Mitä asioita arvostatte/arvostitte äidissänne ja mitä piirteitä olisitte toivoneet häneltä?
Millainen on hyvä äiti
APalstamäki
51642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Hyvä äiti ei ole yksinhuoltaja, lesbo tai feministi. Hyvä äiti ei elä kokonaan tai osittain miehensä rahoilla.
Kotiäiti on siis huono äiti.
Kotona oleva äiti on sen aikaa hyvä kun lapset ovat pieniä. Kun lapset ovat vanhempia, niin äidin pitää mennä reippaasti töihin. Melko usein äidit jäävät koteihin pelleilemään ja laiskottelemaan miehen rahoilla loppuiäksi.
Melko useinko? Millä vuosikymmenellä sä oikein elät?
Minä elän tällä vuosikymmenellä, mutta naiset haluavat elää menneiden vuosikymmenten tavalla aina kun siitä on heille itselleen etua.
Eräänlainen sitkeys. Nousi tilanteesta kuin tilanteesta jaloilleen eikä hevillä antanut periksi.
Toiveet ovat aika turhia. Ihmisen viat ovat niin helppoja tuomita ja itsekin sen tehnyt. Tärkeämpää olisi keskittyä omaan virheellisyyteen, kun ei niitä toisessa kuitenkaan pysty muuttamaan.
Oli tään päivän teema, varmaan huomasit. :o) Siis toi toisten muuttaminen... Mutta itse toivoin, että äiti eläisi enemmän itselleen nyt, kun me lapset ollaan aikuisia ja lapsenlapset oikeastaan meidän vastuulla. Toive ei kai ole toisen muuttamista?
On se muuten jossain oloissa vaikeaa olla puuttumatta toiseen. Minuakin ärsyttää Pertsan käytös täällä, mutta toisaalta tiedän, että ainot mahdollisuus on hyväksyä sellaisenaan tänne. Jos kerta tuo toisen muuttaminen ei käy laatuaan ja tiedän, että se on mahdotonta jo itseni osalta, vaikka otan vastaan hyvin kritiikkiä, se ei tarkoita että ymmärrän sen oikein. Mutta miksi mahtaa näin olla? Olisipa helppoa muuttaa itseään aina, kun siitä luotettava taho sanoo. Mutta se on tultava jonkun henkilökohtaisen hädän myötä.... Onko omakohtaisia kokemuksia?
No olen joskus käsitellyt tuota äitisuhdettakin jossain. En halua enää vatvoa virheitä ihmisessä, joka on jo kuollut ja oli keskeneräinen omalla tavallaan. Se muuttuminen hänellä oli hidas koko elinikäinen prosessi, mutta aika jäi lopulta kesken, menehtyi noin viisikymppisenä. Anteeksiannettu jne.
Olen huomannut, että toiveita voi kyllä esittää, mutta ne ei välttämättä putoa kovin hedelmälliseen maaperään. Riippuu varmaan ihmisen itsekeskeisyyden laadusta, siitä mitä pitää tärkeämpänä. Mutta huomannut, että aika yleensä tekee tehtävänsä. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu meillä kaikilla.
Sanotaan että kriisit muuttavat ihmistä. Oikeastaan kyse on asioiden tärkeysjärjestyksen muuttumisesta ja kriisien myötä heilahtelua voi olla voimakkaasti. Tämä ei silti tarkoita, etteikö ihminen silti palaisi tuttuihin käytäntöihin. Palaa niinsanotusti saman ruokakupin äärelle uudelleen ja uudelleen.
Omakohtaisia kokemuksia on kaikenlaisia. Niiden myötä on tärkeää tuntea itsensä heikot kohdat, koska ne heikot kohdat on niitä, mitkä altistaa huonolle käytökselle. Sille, mitä ne muut ihmiset taatusti toivoisivat muuttuvan. Kun tuntee itsensä, tietää mitä pitää varoa, ettei samoja virheitä toistaisi taas. Ei ole aina helppoa olla rehellinen toiselle, mutta itselle se rehellisyys saattaa olla kaikkein vaikeinta.
