Pahinta sinkkuudessa on se tunne kun tajuaa että ketään toista ei kiinnosta elämäni. Kumppani on vähän kuin ihminen, jonka on pakko olla äärimmäisen kiinnostunut kumppaninsa elämästä ja välittää kaikesta mitä tämän elämässä tapahtuu.
Minulla ei ole tällaisia ihmisiä. Kun pääsin Helsingin yliopistoon, ketään ei kiinnostanut. Olen vain yksi turha hiukkanen massassa jonka olemassaoloa ei edes kampuksella noteerata, vaikka saavutus oli minun mittapuulla hieno. Olin toivonut selkääntaputteluja ja fanfaareja, mutta vastassa oli sama tyhjyys kuin työttömänäkin. Pääsin sinne nimittäin todella myöhään, vasta 28-vuotiaana. Tämä johtuu siitä, että ikisinkkuna en koskaan jaksanut nuorempana edes opiskella. Istuin vaan himassa juuri tuon tunteen takia: miksi edes opiskella, kun ei ole tyttöystävää tsemppaamassa ja ihailemassa urakehitystäni. En minä itseeni yritä tehdä vaikutusta. Tahdon että joku toinen on ylpeä minusta.
Maailmassa ei ole kuin ihmisiä jotka halveksuvat ja vihaavat minua, entisiä tuttujani joiden silmissä olin alinta, epäonnistuneinta saastaa ja he varmasti huvittelevat pitkin elämäänsä muistelemalla minua. Harmi etteivät tiedä, että nousukauteni alkoi lopulta. Muutama miespuolinen kaveri minulla on, mutta eihän niitä nyt kiinnosta mitä saan aikaan elämässäni. Jos sanon että olen työtön, vastaus on "aha". Jos sanon että raadoin vuosia päästäkseni yliopistoon, vastaus on "aha". Heitä kiinnostaa vain heidän oma elämänsä ja heidän naistensa elämä. Aina jos kavereideni pitää valita ovatko he naisensa vai mun kanssa, he valitsevat naisen. Joka kerta. Tämä kertoo minulle minun arvostani.
Minäkin tahdon kumppanin, että elämäni tuntuisi edes jonkun toisen silmissä tärkeältä.
Suurin painajaiseni on aina ollut, että valmistun huippulahjakkaaksi tohtoriksi ja ketään ei kiinnosta. Kaikki menee hukkaan. Sitten menen töihin ja saan 8000 euroa kuussa rahaa, eikä kukaan tiedä tästä, eikä ketään kiinnosta, ja käytän rahat pelkästään itseeni, masentuneena. Mielestäni yksin menestyminen ilman että kukaan näkee sitä on pahempi kuin että epäonnistun kumppanini vierellä.
Minulla ei ole tällaisia ihmisiä. Kun pääsin Helsingin yliopistoon, ketään ei kiinnostanut. Olen vain yksi turha hiukkanen massassa jonka olemassaoloa ei edes kampuksella noteerata, vaikka saavutus oli minun mittapuulla hieno. Olin toivonut selkääntaputteluja ja fanfaareja, mutta vastassa oli sama tyhjyys kuin työttömänäkin. Pääsin sinne nimittäin todella myöhään, vasta 28-vuotiaana. Tämä johtuu siitä, että ikisinkkuna en koskaan jaksanut nuorempana edes opiskella. Istuin vaan himassa juuri tuon tunteen takia: miksi edes opiskella, kun ei ole tyttöystävää tsemppaamassa ja ihailemassa urakehitystäni. En minä itseeni yritä tehdä vaikutusta. Tahdon että joku toinen on ylpeä minusta.
Maailmassa ei ole kuin ihmisiä jotka halveksuvat ja vihaavat minua, entisiä tuttujani joiden silmissä olin alinta, epäonnistuneinta saastaa ja he varmasti huvittelevat pitkin elämäänsä muistelemalla minua. Harmi etteivät tiedä, että nousukauteni alkoi lopulta. Muutama miespuolinen kaveri minulla on, mutta eihän niitä nyt kiinnosta mitä saan aikaan elämässäni. Jos sanon että olen työtön, vastaus on "aha". Jos sanon että raadoin vuosia päästäkseni yliopistoon, vastaus on "aha". Heitä kiinnostaa vain heidän oma elämänsä ja heidän naistensa elämä. Aina jos kavereideni pitää valita ovatko he naisensa vai mun kanssa, he valitsevat naisen. Joka kerta. Tämä kertoo minulle minun arvostani.
Minäkin tahdon kumppanin, että elämäni tuntuisi edes jonkun toisen silmissä tärkeältä.
