen montaa muutakin kansankotteroa joista ei oikein ymmärrä miksi joku moisia haluaa vielä nykypäivänä vaivoikseen entisöidä/tallentaa.
    Eivät anna kuin melua,rahanmenoa,aneemista ajettavuutta ja surkeaa suorituskykyä mutta silti korkeaa kulutusta tehoonsa nähden kun kaasu on oltava aina pohjassa-pois tyyliin ja silti olet tientukkona sillä rumalla turvattomalla kenkälaatikollasi.
    Voihan sitä henkensä ottaa muillakin tavoin kuin mennä moisilla liikenteeseen!

  • Amerikkkalaiset autot aika kaukanan arjesta ja suomesta, muutama herrojen kuljetusalusta voisi olla mutta se määrä mitä vieläkin on museoautonakin ja keinotekoinen arvostaminen erilaisten yhteisöjen ja kulttuurin ohella pitää niiden arvoa kuten harrikoidenkin ,vaikka ovatkin perin epäluotettavia ja laaduttomia.
    Jenkkilaivat siis.
    Museoautoista pienet ja arkiset sekä urheilulliset sekä volkkarin transportterit 1960- luvulta aivan mahtavia.
    Hankalasti kunnostettavia kun ensin ajetaan totaalisesti loppuun, hylätään johonkin josta joku viitsii jaksaa ottaa ja kunnostaa sen , näistä pisteet nousevat, ei niin herrojen sisätiloissa säästyneistä sunnuntaiajelu autoista.

    • Amerikkalaiset autot ei todellakaan ole kaukana arjesta ja suomesta. Päinvastoin, sillä valtaosa suomen autoista oli amerikkalaisia ennen sotia, ja senkin jälkeen jenkkejä on vaihtelevasti myyty täälä joka vuosikymmenellä. 60-luvulla 15 393 kpl 70-luvulla 5 998 kpl ja 80-luvulla 4056-kpl. Nuo luvut koski vain henkilöautoja, eikä siis sisältänyt paketti- ja kuorma-autoja.

      Väite, että Jenkit olisi epäluotettavia ja laaduttomia, on sinun provokatiivinen ja valheellinen väite, eikä perustu todellisuuteen. Harvemminpa törmää siihen, että kukaan väittäisi vanhoja jenkkejä laaduttomiksi. Aika hulppeeta se laatu vaikuttaa noissa 90-lukusissakin vielä olevan, kun ihan 160 000 markan kieppeillä maksaneissa jenkeissä törmää pakoputkistoihin, jotka on kokonaan ruostumattomasta teräksestä katalysaattoria ja äänenvaimentimia myöden, levyjarrujen jarrumäntiin, jotka on keraamiset (ei ruostu), konepeltteihin, jotka nousee jämerillä kellojousilla, jotka ei ikinä kuolleennu tai pudota konepeltiä päälle kovalla pakkasella niinkuin halvemmat kaasupumput. Moottoreihin, jotka on pitkäiskuisia maalaisjärjellä tehtyjä jämeriä tekeleitä, ja joita ei hihnan katkeaminenkaan hajota.

      Mitä joidenkin 2000-luvun jenkkien katsastustilasto-sijoituksiin tulee, niin kyse on siitä, että suomen katsastajat eivät osaa katsastaa niitä, ja vaihdattavat niveliä, joita ei olisi oikeasti tarve vaihtaa. Tässä todiste:
      https://www.trafi.fi/filebank/a/1330006701/f3349cb19741fa0a700a20190cc99245/9321-Autofennica_Oy_tiedottaa_katsastusviranomaisia.pdf


    • Countryboy93 kirjoitti:

      Amerikkalaiset autot ei todellakaan ole kaukana arjesta ja suomesta. Päinvastoin, sillä valtaosa suomen autoista oli amerikkalaisia ennen sotia, ja senkin jälkeen jenkkejä on vaihtelevasti myyty täälä joka vuosikymmenellä. 60-luvulla 15 393 kpl 70-luvulla 5 998 kpl ja 80-luvulla 4056-kpl. Nuo luvut koski vain henkilöautoja, eikä siis sisältänyt paketti- ja kuorma-autoja.