Rehellisyys itselle kannattaa siitäkin syystä, ettei sinua niin sanotusti kuseteta silmään. Tuo toiveet muuttumisesta on aina hieman omnipotenttista, siitä hyötyvä saa jotain. Jos olet epävarma, miksi sinun halutaan muuttuvan, niin pyydä selvittämään asiaa. Se kannattaa pitää mielessä, että minkä hinnan olet siitä valmis maksamaan ja ennenkaikkea miksi. Henkilökohtaisesti juuri sinun pitää ymmärtää tämä. Olet maininnut taipumuksestasi läheisriippuvaisuuteen.
Niin tarkoitatko Pertsan äitiä nyt vai omaa? Meni hiukan ohi? sori...
Niin. Oma muutos eskaloitui parisuhteen päättymiseen tai oikeastaan siihen ensin, että toinen ei jaksanut minun alituisia oireiluita, ei ollut mikään hyvä... Vaikka rakkautta oli. Löysin yhteneväisyyksiä läheisriippuvuuteen ja minä lokeroin itseni siihen sillä hetkellä. Se oli helppoa. Ja eipä minulla ole se lokero niin tiukka, että määrittelisin sen jonkun psykologisen oppaan tai edes psykologin mukaan. Se vaan helpotti minua ymmärtämään ensin tuon parisuhteen ongelmakohdat omalta osalta. Toisesta en oikeastaan saanutkaan paljoa irti, että minulle jäi vaan oma käsitys asiasta. Mutta taas tämä poiki milun elämän muihin osa-alueisiin helpotusta ymmärtämisen muodossa.
Nyt minun toisinsanoen ei tarvitse hankkia statusta, kannatusta tai arvostusta minkään tekemisen tai suorittamisen ansiosta...useimmiten... Kyllähän päiväisessä keskustelussakin menin erotuomariksi, mutta halusin sen ihan vaan itseni takia. Ehkä vähän jopa itsekkäästi menin väliin, koska siinä oli selvä loputon suo ja toisaalta kestämätön tilanne. Toisaalta sain toteuttaa uutta filosofiaani ja se toimi minusta lopulta hyvin. Pystyin käymään Pertsan kanssa ihan järkevää keskustelua, vaikka varmasti ei olla joka asiasta samaa mieltä ja hän ärsyttääkin minua. Ja luulen, että sovitaan aavistuksen verran paremmin palstalle jatkossa. Ja ainakin minun puolesta.
Minä näen tämän ajatusmallin muutoksen maksavan vaan, jos en sitä tee. Uupuisin työ-, vapaa-ajan-, parisuhde- ja ihmissuhde-elämässä taas, jos en kävele tätä uutta tietä. Hakkaisin päätäni samaan seinään ja en näe tästä sen kummaisempaa hintaa, kuin kulkemalla taas täysin väärään suuntaan... En teidä onko tämäkään täysin oikea suunta, mutta monta monituista positiivista asiaa on jo tapahtunut.
Puhuisin tästä jopa jonkinlaisena syntymisenä aikuiseksi.... sitä syntyy lapseksi ja jossain vaihessa on aikuistuttava, mutta jos joku asia on jäänyt vajaaksi sitä etsii aikuisenakin. Minulle se on nuo hyvät asiat elämässä...Niitä ei suoriteta, ne ansaitaan. Kun pikkuhiljaa jäsentelen asioita, niin huomaan, että kokoajan selviän tästä kaikesta itse...ilman että tarvitsen siihen tukea...Ja samalla huomaan, että toisten kritiikit ei mene ihon alle. On kiva oivaltaa lisää positiivisia asioita tästä. :o)
Omaa äitisuhdettani. Akilla oli hyvä aloitus aiheesta, joka poiki runsaan keskustelun aihesta ja sivusta. Hyvä kun oli toinenkin avaus vastaavasta, koska aihe on aika kimurantti.
Huomaan että tuo muutostoive tuo aika paljon syyllistämistäkin esille. Tälläisenä päivänähän on ihan helppoa kaivautua sen omankin pinnan alle ja miettiä niitä virheitään, esimerkiksi millainen on ollut ja on äitinä. Mutta minusta olisi voinut olla avaus myös siitä, millainen itse olet lapsena. Jos nyt joku jaksaa vääntää sellaisen.
Mutta muutostarpeisiin palatakseni. Huomaan että olet kulkenut sitä vaellusreittiä jo hyvän matkan. Omalla matkallani olen tehnyt paljonkin huomioita juuri tuosta ulkoapäin tulevasta muutostarpeista ja -toiveista. Ja miksi olen muuttunut tai miksi en sitä ole tehnyt.
