pannaan itse kokoon pyörä

Viimeisten viidentoista vuoden aikana olen ostanut omaan käyttööni kirppareilta ja romuttamoilta kymmenkunta polkupyörää, joiden kokonaishinta on ollut noin 150 euroa. Lisäksi olen hankkinut uusia päällys- ja sisuskumeja noin viidelläkympillä ja ja yhden kokonaisen takapyörän vajaalla viidelläkympillä. Kokonaiskulut ovat olleet noin 250 euroa.

Niitä kokoilemalla olen rakennellut ainakin seitsemän polkupyörää, joista vuosien varrella olen pari romuttanut , kun ovat olleet epäergonomisia ajaessa. Tätä nykyä on käytössä viisi polkupyörää, tosin kolmella paikkakunnalla.. Yksi noista on viisivaihteinen ratasvaihdepyörä, yksi kolmi-napavaihteinen, muut yksivaihteisia. Pääsee pyöräilemään pitempiä matkoja yhtä hyvin kuin voi polkea marjametsäänkin.

Siihen käsitykseen on meikäläinen tullut, että viittä vaihdetta enempää ei polkupyörä tarvitse, elei sitten maastossa ajele. Mitä enemmän vaihteita, sitä enemmän työtä on pyöränkorjaajilla.

Nykyoloissa taitaa tässä maassa olla aika vähän sellaisia, jotka välittävät vanhoja pyöriä korjata, kun eivät edes pysty siihen.
Mieluummin hankitaan uutuudenkiiltävä ajokki, jossa on 21 vaihdetta, niistä15 suurin piirtein tarpeetonta, mutta mukana siksi, että vaihteiden rikki mentyä saadaan myydyksi uusi pyörä. Nykyiset vaihdepyöräthän tuskin kestävät edes pariakymmentä vuotta.
On oma ilonsa siinä, että itse pystyy osista luomaan ajokuntoisen pyörän, vaikka se olisikin vain yksivaihteinen.
Siihen tosin on tullut kiinitetyksi huomiota, että uudet pyörämallit ovat ergonomisesti, siis ajoasennon osalta,usein parempia kuin v uosisadan takaiset vastaavat.
Tampereella on tietämäni mukaan jokin Vanhat velot -niminen seura, jossa kenties tiedetään enemmän vanhojen pyörien kunnostuksesta ja ennen kaikkea arvostetaan vanhoja pyöriä.

Minä sain käsiini n. -94 Raleighin valmistaman matkapyörän rungon, vanhaa varastoa, kaikki runkoputket tuplaohennettua laatuterästä, keula jotain huonompaa. Runko on siis ollut säilytyksessä kaikki nämä vuodet, ei koskaan rakennettu pyöräksi asti, näytti ihan uudelta.
Tarkoitus oli tehdä huoleton yleiskäyttöpyörä ja työjuhta, edullisella perustekniikalla. Ruostesuojasin runkoputket. Pyörään tuli neliskanttikammet 3-vaihteiset ja taakse 7-pakka. Keskiö, kammet, 7-pakka, ketjut ja etuvaihtaja on ainoat osat jotka ostin muut löytyivät ennestään.
Ensimmäinen pyörä minkä olen tehnyt ja hyvä tuli, vakaa, mukava kyyti, myös kuormattuna, akseliväli 106cm, paino alle 13kg tarakoineen, lokasuojat kylläkin vielä puuttuu.
Olen kyllä huoltanut pyöräni itse vuosia joten työkalut löytyvät monenlaiseen hommaan.

Pyöriä ei synny panemalla vaan rakentamalla. ;-)

Lähtökohtana rakentelulle vanha teräsputkirunko on hyvä ja luotettava. Siihen saa myös itse tehtyä pieniä muutoksia ihan taivuttamalla. Tämä on merkittävä etu alumiiniin verrattuna. Se on kova ja jämäkkä niin kauan kuin pysyy muodossaan. Sen jälkeen siitä ei ole kuin roskalavalle.

tee sinkula

Muutin sinkulaksi ja kunnostin 80-luvun? Diamondback Sorrento-maastopyörän. En tiedä oliko oikein kannattavaa, mutta kumminkin cromoteräs runko.

Käyttöarvo on monesti enemmän kuin rahallinen vanhassa pyörässä ja käyttö huoletonta. Sen voi jättää kaupan telineeseen iĺman lukkoa ja se on tallella kaupasta tullessa. Pikku juttu monen mielestä mutta helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse sen lukon ja avaimien kanssa temppuilla joka välissä. Pyörän painokin putoaa vajaan kilon kun jättää lukon pois. Ja jos pyörässä on vielä jokin aikakautensa laatuteräsrunko voi pyörä olla lisäksi oikein mukava ajaakin.
Vanha pyörä tulee huoltaa ja käydä läpi huolella, ihan oman turvallisuuden takia.