Traumat jäänyt ala-asteen englannin opetuksesta 90-luvulta. "Kirja on buuuuuuuk, katsoa on "luuuuuuuk". Ja toinen "Minulla on - ai häääv gooot. EIIIII se ei tarkoita että minä olen saanut jotain vaan että minulla ON jotain".
Ja se valtava painotus että kaikki englanti oli todellakin brittienglantia, eikä mitään muuta. Muuta englantia ei ollutkaan olemassa kuin brittienglanti. Brittienglannissa nyt ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta se että ne kaikki kirjojen tarinatkin oli niin peribrittiläistä. Ja kaikissa tehtäväkirjoissa annettiin niin stereotyyppinen kuva briteistä että oikein ihmetyttää. No, ehkä ne sitten on juuri sitä Fast Shown näköistä ja kaltaista porukkaa koko sakki kun sitä on koko ala-aste hoettu.
Ja se valtava painotus että kaikki englanti oli todellakin brittienglantia, eikä mitään muuta. Muuta englantia ei ollutkaan olemassa kuin brittienglanti. Brittienglannissa nyt ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta se että ne kaikki kirjojen tarinatkin oli niin peribrittiläistä. Ja kaikissa tehtäväkirjoissa annettiin niin stereotyyppinen kuva briteistä että oikein ihmetyttää. No, ehkä ne sitten on juuri sitä Fast Shown näköistä ja kaltaista porukkaa koko sakki kun sitä on koko ala-aste hoettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älähän mittää, me 1960-luvun lukiolaiset luimme lyhyen englantimme Y. M. Biesen legendaarisen oppikirjan varassa. Siinä vasta opus!
Tervetuloa 2017-luvulle!
Kiitos kiitos. Toivottavasti englanninkielenopetus on noista ajoista parantunut.
Pitää se jostain aloittaa.