Tiedätkö, puolisoni on varmaan ensimmäinen ihminen, joka ei ole pyrkinyt muuttamaan minua millään lailla. Arvostan häntä tuosta ja monista syistä valtavasti. Toki hän sanoo, jos joku asia häiritsee tai mistä pitää, mutta keskinäisen arvostukseksemme mitta ei ole ollut toisen mukautuminen johonkin mieluisampaan muottiin. Sen eron huomaa vasta kun todella kokee sen. Olen yrittänyt oppia tätä häneltä. Ja jos tietää itsessään niitä heikkoja kohtia joita tulisi muutta, tekee sen siitä syystä, että näkee itse tarpeellisekis, ei siksi että joku muu vaatii niitä. Huomaat varmaan millainen ero asialla on ja millainen on muutoksen kesto.
Hyvät asiat ansaitaan, mutta tekojemme kautta. :)
Joo, siitä osanottoni. :o/
No toisaalta ymmärrän syyllistämisenkin tavallaan, jos joku on tehnyt toistuvasti jotain väärää, mutta jos on mahdollista välttää sellaista ihmistä joka selkeästi ei näe muuttumiseen tarvetta, niin miksi sitä edes yrittää. Joskus näitä ihmisiä on vaan maailmassa ja niitten kanssa on parempi tulla toimeen, kun menettää omaa elämänlaatua heidän kanssa väitellessään.
Ulkoapäin sain suhteen aikana juuri muilta neuvoja, mutta ne eivät koskettaneet minua oikealla tavalla, koska varsinainen syy ei ollut se mitä ilmoittajat mainitsivat. Se oli minun oma ajatusvääristymä. Aivotus, joka oli väärää tunnetta, joka taas on koodautunut minuun jo jostain lapsuudesta. Kumppani ei halunnut muuttaa minua. Hänkin vaan ahdistui minun huonosta olosta suhteessa.
Huomasin toisinsanoen, että en voi ikinä nauttia rakkaudesta suhteessa, jos en tee työtä tuon ajatusvääristymän tunnistamiseen. Mutta koko prosessi lähti ensin menettämisen pelosta...suhteen kariuduttua jo rusahtaneeksi jatkoin silti tuota tietä, koska tämä toistuisi seuraavassakin suhteessa. Mutta ajatusvääristymä vaikutti minun muihinkin osa-alueisiin elämässä, joka motivoi lisää.
Lueskelin joskus Tommy Hellstenin jotain kirjaa. Hän sanoo, juuri tätä mitä olen käynyt läpi. Oikeastaan alkuun pein hömppänä, kun hän puhuu siinä jumalasta ja minulla alkaa aina soida kellot päässä kun aletaan jeesustelemaan. Mutta siis Tommy sanoo, että ihminen verhoaa oman minuutensa juuri joko läheisriippuvuutena, narsismilla, päihteillä, kulisseilla, kuten raha ja kauneus tai vaikkapa addiktoituneella seksillä. Kun nämä eivät tuo sitä oikeaa elämää, alkaa oireet. Ja viimeisenä on se hätä...hätä mikä ajaa ihmisen muutokseen. Ja kaikissa on kyse vajavaisesta personallisuudesta. Jokaiseen tarvitaan toisia...tarvitaan tukea ja turvaa, koska ei osata kantaa itseään. Ihmisen pitää eriytyä muista, että hän pääsee persoonaksi joka hän todella on ja sitten voi taas olla toisten lähellä oikeasti läsnä.
Ja olen aikapaljon nähnyt tässä treffatessa naisia, että eipä ole oikein monellakaan tuo asia kovin hyvällä tolalla. :o/ Eikä se täällä palstallakaan monen kohdalla täyty...mutta jokainen näkee itse muutostarpeensa... sehän on selvä. :o)
Joo, tuo motto hyvä, mutta rakkautta ei saa suorittamalla... :oD
Olen käynyt läpi varmaan kaikki noi mainitsemasi minuuden suojakeinot ja muitakin.
Muutosprosessi on kasvamista. Itseäni pidän vielä keskenkasvuisena.