Suurin painajaiseni on aina ollut, että valmistun huippulahjakkaaksi tohtoriksi ja ketään ei kiinnosta. Kaikki menee hukkaan. Sitten menen töihin ja saan 8000 euroa kuussa rahaa, eikä kukaan tiedä tästä, eikä ketään kiinnosta, ja käytän rahat pelkästään itseeni, masentuneena. Mielestäni yksin menestyminen ilman että kukaan näkee sitä on pahempi kuin että epäonnistun kumppanini vierellä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No mutta sulla on nyt hyvä tilanne kun pääsit sinne yliopistoon niin saat myöhemmin korkean statuksen. Voit saada naisen kiinnostumaan statuksellasi.
Toista se on meillä muilla jotka on jo 31v ja kouluja takana vasta lukio ammattikoulu..
En usko, ei naista pelkällä tittelillä saa. Pitää syntyä normaaliksi kaljaa juovaksi pelleksi että saa naista.
Minulle on todennäköisempää voittaa Nobelin palkinto kuin ymmärtää miten tullaan toimeen ihmislajin kanssa.
Jos olet lukenut ikinä naisten juttuja netissä niin kyllä sieltä aika usein saa lukea sellaista, että "haluan lääkärimiehen, mistä sellaisen löytää?" tai joku muu yliopistoammatti eli on se status selvästi naisten mielessä ykkösenä kun tuollaista laukovat.
Jotkut naiset haluaa miehestä vain statusesineen: "mun mies on lääkäri!"
Statuksella ja rahalla pääsee yleisimmin aisuriksi.
Minusta omituista on, että ikisinkut jaksavat käydä töissä.
Elämässä ei ole mitään tavoitteita ja silti vääntäydytään töihin muiden naureskeltaviksi.
99%+naisista+sanoo+että+eivät+kelpuuta+miestä+jos+hän+ei+ole+töissä+joten+vähän+pakko+olla+töissä+jotta+on+edes+teoriassa+mahdollisuus+saada+se+nainen..
Periaatteessa olet oikeassa. Ihan hyvä valinta monelta sinkkumieheltä näiden sosiaaliturvien aikana jättäytyä pois työelämästä. Suurin osa palkasta menee kuitenkin veroihin ja niiden kautta Suomeen tulleille partavauvoille, yh-mammoille, äpärälapsille ja kaikkeen muuhun turhuuteen.
Itse käyn töissä, koska en koe sitä mitenkään vastenmieliseksi ja tykkään ostaa kaikenlaista mihin sossupummina ei rahat riittäisi.
Olen mies.
Tämnä taitaa olla provo, mutta siltä varalta ettei ole niin... oman elämänkokemuksen kautta voin sanoa, ettei kannata odottaa koskaan muiden (paitsi *ehkä* vanhempiesi ja mahd. sisarustesi) välittävän sinusta ja rakentavan elämää sen varaan, vaan sinun täytyy itse nauttia elämästä tajuten mikä mahdollisuus on seikkailla tässä universumissa, ja todeta että kaikki muut ihmiset ovat tavallaan vaan oman elämäsi taustarekvisiittaa.
Ja en tarkoita, että muita pitäisi kohdella kuin esineitä, olla välittämättä heitä jne. vaan yksinkertaisesti sitä, että vaikka pelaamme tätä peliä välillä erilaisissa sosiaalisissa ryhmittymissä, niin olemme pohjimmiltamme kaikki yksin, ja joudumme kaivamaan meitä kiinnostavat asiat oman sielumme pohjalta. Se ei ole niin paha kuin miltä kuulostaa, se on se kuuluisa mahdollisuus.
Minussa ei ole pisaraakaan sellaista narsismia, että opiskelisin ja kävisin töissä itseäni varten.
En tee elämässä mitään itselleni. En yhtään mitään.
Voisi ajatella näinkin: mitä vähemmän ajattelet tekevän asioita itseäsi varten, sitä vähemmän arvoa sinusta on muille koska olet meille joka tapauksessa ilmainen resurssi, vaikka me emme tekisi sinun eteesi mitään. Miksi siis pyydät mitään ylipäätään?
