Moi,
Olen nyt 5 vuotta ollut samassa työpaikassa, tehnyt töitäni käytännössä yksin ilman ketään tuuraajaa tai muuta työntekijää joka osaisi hommani. Työ on alkanut tuntua jatkuvalta suorittamiselta. Tuntuu että edes lomilla ei voi olla rauhassa kun tietää että töissä työt kasautuvat eikä ole tuuraajaa niitä hoitamassa. Kaikilla on niin kiire, että ketään ei ehdi kunnolla kouluttaa loman ajaksi tuuraamaan.
Viime aikoina olen miettinyt yhä enemmän ja enemmän työpaikan vaihtoa tai uudelleenkouluttautumista. Tämänhetkinen työni on sellainen, että saa jatkuvasti olla tekemisissä negatiivisten asioiden kanssa, ongelmien, reklamaatioiden, valitusten jne. Eli asiakaspalvelua hyvin pitkälti.
Työmäärätkin ovat tietty lisääntyneet ja muuttuneet vaativimmiksi kuin silloin alussa.
Lopputulos on se että yhä useammin ahdistaa työpäivän jälkeen. Kaikki ongelmat kasaantuu vain minulle selvitettäväksi ja ratkottavaksi, jatkuvasti.
Miten muut olette selvinneet tämänlaisista tuntemuksista? Onko työ jatkuvaa suorittamista?
Tuntuu, että ei tätä mun työtehtävää edes ole tarkoitettu sellaiseksi jossa muka pitäisi jaksaa eläkeikään asti. Työt tuntuvat "paskalta joka jonkun vain täytyy tehdä" ja säälien haluaisin ketään työhöni kouluttaa. Työstäni ei juuri saa kiitosta. Ihmiset ovat jo valmiiksi kyrpiintyneitä ja juuri ja juuri ne saa leppymään ratkomalla niiden ongelmat. Se on se kiitos jonka saa.. Miten tämänlaisessa työssä voi kehittyä minkäänlaista ammattiarvoa ja itsearvontuntua?
Ihmettelen vain ihmisiä jotka meidänkin työpäivällä istuskelee asiakkaina tuntikaupalla, jopa 1/3 työpäivästä kahvia juoden kaiken maailman palavereissa jutustellen vähän työasioita ja välillä niitä näitä oikein ajan kanssa, että voiko työ olla noin helppoa. Voiko työ olla sellaista että tehdään kun huvittaa ja kun viitsii. Sellaista oikein mukavaa rupattelua. Ihmettelen, miten ihmisellä voi aika kulua tuollaiseen ja että siitä voi saada palkkaa.
Itse en voi, muuten työt jatkavat kasaantumistaan ja ihmiset soittelevat ja kyselevät ja lähettävät s.postia, jos en itse johonkin vastaa niin ne soittavat kollegalle ja kohta kollega kävelee viereen että mites tämä? En voi lykätä töitäni niinkuin tuntuu että muut voivat vaan kaikki asiat pitää käsitellä joko heti tai kohta, mieluummin mahdollisimman nopeasti.
Työni on aika yksinäistä puurtamista ja jatkuvasti saa tuntea itseni joksikin "työn sankariksi" joka en haluaisi olla.. kaiken maailman sankarit joutavat ennenpitkää sairauslomalle..
Työuupumus ja kaikki vitutuksen eri muodot
8
619
Vastaukset
- liianrehellinen
Itse tein yli 25 vuotta töitä isossa tunnetussa ja kansainvälisessa suomalaisessa firmassa. Kova on maine mutta selkään puukotus kulttuuri kukoistaa.