Oletko muuten ajatellut, miksi sitä kasvuprosessia ei aina suoda toiselle?
No enpä minäkään pidä tosiaan itseäni kuin vasta aloittelijana. :o) Mutta innokas kuin possu ruoka-astialla. :oD
Kasvuprosessi on tarjolla kaikille, se on sinäällään aina mukana jokaisella, koska kaikki tarvikkeet kulkee mukana, mutta se halu siihen matkaan on sitten se kysymys, mihin minäkin haluaisin vastauksen... Jonkinsortin pysähtymisen tai kriisin se vaatii...
Kyllä, olet oikeassa.
Mutta miksi ihmiset jarruttavat toisen pyrkimyksiä kohti muutosta?
No otetaan esimerkiksi alkoholisti, joka lopettaa juomisen, niin siinä menettää ryyppykaverinsa ja jopa sellaisen, joka on sitä toivonut. Se kai pelottaa, että siitä tulee vahvempi ihminen, se ei ole enää alistettavana...se ei olekaan surkeampi kuin minä. Toisaalta alkoholistilla voi olla vaikkapa kaltaiseni lähäri puolisona joka alkaa sitten oireilla, kun ei ole ketään hoidettavaa...
Mutta se on minusta jonkinlainen pelko, että tuosta tulee vielä uhka minulle....luulisin?
Tulipa mieleen tää munkin lähäriys... sehän tarkoittaa monelle myös sitä, että enää en säntäile auttamaan sillätavalla...nyt mietin ensin itseäni... Onhan se ennenkuulumatonta...
Sulla oli hyviä pointteja. Luulisin että tietyillä tavalla heikot(minuuden suojakeinot) ja riippuvaiset ihmiset ovat myös helpommin ohjailtavissa ja hyväksikäytettyjä.
Niinpä. Narsistit käyttää alkoholisteja, seksiaddikteja ja vaikkapa nyt läheisriippuvaisia hyväkseen. Kyllä minusta ihan tavallinen vaikkapa kiireeseen itsensä verhonnut voi käyttää myös lähäriä vaikka hyödykseen huomaamattaankin. Minusta nämä kaikenlaiset heikkoudet on nostaneet nyt päätään. En tiedä sitten johtuuko tämä vaan jostain sukupolvien ja kehityksen tuomasta muutoksesta, vai huonosta kasvatuksesta/vanhemmuudesta? Itsekin koen saaneeni tämän ajatuksen ihan perusmaalaisen kasvatuksen kautta, yhdistettynä narsistiseen puolisoon jonka kanssa vietin 18 vuotta, joista 11 aviossa...
Maaseudulla oltiin haettu aina arvostus tekemisen kautta... Ja se tuli isän ja kasvatuksen kautta. Ei siis edes huono kasvatus/lapsuus sinäänsä.
Huomaan siskolla samaa...hän ei ole parisuhdetta halunnut...ylipainoa on jo paljon ja työstressi on melkoinen...
Minusta asia vain tiedostetaan paremmin. Ihmiset ovat tietoisempia esim mentaalipuolen ongelmista eikä sana mielenterveys aiheuta enää niin suurta ahdistusta ja pelkoa kuin aiemmin. Kun teen huomioita vanhemmista ikäryhmistä, on heillä aivan samat ongelmat kuin nuoremmillakin sukupolvilla. Ja näillä kun taipumus siirtyä sukupolvesta toiseen, haluamattakin. Kasvatuksesta syytetään herkästi asioita, mutta ei se aina nyt yksiyhteen mene. Kumminkaan päin.
Sitten tämä hyväksikäytettävyys sinänsä. Kunniantuntoisella ihminen pyrkii tekemään katsomallaan oikealla tavalla asiat. Ja potentiaalinen hyväksikäytettävä on kuka tahansa. Meissä jokaisessa on jokin heikkous tai sanoisinko herkkyys, josta nappia painamalla saa tavallaan aseen itseä vastaan. Monet kantavat huolta juuri siksi, että mikä heissä on vikana, kun minua näin hyväksikäytettiin/huiputettiin. Ei se automaattisesti johdu siitä, että ihmisessä on vika, vaan siitä, että joku osaa hyödyntää tiettyä ominaisuutta tai elämäntilannetta. Tutustuminen itseen siis ei aina tarkoita sitä, että on prosessoitava itseä muutoksen takia, vaan siksi, että se antaa vahvemman suojan myös silloin, kun olemme herkemmässä elämänvaiheessa.