No, en oikeasti usko että olet tuollainen klisée-emo-gootti-filosofiopiskelija joka itsesäälissä rypee tms. mitä tuossa provossa heität, mutta ihan kelpo esitys :)
(Narsisismi-sanaa kannattaisi ehkä käyttää vähän hillitymmin, eikä kuvailemaan ihan normaalia, eläimellistä - ja siten aina jossain määrin itsekästä - ihmiselämää... )
"..ettei kannata odottaa koskaan muiden (paitsi *ehkä* vanhempiesi ja mahd. sisarustesi) välittävän sinusta"
Jeps.. Mitä Itsekkäämpi Yksilö, niin sitä luontaisemmin pystyy tälläisen AjatusMallin Sisäistämään Luontaisesti.. ;P
Mut joo.. Moni on mitä on.. ;P
Sama juttu. Elämä vain itseään palvellen on totaalisen sisällötöntä. Tosin, eivät ihmissuhteetkaan välttämättä sitä merkitystä elämään tuo. Ja kun on jo kokeillut niin monia asioita löytääkseen itsensä, niin jaksaminen loppuu jossain vaiheessa. Mitä kukaan tekee tällaisella ihmisellä, jota ei oikeastaan kiinnosta mikään. Voisin aivan hyvin kuolla pois sellaisten tieltä, jotka haluavat elää. Jos esimerkiksi voisin lahjoittaa elämäni jonkun tänne tulleen pakolaisen elinmahdollisuuksien eteen, niin tekisin sen heti.
Sori vaan, mutta kyllä maailmassa täytyy ensisijaisesti itse vastata omasta hyvinvoinnistaan ja löytää ne asiat jotka on itselle mielekkäitä. Koska ei se kumppani mitään mielekkyyttä tuo jos ei sitä itsessään ole, ei voi omaa mielihyväänsä ulkoistaa toiselle. Se on vauva-hoitaja -suhde sellainen, ei mikään aikuisten ihmissuhde eikä sitä kukaan aikuinen jaksa toisen aikuisen kanssa alkuhuumaa pidempään, kun lastenkin kanssa se kestää vain sen pari-kolme ekaa vuotta.
Moni on Mitä On.. siis oikeasti, mihin NuuskaMuikkune itse pyrit tuolla huomiotaherättävän absurdilla kirjoitustyylillä ja mitä tuollainen ympäripyöreä "On mitä on..." kommentti on tarkoittavinaan?
Ongelmahan aina on se, että jos joku sanoo olevansa "täysin epäitsekäs" niin hän valehtelee - jos ei itselleen, niin muilleen.
Ajatteleminen asioista objektiivisesti eikä vaan niiden tunnetasolla käsittely on nähtävästi NuuskaMuikkuselle no-no, eli ei saisi mitenkään yrittääkään järkeistää asioita ja vaatia pohjaa faktoille vaan aina pitäisi olla maalaisjärkeä ja Joel Hallikainen -helppoudella lausuttua "se miltä minusta tuntuu on ainoa oikea" -tyyppistä pubiromantiikka-filosofointia, vai?
Yritä nyt vaan rohkeasti astua nextille levelille ja miettiä asioita monelta kantilta, niinkuin OIKEA nuuskamuikkunen, lesbon Tove Janssonin raikkaan mielikuvituksen tuotos.
AAaaaargh! Se, että toteaa olevansa jossain määrin itsekäsi ei poissulje sitä, etteikö tekisi hyvää myös muille. Tuon ap:n näkemys asiasta oli vain niin totaalisen mustavalkoinen - täysi epäitsekkyys on HYVÄ ja täysi itsekkyys on PAHA.
Uutisvuoto: asiat eivät ole mustavalkoisia tosielämässä, deal with it bitches.
Älä Vääristele.. ;D
"Moni on mitä On.. ".. Tarkoittaa ihan loogisesti sitä, että Moni on "liian" "itsekäs" ja "liian" paljon "narsistisia piirteitä" omaava yms., ja "liian" vähäiseen empatiaan kykenevä, sekä "liian" olemattomalla ja/tai joustavalla "OmallaTunnolla" varustettu yms.. ;P
.. Itse taidat vain SeliSelittää asioita niin itsellesi, että ".. niin kaikki muutkin" tjms., että voit perustella "persestelysi ja outoilusi" itsellesi ns. ParhainPäin.. ;D
.. Ihmiset ovat edelleen Yksilöitä varustettuina erillaisin persoonin/luontein jne, joten Totuus nyt vain on, että jotkut Yksilöt nyt vain ihan Luontaisesti "outoilee ja persestelee" enemmän ja "huonommin/pahemmin", kuin toisenlaiset Yksilöt.. ;P
"Pahiten/Eniten" ja Vähiten "outoilevien ja persestelevien välissä on tietenkin paljon erillaisia Yksilöitä.. Ihan Loogista.. Mut väännetään nyt RautaLankaa, jos/kun et muuten tajua.. ;D
Asiat ovat niin kuin ne koetaan ja valita voit vain yhdellä tavalla.