      Väite, että Jenkit olisi epäluotettavia ja laaduttomia, on sinun provokatiivinen ja valheellinen väite, eikä perustu todellisuuteen. Harvemminpa törmää siihen, että kukaan väittäisi vanhoja jenkkejä laaduttomiksi. Aika hulppeeta se laatu vaikuttaa noissa 90-lukusissakin vielä olevan, kun ihan 160 000 markan kieppeillä maksaneissa jenkeissä törmää pakoputkistoihin, jotka on kokonaan ruostumattomasta teräksestä katalysaattoria ja äänenvaimentimia myöden, levyjarrujen jarrumäntiin, jotka on keraamiset (ei ruostu), konepeltteihin, jotka nousee jämerillä kellojousilla, jotka ei ikinä kuolleennu tai pudota konepeltiä päälle kovalla pakkasella niinkuin halvemmat kaasupumput. Moottoreihin, jotka on pitkäiskuisia maalaisjärjellä tehtyjä jämeriä tekeleitä, ja joita ei hihnan katkeaminenkaan hajota.

      Mitä joidenkin 2000-luvun jenkkien katsastustilasto-sijoituksiin tulee, niin kyse on siitä, että suomen katsastajat eivät osaa katsastaa niitä, ja vaihdattavat niveliä, joita ei olisi oikeasti tarve vaihtaa. Tässä todiste:
      https://www.trafi.fi/filebank/a/1330006701/f3349cb19741fa0a700a20190cc99245/9321-Autofennica_Oy_tiedottaa_katsastusviranomaisia.pdf

      Jäätävää paskaa jos ei "osata" katsastaa uutenakin jo klappia eli vikaa.


    • Kaikkein järjettömintä on alkaa työntämään sontaa mihinkään suuntaan harrasteautojen suhteen. Se on aina 99% tunnetta ja 1% järkeä. Miten tuollaisista voi alkaa dissaamaan ketään?
      Jokaisella on oma juttu. Keskity siihen ja muiden projektit heille itselleen.


  • Itse harrstan ladoja ja skodaa. Useampia vanhempia ja uudempia löytyy maatilan pihalta. Uusin harraste on uusi RS245 heppasena tykkinä vm2017.

    • Minä myös skoda harrastaja. Meillä yeti ja roomster. Kiva laittaa ja näpräillä tallissa itäautoja.


    • minä olen kovasti koittanu tojotakantaa pienentää celicoita carinoita corollia on ajettu mettään lyöty paaliin jne mutta vastapainoks on menny myös monta foorttia


  • Mulla on Fiat Croma i.e -88. Ei museoauto, ihan arkikäyttöautona. Tuohan on neljän automerkin ns. "Tipo 4 " -yhteistyön yksi auto. Muut jäsenethän ovat Lancia Thema, Saab 9000 ja Alfa Romeo 164. Teknisesti Cromalle läheisin näistä on Thema. Alfa poikkeaa hieman moottoreiltaan ja etuakselistoltaan ja Saabissa on omat koneet ja täysin erilainen alusta (mm.taka-akselisto jäykkä, italoissa erillisjousitus). Tosin Saabissakin joitakin aöustan osia ehkä samojakin. Ja kyllähän Themassakin i.e koneessa vanhemmissakin tasapainoakseli, Cromassa vasta -91 faceliftissä. Molemmissa taisi olla samanlaisia turbodieseleitä, joita ei tuotu Suomeem. Themassa monenkokoisia moottoreita, huipulla 8.32 eli Ferrarin V8. Croman (siis tämän alkuperäisen 1986-1996) viimeisissä vuosimallien autoissa myös 2.5 V6 bensa. Ja olikohan maailman ensimmäinen commonrail diesel Cromassa v.1986.
    Menihän tämä mun auto viime katsastuksen suht helposti parilla paikkauksella. En tiiä jos hajoaa, kannattaiskohan tuo laittaa paaliin. Vielä kait niitä löytyy. Ainakin vielä joku päivä sitten nettiautossa Vironkilpinen ja torissa edullinen katsastettu..
    Niin, vielä tuosta neljän koplan autoista: Alfa on täysin erinäköinen Pininfarinan muotoilema kun taas Giugiaron muotoilemat Saab, Fiat ja Lancia muistuttavat toisiaan varsinkin ovien muotoilu.

  • Mistä voisi saada Fiat Croman tai Lancia Theman turboahdettuna?

    0-100 7,8 sekkaa ja ylivoimaiset ajo-ominaisuudet.

  • Kyllä nuo vanhat rättärit, minit, kuplat ja 60 luvun simcat ja angliat ei ole mitään harrastamisen arvoisia. Ei ajo ominaisuuksia, varusteita, tehoa pelkkä ratti, 4 vaihdetta ja jarrut hyvinkin yksinkertaisia ja alkeellisia.

    Ihmiset arvostavat sitä kun autoon tuli ominaisuuksia, varusteita, tehoa ja mukavuutta, joku 264 gle volvo, 9000 saab turbolla, jenkit ja mb yleensäkin, niissä autoissa on jo jotakin harrastamista.