Oikeudentuntoa voi opetella koko elämän. Se on yksi suoja ja oppii tunnistamaan väärät teot hyvistä teoista.
Totta. Mutta vanhempien ihmisten mielisairaidet ja mielenherkkyydet jäivät usein perustarpeiden tyydyttämisen jalkoihin, ei ollut aikaa miettiä moisia. Mutta olihan informaatiotekniikkakin lähinnä juorupuheita ja kummasteluita, mutta ehkä ei sinäänsä toinna historiaa tässä siinä mielessä tonkia. Minä lähinnä mietin sitä maalta kaupunkiinmuuttoa ja sukupolvien sekoittumista urbaanimpaa väestöön... Kiva teoria. :oD
Kasvatus ei sinäänsä ehkäkään, mutta lapsuus ja vanhempien omien heikkouksien siirtyminen rakkauden puutteen vuoksi lapsille...ei niinkään kasvatus... Nyt varmaan kohta saadaa älypuhelinsukupolvea ihmetellä nuorina... :o/
Niin, jotkut ihmiset tuntuvat unohtaneen vuorovaikutusperiaatteen. Sekin voi johtua maalaisemman ja urbaanimman sukupolven sekoittumisena. Pääkaupunkitasolla hyvänpäivän toivotus otetaan jo vittuiluna, kun täällä landella se on itsestäänselvyys... Kaikkea pitää pyytää tai vaatia. Hyväksikäyttö ja vuorovaikutus on toisaalta käsikädessä kulkevat asiat...yksisuuntainen vuorovaikutushan on hyväksikäyttöä. Tuota mietin joskus tarkemmin. :oi
Oikeudentunto on jokaisella kehitettävä osa-alue, mutta toisaalta joillekin se on vahvan ihmisen merkki, joka tuon ottaa omiin käsiin. Hellsten vertasi tässä tilanteeseen, että lauma ihmisiä polkee vedessä....joku ottaa ohjat omiin käsiinsä ja nousee jonkun ylle...joku saattaa jopa hukkua, mutta loput väistävät aikanaan ja tämä sankari putoaa lauman alle, joka polkee vettä ja hukkuu... Että se on väistämätöntä.
"Oikeudentuntoa voi opetella koko elämän."
Mulle on aikoinaan jo sanottu eräiden testien jälkeen, että "Olet liian oikeudentuntoinen/mukainen..".. Sanoin sitten siihen, että miten Muka voi olla "liian".. Johon sitten vastattiin, että pitäisi olla Diplomaattisempi.. ;D
Sillä varmaan tarkoitettiin, että pitäisi opetella Joustavampaa Oikeudentuntoa/mukaisuutta.. Koska, kyllä minä olen mielestäni aina ollut monissa asioissa "diplomaattinen", mutta sitten taas tietyissä asioissa en.. en ainakaan kovin.. ;P
Sori että tungen väliin kommentteineni, mutta on pakko sanoa ettei läheisriippuvainen ole uhri vaan ihan aktiivinen hämähäkki kutomassa verkkoa läheistensä ympärille tehdäkseen itsestään muille tarpeellisen.
Läheisriippuvaisen läheiset ovat uhreja siinä missä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän läheiset ovat uhreja.
No totta, mutta vertasin vaan muutamaa esimerkkiä Hellstenin kirjasta...nimeä en muista. Mutta läheisriippuvuus on heikkous ihmisessä, missä narsismi tai alkoholismi...tottakai se aiheuttaa hämminkiä ihmissuhteissa ja työmaillakin vaikkapa. Läheisriippuvainen saattaa olla hyvä työntekijä, mutta sotkeutuu jokakohtaan ja tuohtuu, jos hänet sivuutetaan...exs.
Läheisriippuvainen voi esmes syyllistää läheistään siitä että tämä menee kavereidensa kanssa keilaamaan.
Mä elin lähes 20 vuotta sellaisen kanssa, ja se on uskomatonta kuinka taitavasti sellainen ihminen kutoo verkkoaan ja saa läheisensä toimimaan syyllisyydentunnossa läheisriippuvaisen pillin mukaan.