Ei tuuraajaa, lomat pikkupätkissä ja jatkuvasti ylitöitä satoja tunteja vuodessa, ilman korvausta. Sitten päätettiin org muutoksesta ja jäin ilman paikkaa. Yt laki on siellä vaan vitsi, ei tosiaan yritetä löytää uutta paikkaa talon sisältä saati että oltaisiin valmiita kouluttamaan hieman erilaiseen tehtävään. Minimiajassa nk. Yt kokoukset ja ulos. Riippuu tietenkin millaiset henkilöt org muutoksesta vastaavat, mutta omalle kohdalle sattui mahdollisimman huonot henkilöt joiden ainoa intressi oli huijata itselleen ansiottomia etuja. Irtisanominen ja ihmisten elämän pilaaminen oli ent esimiehelle oikea pakkomielle, HR on ihan pikkupomojen pompoteltavissa ja lakia rikotaan minkä ehditään. Kaikessa yritetään huijata. Eli ei kannata tehdä ylitöitä, niistä ei saa mitään hyötyä. Jos oma moraali antaa myöden niin kaikenlainen huijaaminen ja nuoleskelu näyttää sen sijaan olevan pitkän työuran tae. - RessinMaksimointia
Hyvin sanottu että kaikenmaailman sankarit jouttaa ennenpitkää sairaslomalle. Näin on. Enää minua ei voi työhön pakottaa. Enemmin menen vaikka hullujenhuoneelle. Luulen ettei siellä tilanne edes muuttuisi.
- HuononOnnenFirmat
Työtä en ole kaihtanut, mutta kun aina yritetään kusta silmään.
- sdkskljfksljfksdl
Pyydä siirtoa toisiin tehtäviin.
Mulla oli vähän sama tilanne, kymmenen vuotta kärvistelin vastenmielisessä hommassa kun muutama ko. työhön opetettavaksi otettu ei sietänyt hommaa vaan otti loparit tai kieltäytyi jatkamasta siinä. Aloin saada tarpeekseni itsekin toden teolla, olin jo yhdessä vaiheessa stressireaktion takia sairauslomallakin.
Sitten lopulta sain siirron toisiin tehtäviin, tosin tässäkin on omat ongelmansa joten en usko tässä kovin kauan viihtyväni. En käsitä näin jälkeenpäin miten en saanut aikaiseksi lopettaa tavalla tai toisella jo aikaisemmin sitä edellistä vastenmielistä hommaa vaan kärvistelin kymmenen vuotta siinä. Ainakin yhdeksän vuotta liikaa...
Kyllä suomalainen työelämä on syvältä perseestä, ei ole kaiken tämän paskan väärtiä joku hikisen surkea palkka mitä näistä maksetaan. Suosittelen moraalin heittämistä suohon ja saikuttelemaan sekä velttoilemaan niin paljon kuin mahdollista.
Oikea elämä on vapaa-ajalla eikä töissä! - voita_pelkosi
Opitko nykyisessä työssäsi vielä jotain uutta? Jos et niin sitten kannattaa hakeutua uuteen työpaikkaan nopeasti. Heti kun mahdollista. Ihan itsesi ja uusiutumisesi takia. Listaa ylös ne taidot mitä nykyisessä hommassa olet oppinut. Ihan detaljitasolla ja ymmärryksellä. Varmaan olet kehittynyt ammatillisesti monellakin tavoin kun olet 5 vuotta samaa hommaa tehnyt. Käytät sitä osaamispatteria myyntiartikkelina hakiessasi seuraavaan työpaikkaan. Jokainen työ ja työpaikka on astinlauta seuraavaan vaativampaan tekemiseen. Työpaikat ja työt ovat erilaisia. Onhan sinulla kunnianhimoa ? Jos ei ole, niin silloin jämähtää varmasti paikallensa polkemaan, taantuu ja joutuu toisten kynnysmatoksi. Siinä uudessa työpaikassa opettelet sanomaan myös välillä sanan "ei" ja ihan perustellusti . Ihan vinkkinä. Työtehtäviä tulee vaihtaa riittävän usein. Viisi vuotta on liian pitkä aika olla ja keikkua samassa hommassa. Helposti tulee araksi ja pelkää muutosta. Sinun on nyt voitettava tuo pelko. Tsemppiä.