Hyvä provosettiä tämä... sillä lause on totaalisen väärä.
"Asiat ovat niin kuin ne koetaan" - ei pidä paikkaansa. Asiat ovat niinkuin ne objektiivisesti ovat, mutta jokainen kokee ne jollain tavalla, joka voi olla lähellä tai kaukana objektiivisesta totuudesta.
"Valita voit vain yhdellä tavalla" - nimenomaan ei, paitsi jos kyseessä joku kruuna/klaava -heitto. Suurin osa valinnoista elämässä on kuitenkin liukuvalla asteikolla olevia juttuja, joissa tehdään kompromisseja, painotuksia suuntaan tai toiseen.
Sinä rakennat rahapesää tulevaa perheesi vuoks. Yleinen ero tapahtuu siinä kun mies tekee perheelleen kotitalon ja viettää liikaa aikaan pois rakentamassa. niin nainen kerkee ihastumaan toiseen. Mikä on taas naisen oma häpeä.
Onneksi teet pesävarastosi nyt. Hienoa sinä se tulet pärjäämään olet hionut taitosi siten että pärjäät. Mikä on sinun opiskelu tyylisi jos voisit pistää minulle von. Sähköpostiini löytyy nikin takaan nii voisi minustakin tulla yhteiskunnan hyödykke.
Mutta olen täällä tukemassa kun kerkeän. Keksin aina yhteen asiaan en ole sellainen joka kirjoittelee monen kanssa kerralla, olen parisuhteessa. En tarvitse kuin yhden hyvän ystävän perheeni lisäksi Mutta kirjoittelen omani ajatukseni viihdykkeenä tänne edes joskus jotain uutta ääntä voin saada ajatuksiini.
Ota nolla pois tuosta kahdeksasta tonnista, siinä on tohtorin palkka.
Kuulostaa että sulla on depressio. Sun ajatukset pyörii sen ympärillä miten muiden pitäis nostaa sua ja antaa sulle emotionaalisia juttuja, mutta et kerro yhtään välitätkö muista. Ihmissuhteet on kahden kauppoja, tunne-elämän sparraus menee molempiiin suuntiin. Opettele näkemään ihmiset ympärilläsi ja antamaankin jotain.
Käytännössä hoida se depressio pois
No+huhhuh.+"Kumppani+on+vähän+kuin+ihminen,+jonka+on+pakko+olla+äärimmäisen+kiinnostunut+kumppaninsa+elämästä+ja+välittää+kaikesta+mitä+tämän+elämässä+tapahtuu."
oletko läheisriippuvainen
Se on sun vainta. Haluatko elää unelmaasi vai unelmoitko elämästä.
Päätös on sinun.
Sinun täytyy kyllä ensin tehdä työtä itsesi kanssa, jotta opit arvostamaan omaa elämääsi. Ei kukaan tule ihailemaan sinua koulumenestyksesi ansiosta.
Minusta on myös turha odottaa, että kaverit olisivat niin kiinnostuneita juuri koulutuksestasi. Onko koulutuksesi ainut mistä olet ylpeä elämässäsi? Et tule nimittäin koulutuksellasi saamaan naista, jotkut naiset ehkä kiinnostavat, mikäli olisit työelämässä ja sinulla olisi se 8000,- palkka. Veikkaan että kovin moni ei ole kiinnostunut työttömästä tohtorista sen enemmän kuin muistakaan työttömistä.
Sinun täytyy oppia arvostamaan itsesi, vasta silloin vedät myös itseesi naisia jotka ovat sinusta kiinnostuneita. Ei minua ainakaan huvittaisi ensitreffeillä kuulla koko illan kuinka loistavasti menestyt koulussa. pitäisin sinua tylsänä, enkä välittäisi tavata toistamiseen.
Tällaisesta tyhjänpäiväisestä egopumppauksesta naiset ilmeisesti sitten kiinnostuvat. "Arvosta itseäsi" - täysin sisällötön toteamus, jolla ei ole mitään käytännön arvoa. Propsit siitä, että myönnetään koulutuksen arvottomuus naisen kiinnostuksessa ja myönnetään statuksen (työssä oleva tohtori) ja rahan merkitys. Koulutuskin merkitsee naiselle plussaa vasta, jos se on johtanut miehen statusta kohottavaan (sankari)ammattiin. Eli oikeastaan puuttumaan jäi vain se ulkonäkö, mikä on aivan ehdoton edellytys niille treffeille pääsemiseksi.
Itse en välitä tavata useimpia ihmisiä edes sitä ensimmäistä kertaa - suosittelen muillekin.