Mä en oikeasti ole tarvinnut aikaa erosta toipumiseen, vaan avioliitosta toipumiseen.
.. Mun mielestä silloin on onnistunut jossain todella hyvin, jos/kun saa tehtyä itsensä tarpeettomaksi.. ;D
Niin, läheisriippuvuuttakin on varmasti erilaista. Ja varmaan se on joissain tapauksissa kovinkin rankkaa. Läheisriippuvuutta verrataankin narsismiin. Niissä on paljon samaa...
" Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on paljon samaa. Oikeastaan läheisriippuva haluaa samalla tavalla toisten huomiota ja ihailua, mutta se tapahtuu eri tavalla. Kun narsisti usein odottaa muiden ihailua ja huomiota ja näyttää myös halunsa, läheisriippuvainen saa toisten ihailun ja huomion palvelemalla heitä, olemalla heitä varten ja olemalla heidän kanssaan samaa mieltä, Malinen selittää."
Jostain mtv3 sivuilta googletin...
Noh, Onhan noillekin jutuille joskus ihan syynsäkin.. Ja aihetta.. ;P.. Riippuu ihan mitä "keilaaminen" tarkoittaa itse kullekin ja minkälainen se kumppani on persoonaltaan/luonteeltaan jne.. ;P
Kaikkihan ovat jossain määrin tarpeellisia, mutta läheisriippuvaisen tapa hallita muita alleviivaamalla tarpeellisuuttaan on väärä tapa ilmentää sitä.
Husky :)
Olisit mutten helkutin hankala koulutettava. Sinuun ei nuo muutostoiveiset saisi kynsiään kiinni.
Jep, siinä on hyvä kiteytys, mutta läheisriippuvainen käyttää myös "rumia otteita" hallitakseen läheisiään.
Läheisriippuvainen voi myös syyllistää toisia mikäli kokee ettei saa heitä muutoin lonkeroihinsa. Voisi sanoa leikillisesti että läheisriippuvainen voi kehittää itselleen vaikka keuhkokuumeen ettei kumppani mene työkavereidensa kanssa kalastamaan viikonloppuna.
Joissain määrin.. Mut mitä vähempi, niin sen parempi.. Se on siis päinvastainen KäytösMalli.. ;D
Jeps.. Mutta olen ollut silti(kin) kovassa koulussa ja sopassa.. SiperiaNääs.. Ja ne PirunSinisetSilmät.. ;D
Lienee totta että joihinkin on vaikeampi luottaa kuin toisiin, ja halu kahlita toinen patteriputkeen on loogista, mutta se on väärä tapa toimia suhteessa.
Niin, ihmisiä ja läheisriippuvaisiakin on erilaisia...selväähän tuo...
Edelleen on Yksilöitä joihin voi luottaa ja Yksilöitä joihin ei voi luottaa.. Ne Yksilöt pitää vaan oppia tunnistamaan ja pitää myös oppia luottamaan itseensä sillä tavalla, ettei ns. EpäLuotettava onnistu vedättämään ja manipuloimaan sinua enemmän tai vähemmän.. ;P
Ei epäluotettavaa Yksilö pidä kahlita vaan heivat HuitsinNevadaa.. Ja sanoa sille Hyvästi.. ;D
.. Kirjaimia tippuu näköjään nyt oikein urakalla tekstistä.. ;D
Luettelonomainen
- Seksuaalinen
- viisas, ei mielestään älykäs
- läsnäoleva ja tilanteellisesti feidaava
- oikeamielinen
- systemaattinen johtajatyyppi
- heikomman puolella vahvempaa vastaan
- omissa kuteissa ja perustelluissa ajatuksissa kuin kotonaan
- ei mikään hihhuli tai marakatti, juoksutyttö.
😁
Teki aina mitä tahansa, että minun oli ja on hyvä olla. Antoi olla lapsi lapsena, antoi kuitenkin tehdä olla ja kokea. Minusta tuntuu, että hän oli kuten muumimamma. Parhaiten muumimammaa kuvaa tilanne, kun lapset leikkivät taikapilvillä, mammasta oli vaan kivaa, kun lapsilla oli hauskaa, pappa oli hädissään, ettei lapset putoa. Minäkin sain aikapaljon toteuttaa juuri itseäni ja äiti on vasta jälkeenpäin hirvitellyt.