- Wertyå
Mene opiskelemaan (opintovapaa), ota vuorotteluvapaata, katsele muita töitä, pyydä muita tehtäviä.
Ei kannata jäädä kitumaan!- HyväPimeys
Joo kyllä se on niin että jos alkaa negatiivisuus käydä ylivoimaiseksi kaalissa niin kannattaa lähtä tuulettelemaan.. Elämässä on kaikessa mukana jonkin verran kärsimystä, ehkäpä niiden mitta on lopulta tasoissa, kuka tietää... Kesällä on hyvä retkeillä metsässä, esim. päiväreissu, ei ole pakko olla yötä, vaikka hyvää sekin tekee.. Onhan luonto kuitenkin se "alkuperäinen peliympäristö" ihmisellekin. Yksin ollessa saa hyvin tuuletettua ajatuksiaan toisten ihmisten vaikutuksesta mikä on yleensä varsin "pussittavaa" johonkin tiettyihin muotteihin ja näkökulmiin, esim. mikä on mahdollista ja mikä ei... Näkökulma laajenee. Aluksi on kummallista mennä luontoon, mutta samalla tavalla se aika sielläkin kuluu kuin kotona, kunhan on ruokaa, vettä, muistilehtiö ja yöpumisvälineet mukana. Tulien teko tekee kotoisan tunnelman. Tekee myös hyvää olla erossa monista muistakin asioista, ja rikkoa rutiinit (joista lähinnä kärsii muutenkin). Pitkällisessä luonto oleilussa aivot toimivat eri tavalla kuin normaalisti ja tulee oivalluksia ja selkeys kaikkiin elämän kysymyksiin ja tieto siitä mitä haluaa ja mitä pitää tehdä seuraavaksi. Kotiin tulo ja kahvin keittely tutulla keittimellä nuotion sijaan tuntuu sitten mahtavalta.
- Ottaapattiin
Jos tuuraajat otetaan monesti kiireessä ja eivät oo aiemmin olleet kyseisessä paikassa,saavat takuulla haukut huonosta työjäljestä.Itse olen sijaiskärsijä tällä hetkellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan aussikulta, missä?
Mihin katosi Martina Aitolehden aussikulta kyselee Seiska!3642088- 571568
Pikkunaiselle terkkuja
Olet parasta koko maailmassa! Kaikkein ihmeellisin. Olisitpa täällä. 🧡 harmaasusi2771119Helena Koivu menettänyt lapsensa. Onko Mikko Koivulla oma laki?
Voiko olla totta että äidiltä viedään lapset ja ei mitään syytä ole edes kerrottu äidille itselleen.?1501097Voisiko olla jopa niin
Että kumpikin vähän pelkää totaalista heittäytymistä, koska tiedetään että se olisi menoa sen jälkeen. Samaan aikaan hal67919- 84867
Varkaita kuhmossa
Miksi kuhmolaiset ei tee mitään varkaille ja huumehörhöille, teloittaa pitäisi kaikki.31845Saara Aalto ja Teemu Roivainen paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaus kietoi meidän kohtalomme..."
Oho! Ex-pari on palannut yhteen musiikin merkeissä. He tekevät Rakkaustarina-nimeä kantavan 20-vuotisjuhlakiertueen syks9832Arto Satonen ja kokoomus 2020: Poliittiset virkanimitykset ovat koruptiota
2025: Kokoomus on junttaamassa Arto Satosta Kelan johtoon ohi pätevämpien hakijoiden. https://www.hs.fi/politiikka/art-112830K&T: Harvinainen haastattelu: Susanna Laine avaa suhdetta Petri Nygårdiin: "Olin sinkku vuosia..."
Susanna Laine ei ole kertonut suhteestaan Petri Nygårdiin (Petri Laurila) julkisuudessa juurikaan. Aktiivisesti sosiaali7798