    Tärkeä ominaisuus autossa on hinta, mitään järkeä jostain 60 -70 luvun pelkistetystä maksaa hirveitä hintoja.
    Auton arvon pitää nousta, eli etsiä mikä nykypäivänä hintansa pohjalla mutta tulee tulevaisuudessa nostamaan arvoa, se on myös sijoitus.
    Eli ei mitään järkeä maksaa jostain -70 luvun perus escortista 5000e vaan esim. - 90 luvun isot bensakoneiset mersut, joita nyt ei oikein kukaan arvosta ja halua, 1000e saa hyvänkin yksilön, on ominaisuuksia ja tehoa ja mukava harrastaa, arvo tulee nousemaan tulevaisuudessa ja on ihan nykyaikainen ja voi käyttää ihan joka päiväisessä ajossa.

    • 90-luvun isokoneiset mersut alkavat olla liian uusia, siten liian muovisia, elektronisia, monimutkaisia ja kalliita tekniikkansa puolesta harrastaa.


  • Kaikki 4oviset perhesedanit lähestulkoon ja varsinkin yököttää niistä tehdyt urheilumallit jossa äärettömän tylsään perhesedaniin isketty sen" tonnisen tilalle tonnisatanen" ja käheemmät kaasarit+pakoputkea rukattu äänekkääksi,lisävalot ja kylkiin parien special merkkien kera ralliviivat lopputuloksen ollessa lähinnä naurettava olipa tehdastekoinen tai ei.
    Näitä löytyy Renaultilta,Fiatilta,Opelilta yhtä hyvin kuin Saabilta tai Volvoltakin mutta ennemmin kauniskorinen coupe,avo,jopa 2d vaikka perusteknikallakin niin lähtökohta edes kunnossa mistä aloittaa,toki tavoite on löytää se erikoiskorisempi versio valmiiksi sportitettuna tehdastekoisena mutta ellei niin aloittaa edes toiseksi parhaasta vaihtoehdosta eikä alimmalta askeleelta jotka valitettavasti varaosien luovuttajia näille linjakkaammille.

  • Kyllä merkin eteen harrastetaan paljon jo nykyään.

  • Siis että mitä?
    "Kyllä merkin eteen harrastetaan paljon jo nykyään"...
    Minkä merkin ,tuon Volvonko vai mitä??

  • Jos jollakin tuollainen tylsä tipparellu tai takamooottori ranskis, niin voisin ostaa pois kohtuuhinnalla. Minulle olisi juuri sopiva harrasteauto.

  • Kaveri pisti paaliin Fiat Uno Abarthin. Siis aito tehtaalta tullut Abarth, ei turbo vaan Abarth. Sanoin, ettei kannata hukata ennen kun kyselään tarvisko joku. Meni kuitenkin paaliin. Jäi vaivaamaan, että olisko kannattanut säilyttää?

    • Vapaa ajan ja rahojen tuhlausta, suuressa määrin, mutta nyt on myöhästä kun kakki jo pöksys


  • Aloittajalla ei taida olla hajuakaan, millainen auto on merkityksellinen harraste- tai museoauto. Kun lukee esim. Mobilisti- lehden museo- rekisteröityjen autojen myynti- ilmoituksia, niin joku Corolla tai muu vastaava mitäänsanomattoman oloinen bulkkiauto ei edes viimeisteltynä museorekisteröitynä herätä kiinnostusta kuin 2-3 vaivaisen tuhannen euron hinnalla.

    Rättisitikoita on niitäkin valmistettu viitisen miljoonaa, mutta silti hyvästä, entisöidystä rättäristä on kova kysyntä kaikkialla maailmassa. Itse olen vienyt yhden sellaisen Jenkkeihin ja vain harrasteauton tasoisesta 1967 mallisesta maksettiin 20 000 USD, eli n. 18 000 euroa.

    Tallissa on vielä pari vanhaa hienokuntoista rättisitikkaa, joista en ole viitsinyt luopua, vaikka varsinkin saksalaiset olisivat valmiit maksamaan hurjia hintoja. Niillä on upeaa ajella kesäisin, koska ihmiset ovat kiinnostuneita erikoisista ja automaailmaa muuttaneista merkeistä, jotka ovat jättäneet monelle muistoja nuoruusajoilta. Samalla muotilla tehdyt tylsät automallit eivät pääse samaan.

    Siitä huolimatta, että rättäreitä on vielä Suomessakin liikenteessä n. tuhat kpl ja muualla EU- alueella kymmeniä tuhansia. Hienokuntoisista, merkkiä kunnioittavia "alkuperäisen oloisia" ei kuitenkaan ole paljon jäljellä.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.