Toivoisin nykyään, että hän nauttisi elämästään enemmän, eikä niin huolehtisi minusta, sisarestani ja minun lapsista, mutta äiti on äiti, vaikka voissa paistaisi. Sitäpaitsi hän on jho ylpeä mummo, ja muksutkin ovat sen huomanneet, että mummo on mummo.
Mummolan seinässä on lakiteksti muuten: Siellä ei saa olla nälkäisenä ikinä. :oD
Minä taas meinasin hukkua lapsena koska päästettiin sisaren kanssa harjoittelemaan uimista. Voisit olla kiitollinen isällesi että kuitenkin piti myös turvallisuudesta huolta.
Heh. :o) Puhuin muumipapasta. Mutta kyllä isäkin huolehti turvallisuudesta. :o)
Nonii positiivista näytti himmeesti ja todennäköisesti se on poika koska hedelmöitys tapahtunut varmaan heti mahdollisesti.
Tämä ei ole koskaan varmaa 12vko jälkee pysyvämpää.
Lykkyä sinne. 👍😊
äitini on täydellinen nainen samoin siskoni niin heitä ei voi kun rakastaa ja kunnioittaa ja arvostaa samanlaisen kun löytäisi itsekkin vaimoksi niin elämä olisi täydellistä
Äitini on sitkeä, sisukas, rauhallinen, lempeä, rakentava ja rakastava. Äidillä on aina aikaa kuunnella mua ja halua auttaa, jos apua tarvitsen. Äidin kanssa on aina tunne, ettei hän koskaan hylkää olipa miten vaikeaa tahansa. <3
En mä osaa toivoa enempää, hän on tehnyt kaikkensa tietojensa ja taitojensa sekä kykyjensä puitteissa. Mulle se on tarpeeksi.
Lapset oli aina ensisijalla..
Ei tarvinnu olla nälässä tai taivasalla. :)
Sellainen joka antaa lapsensa kaatuakkin välillä.
Omani oli rakastava ja omistautuva ja vaikka se tarjosikin turvallisen lapsuuden se ei valmentanut aikuisuuteen tai miehuuteen - luottavainen sinisilmäinen kaikkivoipa minä törmäsi maailmaan ja palaset kerättiin kokoon vasta yli kolmekymppisenä.
En silti syytä äitiäni koska kapteenina olin jo minä itse.
Pojille muodostui niin hyvää keskustelua tuonne ylemmäs että aloin miettimään tuota aloituksen kysymystä (millainen on hyvä äiti) vielä siitä kulmasta, kun äiti ikääntyy.
Millainen on hyvä äiti vanhuudessa? Onko se sellainen, joka on mahdollisimman huoleton, vaivaton? Olen nimittäin havannoinut paljon sitä, että vanhuksen aikuisissa lapsissa on toinen ääripää (toiset eivät vain välitä) olla hyvinkin ylisuojelevia vanhusta kohtaan. Asioita järjestetään puolesta, tehdään valmiiksi, tehdään suunnitelmia kyselemättä ja hukutetaan vanhus "turvallisuuteen". Minusta siinä vain pikkuhiljaa tapetaan ikääntyneen äidin (tai isän) itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus päättää omasta elämästään.
Joo, tuo on totta! Minusta vanhusta pitää kunnioittaa vanhana ihmisenä, mutta häntä ei saisi pitää surkeana toimimattomana rääpäleenä. Monet vanhukset ovat kovinkin omatoimisia. Niin oli edesmennyt naapurin pappakin. Kerran kyllä piti sännätä apuun, kun keikkui tikkailla poraamassa ränniin reikää, että raparperit saa vettä. Mies sanoi varisevalla äänellä, että kyllä pitää itseensä vielä luottaa... Tuumasin, että kyllä minä häneen luotan, mutta muovinen ränni ei kestä kovin paljoa, varsinkin kun paino sitä vasten nousee papan noustessa ylemmäksi..näin saatiin ränniin reikä ja pappakin ehjänä alas. :o)
Hyvä äiti viettää aikaa lapsensa kanssa.
Minun äitini oli siivoushullu. Koti piti olla ihan tiptop eikä kavereita saanut tulla meille koska ne sotkee, sanoi äitee. YÖK.