Psykologi ihmisenä ja etiikka

"Olen elänyt ja hengittänyt tilannetta, jossa psykologi toteaa tulevansa sovittuun paikkaan hieman myöhässä "heti kun saa tuuppastua viimeisen pihalle". Varmasti asiakkaalle tilanne on näyttänyt siltä, että psykologi ystävällisesti tapittaa ja ymmärtää ja jollain tavalla välittäisi. "

Huomautettakoon, että tuossakin tilanteessa psykologi hyvinkin voi välittää. Ensinnäkin tuollaisen ilmaisun käyttäminen ei välttämättä kerro välinpitämättömyydestä tai halveksunnasta asiakasta kohtaan. Tärkeämpi pointti on se, että empatia ja ammatillinen omistautuminen tyypillisesti löytyvät asiakastilanteessa vaikka kyynisemmät ajatukset ja tuntemukset pääsisivätkin välillä valloille. Joskus vähän huonompana päivänä saattaa toivoa, että päivän viimeinen asiakas peruisi aikansa, mutta kyllä asiakkaan asiat yleensä alkavat ihan aidosti kiinnostamaan kun hän astuu ovesta sisään. Muuten aloituksessa on kyllä paljon asiaa.

Niin tuossa siteerauksessa tietenkin vaikutti oletuksena kaikki muu, mikä taustalla oli ja miten puhui tästä "kylähullusta". Mutta ajatuksen ymmärsin, tuossahan tuo inhimillisyyden vaatimus näyttäysi toteutuvan. Ei missään muussakaan ammatissa vaadita, että on täydestä sydämestä joka sekunti jokaisen ihmisen tarinaa mielessään elämässä. Ehkä se on kokonaisuus joka ratkaisee? Joka pitäisi asettaa noiden mainittujen yhtälöiden yhtäläisyysmerkin oikealle puolelle, ja tarkastella sitten, mitä pitäisi laittaa vasemmalle puolelle, että jäädään plussalle?

Onko se ylipäätään välittäminen ja mitä se sisältää? Samanlaista välittämistä, mikä on jossain kirjassa tai psykologin päässä määritelty oikeaksi vai tilannesidonnaista? Tätä pyörittelyä jos jatkaisi, pääsisi mielenkiintoiseen dilemmaan siitä, missä menee hyväksikäytön ja hyväntekemisen raja silloin, kun käytetään mieleen vaikuttavia keinoja heti toiseen kanssaihmiseen, joka on vasta kohdattu. Tällöin rakentuu ja pidetään yllä epätasapainoista asetelmaa kahden henkilön välillä, mutta mitä jos kummallakaan ei ole käytössä liituja suuntaviivojen piirtämiseen.

Olisiko ollut suotuisampaa asettaa tavoitteita yksin ja pyrkiä niihin vaihtoehtoisin keinoin? Ihan vaikka oikeaan teatteriin menemällä. Tällöin, jos esitys on perärei'ästä, voidaan silti saavuttaa sopivassa seurassa onnistunut kokonaisuus ja asetettu tavoite, esim parempimieli. Voidaan keskustella, miksi esitys oli sieltä ja oliko siinä kuitenkin hetkensä. Joka tapauksessa nauttia seuralaisen teatterikontekstiin sopivasta kostyymistä. Verrattain, jos terapiaistunto on samasta osoitteesta, tästä ei voi puhua terapeutin kanssa, koska mainittu kuvitteellinen ja todellinen valta-asetelma ja illuusio. Seuraukset näillä on luonnollisesti aivan eri svääreistä.

Raha näyttelee näissä näytelmissä isoa roolia. Vaikka moraalin laidalla ja sen tuolla puolen keikaroiville se voi tehdä kipeää, myös ongelmakohdista on pystyttävä puhumaan, eikä jatkamaan kuin jokin mieleenvaikuttava toiminta ylipäätään ikinä voisi olla varmaksi valmista.

Minulla on monta kokemusta aiheesta arjesta ja palveluiden ostosta. Taustani on myös jokseenkin monipuolinen, joten moni ehkä tulee yllättymään, että aion (huvikseni) opiskella psykologian maisteriksi töiden ohessa, vaikka olenkin toisella alalla. Ajattelin jo näillä kokemuksilla, että 60 noppaa aihepiiriä riittää vallan mainiosti, mutta kyllähän se kannattaa katsoa, mitä tuolla koulutuksella on annettavaa. Muuttaako tutkintopaperi moraaliani johonkin suuntaan, tekeekö se minusta paremman ihmisen ja tapahtuuko se itselleni, muille vai alanko vertaamaan itseäni muihin noilla mainituilla oletuksilla?

Itse rukouksissani toivon voimia muuttaa asioita jotka ovat väärin, hyväksyä ne joita en voi muuttaa ja kykyä erottaa nämä toisistaan. Siinä olisi psykologiankin alalle ihan hyvää pohdittavaa.

Jäätelö sulaa ----->

Joku sopii toiselle, joku toinen toiselle. Sun teksti on aika diippiä :D

Tarinointia joka ei välttämättä liity todellisuuteen. Ota huomioon, että sillä psykologi-ihmisellä saattaa olla myös huumorintajua. Töissä ollessa on myös tapana käyttää vähän erilaista puhetta ja jopa mustaa huumoria. Se ei vielä sinänsä suoranaisesti viittaa mielenterveyshäiriöihin.